Tuolla alempana monikin "psykologi" näkyy vastineissaan minulle kertoneen millainen on sotilas! Se on aina samanlainen - eikä näy kovin hääppöinen olevan! Kun en viitsi heille jokaiselle erikseen vastata, joudun tekemään uuden avauksen yhteiseksi vastineeksi heille kaikille.
Minulla kun ei ole tuota kepulaisuuden antamaa kaikkien alojen asiantuntemusta, niin en voi ilmoittaa, millainen on agronomi, maanviljelijä, ekonomi, insinööri, metallimies, osuuskaupan, pankin tai kunnan palveluksessa oleva. En, vaikka jokainen noista ammattikunnista saattaa olla yhdenmukaisempi kuin sotilasammattikunta.
Ammattisotilas aloittaa uransa varsin vaatimattomasti, ollen vain muutaman kymmenen ihmisen esimies, ja hänen taloudelliset vastuunsa ovat vähäiset. Korkeammalle päässeillä sotilailla on tuhansia alaisia ja monimiljoonaiset (euroissa) taloudelliset vastuut ja myös muita vastuita. Ihan ylimpien tehtävien ja vastuiden laajuutta on vaikea määritellä muuten, kuin että heillä on vastuu paitsi koko valtavasta organisaatiosta ihmisineen, toimintoineen, tekniikoineen ja taloudellisine arvoineen myös vastuu koko Suomesta ja kaikista suomalaisista, niiden turvallisuudesta ja puolustamisesta. Näistä tietysti osaltaan vastaa jokainen sotilas, ja pitäisihän niistä vastata myös poliitikkojen, mutta miten lienee...
Sotilasammatti on vaativa, jatkuvasti haastava, mutta mielenkiintoinen. Sotilas joutuu läpäisemään soveltuvuustestit jo ammattiin päästäkseen. Ne ovat oikeiden psykologien, ei tämän saitin psykologien laatimat. Niiden jälkeen seuraa peruskoulutus. Ali- ja toimiupseereilla se oli aikanaan vain yksivuotinen, opistoupseereilla 2-vuotinen ja upseereilla 4-vuotinen. Nykyisinhän koulutetaan kaikki upseereiksi, ja peruskoulutus on portaittainen (aina käytännön työjaksoja välillä) ja kestää yhteensä viisi vuotta. Peruskoulutukseen pääsemiseksi on pääsykokeet. Ellei niitä läpäise, ei pääse kurssille, jonka läpäiseminen on edellytys ammattiin pääsemiseksi.
Sotilas etenee urallaan pykälä kerrallaan aina vaativampiin tehtäviin, ja ei pääse montakaan pykälää eteenpäin, kun taas vaaditaan lisäkoulutusta, jonne päästään taas vain pääsykokeiden kautta. Ellei niitä läpäistä, ura tyssää siihen.
Harva ammatti tarjoaa niin monipuolisen työkentän kuin sotilaan ammatti. Sotilaita on kenttäkouluttajina, erilaisina opettajina, talouden ja muun huollon moninaisissa tehtävissä, erilaisissa ja -tasoisissa esikuntatehtävissä, hyvin monissa teknisissä tehtävissä, tutkijoina jne… Sama mies voi urallaan olla useissa em. tehtävissä, niin minäkin olen ollut. Aina tietysti edellytetään uutta kouluttautumista kyseiselle alalle.
Ajatelkaapa vaikka sotalaivaa: Sillä on kaikki sama kuin kauppalaivoillakin eli navigointi ja konejärjestelmät, mutta lisäksi sillä on hyvin monipuoliset ase- ja tulenjohtojärjestelmät. Sotilaat niitä kaikkia käyttävät. Monenlaista osaajaa tarvitaan. Eikä Hornetin ilmassa pysyminen ja sen tehokas taistelutoiminta ole hyvänkään lentäjän varassa, vaan erilaisia osaajia – sotilaita kaikki – tarvitaan paljon.
Ammattisotilaat ne johtivat viime sotiammekin ja voitokkaita torjuntataistelujamme, joilla taattiin itsenäisyytemme. Toki reservin upseerit ja aliupseerit olivat erittäin suurimerkityksellinen johtamisjärjestelmän osa, ja tavalliset sotilaathan sen kovimman työn tekivät.
Tuskin mikään muu suomalainen ammattikunta on rauhan aikanakaan saanut yhtä suurta ja varauksetonta kansainvälistä tunnustusta kuin sotilaamme. Tarkoitan rauhanturvaajiamme, joiden maine on kansainvälinen ja joiden johdosta Suomea kutsutaan rauhanturvaamisen suurvallaksi. Täällä parhaillaan vieraileva Naton pääsihteerikin näkyy suitsuttaneen tästä kiitostaan. Nuo rauhanturvaajathan koostuvat valtaosin reserviläisistä, mutta ammattisotilaat heidänkin työnsä suunnittelevat ja johtavat.
Viime vuosikymmenten kansainvälisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia lienevät kenraalit Ensio Siilasvuo ja Gustav Hägglund. Siilasvuo sai suorastaan legendaarisen maineen johtaessaan menestyksellisesti Egyptin ja Israelin välisiä aseleponeuvottelu Siinain kilometripylväs 101 kohdalla (Suezin ja Kairon välisellä tiellä) teltassaan maailman median seuratessa herpaantumattomana. Siilasvuo oli pitkään YK:n korkein sotilas toimiessaan Jerusalemin esikunnassaan apulaispääsihteerin statuksella.
Hägglundin kansainvälinen ura ei jää paljon jos ollenkaan jälkeen Siilasvuosta. Hänen uransa YK:n ja EU:n palveluksessa kai useimmat asioita seuraavat tuntevat. Hägglund on muuten toiminut apulaisprofessorina Harvardin yliopistossa USA:ssa, yliopistossa, joka tämän päivän lehdissä julkaistussa listauksessa on määritetty maailman ykköseksi. Helsingin yliopisto parhaana suomalaisena sijoittui listassa sijalle 72. Mutta Siilasvuo kuten Hägglundkin ovat sotilaita, siis tyhmiä ja mitättömiä saitin psykologien tyypittäminä!
Useimmat siviilityönantajat arvostavat suuresti sotilaskoulutusta ja -kokemusta. Sen ansiosta minäkin sain sotilasurani jälkeen hyvän ja vaativan, myös hyvin palkatun siviilityön. Sotilaskoulutukseni ja -kokemukseni oli suuresta merkityksestä tuota ajan myötä yhä laajempialaiseksi ja vaativammaksi muuttunutta työtä 17 vuotta hoitaessani. Toki tuona aikana sain myös paljon lisäkoulutusta, sekä työnantajan antamaa että itse hankkimaani ja kustantamaani, mutta sotilasurani minulle kaikkeen pohjan oli rakentanut.
Me sotilaat – upseerit ja myös toimi- ja opistoupseerit – olemme opiskelleet kursseillamme myös psykologiaa, ihan pakollisena aineena, ja monet ovat opiskelleet sitä lisää yliopistoissa. Sotilas, joka toimii aina ihmisten kanssa, oppii myös käytännön kautta melkoiseksi psykologiksi. Siksi sotilaat tietävät, että ihmiset ovat erilaisia monista eri tekijöistä johtuen, mutta heitä ei voida luokitella stereotyyppisesti millään perusteella.
Ei tulisi sotilasjohtajan mieleenkään ruveta jakamaan alaisiaan varusmiehiä tai reserviläisiä stereotyyppisiin ryhmiin heidän ammattiensa tai ammattialansa perusteella. Sellainen on tämän saitin "psykologien" puuhaa.
Niinpä minäkään en luokittele ihmisiä tyyppeihin edes puoluekannatuksen perusteella, kuten saittikepulaiset täällä tekevät (demari tuhoaa kaiken jne...). Minä olen toistuvasti sanonut, että kaikkia keskustalaisia ei pidä niputtaa yhteen täällä nähdyn perusteella. Eivät kaikki keskustalaiset ole tuollaisia kuin nuo saittikepulaiset, jotka nytkin olivat "viisauksiaan" ladelleet ja saivat minut kirjoittamaan näin pitkään. Ja saittikepulaisetkaan kaikki eivät ole samanlaisia: on tyhmiä ja – no, jääköön sanomatta.
Minä olen jo aikaisemminkin ihmetellyt täällä sitä, että kuinka näiden saittikepulaisten asenteet ovat noin nuivat sotaväkeä kohtaan, kun vanha maalaisliitto oli aikanaan isänmaallisin puolueemme, jonka kannattajia oli suojeluskunnissammekin eniten. Laitan linkin aikaisempaan kirjoitukseeni aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004520468
Minulla kun ei ole tuota kepulaisuuden antamaa kaikkien alojen asiantuntemusta, niin en voi ilmoittaa, millainen on agronomi, maanviljelijä, ekonomi, insinööri, metallimies, osuuskaupan, pankin tai kunnan palveluksessa oleva. En, vaikka jokainen noista ammattikunnista saattaa olla yhdenmukaisempi kuin sotilasammattikunta.
Ammattisotilas aloittaa uransa varsin vaatimattomasti, ollen vain muutaman kymmenen ihmisen esimies, ja hänen taloudelliset vastuunsa ovat vähäiset. Korkeammalle päässeillä sotilailla on tuhansia alaisia ja monimiljoonaiset (euroissa) taloudelliset vastuut ja myös muita vastuita. Ihan ylimpien tehtävien ja vastuiden laajuutta on vaikea määritellä muuten, kuin että heillä on vastuu paitsi koko valtavasta organisaatiosta ihmisineen, toimintoineen, tekniikoineen ja taloudellisine arvoineen myös vastuu koko Suomesta ja kaikista suomalaisista, niiden turvallisuudesta ja puolustamisesta. Näistä tietysti osaltaan vastaa jokainen sotilas, ja pitäisihän niistä vastata myös poliitikkojen, mutta miten lienee...
Sotilasammatti on vaativa, jatkuvasti haastava, mutta mielenkiintoinen. Sotilas joutuu läpäisemään soveltuvuustestit jo ammattiin päästäkseen. Ne ovat oikeiden psykologien, ei tämän saitin psykologien laatimat. Niiden jälkeen seuraa peruskoulutus. Ali- ja toimiupseereilla se oli aikanaan vain yksivuotinen, opistoupseereilla 2-vuotinen ja upseereilla 4-vuotinen. Nykyisinhän koulutetaan kaikki upseereiksi, ja peruskoulutus on portaittainen (aina käytännön työjaksoja välillä) ja kestää yhteensä viisi vuotta. Peruskoulutukseen pääsemiseksi on pääsykokeet. Ellei niitä läpäise, ei pääse kurssille, jonka läpäiseminen on edellytys ammattiin pääsemiseksi.
Sotilas etenee urallaan pykälä kerrallaan aina vaativampiin tehtäviin, ja ei pääse montakaan pykälää eteenpäin, kun taas vaaditaan lisäkoulutusta, jonne päästään taas vain pääsykokeiden kautta. Ellei niitä läpäistä, ura tyssää siihen.
Harva ammatti tarjoaa niin monipuolisen työkentän kuin sotilaan ammatti. Sotilaita on kenttäkouluttajina, erilaisina opettajina, talouden ja muun huollon moninaisissa tehtävissä, erilaisissa ja -tasoisissa esikuntatehtävissä, hyvin monissa teknisissä tehtävissä, tutkijoina jne… Sama mies voi urallaan olla useissa em. tehtävissä, niin minäkin olen ollut. Aina tietysti edellytetään uutta kouluttautumista kyseiselle alalle.
Ajatelkaapa vaikka sotalaivaa: Sillä on kaikki sama kuin kauppalaivoillakin eli navigointi ja konejärjestelmät, mutta lisäksi sillä on hyvin monipuoliset ase- ja tulenjohtojärjestelmät. Sotilaat niitä kaikkia käyttävät. Monenlaista osaajaa tarvitaan. Eikä Hornetin ilmassa pysyminen ja sen tehokas taistelutoiminta ole hyvänkään lentäjän varassa, vaan erilaisia osaajia – sotilaita kaikki – tarvitaan paljon.
