Tunnen Lasse Lehtisen melko hyvin.
Lasse tuli eduskuntaan kaksi vuotta minun jälkeeni vuonna 1972.
Ennen vuoden 1983 eduskuntavaaleja jouduimme molemmat ikävään julkisuuteen, kun oikeuskansleriksi nimitetty Kai Korte muutti vakiintunutta lain tulkintaa maakuntakansanedustajien oikeudesta päivärahoina maksettuihin kulukorvauksiin. Minä olin syntyneen ajojahdin päämaali, mutta Lassekin sai osansa.
Vaaleissa molempien luottamus punnittiin. Lasse menetti eduskuntapaikkansa, mutta minun äänimääräni nousi. Tähän päättyi Lassen eduskuntaura.
Lassen putoaminen eduskunnasta oli voitto suomalaiselle kaunokirjallisuudelle. Hän kirjoitti useita hervottoman hauskoja veijariromaaneja. Parhaimmissa oli yhteiskunnallinen tai poliittinen aihepiiri.
Kirjailija-Lassen toimeentuloa helpotti se, että nimitin hänet vuodesta 1983 lähtien lehdistöneuvoksen tehtävään ensin ulkoministeriössä ja sitten Lontoon suurlähetystössä.
Sain vastaanottaa Lasselta tekijänkappaleita. Omistuskirjoituksetkin olivat osuvia.
Vuonna 1983 ilmestyneen ”Uskottu mies” -teoksen Lasse omisti minulle sanoin: ”Paavolle, joka on kaikkien vapaitten talonpoikien ja toimihenkilöiden USKOTTU MIES, terveisin tekijältä. 22.03.84. t. Lasse L.”
”Tuntematon kersantti” kirvoitti viestin ”Paavo Väyryselle tekijän tulisin taisteluterveisin. Jouluna 1984. Lasse Lehtinen”.
Vuonna 1986 sain vastaanottaa ”Valkoinen ihmissyöjä” – teoksen: ”Paavo Väyryselle, kaikkien valkoisten ihmissyöjien päällikölle, tekijän terveisin. Lontoossa 29.10.1986.”
Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli ”Punainen vuorineuvos”: ”Paavo Väyryselle, idänkaupan tuntijalle, tekijän terveisin. Uutena Vuonna 1988. Lasse lehtinen.”
Viime vuosina Lasse Lehtinen on ottanut kunnianhimoiseksi tehtäväkseen kirjoittaa uudelleen Suomen sotienjälkeinen historia. Lassen väitöskirjakin on enemmän mielipidekirja kuin vakavasti otettavaa historian tutkimusta.
Lehtisen historiantulkinta on oikeistolainen ja kekkosvastainen. Nämä asenteet leimaavat kaikkea hänen ajatteluaan ja toimintaansa.
Lasse Lehtinen on ryhtynyt markkinoimaan poliittista viestiään myös huumorin keinoin. Ilmajoen musiikkijuhlien Kekkos-ooppera tuo mieleen Jari Tervon ”Myyrä”-romaanin. Myyrä on hauska, sillä siitä puuttuu poliittinen paatos.
Uusinta uutta Lehtisen hauskuutta tavoittelevassa kirjailijantyössä ovat veijariromaani Nätti-Jussista sekä teos ”Vastarannan kiiski – Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä”.
Lassehan ei ole edes yrittänyt kirjoittaa minun elämäkertaani, vaan fiktiivisen teoksen, jossa minut kuvataan suomalaisen politiikan Ahmed Ahneeksi, mieheksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii kalifiksi kalifin paikalle.
Jotta karikatyyrin voisi piirtää, täytyy osa totuudesta unohtaa tai sivuuttaa. Niinpä Lasse on selittänyt, että kohde on jo esittänyt näkemyksensä omissa kirjoissaan, joten nyt on kilpailijoiden ja vastustajien vuoro. Mukaan on sentään otettu ikään kuin mausteeksi muutama myönteinen kommentti. Samaa tarkoitusta palvellee Sanna Ukkolan osuus teoksen kirjoittamisessa.
Kirjan, kuten Kekkos-oopperankin, tärvelee Lehtisen poliittinen paatos.
Lehtinen asettaa vaikeaan asemaan ne lukijat, jotka ottavat kirjan tosissaan ja haluaisivat tietää totuuden toisen puolen ja siis koko totuuden. Teoksessa on niin paljon virheitä ja perusteettomia väitteitä, ettei niitä voi kommentein oikoa.
