Onko teinivanhemmuus periytyvää?

Vaikka tuo pitäisi paikkaansa, niin ei minun lasteni kohdalla! Itse sain esikoisen 18vuotiaana miehen ollessa intissä.
Joo o oltiin toki onnellisia ensimmäiset 5vuotta kunnes alkoi miehen nuori ikä painaa päälle. Menojalka vipatti ja toiset naiset kiinnosti.
Yhdessä sitkeästi elimme kunnes tuli viimeinen niitti, olin 25 kun heitin miehen pihalle ja jäin yksin kolmen lapsen kanssa.
Mies elää nyt sitä nuoruuttaan eikä ole kaunista katsottavaa enään kolmekymppiseltä.

En todellakaan kadu lapsiani, en ikinä! Mutta kadun sitä minkä ikäisenä ja mihin tilanteeseen esikoinen syntyi.
Suren sitä että minusta ei ollut tarjoamaan ydinperhettä lapsilleni.
Suren myös kun näen kuinka lapset kaipaavat isäänsä eikä isää nyt kiinnosta. Kaikki hänessä kertoo että hän oli liian nuori lasten syntymiseen kivahan niitä on tehdä jos joku muu ne hoitaa.

Eli luotan nyt sen verran itseeni ja omista kokemuksista oppineena että saan lapseni ymmärtämään kuinka tärkeää on pohja johon lapset sitten voivat tulla.
Nyt jos joku yli innokas tulee huutamaan että me olemme vielä onnellisesti yhdessä ja meillä on 0-8vuotias lapsi niin onnittelen vasta kun olette yhdessä lapsenne ollessa 18vuotias.

Elimme mekin saman katon alla reilun 10vuotta mutta mikä sanoo että viimeiset vuodet oli hyväksi lapsille? tai että olisin ollut onnellinen? Onnellisuus oli kaukana siittä kaikesta mitä sai kokea.
En sano ettei niinkin olisi joillekkin käynyt että olisivat nuoresta iästään huolimatta saaneet yhdessä lapsensa maailmalle asti.
Mutta luulempa että valta osalla ne pinkit unelmat kaatuu kovaa ja korkealta :(

No onhan se! Ei aina tietenkään, ei pidä yleistää. Mutta katsokaas mitä sattumoisin löysin, ihan muita juttuja lukiessa.

http://www.voice.fi/suhteet/is-teiniaitiys-on-periytyvaa/4/42270

Avasin tuon linkin ja siellä osin viitattiinkin siihen mitä meinasin sanoa, eli tuosta koulutuspuolesta.
Suurin osa teiniäitien ja -isien omista vanhemmista ovat vähän koulutettuja, ja pykäävät aikaisemmin lapsia. Monesti myös heidän lapsensa käyvät vanhempien mallin mukaan vain vähän kouluja ja ketju teiniäitiyteen alkaa muodostua jo siitä.

Teinivanhemmuus tuntuu olevan ns.alemman sosiaaliluokan vitsaus, tai kuka mitenkin sitä haluaa kutsua.Että sikälikin periytyvää.
Onneksi myös alemman sosiaaliluokan vanhemmista edes pieni osa on sellaisia, jotka painottavat lapselle koulutuksen tärkeyttä ja täten teinivanhemmuusputki saadaan poikki.
Valitettavan paljon on niitä alemman sosiaaliluokan vanhempia, jotka viis veisaavat siitä , kouluttautuvatko heidän lapsensa vai eivät, tai ylipäätään käyvätkö heidän lapsensa edes töissä. Tällaisissa "viisveisaus"- perheissä näitä teiniraskauksia tapahtuu eniten. Myös ns.kaupunkien vuokra/slummialueet ruokkivat tätä mallia.

Isoäitini (ammatiltaan lääkäri) sai lapsensa 17, 22 ja 29-vuotiaana.
Tinen isoäitini (maatilan emäntä) sai lapsensa 23, 25, 27, 29 , 32, 34 ja 44-vuotiaana)
Äitini (ammatiltaan erikoislääkäri) sai lapsensa 22-24. 26, 28 ja 44-vuotiaana.
Minä (2 x maisteri) sain lapseni 19, 19 21, 23, 27, 29, 31, 39 ja 41-vuotiaana.
Omat lapseni ovat saaneet esikoisensa 16- 24-vuotiaana.

Sanoisin että meillä periytyy korkeakoulutus ja teinivanhemmuus?

Teinivanhemmuus kuten monet muutkin ongelmat valitettavasti periytyvät.