Ammattisotilaat ne johtivat viime sotiammekin ja voitokkaita torjuntataistelujamme, joilla taattiin itsenäisyytemme. Toki reservin upseerit ja aliupseerit olivat erittäin suurimerkityksellinen johtamisjärjestelmän osa, ja tavalliset sotilaathan sen kovimman työn tekivät.
Tuskin mikään muu suomalainen ammattikunta on rauhan aikanakaan saanut yhtä suurta ja varauksetonta kansainvälistä tunnustusta kuin sotilaamme. Tarkoitan rauhanturvaajiamme, joiden maine on kansainvälinen ja joiden johdosta Suomea kutsutaan rauhanturvaamisen suurvallaksi. Täällä parhaillaan vieraileva Naton pääsihteerikin näkyy suitsuttaneen tästä kiitostaan. Nuo rauhanturvaajathan koostuvat valtaosin reserviläisistä, mutta ammattisotilaat heidänkin työnsä suunnittelevat ja johtavat.
Viime vuosikymmenten kansainvälisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia lienevät kenraalit Ensio Siilasvuo ja Gustav Hägglund. Siilasvuo sai suorastaan legendaarisen maineen johtaessaan menestyksellisesti Egyptin ja Israelin välisiä aseleponeuvottelu Siinain kilometripylväs 101 kohdalla (Suezin ja Kairon välisellä tiellä) teltassaan maailman median seuratessa herpaantumattomana. Siilasvuo oli pitkään YK:n korkein sotilas toimiessaan Jerusalemin esikunnassaan apulaispääsihteerin statuksella.
Hägglundin kansainvälinen ura ei jää paljon jos ollenkaan jälkeen Siilasvuosta. Hänen uransa YK:n ja EU:n palveluksessa kai useimmat asioita seuraavat tuntevat. Hägglund on muuten toiminut apulaisprofessorina Harvardin yliopistossa USA:ssa, yliopistossa, joka tämän päivän lehdissä julkaistussa listauksessa on määritetty maailman ykköseksi. Helsingin yliopisto parhaana suomalaisena sijoittui listassa sijalle 72. Mutta Siilasvuo kuten Hägglundkin ovat sotilaita, siis tyhmiä ja mitättömiä saitin psykologien tyypittäminä!
Useimmat siviilityönantajat arvostavat suuresti sotilaskoulutusta ja -kokemusta. Sen ansiosta minäkin sain sotilasurani jälkeen hyvän ja vaativan, myös hyvin palkatun siviilityön. Sotilaskoulutukseni ja -kokemukseni oli suuresta merkityksestä tuota ajan myötä yhä laajempialaiseksi ja vaativammaksi muuttunutta työtä 17 vuotta hoitaessani. Toki tuona aikana sain myös paljon lisäkoulutusta, sekä työnantajan antamaa että itse hankkimaani ja kustantamaani, mutta sotilasurani minulle kaikkeen pohjan oli rakentanut.
Me sotilaat – upseerit ja myös toimi- ja opistoupseerit – olemme opiskelleet kursseillamme myös psykologiaa, ihan pakollisena aineena, ja monet ovat opiskelleet sitä lisää yliopistoissa. Sotilas, joka toimii aina ihmisten kanssa, oppii myös käytännön kautta melkoiseksi psykologiksi. Siksi sotilaat tietävät, että ihmiset ovat erilaisia monista eri tekijöistä johtuen, mutta heitä ei voida luokitella stereotyyppisesti millään perusteella.
Ei tulisi sotilasjohtajan mieleenkään ruveta jakamaan alaisiaan varusmiehiä tai reserviläisiä stereotyyppisiin ryhmiin heidän ammattiensa tai ammattialansa perusteella. Sellainen on tämän saitin "psykologien" puuhaa.
Niinpä minäkään en luokittele ihmisiä tyyppeihin edes puoluekannatuksen perusteella, kuten saittikepulaiset täällä tekevät (demari tuhoaa kaiken jne...). Minä olen toistuvasti sanonut, että kaikkia keskustalaisia ei pidä niputtaa yhteen täällä nähdyn perusteella. Eivät kaikki keskustalaiset ole tuollaisia kuin nuo saittikepulaiset, jotka nytkin olivat "viisauksiaan" ladelleet ja saivat minut kirjoittamaan näin pitkään. Ja saittikepulaisetkaan kaikki eivät ole samanlaisia: on tyhmiä ja – no, jääköön sanomatta.
Minä olen jo aikaisemminkin ihmetellyt täällä sitä, että kuinka näiden saittikepulaisten asenteet ovat noin nuivat sotaväkeä kohtaan, kun vanha maalaisliitto oli aikanaan isänmaallisin puolueemme, jonka kannattajia oli suojeluskunnissammekin eniten. Laitan linkin aikaisempaan kirjoitukseeni aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004520468
Vastaukset 39
Vanhimmat
Tämä ei kuulu tänne, vaan dementiaosastolle.
Ukko on ihan seko.
Mutta hyvinpä kirjoittaa, vaikka on seko.
Sinä lienet sitten vielä sekompi,
kun pystyt vaan tommoseen.
Mielestäni henkilö joka vapaaehtoisesti hakeutuu sotilasammattiin, on palkkasotilas.
Sotilaan äärimmäinen tarkoitus on tarvittaessa tappaa toinen ihminen.
Asevelvollinen tekee sen velvollisuudesta, mutta palkkasotilas tekee sen rahasta.
Asevelvolliset ja ammattisotilaat ovat SODAN aikana samalla viivalla. Ja jos haluat rahan mukaan, on totuus, että asevelvollinen on "alipalkattu palkkasotilas" ja molemmat tekevät velvollisuutensa, myös ilman tappamista muissa sodan vaatimissa tehtävissä.