Totuuden etsijät joutuvat lukemaan minun kirjoittamani kirjat, jos saavat ne jostakin käsiinsä. Kirjoja voi tilata verkkosivuni (www.vayrynen.com) kautta. Aloittaa voi vaikka uusimmasta teoksestani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Tilata kannattaa myös Johanna Korhosen elämäkertakirja ”Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen”.
Hupaisia ovat olleet myös Lassen julkisuuteen antamat kommentit. Hän on ylistänyt minua ”äärettömän lahjakkaaksi” mieheksi, jonka lahjakkuus on mennyt hukkaan itsekkyyden ja pyrkyryyden vuoksi.
Miten niin on mennyt hukkaan?
Kuka muu on vaikuttanut Suomen viime vuosikymmenten poliittiseen elämään minua enemmän? Vaikuttaa voi myös olemalla ehdolla keskeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Aina ei ole tarpeen tulla valituksi.
Olen toiminut valtioneuvoston jäsenenä kauemmin kuin kukaan muu suomalainen kautta aikojen Johannes Virolaista lukuun ottamatta. Ulkoministerinä olen palvellut kauimmin. Presidenttiehdokkaana olen ollut kolme kertaa ja menestynyt.
Lassen omalla ansiolistalla on eduskuntavuosien lisäksi yksi kausi Euroopan parlamentissa vuosina 2004-2009. Valtioneuvoston jäsenyyteen Lasse ei urallaan yltänyt, eikä presidenttiehdokkaaksikaan.
Mistähän syystä Lasse Lehtinen on menestynyt poliittisella urallaan jopa minua huonommin? Jotkut väittävät, että hän on ollut riidoissa oman puolueensa johdon kanssa. Mene ja tiedä.
Minun mielestäni Lasse on hauska ja mukava mies.
Paavo Väyrynen
http://www.vayrynen.com/blogi-1/lasse-lehtinen-on-hauska-mies
Lasse tuli eduskuntaan kaksi vuotta minun jälkeeni vuonna 1972.
Ennen vuoden 1983 eduskuntavaaleja jouduimme molemmat ikävään julkisuuteen, kun oikeuskansleriksi nimitetty Kai Korte muutti vakiintunutta lain tulkintaa maakuntakansanedustajien oikeudesta päivärahoina maksettuihin kulukorvauksiin. Minä olin syntyneen ajojahdin päämaali, mutta Lassekin sai osansa.
Vaaleissa molempien luottamus punnittiin. Lasse menetti eduskuntapaikkansa, mutta minun äänimääräni nousi. Tähän päättyi Lassen eduskuntaura.
Lassen putoaminen eduskunnasta oli voitto suomalaiselle kaunokirjallisuudelle. Hän kirjoitti useita hervottoman hauskoja veijariromaaneja. Parhaimmissa oli yhteiskunnallinen tai poliittinen aihepiiri.
Kirjailija-Lassen toimeentuloa helpotti se, että nimitin hänet vuodesta 1983 lähtien lehdistöneuvoksen tehtävään ensin ulkoministeriössä ja sitten Lontoon suurlähetystössä.
Sain vastaanottaa Lasselta tekijänkappaleita. Omistuskirjoituksetkin olivat osuvia.
Vuonna 1983 ilmestyneen ”Uskottu mies” -teoksen Lasse omisti minulle sanoin: ”Paavolle, joka on kaikkien vapaitten talonpoikien ja toimihenkilöiden USKOTTU MIES, terveisin tekijältä. 22.03.84. t. Lasse L.”
”Tuntematon kersantti” kirvoitti viestin ”Paavo Väyryselle tekijän tulisin taisteluterveisin. Jouluna 1984. Lasse Lehtinen”.
Vuonna 1986 sain vastaanottaa ”Valkoinen ihmissyöjä” – teoksen: ”Paavo Väyryselle, kaikkien valkoisten ihmissyöjien päällikölle, tekijän terveisin. Lontoossa 29.10.1986.”
Kahta vuotta myöhemmin vuorossa oli ”Punainen vuorineuvos”: ”Paavo Väyryselle, idänkaupan tuntijalle, tekijän terveisin. Uutena Vuonna 1988. Lasse lehtinen.”
Viime vuosina Lasse Lehtinen on ottanut kunnianhimoiseksi tehtäväkseen kirjoittaa uudelleen Suomen sotienjälkeinen historia. Lassen väitöskirjakin on enemmän mielipidekirja kuin vakavasti otettavaa historian tutkimusta.
