Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Jokaiselle se yksi oikea?

    Mitäs sitten jos tietää sen jo menneen? En pysty päästämään ketään lähelleni, tuntuu että petän silloin kaikkia.
    Miestä jota tapaan koska ajattelen toista.
    Itseäni koska rakastan toista ja pakotan itseäni antamaan mahdollisuuden "uuteen onneen" jota ei vaan tule.
    Miten unohtaa kun kohtaa väistämättä viikottain? Joka kerta lämmin aalto menee ylitse, olemme kuin parhaat kaverit tai sisarukset.
    Harmittaa että tavattiin niin nuorina ja kaikki kaatui molempien typeryyteen ja siihen ettei osannut arvostaa toista.
    Miten korjata jotain mikä tekee liian kipeää? Kun ei uskalla enään luottaa?
    Kaipaan niin sitä tunnetta kun kaikki ympärillä katoaa eikä paikalla ole kuin me, sitä luottamusta toiseen, sanatonta yhteisymmärrystä.
    Tunne välissämme oli voimakas, lähes käsin kosketeltavissa. Vieläkin se nousee eri tilanteissa esille :)
    Sinua lämmöllä ja kipeällä kaipauksella muistellen -ex vaimosi-
    5385
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Kaikkein pahinta on, jos petät itseäsi. Itsesi kanssa sinun on tultava toimeen lopun ikääsi. Jos et ole sinut itsesi kanssa, et voi onnistua parisuhteessakaan. Voin tämän sanoa omasta kokemuksestani.

    Äänestä

    • Olet varmasti oikeassa.
      Tulen varmaankin olemaan aina yksin, neljä vuotta on jo kulunut eikä minun tunteeni kuole pois.

      Äänestä

    Jätä se mies rauhaan... Älä kiusaa muita sillä, että sussa jokin mättää. Hae se tunne muualta. Eri asia tietty, jos mies on kanssasi samoin ajatuksin liikenteessä.

    Äänestä

    • Jätin jo, en tapaile nyt ketään.

      Äänestä

    Hyvä ja nyt potku perseelle ja uusia tuulia haistelemaan!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    -anna anteeksi- kirjoitti:

    Mitäs sitten jos tietää sen jo menneen? En pysty päästämään ketään lähelleni, tuntuu että petän silloin kaikkia.
    Miestä jota tapaan koska ajattelen toista.
    Itseäni koska rakastan toista ja pakotan itseäni antamaan mahdollisuuden "uuteen onneen" jota ei vaan tule.
    Miten unohtaa kun kohtaa väistämättä viikottain? Joka kerta lämmin aalto menee ylitse, olemme kuin parhaat kaverit tai sisarukset.
    Harmittaa että tavattiin niin nuorina ja kaikki kaatui molempien typeryyteen ja siihen ettei osannut arvostaa toista.
    Miten korjata jotain mikä tekee liian kipeää? Kun ei uskalla enään luottaa?
    Kaipaan niin sitä tunnetta kun kaikki ympärillä katoaa eikä paikalla ole kuin me, sitä luottamusta toiseen, sanatonta yhteisymmärrystä.
    Tunne välissämme oli voimakas, lähes käsin kosketeltavissa. Vieläkin se nousee eri tilanteissa esille :)
    Sinua lämmöllä ja kipeällä kaipauksella muistellen -ex vaimosi-

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu