Luin vanhoja venelehtiä ja Venemestarin päätoimittajan kirjoituksen, jossa hän kysyi, että miksi suomalaiset veneilijät merihätään joutuessaan näyttävät yleisesti ottavan kaukomailta yhteyttä Suomeen eikä paikalliseen meripelastusorganisatioon? Seuraava sketsi saattaa valottaa asiaa. Suomalainen meni Ruotsissa baariin ja pyysi: "En öl och två fönster". Tarjoilijatar toi pullon olutta ja kaksi lasia. Sattui nääs olemaan suomalainen. www.snoopy.fi
Två fönster
sy Snoopy
29517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Niin, kielimuuri on yksi asia, mutta ei ainoa.
Jos koittaisin vähän analysoida:
Suomalaiset on lukeneet paljon kauhutarinoita hinauksen hinnasta vierailla mailla. Joskus on käynyt niin, että hinaaminen parin mailin matka mereltä marinaan on maksanut enemmän kuin veneen hinnan. Ekaa kertaa vierailla vesillä olevalla on ehkä siksi korkeampi kynnys ottaa yhteyttä paikallisiin. Ei luoteta paikallisiin.
Lisäksi yhteydenotot on (ymmärtääkseni) olleet tyyliin: " Me selvitään kyllä vielä, joo, muttaa nyt ei näytä hyvältä"... Päätöstä aluksen jättämisestä ei siis olla tehty vielä, kun ollaan yhteydessä viranomaisiin. Halutaan vaan ikäänkuin varoittaa etukäteen, että tässä saatetaan tarvita vielä apua.
Yhteydenotto paikallisiin meripelastuviranomaisiin saattaisi käynnistää jättimäisen pelastusoperaation. Syystä tai syyttä. Tässä kielimuuri ja kulttuurierot voi olla ratkaisevia. Suomalainen ei tykkää huomion kohteena olemisesta, joten se haluaa, että tehdään vaan välttämätön, jotta pelastutaan. Varsinkin, kun ekan yhteydenoton aikaan ei vielä tiedetä, että tarvitaanko muiden apua vai ei.
No tää on vaan tällasta tajunnanvirtaa... ajatuksia siitä, että miten itse toimisin. Olen kuitenkin ollut vuosien saatossa jonkun kerran vaikeassa tilanteessa atlantilla ja pohjanmerellä ja itämerelläkin. On varmasti ollut aika pienestä kiinni, että olisinko tarvinnut muiden apua.
Onko tästä jotain tilastoa?
Äkkiseltään kuvittelisin, että kovin montaa suomalaista ei ole vuosittain merihädässä ulkomailla ja niistä, joita on, niin vain harvasta löytyy tietoa siitä, miten apua on haettu.
Jos siis saisi tarkennuksen, kuinka suuri osa suomalaisista ulkomailla olevista hälyyttää apua suomesta. Saisi vähän perspektiiviä keskusteluun...
Sitten voi miettiä, onko hälyttäminen tapahtunut esim matkapuhelimella tai satelliittipuhelimella, joissa on olut ongelmia paikallisisen hätänumeroiden kanssa. On vaikea kuvitella, että kukaan Kapkaupungin vesillä yritäisi VHF:llä yhteyttä Turkuun, vai?
Eikös se ole normaali ja hyvä käytäntö, että on satelliittipuhelimessa valmiina numero meripelastuskeskukseen Suomessa. Siitä hälytys lähtee eteenpäin oikeaa virkatietä. Mistäpä sitä valtamerellä tietäisi kenen vastuualueella milloinkin seilaa ja mikä on numero milloinkin. Vai tietääkö joku ja mistä se tieto löytyy?
Joakim laittoi joskus tänne linkin, missä oli kartta vastuualueista. Mutta ei siinä tainnut olla yhteystietoja...