Jos oikein muistan, oli Jorma paperi-insinööri. Olen kuullut heistä myös määritelmän: paperi-insinööri = insinööri vain paperilla.
On se tuon paskapaperinhierojan arvo noussut täällä saitilla.
Sotilaan perimmäinen ja oikeastaan ainoa tarkoitus, tehtävä ja velvollisuus on puolustaa kaikkia niitä ihmisiä, joita hänet on velvoitettu puolustamaan, niiden henkeä ja omaisuutta, kaikkea, ja koko sitä aluetta, joka hänen puolustettavakseen kuuluu. Yleensä se on oma maa ja oman maan kansalaiset, mutta voi se olla muutakin, kuten rauhanturvaajasotilailla on.
Niinpä K.K.Korhonenkin olisi aikanaan ollut empimättä valmis puolustamaan myös Jorma Laitista, ja siihenhän olisi velvoittanut valanikin. Enää minulla ei tuollaisia velvoitteita ole, sillä upseerikin (kenraaleita lukuunottamatta) poistuu reservistä 60-vuotiaana.
Tuota tehtävää suorittaessaan ja velvollisuuttaan täyttäessään pitää olla valmis ja kyvykäs myös tappamaan niitä, jotka hänen puolustettaviaan uhkaavat ja ovat myös valmiit tappamaan.
Tuo päätehtävä edellyttää ja aiheuttaa hyvin monia muita mitä erilaisimpia taitoja ja valmiuksia vaativia tehtäviä. Niistä koetin hieman puhua niille, jotka määrittelevät sotilaan kovin stereotyyppisesti. Stereotypioita harrastavat yleensä vain kaikkein tietämättömimmät ihmiset, joita ei kannata yrittää valistaa. Mutta kun nyt joukossa näkyi olevan joku kirjoitustaitoinenkin, niin heitä valistaakseni vaivauduin laittamaan noinkin pitkän kirjoituksen.
Laitisesta. Hän on kuulunut Rauhanpuolustajiin jo 30 vuotta.
Valittaen minun on todettava, että tämä on niitä asioita, joissa olemme eri linjoilla. Sinu ihanteesi sotilasammatista on sinänsä kunnioitettavaa, mutta sotilaan ammattia koskeva historia pitkin maailmaa kertoo ihan muuta. Siitä on ylevä isänmaallisuus on useinkin kaukana. Sotilaiden toimet ovatusein hirmutekoja, jotka eivät ole kunniaksi millekään ammattikunnalle.
Tiedot eräiden USAn armeijan sotilaiden toimista Irakista ovat tuskin sellaisia, joista voisit olla ylpeä sotilaana. Sotatilanteissa tällainen ei ole edes mitenkään poikkeuksellista, vaan melkeinpä pääsääntö.
Sotilaan ammatissa ihminen joutuu tositilanteessa kohtaamaan ihmisyyden perimmäisiä kysymyksiä ja pakko sanoa, että sotilaat eivät kovin hyvää arvosanaa tässä suhteessa ansaitse, kun tutkailee sotien tapahtumia.
Sotilaskoulutuksessa käskyjen noudattamise vaistonvaraisuutta oikein opetellaan. Rättisulkeisetkin ovat käskyjen nopeiden täyttämisen harjoittamista. Hitlerin ja Stalin sotilaatkaan eivät ehtineet kysellä moraalin perään, kun tottelevaisuus oli kaiken a ja o.
Sotilaat ovat joutuneet puolustamaan mitä kummallisempia asioita maailmassa. Harvoin he ovat kyseenalaistaneet sitä mitä ja miten ovat puolustamassa. Sotilaan ammatti on luonteeltaan jo sellainen, ettei siinä kyseenalaisteta, siinä totellaan. Historian tapahtumien valossa minun on pakko sanoa - anteeksi vaan - että puhut tällä kertaa täyttä paskaa. Ehkä teet sen vilpittömästi, mikä on vieläkin pahempaa. Tuollaista propangandaa, mitä esität näkee kyllä paljon rauhallisena aikoina. Mutta tositilanteessa se idealismi sitten yleensä kellahtaa päälaelleen.
... ja tekee hieman surulliseksi. Sotilasta ei todellakaan noin pienellä puraisulla satuteta. Ja on tässä elämässä muutenkin ollut ja on paljon aiheellisempia ja pahempia kipuilun syitä. Aina se kuitenkin yllättää, kun ihminen, jota on pitänyt ihan viisaana, osoittautuukin kovin kapeatajuiseksi ja yksisilmäiseksi.
Sotilaat joutuvat Laitiselle kuvaamistani velvollisuuksistaan johtuen tekemään Sinun ja monen muun kaltaisesi likaiseksi näkemän työn, jonka valtaapitävät heille antavat ja joka vaaditaan mm. siksi, että he voisivat edelleen pitää valtansa ja pasifistit voisivat edelleen olla pasifisteja ja Sinun laisesi hienohipiäiset pitää edelleen hienon hipiänsä naarmuttomana ja puhua viisaita niistä asioista, joita ymmärtävät ja tyhmiä niistä, joita eivät haluakaan ymmärtää.
Sotilaisiin turvaudutaan aina, kun halutaan omaa kansaa ja omia arvoja puolustettavan niitä tuhoamaan pyrkiviä vastaan. Sotilaisiin turvaudutaan myös, kun halutaan listiä jokin viholliseksi ja vaaralliseksi mielletty. Sotilaisiin turvaudutaan myös, kun halutaan tehdä rauha, oman kansan ja vihollisen kesken ja jopa vieraiden kansojen kesken. Sotilaita tarvitaan ylläpitämään rauhaa herkillä alueilla. Sotilaat rajoilla turvaavat rauhantilan – jota onneksi eniten maailmassa on – jotta mm. pasifistit ja muuten hienohipiäiset….no, se on jo sanottu.
Sotilaisiin turvautuivat Ryti ja Tannerkin tosi hädän tullen ja sotilaisiin turvautui Kekkonenkin, kun hänen suuri ystävänsä Neuvostoliitto alkoi lähennellä liikaa pyytäen Suomea tanssiin kansssansa. Viitaan NL:n useisiin ehdotuksiin yhteisistä sotaharjoituksista ym., joita johtavat sotilaamme torjuivat Kekkosen pyynnöstä hänene apunaan häntä itseään paremmin.
