Tunnen jo hieman yksinäisyyteen,mutta he kaverit osa en voinut nimittää.He minun kaverit emme koskaan viettänyt missään muun muualla vain pelkkä jos törmätään,että juttelemme ainakin 15-30 min.Hengailen yksin usein vaikka menisin leffaan silti yksin.En ole harrastukseen muualla esimerkiksi ryhmä tai salilla.Mielellääni omissani harrastukseni kotonani sekä ulkonakin lenkit.Kylläpä outo,että he minun kaverit eivät koskaan antanut minulle puhelinnumeroita kun en voi yhteyttää.Annoin kyllä kerran,mutta ei kutenkin tapahtunut.Tietysti,että suurin osiin heillä jo perhe-elämää ja ymmärsin kyllä.Tajusin lopulta,että miksi yrittäisin enää uusia ihmisiä siitä kauan tapahtumatta mitään.On tuttavuuksia riittää.Nyt en enää kaipaa ketään.Tottuin olemaan yksin oloissani ja ilman heitä.Kyllä myöskin,että kaverit menee ja tulee,mutta silti näen mitä on.Minulla ei ole lapsia ja sinkku yhä,mutta viihdyn oikein kyllä.Kyllä opiskeluun tai töihin mielellääni mennä,mutta en kiinnostaa muita.Lieneekö,että olisin ihan erakkoluonne.En ole ollenkaan pian 10 vuoteen baareissa ja enkä matkustanut missään paikkakunnalta.Hyväksyin jo,että tulin olemaan ja elämä jatkuu.Heidän mielestään,että olen kyllä mukava ihminen ja ihana mut toisinaan eivät oikein sujunut muiden takia.Olin täysi-ikäinen aika olivat hauskoja ja viettänyt melko paljon kavereiden kanssa,mutta 3 vuoden kuluttua alkanut hakoteillä.
On jo aika selvä.
N31 nainen
7377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hyvin tuttu tilanne minullekin, liiankin tuttu.
Oon vaan miettiny miks ns. kaverit eivät ole ottaneet enemmän yhteyksiä ja jotkut eivät ota ollenkaan.
Oon jo tottunu yksinäisyyteeni ja alkanut jo pitääkin siitä.
On alkanu vähän kiinnostuskin loppua olemaan seurassa, muutama ystävä, siinä kaikki.
Totta tuokin on.Olin pohtinyt ja miettinyt syitä ja kaikenlaista,mutta en itse ymmärtänyt miksei kelpaakin tai halunnut.Ikävä kyllä,että kävi näin ja en varmasti ole ainoa.Ehkä minusta ei sopisi joukkoon,kuka tietää.Olen alkanut kyllästymään kavereista joka ei mikään todellisia.Olen myöskin huomannut,että uusia ihmisiä joka saanut mutta sama juttu yhä.Ei tietenkin ole kavereita koskaan liikaa.Olin tehnyt päätöksen,että jouduin antaa pakit muutamalle kavereille joka emme voi enää.Toki olisihan kiva jos edes joskus viettämässä kaverin/kavereiden kanssa,mutta ei.Mihin maailma on menossa..
Yksinäisyyteen taipuvana täytyy todeta sekin että sitten kun sattuu menemään sellaisen lajin tai tapahtuman pariin jossa ihmiset luontaisesti tulevat puhumaan sitä alkuun häkeltyy ja saattaa pelästyä tätä. Ihan oikeasti kun teininä aloin puuhailemaan jyrsijänäyttelyiden parissa niin ihmiset tulivat niitä näitä juttelee spontaanisti ja olivat suostuvaisia ''lajin'' ulkopuoliseen kanssa käymiseen. Ujona olin todella lukossa vaan arvelin vaan mennä mukaan kaikesta huolimatta. Saman huomannut juoksuharrastukseni parissa jota tulee tehtyä koiran kanssa ja välillä ilman (kisat, tapahtumat) että tullaan juttelee.
Jos haluaa seuraa niin rohkeasti vaan tuollaisiin tapahtumiin mukaan ja mieli avoinna vaikka kieli menisikin alkuun solmuun :)
->http://www.vul.fi/?q=fi/calendar-node-field-ajankohta/month/2013-10
-> https://fi.mynextrun.com/
-> http://skjl.net/
Voisit opetella pilkun ja pisteen jälkeen käyttämään välilyöntiä. Siinä sulle tekemistä yksinäisiin päiviin.
onko aloittaja alunperin ulkomaalainen, anteeksi, tekstisi niin sekavaa, huonosti kirjoitettua....
En oikeasti ole ulkomaalainen,mutta kielivähemmistöön kuulun ja ihan suomalainen.Ehkä tajuat mistä tarkoitan.Yritän seuraavan kerta paremmaksi kirjoitettua.
Korjaan ja teen parhaaksi kuin voin :
Tunnen hieman ho yksinäisyyteen , mutta he minun kaverit suurin osiin en voinut
nimittää kavereiksi. Minun "kaverit" niin emme koskaan viettänyt missään muualla
vain pelkkä , jos törmätään kaupungilla , että juttelemme vain 15-30 min ajan.
Hengailen lähes usein yksin vaikka menisin elokuvateatteriiin yksin kutenkin.
En ole missään harrastuksessa muualla esimerkiksi ryhmä tai käydä salilla.
Mielellääni vain yksin oloissani harrastuksen parissa kotonani ja lenkit ulkona.
Kylläpä outo ,että minun "kaverit" eivät koskaan antanut puhelinnumeroita kun en
voi yhteyttää kuin facebookissa vaan. Annoin kerran ,mutta ei mitään tapahtunut.
Tietysti ,että jos sitä heillä perhe-elämää ja ymmärsin kyllä. Tajusin lopulta ,että
miksi yrittäisin enää uusia ihmisiä sitä kauan tapahtumatta mitään.
On tuttavuuksia riittää kyllä. Nyt en kaipaa enää ketään.
Tottuin olemaan yksin oloissani ja pärjään ilman heitä.
Kyllä myöskin ,että kaverit menee ja tulee , mutta näen mitä on.
Minulla ei ole lapsia kutenkin ja yhä sinkku, mutta viihdyn oikein hyvin.
Kyllä mielellääni opiskeluun tai töihin mennä ,mutta en kiinnostaa muita.
Lieneekö, että olisin ihan erakkoluonne.
En ole lainkaan kai pian 10 vuoteen baareissa ja ei matkustanut missään.
Hyväksyin jo ,että tulin olemaan ja elämä jatkuu.
Heidän mielestään ,että olen kyllä mukava ihminen ja ihana.
Toisinaan eivät oikein sujunut muiden takia.
Olin täysin-ikäinen ,että olivat aika hauskoja ja viettänyt melko paljon heidän
kanssa ,mutta 3 vuoden päästä alkanut selvästi hakoteillä.
Joko nyt parempi?