Yhdyn edellisiin, mutta jos soitatte suoraan pelastajalle, niin voitte selvittää puhelimessa ihan samat asiat kuin Suomeenkin soitettaessa ja kysyä vielä mitä maksaa ja pelastetaanko pursikin. Annan vielä kuvitellun esimerkin. Joku on saanut veneessä sydänkohtauksen Uudesta-Kaledoniasta kaakkoon, kun olette matkalla Uudesta-Seelannista Vanuatulle. Kun soitatte Uuden-Seelannin SARiin, siellä tiedetään varttitunnissa, että lähin laiva on kuuden tunnin päässä ja Uuden- Kaledonian SAR-helikopteri on moottorihuollossa ja nopein apu tulee Uudesta-Seelannista. Jos soitatte Suomeen asia kyllä hoituu, mutta saattaa kestää juuri sen verran kauemmin, että henkilö kuolee. Kaikkien SAR-asemien puhelin numerot löytyvät Internetistä, mutta tarkistakaa ennen kuin lähdette merelle, että numero on ajan tasalla ja toimii, eli soitatte sinne. Tässä joitain numeroita: Ascension (eteläinen Atlanti) 002476666, Australia (Intian valtameri ja lounainen Tyynimeri) 0061262306811, Etelä-Afrikka,Kap Kaupunki ( lounainen Intian valtameri ja eteläinen Atlanti) 0027214493500, USA, Miami (Atlanti ja Karibia) 0017573986700, USAn Hawaiin SARista hoituu periaatteessa koko Tyynimeri, koska he voivat hälyttää kaikki maat Japanista Chileen. Siellä on vastannut asiallinen, rauhallinen, ystävällinen, nuorehko, miesääni. Numeroa ei nyt ollut puhelimessa. www.snoopy.fi
Kiitos selvityksestä. Valittu esimerkki on sikäli onnistunut , että ARC2011 yksi kippari kuoli veneeseen ja miehistö pakkasi viikoksi jätesäkkeihin. SAR vastuualue oli Martinique. Helikoptereihin ei kyllä avomerellä voi luottaa niiden lyhyen toimintasäteen vuoksi.
Varmaankaan pitkän matkan SAR-helikoptereita ei ole kaikilla, mutta on suoritettu joitain pelastuksia matkojen takaa. Mieleeni tulee tässä ranskalaisen yksinpurjehtijan Isabelle Autissieren pelastaminen Etelämerellä uudenvuoden päivänä 1995 1390 km Australian Adelaidesta lounaaseen. Mantereelta lähtenyt helikopteri, jota tankattiin ilmassa poimi hänet uppoavasta veneestä ja toimitti sota-aluksen kannelle. Tahitissa väitettiin, että Papeeten pitkän matkan SAR-helikopteri pystyy hakemaan miltä tahansa Ranskalaisen Polynesian saarelta sairauskohtauksen saaneen Papeeten sairaalaan alueelta joka on Eurooppaa laajempi. Sy Sareman miehistön pelastaminen La Corunan ulkopuolelta 19.6. (42*41N 12*52W) onnistui hyvin portugalilaisilta, vaikka Espanjalaisten kerrottiin kieltäytyneen lähtemästä huonoon säähän ja matkan pituuteen vedoten. www.snoopy.fi
Autissier on kyllä kova luu. Pelastettu kahdesti pallonkierrossa. Mutta lentojuttu ei mennyt ihan putkeen. Tuntui mahdottomalta teknisesti ja tarkistin:
"While competing in the 1994-95 BOC Challenge Autissier's boat Ecureuil Poitou Charentes II was dismasted and severely damaged approximately 900 nautical miles (1,700 km) south of Adelaide, Australia. Autissier was rescued on 1 January 1995 by a Seahawk helicopter launched from the Royal Australian Navy frigate, HMAS Darwin.[1][2][3]
In the 1998-99 Around Alone race Autissier was rescued by fellow competitor Giovanni Soldini when her boat PRB capsized approximately 1,900 miles (3,100 km) west of Cape Horn.[4] "
Seahawk helikopterin range on vain 450nm muttei käy ilmi minkalaisilla reserveillä pelataan. Eli jos kohteella ei viivytä kauan ja löytyy heti niin noin 200 mailia rannikosta voi onnistua tehtävä. Harvoinhan voi olettaa sotalaivalta toimivia helikoptereita olevan käytettävissä pelastustehtäviin. Erityisessä SAR- versiossa on suuremmat tankit mutta Australian Navyn Seahawkit olivat ja ovat vanhaa versiota.
Helikopterin ilmatankkaus olisi tosi vaativa tehtävä- mikäli sellaista ylipäätänsä tehdään. Tankkauskone lentäisi sakkauksen rajalla kun kopteri joutuu lentämään maksiminopeudella (Seahawk 270km/h). Kopterin pitkät lavat huitoo suuressa kulmassa kallellaan eteenpäin. Lavan osuminen tankkausletkuun tuhoaa kopterin.
Lisäksi toiminta tapahtuisi matalalla, usein pimeässä ja huonossa kelissä. Epäillä sopii, ettei helikopterin ilmatankkaus ole rutiinitoimintaa tai ainakaan niin yleistä, että sillä olisi merkitystä meripelastuksessa.
