Ajattelen joka paikassa varastamista. Mitä varastettavaa missäkin voisi olla. Kun käyn jossakin kylässä, silmäni iskeytyvät heti asioihin jotka pystyisin ehkä nopeasti nappaamaan mukaan ja piilottaa taskuihini. Sydäntä tykyttää tällöin aika kovasti, samoin varastamisen hetkellä. Hassuintahan tässä on, että minulla on paljon rahaa ja kaikkea muutakin, joten en varasta mihinkään käyttötarpeeseen. Minulle saattaa riittää vaikka teepussi, nousunnappi, kukkaruukku, tai jokin ihan outo kapistus millä en tee yhtään mitään. Mutta kun varastan sen, tunnen voittaneeni. Sittemmin minulle saattaa tulla huono omatunto siitä, että otin jotain mitä toinen saattoi oikeasti tarvita, mutta itse en tee sillä mitään. Usein olenkin sitten palauttanut asiat jotka pystyn (esim. sanomalehden oikeaan postiluukkuun). Kaupoista en ole uskaltanut toistaiseksi kovin varastella, pienempänä ihan pikkupuodeista koska tiesin, ettei niissä ole vartijoita.
Niin, siis olenko sairas? Ja mitä hoitoa tuohon olisi? Häiritsee elämääni :(
Niin, siis olenko sairas? Ja mitä hoitoa tuohon olisi? Häiritsee elämääni :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kognitiivinen käytösterapia; sehän se toimii kaikkeen mihin muut ei toimi.
Etsit jotain jännitystä elämääsi tai onko elämäsi ollut liian kurinalaista. Pikkunäpistäminen on keino uhmata ja ottaa riskejä.
Itseni on kyllä opetettu, että varastaminen on suuri rikos, vaikka ottaa ihan mitätöntäkin luvatta. En tiedä, miten kestäisin häpeän jos sortuisin varastamaan ja kärähtäisin. Ja vielä enemmän omantunnonvaivan.
varastaminen mikään suuri rikos ole. esim. joku varaton voidaan katsoa ihan moraalisesti oikeutetuksi ottamaan jostain jotain ilmaiseksi, varsinkin kun raha on tiukalla ja hinnat korkealla. jos et saa tarpeeksi mitään jotta eläisit, niin kuollakko pitäisi? raiskaus, huumekauppa, murha, pahoinpitelyt, tuhopoltto, siinä kovia rikoksia.
Miksi huumekauppa on moraalisesti väärin sen enempää kuin leivän myynti?
Yksinkertainen vastaus. Kuvauksesi sopii täysin kyseiseen sairaustyyppiin.