Mistähän lienevät syntyneet Sinun käsityksesi sotilaista, mutta ei ainakaan kovin korkealta sisältäpäin nähdystä tiedosta eikä kokemuksesta eikä kovin pitkälle edenneestä ajattelustakaan. Kovin vääriä ne kuitenkin ovat. Et näe lainkaan metsää puilta, eli sitä, mitä varten ja miksi sotilaat ovat. Eivät he tarvitse itseään toisiaan varten, vaan kansat ja niiden johtajat heitä kokevat tarvitsevansa. Ylhäältä heidän tehtävänsä määritetään.
Ja kun ammattimiehelle annetaan tehtävä, hän tietenkin pyrkii tekemään sen mahdollisimman hyvin niillä taidoilla, joihin hän tehtävää varten on koulutettu. Ja kun sotilaiden tehtäväkenttä – joka on siis paljon monipuolisempi ja myös tekijälleen rikkaampi ja mielenkiintoisempi kuin Sinun näkemäsi – on vuosituhantisten perinteiden johdosta hyvin sotilaiden tiedossa, he pyrkivät kouluttautumaan tehtävänsä mahdollisimman hyvin hoitaviksi ammattimiehiksi kussakin ajassa tarvittavin tiedoin ja taidoin.
Sotilaan tiedot ja taidot tässä atk-ajassamme ovat kokonaan toiset kuin vielä viime sotiemme aikana, puhumattakaan ajasta, jolloin taisteltiin, jousin, miekoin ja peitsin. Aina ne ovat olleet korkeat aikansa vaatimuksia vasten, aina niissä on tarvittu teoreettisia tietoja, hyvää älliä ja monia taitoja, ja tietysti korkeaa velvollisuudentuntoa, eikä rohkeuskaan ole ollut pahitteeksi.
Eiköhän tämä riitä vastaukseksi, jonka jouduin sutaisemaan kiireessä heti herättyäni, kun joudun poistumaan ilmeisesti koko päiväksi tärkeimpien asioiden tiimoilta. Olen varsin pettynyt Sinuun. Luulen, että jatkossa olen monissa muissa asioissa vaistomaisesti varautuneempi viisautesi ja erehtymättömyytesi suhteen.
En toivo enkä uskokaan tämän koskevan, mutta toivon hieman ravistavan ja avaavan silmiäsi.
Monissa sosialistisissa maissa sotilaat pitävät valtaa.
Sitä varten Korhonenkin hyväksyy sotilasuran.
Mutta kun Kekkonen pilasi sosialistien valtaan pääsyn. Siksi Korhonen näkee kielteisenä Kekkosen suuren valtiomies uran.
Kekkonen pärjäsi älyllään.
Ne turvautuvat väkivaltaan, joilta puuttuu äly.
"Niinpä K.K.Korhonenkin olisi aikanaan ollut empimättä valmis puolustamaan myös Jorma Laitista, ja siihenhän olisi velvoittanut valanikin. Enää minulla ei tuollaisia velvoitteita ole, sillä upseerikin (kenraaleita lukuunottamatta) poistuu reservistä 60-vuotiaana."
-----------------------------------------
...mutta sinun varaasi en puolustustani päästäisi.
Jutuistasi päätellen tuntuu paremminkin siltä, että olisit valmis vaikka tappamaan minut, jopa ilman palkkaakin.
On aivan kuin Stalinilla mielipiteet. Toisinajattelijat täytyy "tappaa".
Terveisin Yli-luutnantti.
itsestäsi. Ei kukaan, Korhonen tai muu, ole niin kiinnostunut sinusta, että haluasi tappaa sinut. Sinustahan saisi sa´man tuomion kuin ihmiosestä.
...mistä minä tiedän, vaikka olisit niitä "Matti Nykäsiä", kun häviää sormikoukkuvedon (nettikeskustelun), niin jo kohta tulee puukkoa selkään.
smp:läisiä eli sen porukan jäseniä, jotka aikoinaan erosivat keskustasta sisäisen painostuksen vuoksi. En ole kuuulunut keskustan kannattajiin, enkö smp:n kannattajiin, en juo alkoholia missään muodossa (en raakana, an siiderinä) enkä harrasta sormikoukkua. Nettikeskustelussa taas kukaan ei voita eikä häviä, paitsi tietysti kepulaiset.
Tärkein ominaisuuteni on, että en puukota selkään ketään. Se ominaisuushan kuuluu vain kepulaisille, seuraa vaikkapa Oivan ja Timon (lähinnä Timon) jopa OMIEN puukottamista.
Sotilaat eivät ole sen kummempia kuin ihmiset muutenkaan. Motiivit ja asenteet vaihtelevat isolla skaalalla samoin luonteenpiirteet.
Kannattaako sii kaivella kaikkein karseimpia esimerkkejä ja niiden perusteella yleistää, että tuollaisia te sotilaat olette?
Eivät kaikki poliitikotkaan ole erkki tuomiojia.
Mutta hävittämis- ja tuhoamisvimma on säilynyt v 1918 lähtien.
Ollos huoleton. Näinä neljänä vuotena, joina olen saitteja seuraillut, ei kukaan ole hävinnyt Jorma Laitiselle nettikeskustelua. Voit kulkea huoleti pitkin Pirkkalan raitteja. ;-)))
Otteetkin on samalla tasolla kuin kokoomukselaisilla.
Kun hävettää olla punikki.
sinä kusipää vastasir ei ollut Ratamon kirkoittama. Khiki khikii! ;-D
Ei muuta. Khikkaile elämäs.
mun vika, että sulla alkaa mekko kiristää!!!
Tässä ei tarvitse olla kysymys yksityisen yleistämisestä. Sanot
>> Sotilaat eivät ole sen kummempia kuin ihmiset muutenkaan. Motiivit ja asenteet vaihtelevat isolla skaalalla samoin luonteenpiirteet.