Olisikohan Matille nyt tullut erehdys veneen nimessä? Kauppilat ovat varsin kokeneita purjehtijoita, jotka ovat seilanneet mm. luoteisväylän ja hiljattain koillisväylän läpi Saremallaan eivätkä tietääkseni ole tarvinneet meripelastajien apua myrskyihin joutuessaan. Sarema on Eastwind 45 teräsvene vuodelta 1986.
http://www.sarema.fi/?option=com_content&view=article&id=17&Itemid=6
Se vene, joka myrskyyn jouduttuaan pyysi apua La Corunan ulkopuolella oli Serena eikä suinkaan Sarema! Serena on 38-jalkainen v. 1975 valmistettu moottoripursi Malö 50, joka jätettiin merelle ajelehtimaan, kun miehistö ja kippari evakuoitiin helikopteriin.
http://sy-serena.blogspot.fi
Sareman tuoreet kuulumiset voi lukea täältä:
http://koillisvayla.blogspot.fi
Oletko "Seppomartti" koskaan miettinyt, mitä muuta elämässä voi olla kuin veneessä elely ja nettiin kirjoittelu?
Omasta kokemuksestani voin suositella maailman avartamista. Venehöperyys on sama tauti kuin mökkihöperyys, ja netti on loppujen lopuksi aika vääristynyt kuva maailmasta.
Kaikella ystävyydellä.
Kiitos neuvosta. Mitä avartamista suosittelet?. Kokkikerhoa, sukeltamista, ratsastusta, ampumista, kanoottiretkeilyä, vaeltamista, perhokalastusta, vuorikiipeilyä, varjoliitoa, lentämistä purje-, potkuri- ja suohkukoneilla on tullut harrastettua. Silloin kun leipätöiltä ehtii. Kukkien hoito, postimerkkeily ja hevospoolo puuttuu.
Joo, eihän kukaan voi olla aina oikeassa. Vanhan muisti pätkii. Siis Serena, ei Sarema. - Helikopterin tankkauksesta ilmassa voi katsella paljon kuvia Googlen haulla: images for refueling helicopters in the air Siellä tankataan jopa kahta helikopteria yhtä aikaa samasta tankkerikoneesta. Luultavasti on vaikeaa ainakin pimeässä. Taisin lukea sellaisen varhaisartikkelin Isabelle Autissieren ensimmäisestä pelastusoperaatiosta. Joskus lehdet kilpailevat siitä kuka saa ensimmäisenä tekstiä painoon ja tulee aluksi väärääkin tietoa. Siis pelastuksen suorittanut helikopteri nousi sotalaivalta, eikä lentänyt mantereelta asti. Australialaiset napisivat, koska operaatio tuli kalliiksi ja esitettiin vaatimuksia, että tälläisten kisojen (crazyja) osallistujia ei tulisi pelastaa australialaisten verovaroilla, mutta sotaherrat ilmoittivat pelastusoperaation olleen hyvää harjoitusta. Joo, paljon oli mun kirjoituksessa korjattavaa. Hyvä, että oli tarkkoja lukijoita, mutta eihän kaikkea tällä palstalla pidä ottaa todesta. www.snoopy.fi
Tiastoista en tiedä, mutta pari erillistä juttua tulee mieleen:
Kaksi varmuudella suomenkautta apua hälyttänyttä on tiedossa. Ensimmäinen oli jokunen vuosi sitten messinan salmessa ollut suomalainen venekunta, joka oli tuomassa venettään kreikasta tai turkista suomeen. Kone oli hörpännyt vettä ja purjeet oli revenneet. Tämä on se tapaus, jossa polttivat kumiveneensä, jotta savu/liekit kiinnittäisi jonkun huomion. Soittivat suomeen tutuille ja pyysivät hälyttämään italian pelastusviranomaiset. Heidät pelastettiin viime hetkellä.
Toinen tapaus on tältä vuodelta. ARC.sta palaamassa oleva turkulaisporukka, joka brittien vastuualueella ollessaan soitti suomeen ja suomalaiset toimivat välittäjinä puhelussa britteihin. Vene vuosi pahasti ja miehet (vain kakasi) oli jo ihan loppu. Heidät pelastettiin, en muista kenenkä toimesta.
