Olisi kiva vaihtaa kokemuksia henkilön kanssa, jolla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Kärsin siitä itse, lähes joka päivä aiheuttaa mielipahaa varsinkin parisuhteessa. Oletteko saaneet jotain lääkitystä tai terapiaa? Mulle ei ole annettu lääkitystä ja terapiaan ei kuulemma ole resursseja. Että näin kivaa!
onko kellään epävakaa persoonallisuushäiriö?
nanna8
14284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Suomen parasta hoitoa epävakaaseen persoonallisuushäiriöön http://www.jormatahka.com/
tuolta kannattaa aloittaa ensi hätään..
itse seurustellen kyseisenlaisen ihmisen kanssa ja olen pohtinut hyvin hyvin usein mistä tämä käytös oikein saanut alkunsa koska hänellä valtavan pahan tuulinen uos anti ja tiuskiminen vaikka ei mitään ihmeempää syytä oisi edes ja hän on itse 31vuotias ja hänen isänsä oi heti suhteeme alussa joh negatiivinen ,minun suhteeni ja hänen vanhempanssa eivät ole hyväksynyt hänen ketään seurustelukumpaniaan ja yhdessä vaiheesa rupesinkin todella vahvasti ettei vain olisi mitään incesti /hyväksi käyttöä tapahtunut koska ei ole normaalia että aikuisen naisen aikuinen isä komentaa tytärtänsä kuin lasta ja uhkailee vielä että jos et toimi näin kun hän haluaa niin he eivät ikinä auta enään sinua eli vaaditiin suoranaisesti eroamaan ja valtavasti muutenkin on selainen asenne että mistään ei saisipuhua yhtään mitään mikä heihin liityy ?? mutta he saavat kyllä jauha muista ja haukkua ja yksi piire minkä huomanut ON VALTAVA ITSEKYYS kaikki vain hänelle hänelle mutta hän ei suostuisi muile jakamaan mitään ja heti suututaan jos jostain asiasta sanotaan ni valtava kiukku raivari
" hänen isänsä oi heti suhteeme alussa joh negatiivinen ,minun suhteeni ja hänen vanhempanssa eivät ole hyväksynyt hänen ketään seurustelukumpaniaan ja yhdessä vaiheesa rupesinkin todella vahvasti ettei vain olisi mitään incesti /hyväksi käyttöä tapahtunut koska ei ole normaalia että aikuisen naisen aikuinen isä komentaa tytärtänsä kuin lasta ja uhkailee vielä että jos et toimi näin kun hän haluaa niin he eivät ikinä auta enään sinua eli vaaditiin suoranaisesti eroamaan ja valtavasti muutenkin on selainen asenne että mistään ei saisipuhua yhtään mitään mikä heihin liityy ?? mutta he saavat kyllä jauha muista ja haukkua"
Aivan kuin olisit kirjoittanut vanhemmistani, vaikka et olekaan seurustelukaverini.
Mistä miinukset viestiini??? Tuo on yksi Suomen parhaista ja samalla valitettavasti melkein ainoista paikoista, mistä saa apua epävakauteen!
Hyvä infopaketti sieltä myös kysymyksiinsä vastauksia etsivälle.
noh sehän sattui että jonkin muunkin elämässä on tälläistä kuin vain minun seurustelu kumpanini elämässä KYSYMYS KUULUU ?? mistä tämöinen VALTAVA AIKUISEN IHMISEN HOLHOUS JOHTUU itse olen pyrkinyt tulemaan jotenkuten aina toimeen itse ja yritänyt saada siinä samalla huolehdittua että toisellakin on hyvä jos kerran yhdessä olaan mutta tässä taas on niin että tyttö ystäväni on vain niin sisäänpäin kääntynyt ja epäilen että juuri tästä jatkuvasta HENKISESTÄ PAINOSTUKSESTA että kokoajan ja useaman vuoden ni hänen omat vanhempansa eivät ymmärä kuinka henkisesti rasitavaa on jatkuva komentelu ja määräily ja tyttö ystäväni haluaa mielytää vanhempiansa jonka ymmärän mutta kuitenkaan ei ole rohkeutta irtautua vanhemistaan kunnolla ja luotaa omaan seurustelu kumpaniinsa vaan purka oman pahan olonsa seurustelukumpaniinsa kiukutelulla ja murjotelemalla ja tiuskimisella itse harastan liikuntaa lähes päivittäin ja mieleni on yleinsä hyvä ja iloinen kunnes se sitten tiuskimisella ja pahantuulisuudella ja puhumattomuudella saadaan sitten tartutettua myös minuunkin että itsekään en ole sitten enään hyvän tuulinen ja rupeen itsekin olemaan kiukuinen ja tresaantunut kun kokoajan on jokin asia selvitettävänä vain ja ainostaan TOISEN OMAN puhumattomuuden takia
Äidilläni on välillinen munchausenin syndrooma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Münchhausenin_oireyhtymä
Hänellä on siksi tarvetta jatkuvaan holhoukseen. Hän on sairaudentunnoton, joten vielä myöhäiskeski-ikäisenäkin joudun hänen uhrinaan olevan alaikäisen roolissa. Vanhempani eivät tiedosta aiheuttamaansa henkistä painostusta.
