terve!
olen nyt rv 37 ja mulla olisi ensiviikon ma
aika kättärille synnytystapa-arvioon (silloin viikkoja 38).Syy tähän arviointiin on varmaan se että esikoisen odotus meni 2 viikkoa yliaikaa ja synnytys jouduttiin käynnistämään.pakerrettuani synnytyssalissa vuorokauden nousi kuume ja avauduin vain 6 senttiin.Minulle oli hätäisesti tehty arvio samana päivänä. silmä määräisesti mies lääkäri katsoi vain ja totesi että kyllä tuolla vartalolla vaikka 5 kiloisen synnyttäisi.
Lapsi painoi 4 ja puoli kiloa ,pituutta 53 senttiä ja päänympärys 37.
Lapsi oli käsittääkseni ihan oikeassa tarjonnassa. mutta ei mahtunut laskeutumaan alemmas joten kaiken sen pakerruksen jälkeen jouduin sektioon jota mielestäni kuvaa vain yksi sana:teurastus.
Noh nyt sitten olen menossa arviontiin.Jos lapsi on lähemmäs 4 kiloa kuten itse jo aavistelen,niin kannattaisiko minun pyytää lantion kuvauksiin ja sitten pyytää käynnistystä jotta saisin kokea alatiesynnytyksen.Vai luottaa taas siihen että kyllä se siitä mahtuu ja joutua taas teurastettavaksi.
Hinku ns.normaaliin synnytykseen olisi koska tämä on toinen ja viimeinen lapsemme.Ja siksi koska esikoisen kanssa en pystynyt imettämään kovien tuskien takia ja toipuminen sektiosta vei puolivuotta.Miten kannattaisi toimia,itse kyllä mieluusti synnyttäisin ennen la ettei lapsesta taas kasva virtahepoa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Olen menossa kätilöopiston sairaalaan,kuinka siellä toimitaan näissä hommissa?onko joku mahdollisesti läpi käynyt samoja juttuja?
olen nyt rv 37 ja mulla olisi ensiviikon ma
aika kättärille synnytystapa-arvioon (silloin viikkoja 38).Syy tähän arviointiin on varmaan se että esikoisen odotus meni 2 viikkoa yliaikaa ja synnytys jouduttiin käynnistämään.pakerrettuani synnytyssalissa vuorokauden nousi kuume ja avauduin vain 6 senttiin.Minulle oli hätäisesti tehty arvio samana päivänä. silmä määräisesti mies lääkäri katsoi vain ja totesi että kyllä tuolla vartalolla vaikka 5 kiloisen synnyttäisi.
Lapsi painoi 4 ja puoli kiloa ,pituutta 53 senttiä ja päänympärys 37.
Lapsi oli käsittääkseni ihan oikeassa tarjonnassa. mutta ei mahtunut laskeutumaan alemmas joten kaiken sen pakerruksen jälkeen jouduin sektioon jota mielestäni kuvaa vain yksi sana:teurastus.
Noh nyt sitten olen menossa arviontiin.Jos lapsi on lähemmäs 4 kiloa kuten itse jo aavistelen,niin kannattaisiko minun pyytää lantion kuvauksiin ja sitten pyytää käynnistystä jotta saisin kokea alatiesynnytyksen.Vai luottaa taas siihen että kyllä se siitä mahtuu ja joutua taas teurastettavaksi.
Hinku ns.normaaliin synnytykseen olisi koska tämä on toinen ja viimeinen lapsemme.Ja siksi koska esikoisen kanssa en pystynyt imettämään kovien tuskien takia ja toipuminen sektiosta vei puolivuotta.Miten kannattaisi toimia,itse kyllä mieluusti synnyttäisin ennen la ettei lapsesta taas kasva virtahepoa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Olen menossa kätilöopiston sairaalaan,kuinka siellä toimitaan näissä hommissa?onko joku mahdollisesti läpi käynyt samoja juttuja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oma kokemukseni on se, että suunnitellun sektion jälkeen ei ole ollenkaan niin kipeä, kuin hätäsektion. Mulla oli aikanaan vähän samanlainen kokemus kuin sulla, ja jälkeen päin kipu oli aivan kaamea. Hätäsektiosta toipumien vei myös mulla n.4-5 kk. Seuraavan lapsen tein suunnitellulla sektiolla, ja pelkäsin sitä etukäteen ihan hirveästi. Kuvittelin sen olevan samanlainen kärsimys kuin ensimmäisenkin sektion, vaikka lääkäri oli sanonut, että suunnitellun sektion jälkeen paraneminen on aina nopeampaa ja kivuttomampaa kuin hätä- tai kiireellisen sektion jälkeen.
Ja niinhän se oli. Heti seuraavana päivänä pystyin nousta sängystä ylös, käydä vessassa jne. Kipuja tietenkin oli, mutta niistä selvisin ekana päivänä tavallisilla kipulääkkeillä, sen jälkeen otin joskus silloin tällöin panadolin. Vauvaa pystyin kantaa, nostaa ja imettää ihan normaalisti. Sen kokemuksen jälkeen kyllä kaikki kammot paranivat. Eräs kätilö mulle sanoikin, että ensimmäisellä kerralla parantuminen vei niin kauan siksi, että alakautta synnytystä oli yritetty ensin, oli ehtinyt tulla supistuksia ja synnytys oli venynyt niin pitkäkestoiseksi.
Eli minun ratkaisuni oli suunniteltu sektio, mutta tietenkin jos sinusta tuntuu että haluat välttämättä synnyttää alakautta, kannattaa vaatia röntgeniin ja ultraan pääsy, ja pyytää lääkäreitä tutkimaan vauvan ja lantion koko tarkasti. Luultavasti ymmärtävät, kun edellinen synnytyksesi oli noin traumaattinen!