Kyllä ovat. Ihan kaikista ihmisistä ei ole ihan kaikkeen, ja ne jotka valikoituvat sotilaan ammattiin omaavat tiettyjä edellytyksiä. Nämä psyykkiset edellytykset voidaan määritellä. Ne ovar rakenteellisia ominaisuuksia, jotka ovat samoja riippumatta siitä mikä on maa ja valuutta, tai mitkä ovat kulloisetkin ilmoitetut motiivit ja tietoisen käyttäytymisen tasolla ilmenevät "luonteenpiirteet".
>> Kannattaako sii kaivella kaikkein karseimpia esimerkkejä ja niiden perusteella yleistää, että tuollaisia te sotilaat olette?
Kannattaa, jos haluaa analysoida sen mikä sotilaasta tekee sotilaan. Jos haluaa ymmärtää miksi normaaleista ja tavallisista tervehenkisistä nuorukaisista voi tulla suhteellisen lyhyessä ajassa kiduttajia, naistenraiskaajia ja lastentappiajia, on valitettavasti otettava esiin nimenomaan nämä karmeimmat primitiivireaktiot ja analysoitava niitä. Raaistumisessa on kysymys yleisinhimillisistä tekijöistä, selitykseksi sotarintamilla säännönmukaisesti tapahtuville hallitsemattomille julmuuksille ja seksuaaliperversioille ei riitä mikään senkaltainen kuittaus kuin: "Kyseessä olivat muutamat poikkeavat sairaat yksilöt."
Meillä kaikilla on ajattelussa hyvin järjestäytynyt, tiedollisilla käsitteillä ja hyväksyttävillä perusteluilla operoiva pintakerros, ja jossain syvemmällä mielemme pimeissä syövereissä primitiivistä raivoa ja mm. seksuaalisia väkivaltyllykkeitä varastoinut "alitajunta". Normaalisti nämä kehityskerrokset ovat keskenään sovussa, ja muodostavat toisiaan tukevan joustavan psyykkisen apparaatin, mutta vaikeuksiin joudutaan aina kun nämä kerrokset jäykistyvät ja niihin sisältyvät psyykkiset varaukset vahvistuvat omissa piireissään. Seuraa vahva dualistinen kaksinapainen "minuus", jossa kurinalainen ja usein erinomaisen "moitteeton" pintakerros piilottaa näkyviltä hyvin primitiivisen, väkivaltaimpulsseja ja seksuaaliperversiota täynnään olevan suttuisen alitajunnan.
Joku on käyttänyt esim. islaminuskoa esimerkkinä vahvaan ulkokohtaiseen kuriin, yksityiskohtaiseen sääntökokoelmaan ja ilmoitettuihin ehdottomiin hyveisiin perustuvasta järjestelmästä, joka samalla kuin pimeänä kääntöpuolenaan elättää primitiivistä väkivaltaa ja seksuaaliperversiota. Jos islamilainen (ajatus)maailma määritellään näin, siinä toistuu sama rakenne kuin sotilaan sielussa.
Ulkokohtainen orientoituminen, ulkoaohjautuvuus, on tällaisen psyykenrakenteen vahva ja määräävä piirre. Se mikä on hyväksyttävää sekä itsen että koetun ulkomaailman kannalta ei koskaan synny "sisältäpäin", vaan ulkoa tulevin ehdoin. Niin tiedolliset kuin moraalisetkin mallit ja mitat asetetaan jostain ulkoa, ja elämästä muodostuu selviämistaistelu "annetuilla" kilparadoilla. Tällainen psyyke rekisteröi jatkuvasti omaa suhdettaan auktoriteetteihin, vetoaa vahvempiinsa ja polkee heikommat alleen, näkee koko maailman hierarkiana, jossa itse asettuu jatkuvasti joko vastustajien ylä- tai alapuolelle. Ihan ääritapauksissa - joista hyvänä esimerkkinä tämä palstalta tuttu sotilashenkilömme - koko ajattelu jäykistyy pelkästään reagoimaan omaa minää ja sen suhdetta kulloisiinkin kilparadan merkkipylväisiin. Koko ajan ollaan joko muihin nähden joko ylä- tai alapuolella, liittoudutaan vahvoiksi koettujen auktoriteettien kanssa ja murskataan heikommat, tunnetaan joko kunniaa tai häpeää, ylevyyttä tai äärimmäistä halveksuntaa. Ja kun jäykistyneen psyykenrakenteen rakennelma murtuu, esiin purkautuu mitä suttuisin psyykkinen tunkio.
Kurinalaisen pintakerroksen ja primitiivisen väkivallan kahtiajakauma on vaarallinen ominaisuus, ja sotilastyypit ovat itse täydellisen sokeita sitä itsessään näkemään. Sääntönä on se että mitä hurjemmat väkivaltayllykkeet, sitä suttuisempi ja purkauksellisempi alitajunta. Niinpä muiden kannattaa "ottaa vastuu" näiden sotilaiden pitämisestä sellaisessa psyykkisessä kunnossa etteivät he muutu vaarallisiksi omille kanssaihmisilleenkin. Ulkoaohjautuvalle ihmiselle "ystävät" ovat niitä jotka tukevat varauksettomasti tällaisen jäykistyneen mielenlaadun tarvitsemia tiedollisia yms. perusteluja, mutta samat ihmiset muuttuvat salamannopeasti äärimmäisiksi vihamiehiksi jos erehtyvät hiemankin kyseenalaistamaan sorilaan tarvitseman täydellisen itsevarmuuden.
Hyvän ajattelun keskeinen tunnusmerkki on se että psyyke joustaa ja kestää syvääkin sielullista epävarmuutta, ja tästä syystä sotilaat ovat niitä maailman huonoimpia ajattelijoita.
Sinä raiskaat Suomen historiaa ja raiskaat suuren valtiomiehen mainetta.
Samoin rikot valaasi. Olet luvannut olla uskollinen esivallallesi. Siinä olet rikkonut valaasi. Tämä on tosi.