Äitini mielestä minun kuuluisi olla jatkuvassa kontaktissa vain hänen kanssaan. Esim. koulu- ja työkavereita samoin kuin harrastuskavereita ei saa olla. Tämän olen huomannut vuosieni aikana. Sosiaalisen kehityksen kuuluu siis olla nollatasolla. Kun polttareissa mainitsin hänelle, että parempi ilta olisi tullut muutaman koulukaverin kanssa samassa osoitteessa, hän kysyi:"Ketä ne o? Emmää oo nähny." Hänen mielestä minun kuuluu ilmoittaa kaikki sosiaaliset kontaktini hänelle, iästäni huolimatta.
Otin jalat alleni vanhemmistani, mutta he eivät pitäneet siitä. Minun olisi kuulunut jäädä heidän orjaksi. Kun asuin kaksiossani samalla paikkakunnalla, he häiritsivät kesken kotitöiden ja suihkun, kun poikkesivat kaupunkireissunsa yhteydessä kysymättä lupaa. Kun muutin eri paikkakunnalle, he käskivät naapureiden aiheuttaa homevaurion molempiin kiinteistöihini, jotta palaan heidän luo orjaksi. Nyt he keksivät jatkuvasti uusia diagnooseja ilman kliinisiä tutkimuksia, että palaan heidän holhottavaksi orjaksi. He ovat mm. varastaneet ja vahingoittaneet omaisuuttani.
Minun osalta vähäsanaisuus on siis vanhempieni holhoamisen aiheuttamaa. Esim. suvun naisten keskusteluryhmässä en saa avata suutani esim. hämmästelläkseni, jos äiti on näkö- tai kuuloetäisyydellä. Sanallisessa viestinnässä hän kyttää armottomasti.
Jatkona seurustelusuhteitani muistellen totean, että vanhempieni mielestä minun ei olisi koskaan kuulunut löytää "sitä oikeaa". Vääränlaisen kumppanin perusteita olivat: väärä ikäero, väärä paikkakunta, väärä silmien ja hiusten väri, väärä pituus, väärä ammattiala. Vanhempani tekivät siis kaikkensa, etten löydä koskaan elämänkumppania, vaan jään heidän orjaksi. Vanhempani ovat marttyyreitä.
Varautukaa tekin siihen, että appivanhempasi joskus kieltävät teidän jatkavan.
tätä aivan samaa tuntuu olevan meillä ja tuntuu tyttö ystävälinikin olevan tuota samaa touhua teklevän minulle että en saisi puhua kenekä kanssa meidän suhdeta koskevista ongelmista vaaan koitaa kotroloida minun kontakteijani ja yhdesä vaiheesa oli se että tyttö ystäväni vanhemat eivät suostuneet mitään kertomaan puhelimitse hänelle vaan että hänen oli pakko lähteä minun luotani omaan kotiinsa kuuntelemaan vain sitä että hänen vanhemat haluavat meidän eroovan ja suorastaan painostanut tähän minun mielestäni tuo on täysin sairasta touhua ja etäisyytä tarvii ehdotomasti
Vaihtakaa puhelinliittymäänne, mutta älkää kertoko ajantasaisia numeroitanne appivanhemmillesi! Vielä enemmän hyviä ohjeita löydät Suku on pahin-palstalta. Siellä meillä on paljon kohtalontovereita.
Jos minulla olisi lääkäripätevyys, määräisin sekä appivanhemmillesi että vanhemmilleni Seronilia 500 mg/vrk.
Joillakin naisilla saattaa tuollainen käytös johtua siitä, ettei ole millään lailla tyytyväinen parisuhteessaan ja haluaisi erota ja lähteä, muttei vain jostain syystä pysty tai uskalla. Tai sitten jos vanhemmat ovat olleet sairaalloisen holhoavia, niin tajuaa yhtäkkiä ettei haluakaan elää parisuhteessa johon on ehkä puolivahingossa aikoinaan ajautunut, vaan haluaisikin asua ja elää yksin ilman, että on tilivelvollinen kenellekään mistään. Usein sitä sattuu vielä olemaan kontrolloivan puolison kanssa. Ja jos ihminen on jo eristetty ulkomaailmasta lähes kokonaan, niin todennäköisesti hänellä ei ole ketään joka auttaisi... Vaikea se on erota ja lähteä rahattomana ja kun ei ole edes paikkaa minne mennä...
Anteeksi nyt kauhean negatiivinen teksti, mutta tällainen tapaus tuli ensimmäisenä mieleen. Itse henk.koht. haluan kokonaan eroon holhoavista sukulaisista enkä halua elää parisuhteessakaan.
Ainakin aloittajan anoppiin ja äitiini oletuksesi sopivat hyvin. Kontrolloivat puolisot ovat vastaavasti isäni ja aloittajan appi.