Lehtisen historiantulkinta on oikeistolainen ja kekkosvastainen. Nämä asenteet leimaavat kaikkea hänen ajatteluaan ja toimintaansa.
Lasse Lehtinen on ryhtynyt markkinoimaan poliittista viestiään myös huumorin keinoin. Ilmajoen musiikkijuhlien Kekkos-ooppera tuo mieleen Jari Tervon ”Myyrä”-romaanin. Myyrä on hauska, sillä siitä puuttuu poliittinen paatos.
Uusinta uutta Lehtisen hauskuutta tavoittelevassa kirjailijantyössä ovat veijariromaani Nätti-Jussista sekä teos ”Vastarannan kiiski – Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä”.
Lassehan ei ole edes yrittänyt kirjoittaa minun elämäkertaani, vaan fiktiivisen teoksen, jossa minut kuvataan suomalaisen politiikan Ahmed Ahneeksi, mieheksi, joka keinoja kaihtamatta pyrkii kalifiksi kalifin paikalle.
Jotta karikatyyrin voisi piirtää, täytyy osa totuudesta unohtaa tai sivuuttaa. Niinpä Lasse on selittänyt, että kohde on jo esittänyt näkemyksensä omissa kirjoissaan, joten nyt on kilpailijoiden ja vastustajien vuoro. Mukaan on sentään otettu ikään kuin mausteeksi muutama myönteinen kommentti. Samaa tarkoitusta palvellee Sanna Ukkolan osuus teoksen kirjoittamisessa.
Kirjan, kuten Kekkos-oopperankin, tärvelee Lehtisen poliittinen paatos.
Lehtinen asettaa vaikeaan asemaan ne lukijat, jotka ottavat kirjan tosissaan ja haluaisivat tietää totuuden toisen puolen ja siis koko totuuden. Teoksessa on niin paljon virheitä ja perusteettomia väitteitä, ettei niitä voi kommentein oikoa.
Totuuden etsijät joutuvat lukemaan minun kirjoittamani kirjat, jos saavat ne jostakin käsiinsä. Kirjoja voi tilata verkkosivuni (www.vayrynen.com) kautta. Aloittaa voi vaikka uusimmasta teoksestani ”Huonomminkin olisi voinut käydä”. Tilata kannattaa myös Johanna Korhosen elämäkertakirja ”Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen”.
Hupaisia ovat olleet myös Lassen julkisuuteen antamat kommentit. Hän on ylistänyt minua ”äärettömän lahjakkaaksi” mieheksi, jonka lahjakkuus on mennyt hukkaan itsekkyyden ja pyrkyryyden vuoksi.
Miten niin on mennyt hukkaan?
Kuka muu on vaikuttanut Suomen viime vuosikymmenten poliittiseen elämään minua enemmän? Vaikuttaa voi myös olemalla ehdolla keskeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin. Aina ei ole tarpeen tulla valituksi.
Olen toiminut valtioneuvoston jäsenenä kauemmin kuin kukaan muu suomalainen kautta aikojen Johannes Virolaista lukuun ottamatta. Ulkoministerinä olen palvellut kauimmin. Presidenttiehdokkaana olen ollut kolme kertaa ja menestynyt.
Lassen omalla ansiolistalla on eduskuntavuosien lisäksi yksi kausi Euroopan parlamentissa vuosina 2004-2009. Valtioneuvoston jäsenyyteen Lasse ei urallaan yltänyt, eikä presidenttiehdokkaaksikaan.
Mistähän syystä Lasse Lehtinen on menestynyt poliittisella urallaan jopa minua huonommin? Jotkut väittävät, että hän on ollut riidoissa oman puolueensa johdon kanssa. Mene ja tiedä.
Minun mielestäni Lasse on hauska ja mukava mies.
Paavo Väyrynen
http://www.vayrynen.com/blogi-1/lasse-lehtinen-on-hauska-mies
Vastaukset 22
Vanhimmat
Totuus.
Lasse Lehtinen on hauska typerä mies.
Jopa oma typeryytensä lisää Lehtisen hauskuutta.
Lasse Lehtinen on ollut B-luokkaa joka alalla mitä on yrittänyt - vikkelänä miehenä on ehtinyt moneksi. Lehtinen on laiskana ihmisienä tehnyt kaikki luhvaamalla - lainaamalla, varastamalla, matkimalla, apinoimalla...kirjailijana hän on wannabe-artopaasilinna joka taas oli wannabe-veikkohuovinen.
