Haluan kertoa teille elämästäni.Yksinäisyydestä.
Muutimme Helsinkiin perheeni kanssa pari vuotta sitten. Asunnon saimme alueelta,joka ei ollut lapsiperheystävällinen. Asunto ei tuntunut kodille ja ulos lähteminen 2 lapsen kanssa oli vaikeaa. Ystäviä ei ollut ja ainut sosiaalinen kontakti oli mies ja lapset. Töissä oli toki työkaverit,mutta heistäkään ei tullut kauhean läheisiä. Ulkona ei päässyt käymään,kun ei ollut ystävää kelle soittaa ja pyytää. Miehen kanssa illat rupesi menemään tilanteeseen,että ei puhuttu toisillemme. Kävimme töissä ja kotona ollessamma touhusimme lasten kanssa.Aikaa ei ollut muuhun eikä jaksamista. Tulin raskaaksi.Mieheni ilmoitti minulle,että lasta ei enää halua.Joten valitse abortti. Minä olin jo ajatellut tutustuvani uusiin äiteihin kotona ollessani ja vauvan kanssa kynnys esim.Mll:n kahviloihin olisi ollut helppoa. Jouduin kuitenkin tekemään abortin.Mieheni ei hakenut minua sairaalasta,joten jouduin olemaan siellä yötä. Kenellekkään en saanut puhua raskaudesta.Se aihe kuopattiin..Siitä ei vain puhuttu. Olin yksinäinen, kunnes löysin itselleni iltaisin puuhaa.Rupesin ottamaan pikavippejä ja pelaamaan. Pyysin apua..pyysin miestäni että asioista puhutaan,mutta ei.Vastaukseksi sain"ei tänään" "älä mieti" vastauksia. Vaivuin suurempiin syövereihin velkani kanssa. Muutettiin Helsingistä pienemmälle paikkakunnalla,että lapset saisi vapautta liikkua.Ja ulos lähteminen ei olisi niin vaikeaa. Muutettiin kivaan rivitaloasuntoon,mutta kun muuttotavarat oltiin saatu sisälle mieheni kertoi haluavansa erota.Nyt olen kokonaan yksin ja kädet täynnä velkaa. Minulla on ihanat lapset,mutta pelkään kodin lähtevän alta kun enää selviä veloistani.Olen herännyt unestani ja tajunnut että en voi selvitä. Keltään en voi apua pyytää ja kukaan ei näe pahaaoloani.Koska olen yksin. Ystävät muualla on asenteella;Älä mulle soita..en jaksa kuunnella. Kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu. Lapset ovat jokatoinen viikonloppu isänsä luona.Pelkään,että en jaksa kantaa tätä taakkaani.Toivoisin,että joku auttaisi,mutta itse en saa aikaiseksi sitä että hakisin apua. Kaipaisin ystävää.
Muutimme Helsinkiin perheeni kanssa pari vuotta sitten. Asunnon saimme alueelta,joka ei ollut lapsiperheystävällinen. Asunto ei tuntunut kodille ja ulos lähteminen 2 lapsen kanssa oli vaikeaa. Ystäviä ei ollut ja ainut sosiaalinen kontakti oli mies ja lapset. Töissä oli toki työkaverit,mutta heistäkään ei tullut kauhean läheisiä. Ulkona ei päässyt käymään,kun ei ollut ystävää kelle soittaa ja pyytää. Miehen kanssa illat rupesi menemään tilanteeseen,että ei puhuttu toisillemme. Kävimme töissä ja kotona ollessamma touhusimme lasten kanssa.Aikaa ei ollut muuhun eikä jaksamista. Tulin raskaaksi.Mieheni ilmoitti minulle,että lasta ei enää halua.Joten valitse abortti. Minä olin jo ajatellut tutustuvani uusiin äiteihin kotona ollessani ja vauvan kanssa kynnys esim.Mll:n kahviloihin olisi ollut helppoa. Jouduin kuitenkin tekemään abortin.Mieheni ei hakenut minua sairaalasta,joten jouduin olemaan siellä yötä. Kenellekkään en saanut puhua raskaudesta.Se aihe kuopattiin..Siitä ei vain puhuttu. Olin yksinäinen, kunnes löysin itselleni iltaisin puuhaa.Rupesin ottamaan pikavippejä ja pelaamaan. Pyysin apua..pyysin miestäni että asioista puhutaan,mutta ei.Vastaukseksi sain"ei tänään" "älä mieti" vastauksia. Vaivuin suurempiin syövereihin velkani kanssa. Muutettiin Helsingistä pienemmälle paikkakunnalla,että lapset saisi vapautta liikkua.Ja ulos lähteminen ei olisi niin vaikeaa. Muutettiin kivaan rivitaloasuntoon,mutta kun muuttotavarat oltiin saatu sisälle mieheni kertoi haluavansa erota.Nyt olen kokonaan yksin ja kädet täynnä velkaa. Minulla on ihanat lapset,mutta pelkään kodin lähtevän alta kun enää selviä veloistani.Olen herännyt unestani ja tajunnut että en voi selvitä. Keltään en voi apua pyytää ja kukaan ei näe pahaaoloani.Koska olen yksin. Ystävät muualla on asenteella;Älä mulle soita..en jaksa kuunnella. Kukaan ei kysy mitä minulle kuuluu. Lapset ovat jokatoinen viikonloppu isänsä luona.Pelkään,että en jaksa kantaa tätä taakkaani.Toivoisin,että joku auttaisi,mutta itse en saa aikaiseksi sitä että hakisin apua. Kaipaisin ystävää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle hyvä korva on ollut toi seuran puhelin hädän hetkellä ja myöskin tukea antava josta saanut hyviä vinkkejä jatkoon:
http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin
Pari paikkaa mikä myöskin tuli mieleen on koko perheen voimin tehtäviä eli jyrsijätapahtumat (ilmainen sisäänpääsy yleensä ollut ja lapset usein ovat tykäneet)
http://skjl.net/ -> tapahtumat tai alayhdistysten tapahtumat
https://fi.mynextrun.com/ -> perhe liikkeelle kävellen ja ihmisten ilmoille :)
Tai sitten aloittaa aikuisopinnot mistä saa myöskin puuhaa ja parhaimmillaan kontakteja:
http://www.edu.fi/etalukioetusivu/etalukiot
http://www.avoinyliopisto.fi/
Olen itse aika paljon saanut apua palvelevista puhelimista ja rukouspuhelimista kun niihin voi soittaa myös anonyyminä ja itse ainakin olen saanut apua kun puolestani on rukoiltu. Toivottavasti alla olevista numeroista löydät apua.
http://www.porttivapauteen.fi/vapautuvat/palvelevat_puhelimet
http://www.eriparivanhemmat.net/puhelimet.html
http://www.ilonpolku.fi/?gclid=CL7FvMOP8bkCFSR6cAodKSsARw
http://www.rukousystavat.fi/index.php?option=com_k2&view=item&id=9:rukoilen-kanssasi&lang=fi
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?OpenDocument&lang=FI
Jeesus on paras ystävä. Seuraa ohjelmia ja lue Raamattua.
http://www.radiodei.fi/
http://www.tv7.fi/