Hyväksy neuroosisi. Elä koita olla "normaali", kukaan ei ole normaali. Kaikilla meillä on neurooseja, kukaan ei silti ole kävelevä-diagnoosi. Hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet. Sinun ei tarvitse ansaita toisten arvostusta tai rakkautta. Elä koita peitellä ongelmiasi partneriltasi.Kaikesta täytyy pystyä puhumaan avoimesti ja rehellisesti.
Ota selvää "tilastasi" kaikki mahdollinen. Opi tuntemaan neuroosisi. Se on ainut tapa oppia hallitsemaan niitä. Elä syytä muita ahdistuksestasi. Järkeistä ahdistuksen tunteesi ja vastusta sitä. Se on aluksi erittäin tuskallista, mutta helpottuu ajan myötä. Elämä on matka, jolla opetellaan tuntemaan itsensä.
Kaikilla meillä on vaikeita tunteita tietyistä "tilanteista", se täytyy hyväksyä.
Partnerisi joutuu ajoittain hyväksymään asioista, joita "normaalissa" parisuhteessa yleensä pidetään hyväksymättömänä. Se, että sinulla on traumoja ja partnerisi on ymmärtäväinen ei tarkoita sitä, että, jos olet esim. pettänyt partneriasi ja tämä on sinulle sen antanut anteeksi, sinun ei tarvitse ottaa huomioon partnerillesi aiheuttamaa tuskaa. Olet aikuinen ja vastuussa omista tekemisistä. Ymmärrä mitä musta-valko-ajattelu on ja miten se käytännössä sotkee ajatteluasi.
Lopeta muiden syyttely pahasta olostasi, ymmärrä oma vastuusi tapahtumien kulkuun. Opettele antamaan anteeksi. Ymmärrä, että virheiden tekeminen on inhimillistä, eikä se tee sinusta virheellistä persoonaa kokonaisuudessaan. Niin kuin ei muidenkaan virheet tee heistä pahoja ihmisiä. Ihminen on kokonaisuus. Et voi valita hyviä puolia, saamatta myös "huonoja". Pikku hiljaa ymmärrät, että on paljon helpompaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi, kuin pilata elämänsä, aina uudelleen ja uudelleen. Tällainen noidankehä kuluttaa sinut loppuun ja vie uskosi elämään. Kohtalosi on omissa käsissäsi. Mahdollisuuksia onneen, ei kävele vastaan loputtomiin.
Vältä tilanteita, joissa sinua painostetaan/houkutellaan nauttimaan runsaasti alkoholia. Valmistaudu stressaaviin elämäntilanteisiin, niin odotettaviin, kuin odottamattomiin, keskustelemalla partnerisi kanssa. Yleensäkin suunnitelkaa yhdessä miten ihan arjessa toimitaan.
Teksti on sekava ja rönsyilevä, mutta nyt ei ollut aikaa täydellistä esseetä väsäämään. Nää siis mitä itse olen oppinut kamppailessani neuroosejani vastaan.
Ei ollut mun mielestä yhtään sekavaa, vaan ihan selvää asiaa.
Itse epävakaan kanssa seurustelleena voisin sanoa, että alkoholin kanssa kannattaa tosiaan olla erityisen tarkkana.
Rakastavan kumppanin kanssa asiat vielä saa sujumaan niin kauan kun mitään todella ikävää ei pääse tapahtumaan, mutta sosiaalisia ongelmia tulee helposti muiden kanssa: niiden jotka eivät tunne sinua kunnolla ja niiden, joille ei edes välitä kertoa persoonallisuuspiirteistään. Noihin on ollut hankala löytää hyviä selviytymiskeinoja.
mt-ongelmainen monesti joutuu eläkkeelle nuorena, ja jää helposti henkisesti ja taloudellisesti jotenkin riippuvaiseksi vanhemmistaan. Mullakin oli hiton pitkään jotenkin semmonen olo, että kaikki pitäs "tunnustaa" vanhemmille ja kaikkeen kysyä heiltä "lupa". En ollut pitkälle aikuisuuteen oikeasti aikuinen. Paha olo saa turvautumaan "äitiin" liiaksikin ja siten ylläpitää vanhempi-lapsi suhdetta turhan pitkään. Toisaalta sitten on helposti nöyristelyä ja syyllinen olo, jos vanhemmat antaa rahaa/maksaa laskuja.
Oon ite epävakaa 40v nainen ja reipastunut enemmän itsenäiseksi 9v parisuhteen aikana. Asuttiinkin useita vuosia 400km päässä vanhemmistani ja sekin auttoi.
Ja onhan paljon vanhempien liikaa roikkumista lapsissaan, vaikkei kellään olisi mt-diagnoosia. Pakotetaan sukutilan tai perheyrityksen jatkajaksi tai äiti ei päästä pojastaan irti. Kaikki naisystävät on vokottelevia "l*tkia".. Ei suoda ihmisen mennä eteenpäin, löytää kumppania ja tulla onnelliseksikin omien valintojen kautta.