Ikävöidä voi viikon eroa , päivän eroa, tunnin eroa, jopa samassa huoneessa voi tuntea ikävää. On kuitenkin erilainen ikävä yksinäisyydessä. Kun tietää toisen menneen, kenties löytäneen onnen vieden jotain tärkeää mennessään suomatta aatostakaan sinulle. Tahdot kuitenkin hänelle kaikkea hyvää mitä elämä voi tarjota, mutta sitä toivoisit myös itsellesi. Välität hänestä, et halua himmentää hänen onneaan. Haluaisit vieläkin kertoa .... , mutta se ei olisi hyväksi hänelle. Toivoisit että voisit jatkaa, elää elämmäsi kokonaisena vahvana ja itsevarmana, tietoisena siitä että olet tärkeä jollekkin. Mutta kun on tämä käsittämättömän suuri ikävä ja kaipuu. Vaikket ollut hänelle minkään arvoinen. Miksi ikävöit? Siksi että vaikka olet vajavainen ja on vähemmän tarjottavaa kuin jollakulla toisella, on Hän silti upea ja ainutlaatuinen. Sinä vain et ole hänen arvoisensa. Ikävä ei ole valinta, se on tehnyt möykyn rintaasi, jäänyt aasumaan hänen tilalleen. Voitko siitä toipua? Hänen tarvitsisi vain rakastaa minua. Minua?.. Niin minulla on se ikävä. Tunne on hallitsematon, enkä haluaisi että se tuhoaa minut. En vaan saa siitä otetta..... mitä?
Koeta ryhdistäytyä
Kuinka Kauan
0102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.