Nokia on kouluesimerkki siitä mikä on rakennemuutos. Kouluesimerkki on tosin hieman harhaanjohtava ilmaus, koska kysymyksessä on lähinnä apukoulu, mutta menköön. Koulu mikä koulu. Pääasia, että oppia tulee. Siitäkin huolimatta, että valtakunnassamme on monta päätä, johon ei saa oppia edes kirveellä.
Nokian koko historiaa tässä tuskin kannattaa selostaa, vaan huomio kannattaa kiinnittää lähinnä Nokian viimeisiin päiviin eli siihen, mitkä syyt johtivat tarpeeseen muuttaa rakenteita.
Kaikkihan lähtee liikkeelle ideasta ja sen käyttökelpoisuudesta. Idean toteutus puolestaan vaatii rakenteet, joilla ihmispäässä muhinut ajatukseksikin nimitetty ei materiaalinen sähkökemiallinen ilmiö toteutuu fyysisessä maailmassa. Sen mukaan sitten miten käyttökelpoinen idea on, se laajenee laajenemistaan aivan kuten maailmankaikkeus ikään. Mutta juuri tässä kohtaa Nokialle sattui kohtalokas virhe. Nokia ei ymmärtänyt sitä, ettei pieneksi käyneeseen tilaan mahdu tuota tilaa suurempaa esinettä, Nokiaa.
Yrityksen johdolla olisi jo hyvissä ajoin pitänyt olla käsitys siitä mitä varten he ovat olemassa. Historia osoittaa, että johto Nokiaksi tässä nimitetyssä laivassa oli lähinnä matkustajan eikä laivan johdon roolissa. Johto lähinnä nautti laivan tarjoamista palveluista, appoi mahaansa maukasta ruokaa, kellisti kurkkuunsa hyvää viiniä ja nautti ruhtinaallisista bonuksista, joilla voi sitten ostaa lisää palveluita laivan yhteistyökumppaneilta.
Tällaisissa juhlatunnelmissa helposti unohtuu se ilmeinen tosiasia, että laivoja osaavat valmistaa tänä päivänä moni muukin. Ja kun sitten tiedetään, että ylellisyys etsii aina vain ylellistä seuraa, niin kaikki muu torjutaan mahdollisimman kauas tästä ylellisyydestä tunnelmaa pilaamasta. Siksi edes mitään varoituksen viestejä laivan riemujuhliin ei kantautunut, vaan meno oli entiseen tapaan tyypillistä maailmanlopun menoa.
Kun sitten riemulaivan rinnalle yhtäkkiä ilmaantui toinen, vieläkin komeampi laiva, joka suorastaan kokka vaahdoten porhalsi Nokia -laivan ohi, oli paniikki valmis. Jopa siinä määrin, että juhlintaan tottuneen Nokia -laivan johdon kognitiiviset kyvytkin sekosivat täysin ja tehdyt toimenpiteetkin olivat tyypillisiä paniikkiratkaisuja. Laivaa ryhdyttiin lähes sattumanvaraisesti hajottamaan, heittelemään raskaita esineitä veteen siinä toivossa, että laiva kulkisi entistä lujempaa.
Tyypillinen paniikkiratkaisuhan tekee päätöksiä lähinnä ensimmäiseksi mieleen juolahtaneen ratkaisun mukaisesti. Pelko estää näkemästä ongelman ydintä ja kaikkein parasta ratkaisua. Veteen joutunut esimerkiksi saattaa hätäpäissään tarttua vieressään kelluvaan verkkokassiin sen sijaan, että katsoisi hetken ympärilleen ja tarttuisi ämpäriin pysyäkseen paremmin pinnalla.
Nokia osoittaa selkeästi sen, ettei lopunajan rakenteellisilla ratkaisuilla ole mitään merkitystä, jos nämä ratkaisut ovat vääriä. Ei rakenteita hajottamalla ja osia mereen heittämällä mikään asia korjaannu. Jotakin toivoa löytyy vain sitä kautta, että tunnistetaan missä kohti entinen toiminta-ajatus ei enää vastaa nykypäivää. Vain tästä lähtökohdasta tehdyillä muutoksilla voi olla menestymisen mahdollisuus. Muutoin käy niin, että laiva on romutettava lopullisesti tai myytävä laiva jollekin sellaiselle omistajalle, jonka visioon laivan konsepti on yhteensopiva.
Ehkäpä monen riemulaivan kapteeni saattaa hätäpäissään ja useamman punaviinilasillisen jälkeen olla tilassa, että siinä ruokailun päätteeksi sovitaan purrella kutsuvieraana olleen isäntämiehen kanssa diili laivan tulevasta, uudesta isännästäkin. Tuleva isäntä ikään kuin pelastaa nykyisen isännän ottamalla kuuman perunan, uppoavan laivan, haltuunsa. Näin osaava kaveri ikään kuin pelastaa vähän hitaammin kulkevan veljensä.
Nokian koko historiaa tässä tuskin kannattaa selostaa, vaan huomio kannattaa kiinnittää lähinnä Nokian viimeisiin päiviin eli siihen, mitkä syyt johtivat tarpeeseen muuttaa rakenteita.
Kaikkihan lähtee liikkeelle ideasta ja sen käyttökelpoisuudesta. Idean toteutus puolestaan vaatii rakenteet, joilla ihmispäässä muhinut ajatukseksikin nimitetty ei materiaalinen sähkökemiallinen ilmiö toteutuu fyysisessä maailmassa. Sen mukaan sitten miten käyttökelpoinen idea on, se laajenee laajenemistaan aivan kuten maailmankaikkeus ikään. Mutta juuri tässä kohtaa Nokialle sattui kohtalokas virhe. Nokia ei ymmärtänyt sitä, ettei pieneksi käyneeseen tilaan mahdu tuota tilaa suurempaa esinettä, Nokiaa.
Yrityksen johdolla olisi jo hyvissä ajoin pitänyt olla käsitys siitä mitä varten he ovat olemassa. Historia osoittaa, että johto Nokiaksi tässä nimitetyssä laivassa oli lähinnä matkustajan eikä laivan johdon roolissa. Johto lähinnä nautti laivan tarjoamista palveluista, appoi mahaansa maukasta ruokaa, kellisti kurkkuunsa hyvää viiniä ja nautti ruhtinaallisista bonuksista, joilla voi sitten ostaa lisää palveluita laivan yhteistyökumppaneilta.
Tällaisissa juhlatunnelmissa helposti unohtuu se ilmeinen tosiasia, että laivoja osaavat valmistaa tänä päivänä moni muukin. Ja kun sitten tiedetään, että ylellisyys etsii aina vain ylellistä seuraa, niin kaikki muu torjutaan mahdollisimman kauas tästä ylellisyydestä tunnelmaa pilaamasta. Siksi edes mitään varoituksen viestejä laivan riemujuhliin ei kantautunut, vaan meno oli entiseen tapaan tyypillistä maailmanlopun menoa.
Kun sitten riemulaivan rinnalle yhtäkkiä ilmaantui toinen, vieläkin komeampi laiva, joka suorastaan kokka vaahdoten porhalsi Nokia -laivan ohi, oli paniikki valmis. Jopa siinä määrin, että juhlintaan tottuneen Nokia -laivan johdon kognitiiviset kyvytkin sekosivat täysin ja tehdyt toimenpiteetkin olivat tyypillisiä paniikkiratkaisuja. Laivaa ryhdyttiin lähes sattumanvaraisesti hajottamaan, heittelemään raskaita esineitä veteen siinä toivossa, että laiva kulkisi entistä lujempaa.
Tyypillinen paniikkiratkaisuhan tekee päätöksiä lähinnä ensimmäiseksi mieleen juolahtaneen ratkaisun mukaisesti. Pelko estää näkemästä ongelman ydintä ja kaikkein parasta ratkaisua. Veteen joutunut esimerkiksi saattaa hätäpäissään tarttua vieressään kelluvaan verkkokassiin sen sijaan, että katsoisi hetken ympärilleen ja tarttuisi ämpäriin pysyäkseen paremmin pinnalla.
Nokia osoittaa selkeästi sen, ettei lopunajan rakenteellisilla ratkaisuilla ole mitään merkitystä, jos nämä ratkaisut ovat vääriä. Ei rakenteita hajottamalla ja osia mereen heittämällä mikään asia korjaannu. Jotakin toivoa löytyy vain sitä kautta, että tunnistetaan missä kohti entinen toiminta-ajatus ei enää vastaa nykypäivää. Vain tästä lähtökohdasta tehdyillä muutoksilla voi olla menestymisen mahdollisuus. Muutoin käy niin, että laiva on romutettava lopullisesti tai myytävä laiva jollekin sellaiselle omistajalle, jonka visioon laivan konsepti on yhteensopiva.
Ehkäpä monen riemulaivan kapteeni saattaa hätäpäissään ja useamman punaviinilasillisen jälkeen olla tilassa, että siinä ruokailun päätteeksi sovitaan purrella kutsuvieraana olleen isäntämiehen kanssa diili laivan tulevasta, uudesta isännästäkin. Tuleva isäntä ikään kuin pelastaa nykyisen isännän ottamalla kuuman perunan, uppoavan laivan, haltuunsa. Näin osaava kaveri ikään kuin pelastaa vähän hitaammin kulkevan veljensä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä sinulla oli konkreettista asiaa Nokiasta?
Konkreettista? Kuulehan nyt, juuri tuo asenteesi ajaa yritykset tuhoon. Jos keskustelu menee känäämiseen jostakin yksityiskohdasta, niin kyllä semmoiseen kaatuu kokonainen valtakunta.
Kyllä ongelmasta pitää ensin olla kokonaiskuva, joka asettaa kunkin osan omalle paikalleen. Ja kuten sanoin, kaikki konkreettinen lähtee ideasta. Siis mitä suurimmassa määrin epäkonkreettisesta.
Jopa puupää ilmentää jonkinlaista ideaa.
sitä näkee...
Mitä olet itse saanut tallukka elämässäsi aikaan?
Nokia on tuonut vuosikymmeniä leivän kymmenien tuhansien suomalaisten pöytään ja tekee niin jatkossakin, joten älä ukko jauha joutavaa sontaa.
Terveisin yksi entinen nokialainen.
Kiitos samoin!
Et sinä mikään nokialainen ole, vaan loisiva punikki!
Kiitos samoin!