**************************************************
Aamulla oli hauskaa- olin tokkurassa ja poikaystävä oli lähtössä töihin. Yritin pitää silmät auki edes sen hetken, miltä keittiössä näyttää (makuhuoneesta näkee suoraan keittiöön).
Kuuntelin poikaystävääni ja jotenkin näin,että keittiössä oli kolme-neljä-viisi vuotias tummatukkainen poika suurinen silmäripsineen nostamassa pari lautasta kuusihenkiselle pöytälle. Meinasin hetken huuta, että "eiei! älä nosta sitä pöytään!"
Mutta onneksi tajusin hieraista silmiä tarkemmin,avasin silmät oikein kunnolla ja rauhoituin.
Ajatukset meni ristiin ja olin ihan kauhuissani. Meillä ei onneksi vielä oli yksiössä suurta tammipöytää eikä suloista poikalasta valkoisessa pyjamassa.
Mutta se oli kaunis näky! aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön ja olisin voinut lukea lapsen huulilta mitä hän olisi voinut sanoa..
Tiesin,että tämä johtui siitä kun yritän pitää itseäni hereillä vaikka aivot käskivät nukkua :) Halusin vain nähtä rakkaani lähtön...
Olen nyt vain niin iloinen,että näin sen hetken! :) En tiedä, onko tämä enne vai ihan silkkaa aivojeni tuotetta, mutta on niin mukava tuntea se kun tietää lapsen olevan oma :)
Se tummatukkainen ja suurinen ripsineen poika on varmaankin saanut geeninsä "isältä" eli poikaystävältäni :) Hän kun sattuu olemaan oikein prinssin näköinen :)
En ole mikään vauvaintoilija,sillä aikaa kyllä riittää lapsen hankkimiselle- olenhan vielä 18 :) Mutta välillä sitä vaan miettii, miltä tuntuu kun on oma lapsi.
Onko mitään vastaavanlaisat tapahtunut teille? Kertokaa! Sen ei tarvitse olla uni vaan se, mikä on sytyttänyt teitän vauvan hankkimiselle tai niitä ajattelemaan :)
**************************************************
Aamulla oli hauskaa- olin tokkurassa ja poikaystävä oli lähtössä töihin. Yritin pitää silmät auki edes sen hetken, miltä keittiössä näyttää (makuhuoneesta näkee suoraan keittiöön).
Kuuntelin poikaystävääni ja jotenkin näin,että keittiössä oli kolme-neljä-viisi vuotias tummatukkainen poika suurinen silmäripsineen nostamassa pari lautasta kuusihenkiselle pöytälle. Meinasin hetken huuta, että "eiei! älä nosta sitä pöytään!"
Mutta onneksi tajusin hieraista silmiä tarkemmin,avasin silmät oikein kunnolla ja rauhoituin.
Ajatukset meni ristiin ja olin ihan kauhuissani. Meillä ei onneksi vielä oli yksiössä suurta tammipöytää eikä suloista poikalasta valkoisessa pyjamassa.
Mutta se oli kaunis näky! aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön ja olisin voinut lukea lapsen huulilta mitä hän olisi voinut sanoa..
Tiesin,että tämä johtui siitä kun yritän pitää itseäni hereillä vaikka aivot käskivät nukkua :) Halusin vain nähtä rakkaani lähtön...
Olen nyt vain niin iloinen,että näin sen hetken! :) En tiedä, onko tämä enne vai ihan silkkaa aivojeni tuotetta, mutta on niin mukava tuntea se kun tietää lapsen olevan oma :)
Se tummatukkainen ja suurinen ripsineen poika on varmaankin saanut geeninsä "isältä" eli poikaystävältäni :) Hän kun sattuu olemaan oikein prinssin näköinen :)
En ole mikään vauvaintoilija,sillä aikaa kyllä riittää lapsen hankkimiselle- olenhan vielä 18 :) Mutta välillä sitä vaan miettii, miltä tuntuu kun on oma lapsi.
Onko mitään vastaavanlaisat tapahtunut teille? Kertokaa! Sen ei tarvitse olla uni vaan se, mikä on sytyttänyt teitän vauvan hankkimiselle tai niitä ajattelemaan :)
**************************************************
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.