Ja näitä kallita hinauskustannuksia sitten. Juttuja olen kuullut paljonkin, mutta eräs tietty on jäänyt mieleen. Suomalainen purkkari, muistaakseni Ohlson 29 oli heikossa tuulessa muutaman mailin päässä satamasta pyytänyt hinausapua. Mitään hätää heillä ei ollut, kone ei vaan toiminut ja satamaan olisi kiva päästä ennen pimeää.
Vene oli hinattu satamaan, nostettu ylös ja laitettu karanteeniin. "Pelastuskustannukset" olisi olleet muutaman kerran veneen arvo. Ja tämän tarinan minulle kertoi sen veneen kippari ja entinen omistaja. Ei sitten lähtenyt tappelemaan veneestään...
Varmastikin pitkille purjehdusreissuille lähtijöiden olisi hyvä tutustua GMDSS-järjestelmään (Global Maritime Distress and Safety System). Osana järjestelmään kuuluu EPIRB, jonka laukaisemista ei pidä tehdä kuin todellisessa merihädässä. Myös SSB-radio on yhä tärkeä yhteysväline valtamerillä. Päivittäinen yhteys SSB-netteihin, esim. eteläisellä Pacificilla Uuden-Seelannin Russell Radion ylläpitämään, auttaa pikkuongelmissa ja tarvittaessa hätätilanteissa. Satelliittipuhelimella ei voi pitää samanlaista yhteyttä purjehtijoiden sää- ja turvallisuusverkkoihin eikä voi kommunikoida toisten alusten kanssa.
Jos vaikkapa Etelämeren pelastustapahtumat/tilastot kiinnostavat, niitä voi seurata Uuden-Seelannin Rescue Cooperation Centren nettisivuilta. Löytynee googlesta vaikkapa Maritime NZ haulla.
Osittain totta.
Satelliittipuhelimella saa yhteyden kaikkiin, joilla on käytössä puhelin.
Toiminnan varmistamiseksi on kuitenkin hyvä valita sopiva toimittaja. Kaikki ei kuulu kaikkialla yhtä hyvin ja tekniikassakin on eroja.
Kolmas mieleenmuistuva tapaus on Riianlahdella uponnut moottorivene joitain vuosia sitten, hälyttivät kännykällä apua Suomen MV:n kautta.
Mielestäni tässäkin keskustelussa on pientä perspektiivivirhettä, on aika turha viitata jonnekin Uuteen Kaledoniaan (kuten Snoopy tekee), kun tunnetut tapaukset ovat kaikki EU-alueelta tai sen läheltä.
"Perspektiivivirhe"? Alkuperäinen Snoopyn kysymyksen asetteluhan koski nimenomaan kaukomaita eikä EU:ta: "miksi suomalaiset veneilijät merihätään joutuessaan näyttävät yleisesti ottavan kaukomailta yhteyttä Suomeen eikä paikalliseen meripelastusorganisatioon?"
GMDSS on toimiva järjestelmä. DSC-VHF ja EPIRB ovat hyviä hätälaitteita myös sinun tarkoittamillasi vesialueilla!
Tarkoititko "kaikilla tunnetuilla tapauksilla" ehkä vain niitä merihätään joutuneita suomalaisia veneilijöitä, jotka soittivat matka- tai satelliittipuhelimella Suomeen saadakseen EU:n alueella tapahtuneeseen hätätilaansa apua. Et varmaankaan tarkoita “tunnetuilla tapauksilla” sitä, jossa apu kutsuttiin Atlantilta satelliittipuhelimella etkä niitä taopauksia, joissa apu oli kutsuttu VHF:n, SSB:n tai EPIRBin avulla. Esim. Fidzin rannikolla ja Fidzin sekä Uuden-Seelannin välisellä merialueella sattuneissa havereissa ei käytetty satelliittipuhelinta avun pyytämiseen (eikä tietenkään kännykkää, joka ei toimi kuin tukiasemien lähekllä).
Minusta Snoopyn herättämä keskustelu oli aiheellinen. Kännykkä tai satelliittipuhelin ei tee GMDSS-laitteita tarpeettomiksi – eikä kielitaitoa!
Myönnän, en tunne eikä keskustelussa edes esimerkkeinä aiemmin mainittu noita luettelemiasi tapauksia. Oliko niissä todella kyse SUOMALAISISTA eikä vain yleensä huviveneilijöistä?
Se kielitaito on minusta tärkein.
oli suomalaista kyse - toisinsanoen ei kannata yleistää, että kaikki olisivat kielitaidottomia kotiin soittelijoita!
"Osittain totta”. Mikä ei ollut totta? Kerroin oman kokemukseni ja tietämykseni perustella. Itselläni oli pallonkierrolla Motorolan iridium-puhelin sen lisäksi, että oli SSB ja tietenkin VHFsekä EPIRB. SSB:stä oli eniten hyötyä valtamerillä niistä syistä, jotka kerroin. SSB:llä hoidin myös sähköpostit ja sääfaksien sekä grib-file -ennusteiden vastaanottamisen. Radioamatöörit käyttävät ilmaista winlink-sähköpostia, sailmail-sähköposti maksaa 250 USD/vuosi. Iridium-satelliittipuhelimen “air time” oli mielestäni turhan kallis ja iridium-kännykkä jäi varalaitteeksi, jolla tarvitaessa voi soittaa johonkin puhelinnumeroon. Ehkä Immarsat olisi valtamerilla hyvä, mutta on vielä kalliimpi ratkaisu. Mitä satelliittipuhelinta itse käytät ja mitkä olivat hankinta- ja käyttökustannukset?
Jos valtamerillä liikkuminen on lyhyehkö, esim. kerran elämässä tehtävä vuoden retki Karibialle ja takaisin, SSB:n ( Pactor-modeemin) hankinta ei tietenkään ole “välttämätön”. Iridium-kännykkä riittää hyvin (lisäki tietysti VHF ja EPIRB -- ja auttava kielitaito VHF:llä kommunikointiin). Ehkä iridium-kännykän voisi vuokrata Karibian retkeä varten?
Tässä ketjussa tuntuu siltä, että kaikissa tunnetuissa tapauksissa suomalaiset kilauttavat kaverille. En väitä, etteikö asia olisi niin, mutta se sotii tervettä järkeä vastaan.
Onko yhtään tunnettua tapausta, jossa suomalainen olisi ottanut yhteyttä paikallisiin viranomaisiin ja homma olisi hoitunut sitä kautta, vai onko ne niitä tapauksia, joista ei tiedetä tai joista ei kannata keuhkota eli ei ylitä uutiskynnystä?
No meillä putosi potkuri lähellä Den Helderiä Hollannin rannikolla. Me olimme VHF:llä rannikkovartiostoon yhteydessä (olimme menossa Den Helderiin ja tuulta ei ollut, edes spinnu ei vetänyt)Meille järjestyi paikallisen meripelastuksen hinaus satamaan. Hinauksen aikana meille oli tilattu uusi potkuri ja telakkapaikka oli varattu. Ainoa hankaluus oli meripelastus aluksen nimi Dorus Strijkers tms. Se oli hiukka vaikea kirjata ylös ja sitten myöhemmin kutsua sitä. Muuten kaikki toimi esimerkillisesti!
Höpsistä, ei suomessa juoda ikkunoista :D
Tän on trollannut joku, joka ei osa suomea eikä ruotsia.
Erinomainen esimerkki myötähäpeästä, joka ei kuitenkaan pohjaudu kertomukseen vaan kertojaan :D
En kyllä vieläkään sanut vastausta miksi ei olisi hyvä käytäntö ottaa satellittipuhelimella yhteyttä suomalaiseen meripelastuskeskukseen. He hoitavat jatkotoimet virkatyönä, ammattitaidolla ja verorahoilla. Ja tietävät mihinkä paikalliseen viranomaiseen, laivaan, sotalaivaan tai helikopteriin kannattaa olla yhteydessä ja tietävät minua paremmin miten yhteys pelaa.