Paavo pistää Lehtistä halvalla - ironisoi - johon mainiosti pystyykin Lehtistä noin kaksi kertaa älykkäämpänä miehenä.
Paavo pistää itseää halvalla, todistaa kirjoituksellaan Lehtisen olevan täysin oikeassa.
Nyt tuo matalaotsainen "demariälykkö" on kohta tv:ssa.
Katsokaa ja kuunnelkkaa demariälyn pikkujättiläistä.
Yksinkertaistakin yksinkertaisempi hän oli myös aikoinaan tv:ssa.
mitenkä menkään se vanha sananlasku
"se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"
Väyrynen on hauska mies, taas saatiin päivän naurut.
Paavon pitäs älytä jäädä eläkkeelle. On ollut jo kaksi muistutusta terveyden puolella. Luulisi että normaalisti alkais jäämään pois. Pitääkö saada kolmas sydänkohtaus?
Totuus on, että paraatiovet olivat auki pääministeriksi jopa presidentiksi. Mitä lie viidellä vai kuudella vuosikymmenellä, kun herra on huseerannut valtakunnan kaapinpäällä. Joku totuus asiassa lienee, jos kerran Ahot, Jäätteenmäet, Vanhaset, Kiviniemet ovat päässeet eteenpäin, niin kyllä jossain meni metsään Väykän kohdalta.
Liekö Lehtisen piikki myös Keskustalle, paketti oli kunnossa, hyvä ja myyvä vuodesta toiseen, mutta jollakin ilveellä mies menetti aina mahdollisuutensa. Jos mennään huipulle, pitää keskittyä olennaiseen eikä juuttua lillukanvarsiin. Huipulla on sitten mahdollista tykittää ajatuksia. Selitys ei ole, että muut kampittaa ja ei hyväksy. Silloinhan myöntää, että ei osaa viedä poliittista peliä ja olla askeleen edellä muita.
Jotenkin se todellisuus menee näin.
Poliittinen kateus ja mediapeli.
Kato kun Demarit median kanssa hallitsee tämän pelin täydellisesti. Siitä saatiin taas hyvä näyttö viime vaalikaudelsta. Se lopputulos ei vain mennytkään DEmareiden mielen mukaan kun mukaan tulikin mustahevonen, Perussuomlaiset.
Tosiasia on että Demarit hallitsevzat sen tukiontauspoltikoinnin Täydellisesti.
Väyrynen on katkera mies kun ei ole päässyt pakkomielteistään, eikä ikinä niistä pääse. Miksi?
Ihminen on kummallinen otus. Väyrynen on ikuinen yrittäjä ja yrittää vielä kymmenen vuoden päästäkin. Kyllä minä pääsen pressaksi,jos en hyvällä niin pahalla.
Sipilällä on näytön paikka edessä. Seuraavissa vaaleissa tulee keskustalle voitto ja sitä myötä varmuudella pääministeriys. Onko Sipilässä miestä laittaa Väyrynen ruotuun eikä nöyrtyä kiristämällä kuten Vanhanen teki? Vain Esko Ahoon ei Väyrysellä ollut otetta. Millä Väyrynen kiristää Sipilää jotta saa ministerisalkun?
Jos Väyrynen pääsee hääräämään keskustan johdossa ja kentällä se merkitsee varmuudella puolueen alaspäinmenoa - taas. Tiedän lukuisia kannattajia joiden mielestä on juuri Väyrysen syytä, että puolue alkoi mennä alas, hän oli aina laittamassa kapulaa rattaisiin ja aiheutti hallaa puolueelle. Väyrynen pitää pitää sivussa. Vain sillä puolue voi menestyä jatkossakin.
Paavo Väyrynen on aivan eri sarjaa kuin demarien pikkunilkki-Lehtinen.
Ei Lehtisen ehkä kannattaisi nälviä parempiaan. Eilenkin nolostui pahasti suorassa ohjelmassa kun juontajalla oli kanttia lukea Väyrysen vastine Lehtiselle sellaisenaan - voi sitä ironian lentoa! Lehtinen sai niin "isän kädestä" kuin voi ja siinä tukkiintui savolaisenkin suuri suu hetkeksi - eikä Lehtinen toipunut enää vaan yritti soperrella jotain - kerrassaan herkullinen täystyrmäys - harvoin näkee tuollaista. Tuli mieleen, että onkohan Lehtisellä joku vakavampi sairaus - alkava dementia...?
Tuskin Lehtinen on kilpaillutkaan eikä kilpaile politiikan saralla Väyrysen tai kenenkään muun kanssa.
Tosi alhaista nimitellä nilkiksi? Mitä se sinusta itsestäsi kertoo ? Olen itse sitoitumaton mutta kymmenet vuodet politiikaa seurannut ( jollain tasolla) ja ällistynyt miksi politiikka on joillekin henki ja elämä, jopa pakkomielle. Ei niinkään politiikka vaan VALTA ja KUNNIA !
Mistä ihminen on jäänyt paitsi, et pitää tavoilla valtaa ja kunniaa. Asia on kiinnostanut psykologisesti. Kun jotain silä puolelta on tullut opiskeltua siihen törmää...Mitä mielen aukkoa siinä yritetään täyttää? Eikö elämä ole tarpeeksi hyvää muutoinkin ja läheiset ja perhe, harrastukset? En ole koskaan uskonut, en kenenkään kohdalla että uhraudun kansan, maan ja ihmisten puolesta. Tai kun minua on pyydetty. Syyt ovat jossain itsetunnon sopukoissa, itsetunto ei ole kohdallaan, ei terve. Itseihailua narsismi ...kaikkea sellaista tulee väkisin mieleen..
keskustalaisia vielä pahemmin kymmeniä vuosia. varsinkin kuolleen Urho Kekkosen kimppuun on käynyt hyvin nilkkimäisellä tavalla yhdessä toisen nilkin, Hannu Rautakallion kanssa. He ovat kyllä saaneet pahasti takkiinsa oikeilta eturivin historiantuntijoilta kuten Jukka Tarkalta. Se on näille pikkunilkeille aivan oikein. Heidä uushistoriakirjoituksensa ei kestä tieteellistä tarkastelua - se painii vääristelyineen samassa sarjassa neuvostoliittolaisen propagandan kanssa.
Täytyy todeta että Väyrynen huvittanut eniten vuosien mittaan. Ei Lehtinen pärjää millään mittarilla. Mutta Väyrysen vitutukseen kuolemiset ja kunkkumuki ym on vetäneet suun pakosti hymyyn, vain jotain mainitakseen. Ja luulen että hupia tulee riittämään jos vanhat merkit paikaansa pitää. Ja mitä olisi keskusta ilman Väykkää? Voi ei sellasta kukaan osaa ajatellakaan. Kuka se sitten olis kivenä kengässä tai kapulana rattaissa? Puuttuis sisäinen jännite ja eihän se olis mitään sitten. Pitää olla jatkuvasti jotain jännitettävää, et mitä se väykkä on nyt junaillut oman etunsa eteen?
sai Paavolta korvanmakiaa...heh-heh...olipa Lehtinen äimänkäkenä.
Lehtistä kuvaa hyvin mitätön kateellinen nilkki:
Väyrynen nimitti Lehtisen ulkoministerinä hyviin hommiin ja näin maksaa hyväntyön - nilkki on.
Paavo Väyrynen:
"...Kirjailija-Lassen toimeentuloa helpotti se, että nimitin hänet vuodesta 1983 lähtien lehdistöneuvoksen tehtävään ensin ulkoministeriössä ja sitten Lontoon suurlähetystössä...."
Haluatko idiootiksi Lehtinen ei ole koskaan tehnyt mitään muuta kun PERCETTÄ NUOLLU.
Kukaan ei edes tietäisi Lasse Lehtistä, jos Paavo Väyrynen ei olisi nimittänyt häntä lehdistönauvokseksi Lontooseen. Sen jälkeen tämä Väyryselle kateellinen nilkki ei ole tehnyt muuta kalunnut nilkkaa joka hänet nosti ulkoministeriöön.
Lehtien puree kättä joka on häntä ruokkinut:
"...Kirjailija-Lassen toimeentuloa helpotti se, että nimitin hänet vuodesta 1983 lähtien lehdistöneuvoksen tehtävään ensin ulkoministeriössä ja sitten Lontoon suurlähetystössä..."
Eikö Lehtinen tajua, että hän ei olisi mitään ilman "kummisetä"-Paavon hyväntahtoisesti auttanutta kättä?
Lissää tupakkaa!
Samat opit pätevät edelleen.
[url]http://pena.dy.fi/keskustelu/index.php?aihe=146[/url]
"Kuka muu on vaikuttanut Suomen viime vuosikymmenten poliittiseen elämään minua enemmän?"
Mihin ja miten Väyrynen on vaikuttanut????? Missä näkyy Väyrysen konkreettinen vaikutus?????? Jotain positiivista ja isoa, kenties???????