Miksi ette halua..

ollenkaan näin.

..se että saadaan omatunto hiljaiseksi ilman että todellista parantumista/parannusta tapahtuu syvällä ihmisen sydämessä.

Syntien anteeksisaaminen tapahtuu silloin kun ihminen ymmärtää syntisyytensä ja katuu. Tähän ymmärrykseen kuuluu että syntinen ei syytä synnistä Jumalaa, sielunvihollista tai lähimmäistään vaan myöntää olevansa täysin itse vastuussa siitä. Hän vapauttaa täten lähimmäisensä syytöksistä ja siis antaa lähimmäiselleen anteeksi. Ja kun koko ongelma on itsellä eikä ulkopuolisilla niin se on myös mahdollista itsenäisesti hoitaa.

Koska ihmiminen ei voi, kuten moni on kuvannollisesti sanonut, nostaa itseään tukasta täytyy syntisen kääntyä itsensä Jeesuksen puoleen ja luovuttaa syntinsä Hänelle. Ikäänkuin pudottaa ne hänen eteensä. Sitten hän odottaa hetken että Jeesus ottaa ne vastaan. Tässäkään ei voi fuskata ja paeta mihinkään omatekoiseen armahdukseen ja kuvitteluun että kaikki on jo ok vaan pitää malttaa kuunnella mitä Herra haluaa sanoa. Tämä on oma kokemukseni. Olen yrittänyt kiemurrella ja luistaa mutta Herra on ollut itsepintainen.

Syntisen täytyy myös päättää ettei ikinä enää tee syntiä. Tähän joku varmasti sanoo että se on mahdotonta, kaikkihan tekevät syntiä joka päivä. Niin tekevätkin. Mutta kyllä se silti vain näin on. Päätöstasolla vasatuu on itsellä. Juuri sillä hetkellä kun syntejä anotaan anteeksi on oltava sillä mielellä että haluaa todella tehdä lopullisesti parannuksen synnistä. On taas eri asia se ettemme monestikaan näissä päätöksissä pysy.

Mutta Jumala auttaa rehellistä katujaa ja rehellistä vaeltajaa pysymään oikealla tiellä.

En ole lainkaan tuolla vilkuttelukannalla koska vilkuttelijoilta jää helposti kokematta Jeesuksen todellisuus syntisen auttajana. Itketään kyllä ja kadutaan ja yritetään ajatella että kai ne synnit nyt on anteeksi kun tuo naapurin Heikki tai Mirja tai Veikko niin on sanonut. Todellinen varmuus tulee kuitenkin todellisesta henkilökohtaisesta Herran kohtaamisesta. Mutta sitähän vl:t eivät tunnu uskovan eivätkä ymmärtävän.

acimlainen kirjoitti:

..se että saadaan omatunto hiljaiseksi ilman että todellista parantumista/parannusta tapahtuu syvällä ihmisen sydämessä.

Syntien anteeksisaaminen tapahtuu silloin kun ihminen ymmärtää syntisyytensä ja katuu. Tähän ymmärrykseen kuuluu että syntinen ei syytä synnistä Jumalaa, sielunvihollista tai lähimmäistään vaan myöntää olevansa täysin itse vastuussa siitä. Hän vapauttaa täten lähimmäisensä syytöksistä ja siis antaa lähimmäiselleen anteeksi. Ja kun koko ongelma on itsellä eikä ulkopuolisilla niin se on myös mahdollista itsenäisesti hoitaa.

Koska ihmiminen ei voi, kuten moni on kuvannollisesti sanonut, nostaa itseään tukasta täytyy syntisen kääntyä itsensä Jeesuksen puoleen ja luovuttaa syntinsä Hänelle. Ikäänkuin pudottaa ne hänen eteensä. Sitten hän odottaa hetken että Jeesus ottaa ne vastaan. Tässäkään ei voi fuskata ja paeta mihinkään omatekoiseen armahdukseen ja kuvitteluun että kaikki on jo ok vaan pitää malttaa kuunnella mitä Herra haluaa sanoa. Tämä on oma kokemukseni. Olen yrittänyt kiemurrella ja luistaa mutta Herra on ollut itsepintainen.

Syntisen täytyy myös päättää ettei ikinä enää tee syntiä. Tähän joku varmasti sanoo että se on mahdotonta, kaikkihan tekevät syntiä joka päivä. Niin tekevätkin. Mutta kyllä se silti vain näin on. Päätöstasolla vasatuu on itsellä. Juuri sillä hetkellä kun syntejä anotaan anteeksi on oltava sillä mielellä että haluaa todella tehdä lopullisesti parannuksen synnistä. On taas eri asia se ettemme monestikaan näissä päätöksissä pysy.

Mutta Jumala auttaa rehellistä katujaa ja rehellistä vaeltajaa pysymään oikealla tiellä.

