Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Suru iski taas kyntensä

    yritin nukkua mutta tuli niin ikävä, todellinen ikävä ja sen myrskyn tyrskyt saivat nousemaan ylös petistä.
    muistui niin elävästi mieleen monia asioita.
    ihmisen elämä on joskus niin arvaamattoman ja armottoman lyhyt.
    en saanut unenpäästä kiinni.
    avasin koneen ja ajattelin kirjoittamalla purkaa jotain vyyhteä.
    kun kuolema vie jotain mikä on kaikkein rakkainta elämässä niin se ei unohdu, joskus on helpompia aikoja mutta sitten tulee taas se "viidestoista yö kauhuineen" tuo kaikki yön kauhut mieleen.
    muistan kun laskin kukkalaitteeni kummulle.
    satoi.
    nyt on todella ikävä.
    5129
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    tällä tavallakin olen kuullut sanottavan.

    Tallentakaa menneet parhaat muistot,
    unohtua muiden antakaa.
    Niin kuin silloin voimissani
    minut muistakaa.

    Äänestä

    Surullista otan osaa. Joskus olen miettinyt keinoja joilla voisi unohtaa kaikki ikävät asiat. Ikään kuin pyyhkäisä kokonaan pois muististaan.

    Äänestä

    Noniin justiin, hirviöitä voi olla sänkyjen alla, ei tule uni, kun vaanivat siellä :)

    Äänestä

    Kiitos.

    Joskus menee aikoja tosiaan ettei muista mutta joskus petiin mennessään alkaa jokin filminauha pyörimään ja tulee tuskainen olo.

    Joskus taas helpompaa.

    Surutyötähän tämä kaikki on.
    joskus vaan ihan rinnasta puristaa, siis ihan fyysisesti vaikka sydämeni on terve.

    Koskaan ei tiedä
    onko aikaa paljon
    vai vähän,
    yht´äkkiä huomaa
    se päättyikin tähän.
    On paikkasi tyhjä ja
    korvaamaton, ja
    kaipuu suuri
    sanaton

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    todella ikävä kirjoitti:

    yritin nukkua mutta tuli niin ikävä, todellinen ikävä ja sen myrskyn tyrskyt saivat nousemaan ylös petistä.
    muistui niin elävästi mieleen monia asioita.
    ihmisen elämä on joskus niin arvaamattoman ja armottoman lyhyt.
    en saanut unenpäästä kiinni.
    avasin koneen ja ajattelin kirjoittamalla purkaa jotain vyyhteä.
    kun kuolema vie jotain mikä on kaikkein rakkainta elämässä niin se ei unohdu, joskus on helpompia aikoja mutta sitten tulee taas se "viidestoista yö kauhuineen" tuo kaikki yön kauhut mieleen.
    muistan kun laskin kukkalaitteeni kummulle.
    satoi.
    nyt on todella ikävä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu