olen itse sairastanut vaikeaa paniikkihäiriötä 25 vuotta. nyt olen ollut terve 10 vuotta. tiedän, mitä taistelu paniikkia kohtaan on ja haluaisin kaikille teille sanoa. sain cipramilia ja sitten aloin ajetella enemmän muita kuin itseäni tarkkailla. tuli paniikkikohtaus, mutta ajattelin rauhallisena minun kehossani on jotakin pahaa joka pyrkii pois. en ajatellut enää kuolemaa, ajettelin, etten pelkää. annoin kehoni rauhassa kipuilla. sitten ajattelin voin ajaa autoa, käydä tavarataloissa ja teatterissa, ensin oli pelkoa miten selviydyn, mutta ajattelin, tämä paniikkikohtaus ei tapa, tulkoon ja menköön, ajattelin kaupassakin, että jos panikoin istun rauhassa, annoin itselleni luvan olla sellainen. ei se maailmaa kaada jos pelko iskee. näin meni vuosi ja paniikki hävisi. pelko paniikkikohtauksia kohtaan on kaikkein pahin. älä pelkää luota itseesi niin varmasti pelot häviävät. kun luotat itseesi niin et anna paniikille otetta. sano ystävällesi jos menette johonkin että sinulle voi tulla paniikkikohtaus, jo helpottaa kun puhuu asiasta. yleensä paniikkihäiriöstä kärsivät ovat ahkeria,tunnollisia ja aina toiset huomioon ottavia ihmisiä. mutta on tärkeätä ajatella, että minä itse olen tärkeä, hieno ihminen, ja kun pääsen eroon paniikista minusta kasvaa entistä hienompi ihminen, nöyrä, ymmärtäväinen .
voisin kertoa paljon itsestäni,mutta tärkeitä on teidän oppia hyväksymään paniikki, tuntuu pahalta sanoa niin, mutta vain luottamalla siihen että paniikki lähtee eikä jatkuvasti mieti, koska seuraava kohtaus tulee pääsee eteenpäin. anna paniikille lupa lähteä sinusta ja nauti kaikista asioista jotka ovat sinulle mukavia. kirjoittelen lisää jos joku haluaa enemmän tietoa. kun kirjoitatte tälle palstalle paranemisenne on jo alkanut.hauskaa syksyä. kynttilän liekkiäkin voi ihastella.
voisin kertoa paljon itsestäni,mutta tärkeitä on teidän oppia hyväksymään paniikki, tuntuu pahalta sanoa niin, mutta vain luottamalla siihen että paniikki lähtee eikä jatkuvasti mieti, koska seuraava kohtaus tulee pääsee eteenpäin. anna paniikille lupa lähteä sinusta ja nauti kaikista asioista jotka ovat sinulle mukavia. kirjoittelen lisää jos joku haluaa enemmän tietoa. kun kirjoitatte tälle palstalle paranemisenne on jo alkanut.hauskaa syksyä. kynttilän liekkiäkin voi ihastella.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiva kuulla tuollaista. Minullakin on pitkään ollut jonkinasteinen paniikkihäiriö, toisaalta kohtauksia on ollut vähän. Pelko ja jännittäminen ovat pahinta. Viimeisen puolen vuoden aikana tilanne on ollut aika paha, nyt taas tuntuu, että voimia olisi, eikä myöskään jaksa enää jauhaa sitä asiaa niin paljon. Jotenkin ymmärrän tuon ajatuksesi, olen miettinyt sitä tuolta kantilta jo pitkään. Mutta mistä saa sen alun siihen, sitä tässä olen miettinyt. Kovin tämä juttu rajoittaa elämää ja minä en pidä siitä lainkaan, koska olen sosiaalinen ja minulla olisi ns paljon sanottavaa tässä yhteiskunnassa, haluaisin siis osallistua enemmän asioitten hoitoon.
Erittäin mukava lukea tällaista, tämä antaa uskoa siihen, että paniikista voi selvitä muuttamalla tavallaan omaa asennettaan omaan itseensä.
Mielelläni kuulisin lisää...
[email protected]
Oli todella kiva lukea että olet selvinnyt tästä sairaudesta.Se antaa myös minulle uutta uskoa parantumiseni polulla.Mun pitäisikin saada enemmän tietoa parantuneilta kuin sairastavilta koska lukiessani toisten hädästä mä tunnen ahdistuvani entistä enemmän.Mutta todella ,miten saada itsensä psyykattua niin että taas uskaltaisi liikkua muuallakin kuin vaivoin omalla pihalla.Siinäpä vasta pulma.Kyllähän tämä tästä joskus helpottaa,ennemmin tai myöhemmin.En vaivu synkkyyteen.Mä muuten luin juuri Ben Furmanin kirjoittaman kirjan Perhosia vatsassa.Apua pelkoihin paniikkiin ja ahdistukseen.Se oli hyvä kirja ,kirjoitettu tosi selkeesti ja annettu hyviä ohjeita paniikin hallintaan.Lukekaa. "Ei ole olemassa elävää olentoa,joka ei pelkäisi kohdatessaan vaaran.Todellinen rohkeus on sitä,että kohtaa vaaran pelostaan huolimatta ja juuri sitä rohkeutta sinulla on runsain mitoin." -Oz-maan taikurin sanat Leijonalle kirjassa Ihmemaa Oz.
olen theia vastannut sähköpostiisi eilen.
Kunpa itsekin osaisin ajatella noin, kunpa saisin nämä hirveät ajatukset päästä pois ja voisin nukkua kunnolla.. :) rohkaisee, kun lukee tällaista, vaikkakin 5 vuotta sen jälkeen, kun tämä on kirjoitettu... :) ehkä tämä auttaa..
Todella mukava lueskella positiivisia kommentteja paniikista täältä netistä. Itse olen kärsinyt paniikista ja huimauksesta jo 7 vuotta.. ja olen vasta 17 vuotias.