En ole lainkaan tuolla vilkuttelukannalla koska vilkuttelijoilta jää helposti kokematta Jeesuksen todellisuus syntisen auttajana. Itketään kyllä ja kadutaan ja yritetään ajatella että kai ne synnit nyt on anteeksi kun tuo naapurin Heikki tai Mirja tai Veikko niin on sanonut. Todellinen varmuus tulee kuitenkin todellisesta henkilökohtaisesta Herran kohtaamisesta. Mutta sitähän vl:t eivät tunnu uskovan eivätkä ymmärtävän.

Täyttä asiaa puhut!!!
Ihan samaa olen itsekin miettinyt....ja samaan tulokseen tullut!

rauha s kirjoitti:

ollenkaan näin.

..mutta miten se sitten sinun mielestäsi on?

Onko Jeesus itse mielestänne täysin luopunut vallastaan antaa syntejä anteeksi samalla kun tuo valta on vanhoillislestadiolaisilla?

Jos noin on niin vanhoillislestadiolaiset ovat Jeesustakin korkeammassa virassa.

acimlainen kirjoitti:

..mutta miten se sitten sinun mielestäsi on?

Onko Jeesus itse mielestänne täysin luopunut vallastaan antaa syntejä anteeksi samalla kun tuo valta on vanhoillislestadiolaisilla?

Jos noin on niin vanhoillislestadiolaiset ovat Jeesustakin korkeammassa virassa.

Jeesus on kyllä läsnä, kun synnit anteeksi annetaan. Ja se on Jumala joka ne synnit anteeksi antaa, mutta me olemme vain palvelijoita.

acimlainen kirjoitti:

..se että saadaan omatunto hiljaiseksi ilman että todellista parantumista/parannusta tapahtuu syvällä ihmisen sydämessä.

Syntien anteeksisaaminen tapahtuu silloin kun ihminen ymmärtää syntisyytensä ja katuu. Tähän ymmärrykseen kuuluu että syntinen ei syytä synnistä Jumalaa, sielunvihollista tai lähimmäistään vaan myöntää olevansa täysin itse vastuussa siitä. Hän vapauttaa täten lähimmäisensä syytöksistä ja siis antaa lähimmäiselleen anteeksi. Ja kun koko ongelma on itsellä eikä ulkopuolisilla niin se on myös mahdollista itsenäisesti hoitaa.

Koska ihmiminen ei voi, kuten moni on kuvannollisesti sanonut, nostaa itseään tukasta täytyy syntisen kääntyä itsensä Jeesuksen puoleen ja luovuttaa syntinsä Hänelle. Ikäänkuin pudottaa ne hänen eteensä. Sitten hän odottaa hetken että Jeesus ottaa ne vastaan. Tässäkään ei voi fuskata ja paeta mihinkään omatekoiseen armahdukseen ja kuvitteluun että kaikki on jo ok vaan pitää malttaa kuunnella mitä Herra haluaa sanoa. Tämä on oma kokemukseni. Olen yrittänyt kiemurrella ja luistaa mutta Herra on ollut itsepintainen.

Syntisen täytyy myös päättää ettei ikinä enää tee syntiä. Tähän joku varmasti sanoo että se on mahdotonta, kaikkihan tekevät syntiä joka päivä. Niin tekevätkin. Mutta kyllä se silti vain näin on. Päätöstasolla vasatuu on itsellä. Juuri sillä hetkellä kun syntejä anotaan anteeksi on oltava sillä mielellä että haluaa todella tehdä lopullisesti parannuksen synnistä. On taas eri asia se ettemme monestikaan näissä päätöksissä pysy.

Mutta Jumala auttaa rehellistä katujaa ja rehellistä vaeltajaa pysymään oikealla tiellä.

En ole lainkaan tuolla vilkuttelukannalla koska vilkuttelijoilta jää helposti kokematta Jeesuksen todellisuus syntisen auttajana. Itketään kyllä ja kadutaan ja yritetään ajatella että kai ne synnit nyt on anteeksi kun tuo naapurin Heikki tai Mirja tai Veikko niin on sanonut. Todellinen varmuus tulee kuitenkin todellisesta henkilökohtaisesta Herran kohtaamisesta. Mutta sitähän vl:t eivät tunnu uskovan eivätkä ymmärtävän.

sinähän et voi tietää, kun et ole koskaan syntejäsi uskonut anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Et tiedä miltä tuntuu noiden valkoisten Karitsan verellä pestyjen juhlapukujen pukeminen ylle. Se ei todellakaan ole mitään vilkuttelua. Kyllä siinä näkee oman pienuutensa ja saa uskolleen vahvistusta ja omalletunnolle täydellisen Jumalan rauhan.

vl-tyttö kirjoitti:

sinähän et voi tietää, kun et ole koskaan syntejäsi uskonut anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Et tiedä miltä tuntuu noiden valkoisten Karitsan verellä pestyjen juhlapukujen pukeminen ylle. Se ei todellakaan ole mitään vilkuttelua. Kyllä siinä näkee oman pienuutensa ja saa uskolleen vahvistusta ja omalletunnolle täydellisen Jumalan rauhan.

ja ihmispalvontaa on koko vanhoillislestadiolaisuus.