Maapallolla on perspektiiviä. Ruotsissa tehtiin takavuosina tutkimus kuinka hukkuneet hukkuivat. Yli puolet hukkui uintimatkan päähän omasta laiturista. Alle 1% (ehkä alle yksi promille) suomalaisista veneilijöistä liikkuu (koskaan) veneellään Itämeren ulkopuolella, siis todennäköisyys on suuri, että jos joutuu merihätään se tapahtuu "kotimerellä". Sieltä on luonnollista soittaa Suomen meripelastukseen ja asia hoituu uskoisin ihan hyvin olipa minkä maan aluevesillä hyvänsä. Nyt kuitenkin joka vuosi on alkanut tapahtua 1-3 kpl näitä kauempana tapahtuneita merihätään joutumisia, ei siksi, että veneilijät olisivat huonompia veneilijöitä kuin ennen, vaan koska suomalaisten veneily kaukomaille lisääntyy koko ajan. Pian Karibian kierros on lälläri kamaa. Pitää tehdä circumnavigatio, että voi kuulua merikarhuihin. Veikkaisin, että lähivuosien merihätätapauksiin voisi lisätä suomalaisia veneitä toisen mokoman maailmalta, mutta niistä ei ole kerrottu julkisuudessa. Asia on hoidettu paikallisten kanssa isompaa hälyä syntymättä. Niihin kohuttuihin tapauksiin taytynee lisätä Bermudasta lounaaseen toukokuussa 2013 sattunut tapaus, jossa suomalaisessa veneessä oli kaksi suomalaista ja yksi kuubalainen. Heiltä oli loppumassa juomavesi. USA:n SAR tuli apuun. Toinen tapaus tapahtui toukokuussa 2012 1000 km Lounais-Englannin Scillysaarilta, jossa Englannin SAR koordinoi pelastusoperaation ja suomalainen sotalaiva toimi tulkkina. Tankkeri pelasti miehet ja he pääsivät New Yorkiin, kun matka oli Suomeen. Voisi tehdä senkin johtopäätöksen, että jos ette kaihda julkisuutta haette avun Suomen kautta. sy Snoopy.fi
Tämä jäkimmäinen tapaus on juuri se, mitä tarkoitin omassa "listassani". Veneessä olleet ottivat yhteyttä suomeen josta pelastusvastuu siirrettiin Pohjanmaalle, joka toimi tulkkina.
Jos vielä venyttäis, kun joku epäilee, että teköökö suomalaiset niitä veneilyhätäavunpyyntöjä maailman turuilla, joita ei Suomessa tiedettäis? Kyllä niitä tapahtuu joka vuosi. Mieleen tulee noin 11 v sitten sattunut Lahden poikien Maestro 35 maston katkeaminen Bermudan tienoolla. Ei ollut kova tuuli, mutta masto meni. Rahtilaivalta saatiin lisää polttoainetta niin että päästiin Bermudalle. Apua pyydettiin VHF-puhelimella. Pursi jäi Bermudalle ja miehistö nousi ilmalaivaan. Kaikki meni Pohjolan piikkiin. Muutama vuosi sitten sy Marita törmäsi Fizillä Suvan sataman ulkopuolella yöllä riuttaan. Pariskunta taisteli pimeydessä ympäri menneen pelastuslautan ja hyökyaaltojen kanssa, mutta selvisi apuun tulleen Suvan SARin veneeseen. MAY DAY tehtiin VHF:llä. Vene ja lentoliput menivät Pohjolan piikkiin. Kuukautta myöhemmin korkein tarjous veneestä oli kuulemma ollut $5000, kun vakuutusarvo oli noin 120.000 e. Joku halusi ostaa vinssit. Lapin Timo joutui yllättävään myrskyyn Fizin eteläpuolella noin 11 v sitten. Vene oli jo mennyt 2 x ympäri kun rahtilaiva pelasti Timon ja missukan ja toi sairaalaan Uuteen-Seelantiin. Timolta oli 2 kylkiluuta murtunut ja niistä toinen lävistänyt keuhkon. MAY DAY tapahtui SSB-radiolla. Vene oli vakuuttamaton. Samaan myrskyyn joutui puolen tusinaa pursia. Kolme venettä menetettiin ja yksi miehistö. Heidän katti löytyi myöhemmin palasina Fizin saaristosta. Sitten lähivesiltä. Tänä kesänä suomalainen vene teki 2 SAR-hälytystä Pohjanmerellä. Siinäpä niitä hätätapauksia, joita ei ole hälytetty Suomen kautta. www.snoopy.fi
Eli sinulla oli kaksi tapausta n. 11 vuoden takaa ja sitten yksi jostain "muutaman vuoden takaa". Noiden pohjalla on vähän heikkoa väittää, että joka vuosi suomalaiset "kaukopurjehtijat" joutuisivat hätäkutsuja lähettelemään.
Eikös tuossa ollut pointtina suomen kautta puhelimella tehdyt avunpyynnöt/muulla tavalla tehdyt avunpyynnöt?
Siihen tuuo oli varsin valaiseva ja kattava selvitys.
Nyt tiedossa on vain kaksi suomen kautta puhelimella tehtyä avunpyyntöä, mutta noita muita sitten enemmän. Nämä kaksi tiedossa olevaa sumen kautta apua pyytänyttä oli "lähivesillä", elikkä välimerellä ja englannin länsipuolella. Nuo kaukomatkoila apua tarvinneet ei suomen kautta apua pyytele. Se on käynyt selväksi.