oon yksin melkei joka viikonlopun.. jotenkii sitä viikonloppuu oottaa jo alkuviikosta,mutta toisaalta sitä tulee mietittyä mitä sitä oikein odotetaan, kukaan ei kutsu mua mihinkään pippaloihin, illaks johokii hengaa, päiväl johokii jne. yksin oon joka v*tun viikonloppu.. sinäänsä ei katokänni juominen kiinnosta, pikkuhumalassa oleminen on ihan mukavaa. Bileisiin menisin enemmän kuin mielelläni.. must ei kyllä tajuais kuinka yksinäinen oon, kun oon aika sosiaalinen, saan koulus kaverit nauramaa, hyvä kroppa jne. en oo mikään ylimielinen kusipää kuitekaa. tuun kaikkien kaa toimeen. Ei kyllä viikollakaan tuu oikeen mitää tehtyy kun koulus kaikki päivät loppuu klo 16, ja koulun jälkeisten erinnäisten tehtävien asioiden jälkeen kello onkin jo 18-19 ja kaheksaa kouluu aamulla. Mulla on kavereita semmoset 5 ja nekii tuntuu häviävän pikkuhiljaa kokonaa pois:/ Miten saisin viikonloput sujumaan mukavasti ja kenties saisin enemmän kavereita?
vtuttaa viikonloput
opiskelija0
3305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tee sellasia asioita mistä tykkäät :) Käy salilla, kirjastossa tai carting-radalla tai mitä nyt ikinä harrastatkaan! Siellä liikkuu sellasia ihmisiä, jotka on kiinnostunu samoista asioista. Sillon on helppoa saada uusia kavereita tai kenties vaikka rakastua :)
Ja viisi ystävää on oikeestaan aika paljon. Kannattaa vaalia hyviä ystävyyssuhteita! Mulla on itelläni vaan 3 ystävää ja se riittää hyvin. Mielummin aitojen kavereiden kanssa kuin feikkien! :)
Ja ehkä, jos susta tuntuu siltä ettei sua kutsuta mihinkään ikinä, kannattaisi itse pyytää muita jonnekin? Vaikka kylään sun luo.
Tsemppiä sulle ja kaikkee hyvää syksyyn :)
Toi kuvaus sopii niin hyvin muhunkin. Aina tulee se neuvo et pitää tehdä jotain mistä on kiinnostunut. Itelläni on vaan se ongelma että en ikinä innostu mistää. Mulla ei oo erityisiä kiinnostuksen kohteita enkä oo ollu fanaattinen mitään asiaa kohtaan milloinkaan elämässäni. Tuntuu että musta puuttuu laumasielu kokonaan yksinäisyyden tunnetta lukuunottamatta. Kaikki asiat elämässä päällisin puolin hyvin muuten. Kavereita ei vaan oo eikä elämäniloa ja intohimoa mitään asiaa kohtaan. Oon huomannu et leffojakin tykkään katsoa vain siks et keskittyessä juoneen unohdandan oikean maailman. Ratkaisuna on helppo nähdä kaverien hankkiminen, mut miten viettää aikaa uusien ihmisten kanssa kun ei oo mitään yhteistä kiinnostusta. Itseä kun ei kiinnosta mikään. Itsemurha-ajatuksissakin oon tullu siihen tulokseen että ei se kannata kun sit elämä vaan loppuu eikä asiat voi parantua. Oon varmaan liian analyyttinen. En osaa samastua muiden ihmisten ajatuksiin ja toimintaan. Niitäkin huomaan usein tavallaan analysoivani ulkopuolisena. Enkä niinkään ylimielisenä vaan kateellisena. Mäkin haluan löytää jonku intohimon elämään ja innostua kerrankin jostain.
Älä luovuta. Minustakin ohje, että pitää tehdä sitä, mistä tykkää, ei läheskään aina toimi. Itse aloinkin ihan vaan tehdä asioita, vaikka en niistä niin välittänytkään. Huomasin, että kämpillekin oli kivempi tulla takaisin, kun oli edes vaivautunut tekemään jotain. Pakotin itseni, en sen takia, että olisi kiva mennä salille tai näyttelyyn, vaan siksi, koska tiesin, että olo oli vähän parempi tullessani kotiin. Sitten vaan laajensin käymistäni erilaisiin paikkoihin, aloin myös vapaaehtoistyötä tekemään. Nyt olen yksi aktiivisista harrastajista, jopa niin että täytyy toppuutella, että saan joskus olla viikonloppuna kotona.