Vaikka ylipäällikkösi on kuollut sinun pitää olla sille uskollinen eikä raiskata hänen muistoaan.
Ei kukaan sinua halunne tappaa, ainakaan saittilaisista!
Lähisukulaisistasi ja tuttavistasi en uskalla mennä takuuseen.
Mutta en minä usko edes heidän haluavan, tai siis tietenkin saattaisivat haluta, mutta, kun linnatuomion saa myös kepuloiskusipään tappamisesta, niin ehkäpä he mieluummin sietävät sinua kuin ottavat vankilatuomion.
Mutta etkö itse voisi itseäsi tappaa?
Se olisi kaikkien etu.
Pääsisit mieltäsi vaivaavista asioista ja lähipiirisi pääsisi sinusta eroon.
Kysyn tätä kaikella ystävyydellä ja kaikkien parasta ajatellen, Jorma.
Hassu nimi muuten tuo "jorma", mikähän se oli englanniksi?
se niitä vuosia, jolloin suuri Saksan ihailija UKK seitsentoistavuotisna astui suojeluskunnan rivihin?
Mahtoi olla Urkki ylpeä komentaessaan teloitusryhmää siinä iässä, vai mitäpä luulet?
Kumma, kun käänsi takkinsa myöhemmin kesken jatkosodan ja alkoi käsittämättömän lipomisen Neuvostoliittoon.
Taisi "Isä aurinkoistakin" oikein ylistää mahtipontisesti Stalinin kuoleman jälkeen!
Olikohan Urhon ja Kremlin välillä jokin salakieli, kun lehdetkään eivät osanneet tulkita niitä juttuja, joita Kekkonen laverteli humalassa neuvostojohdolle?
Vai olivatko lehdet neukku-urkin "hallinnassa" ja kirjoittivat vain sellaista tekstiä, jonka palmupuuhun kiipeilijä ja NKP hyväksyivät?
Sinä näköjään työnnät taas palstalle näitä väkivaltayllykkeitäsi. Ikävää.
Mahtavatko ne auttaa angstissasi? Toimivatko ne varaventtiilinä liian tuskaisuuden ulos päästämisessä, vai kasvaako väkivaltaefektien tarve? Kovenevatko panokset ja syveneekö kierre?
Ehkä olet jo kokenutkin jonkun blackoutin, tai sitten ensimmäinen on edessä. Sen jälkeen on täsmälleen samat kaksi mahdollisuutta kuin mitkä väkivaltaisella tyypillä on koko ajan: joko avata silmät ja katsoa omaa hävettävyyttään tai purra hammasta ja jatkaa entistä vakuuttuneempana omasta oikeassaolemisesta. Häpeä saattaa tuhota ihmisen, vain parhaassa tapauksessa (terapeutin avulla) hajoamisesta voi saada kootuksi uuden ehjemmän ja joustavamman minuuden. Tuhoavan häpeän torjumiseksi moni mieluummin tuhoaa viestintuojat ympäriltään.
Joka tapauksissa näissä sinun väkivaltaviesteissäsi ei ole mitään mistä kukaan muu kuin sinä itse jotain hyötyisi. Muille ne ovat vain dokumentteja sairaustilasta.
En saanut viestistäsi aihetta muuttaa omaa mielipidettäni.
Diagnoosina blackout.
Toivottavasti et sentään ihan oikea psykologi liene?
Vaikka ei ne taida psykologit diagnooseja tehdä, ainakaan tämän saitin keppanasykolookit.
Ne on vähän koulutetummat, onneksi, muutenhan lääkitykset saattaisivat mennä yhtä poskelleen kuin kepun hallituspolitiikka, ainakin, jos sitä vertaa oppositioaikaiseen besserwisserismiin!
Olet väärillä jäljillä, jos uskottelet kyseen olevan hienohipiäisyydestä. Minä tarkastelen asiaa historian valossa ja näen kauheuksia. Jossain totalitaarisessa yhteiskunnassa niiltä voi ummistaa silmänsä, mutta minä en ummista. En aseta sotilaita sinänsä kyseenalaiseksi. Yhteiskunnat niitä tarvitsevat ja vastuu on totaalinen.
Sotilaan ammatti on kuitenkin sellainen, että tottelevaisuus kuuluu siihen olennaisena osana. En oikein voi käsittää sitä, että puolustat hyökkäysarmeijoita ja niitä, jotka syyllistyvät törkeisiin ihmisoikeuksien loukkauksiin ja kansaivälisen oikeuden vastaiseen toimintaan. Eihän se mikään koko totuus ole sotilaista, mutta valitettavan olennainen kuitenkin. Kyse ei ole hienohipiäisyydestä, vaan moraalista. Sotilaan lienee kuitenkin psyykensä kestävyyden vuoksi pakko uskotella itselleen, että toimii aina myös moraalisesti oikein. Historia vaan todistaa ihan muuta.
Yliluutnantit ovat kirjoitustaitoisia. He tietävät, että heidän arvoaan ei kirjoiteta yhdysviivan kanssa. Sinä et ole edes ylimatruusi.
Niin, kirjoitustaitoiset tietävät myös, että adjektiivit kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Siis keskustalainen, ei Keskustalainen, vaikka puolueen nimi onkin Keskusta. Sinä et ole käynyt loppuun peruskouluasikaan.
Minä jo päätin tämän ketjun osaltani, mutta Sinulle vanhan saittiystävyytemme nimissä haluan vielä vähän puhua.
Sanoin tuolla edellä, että stereotypioita harrastavat vain kaikkein vähätietoisimmat ihmiset. Näin se on. Siksi ihmettelen, että Sinä, jota en nytkään osaa kovin vähätietoisena pitää, syyllistyt ihmisten stereotyyppiseen luokitteluun ammatin perusteella. Kun on sotilas, on sellainen.
Sotilaiksi hakeudutaan monista syistä. Monelle se on kutsumusammatti, monelle suvun perinne, mutta yhä useammalle syy on jokin muu. Moni varsinkin menneinä aikoina hakeutui sotilasuralle siksi, että se oli lähes ainoa mahdollisuus päästä kiinni koulutusammattiin, jossa varsinkin aluksi leipä oli kapea, mutta varsin varma, ja itseensä luottava uskoi koulutuksen ja ylenemisen kautta sen leivänkin levenevän.
Tuo viimemainittu oli minunkin motiivini ja oikeassa olin uskossani: mielenkiintoisen ja tapahtumarikkaan uran sain ja leipäkin leveni aikanaan kummasti, eniten vasta sotilasurani jälkeen, johon siihenkin vaikutti ratkaisevasti sotilaskoulutukseni ja kokemukseni.
Sotilaissa on hyvin monenlaisia ihmisiä, ihan kuten missä tahansa ammateissa. Soveltuvuustestit ja jatkuva koulutus toistuvine pääsykokeineen kyllä standardisoivat sotilaita sikäli, että heidän joukostaan puuttuvat pahiten luonnevikaiset tai sosiaalisesti tahi moraalisesti muuten epäkelvot, jotka hyvinkin saattavat menestyä jollakin muulla vähemmän kontrolloidulla elämänuralla.
Ammattisotilaista puuttuvat myös ne, joilla ei riitä intoa ja tarmoa yrittää vaivojaan säästämättä eteenpäin, mutta sellaiset puuttuvat millä tahansa elämänuralla vähänkin menestyneiden joukosta.
Nuo hirmuteot, joista Sinä sotilaita syyllistät, ovat sittenkin todella harvinaisia ja niihin eivät syyllisty ne koulutetummat sotilaat, joista minä olen puhunut. Koulutetut sotilaat heitä kyllä johtavat, ja johtamiskontrolli on silloin pahasti pettänyt.
Pidät pahana sitä, että sotilas opetetaan tottelemaan käskyjä, ja sotilas niin tekee. Mutta mitä sotaväen toiminnasta tulisi, ellei näin olisi? Neuvostoliitossa kokeiltiin aikanaan sotamiesneuvostoja, mutta pian niistä luovuttiin, ja missään muualla ei juuri ole ollut yhtä tiukkaa sotilasjohtamisjärjestelmää kuin sitä seurannut NL:ssa. Tosin siellä jokaisella johtajalla oli vielä poliittinen valvoja, politrukki.
Sotilas on siis velvollinen täyttämään esimiehen antamat käskyt, jos käsky on laillinen. Tämä pätee ylhäälä alas asti. Puolustusvoimain komentaja ottaa vastaan käskynsä presidentiltä ja maan hallitukselta, jääkäri ryhmänsä johtajalta, alikersantilta. Mutta sotilas, minkä arvoinen tahansa, ei ole velvollinen täyttämään käskyä, jonka hän huomaa tai epäileekään lainvastaiseksi tai yleiselle hyvälle vaaralliseksi. Hän päinvastoin on velvollinen ilmoittamaan sellaisesta käskystä käskyn antaneen esimiehelle.
Eikö Sinun mielestäsi historia todista sotilaiden teoista sentään hirmuisesti enemmän hyvää, mm. meidän sotilaittemme teoista viime sodissamme, kuin pahaa, johon nyt silmäsi halusit naulata? Kyllä Sinä nyt käytät moraali-sanaa varsin arveluttavassa yhteydessä. Toivon, että puhut tuollaisia sittenkin tietämättömyyttäsi tai ymmärtämättömyyttäsi, sillä se toinen mahdollisuus kertoisi Sinusta paljon pahempaa.
Miksi kirjaat tuon ylös? Olisiko toista vaihtoehtoa? Mikä se olisi? Näinkö:
"Ammattisotilaan persoonallisuusprofiilia psykoanalyyttiselta kannalta hetken mietittyäni muutin oitis kaikki aiemmat mielipiteeni."
Pitkän päivän tärkeämpien kiireiden jälkeen kävin vilkaisemassa saitit. Moni näkyy minuakin muistaneen, mutta eivät ne anna aihetta vastineeseen minulta. Ei edes tässä avaamassani ketjussa ole mitään sellaista. Kun asia näkyy enimmäkseen rönsyilleen aivan sivupoluille, niin jatkakaa siitä keskenänne, minä olen asiasta sanottavani sanonut.
T. Trubadurix
(tuliko oikein)?
mutta kysymyksestäsi voisi päätellä sinun arvelvan vetäneen eräästä saitin aiemmasta viestistä johtopäätöksen, että sen olisi Korhonen kirjoittanut(?)
Ei se ollut Korhosen tekstiä se, jossa viitattiin siihen asiaan, että olet näemmä päässyt nahkahousuista ja ruoskista puhumisesta tällä saitilla eroon.
Muistanet kai itse sellaisia vastineita aiemmin juuri Korhoselle antaneesi?
Eikä tämäkään ole Korhosen tekstiä, se on minun!
Korhosen puolesta voin kuitenkin kiittää, ettet tälläkään kertaa alentunut millekkään törkeälle solvauslinjalle.
Se nostaa aina "pisteitä" lukijoiden silmissä, jos ei lähde sille tielle.
Varsinkaan, jos ei osaa "hienovaraisesti solvata", niin se antaa kirjoittajasta todella vastenmielisen kuvan.
Päätän viestini samaan toteamukseen kuin sen toisenkin;
Edistystä osaltasi, oletan?
Onko muuta mahdollisuutta kuin torjua keskustelu joka johtaa omanarvontunnon vaaravyöhykkeelle?
Käyt eräänlaista mielen kilpavarustelua. Joudut kyhäämään yhä uusia kilometrikirjoitelmia ja omilla ehdoillasi rakenneltuja ajatuslinnoituksia pitääksesi tietoisuudesta poissa jotakin. Tämän torjutun asian täytyy olla aika kipeä.
Sanot lopettavasi. Montako - kymmenen? sata? - kertaa olet näin reagoinut? Ja montako kertaa sinun on ollut taas pakko kyhätä yhä uutta todistelua saadaksesi itsesi vielä vakuuttuneemmaksi?