Mun exäni on klassinen narsisti. Kaikki tieteelliset kuvailut, diagnoosit jne osuu niin hyvin kohdalleen. Narsismin aiheuttamat ongelmat voi olla aika järkyttäviä lähinnä heidän uhreilleen. Mun exäni on vaarallisen voimakastahtoinen, manipuloiva ja itsekeskeinen, omatunto kuin moottorisahalla.
Erostamme on kohta 10 vuotta ja vieläkin vähän hoitelen haavojani. Sitä helvettiä ei pysty käsittämään ellei sitä koe itse. Se valheiden verkon punominen, sen rasittava ylläpito, juonittelu, omaneduntavoittelu, kateus ja katkeruus, muiden jatkuva arvostelu ja haukkuminen, negatiivisuus, tyytymättömyys siihen mitä on saanut... ja kaiken negatiivisen pskan mitä se narttu omaan niskaansa lapioi, projisoi muhun... mun vika oli että meillä ei ollut niin isoa taloa kuin hänen kavereillaan. Mun vika oli, että hänen kaverinsa mies oli insinööri, mutta mä olin jotain paljon huonompaa. Ja mun vika oli, että hän joutui niin kamaliin tilanteisiin, että löi mua leukaan, potki munille, löi veitsellä rintaan, räki päin naamaa, uhkasi tappaa kun nukun, uhkaili vieraiden miesten kanssa naimisella, "lenkkeili" usein jakamaan persettään... voi jeesus miten mä jaksoin sitä lähes 20 vuotta? Miksi mä aina annoin anteeksi ja jaksoin odottaa parempaa huomista?
Mikään ei ole niin karmeaa kuin joutua narsistin juonittelun uhriksi. Ei mikään. Kun hän joutui lopulta aloittamaan taistelun omaan pussiinsa, hän kävi läpi kaikki mahdolliset... poliisi, lastemme opettajat, kaverit, tutut, vanhempansa, veljensä... kaikki, joille hän kertoi tarinan kuinka epätasapainoinen, arvaamaton ja väkivaltainen minä olen. Ja mikä pahinta, sen ämmän jutut meni läpi. Mua alettiin pitämään inhottavana otuksena, vaikka se todellinen inhottava helvetin siittämä otus virnuili vahingoniloisena yleisönsä takana. Kaikki tämä, jotta hän näyttäisi uhrilta sekä vähemmän pahalta kuin minä.
Eromme jälkeen hän vaati heti yksinhuoltajuutta. Koska se ei mennyt läpi, joka oli exälleni karvas pettymys, hän hankki valheilla mulle lähestymiskiellon, valehteli poliisille kuinka arvaamaton ja epätasapainoinen sekä väkivaltaoinen olen, ja kun sekään ei riittänyt niin sen jälkeen hän yritti lavastaa pahoinpitelyn. Hän erään tapauksen yhteydessä kertoi puhelimessa minulle, että hnen naamansa on aivan musta ja turvoksissa. Silti kun hänet näin viikon kuluttua, niin naama oli niinkuin ennenkin. Ei mitään jälkiä massiivisesta pahoinpitelystä. Lapsillemmekin hän oli esittänyt taitavan shown meikeillä tehdyin mustelmin. No sitten kun oli oikeudenkäyntipäivä, niin viime hetkellä hän varmasti tajusi, että hän tulee itse saamaan tuomion, ja ystävättärensä, jonka hän manipuloi mukaan, saisi myös tuomion ainakin väärästä todistuksesta. Odottelin käräjäoikeuden odotussalissa omaa käsittelyvuoroani, kun sitten minulle tuotiin yllättäen lappu, jossa luki, että hakija peruu pahoinpitelysyytteen "työkiireiden" vuoksi. Jumaleissön että on uskottavaa touhua. Repesin nauruun niin että se lapun tuojakin ihmetteli, että mikä miehelle tuli. No pikku pettymys se oli kun olisin mieluusti halunnut nähdä kuinka se ämmä nöyryytetään oikeussalissa.
Toivottavasti hän on nyt elämäänsä tyytyväinen. Sai vihdoinkin sen 40 huonetta, 20 keittiöttä, 30 vierashuonetta jne kokoisen asunnon, ja miehen, jonka palkka on suurempi kuin mulla, ja ammatti arvostetumpi kuin mulla. Toivottavasti hänen pinnallinen elämänsä, jossa hän yhä sitkeästi hakee sitä ultimaattista hyväksyntää, antaa vihdoin hänelle tyydytystä. Hän jonkun aikaa haeskeli treffipalstoilta kovapalkkaisia miehiä joiden avulla olisi saanut loisittua glamouria elämäänsä, ja koeajoi myös heitä. Sitten ilmeisesti joku koeajo tuotti hedelmää kun hän meni naimisiin jopa. No hänen rahoillaan sitten exäni sai juppiharrastuksen sekä keinorusketuksen ja haluaamansa huomiota.
Kyllähän siitä vähän ikävä maku jäi suuhun. Varasti multa tuhansia euroja, huijasi ok-talon ja teki vaikka mitä, ja silti kaikesta hän kierosti juoni itsensä selville vesille. Mulle jäi työttömyys, vuokrakämppä ja totaalisesti lyöty fiilis... toisaalta, ei mulla ole mitään hävettävää kun kuitenkin rehellisyys ja inhimilliset asenteet, vaikka ihan ilman rahaa, on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kieroilulla tavoiteltu menestys. Niin ja ilman hänen ryssimisiään en olisi koskaan tavannut täysin päinvastaista ihmistä joka saa sukat pyörimään jaloissa;)
Erostamme on kohta 10 vuotta ja vieläkin vähän hoitelen haavojani. Sitä helvettiä ei pysty käsittämään ellei sitä koe itse. Se valheiden verkon punominen, sen rasittava ylläpito, juonittelu, omaneduntavoittelu, kateus ja katkeruus, muiden jatkuva arvostelu ja haukkuminen, negatiivisuus, tyytymättömyys siihen mitä on saanut... ja kaiken negatiivisen pskan mitä se narttu omaan niskaansa lapioi, projisoi muhun... mun vika oli että meillä ei ollut niin isoa taloa kuin hänen kavereillaan. Mun vika oli, että hänen kaverinsa mies oli insinööri, mutta mä olin jotain paljon huonompaa. Ja mun vika oli, että hän joutui niin kamaliin tilanteisiin, että löi mua leukaan, potki munille, löi veitsellä rintaan, räki päin naamaa, uhkasi tappaa kun nukun, uhkaili vieraiden miesten kanssa naimisella, "lenkkeili" usein jakamaan persettään... voi jeesus miten mä jaksoin sitä lähes 20 vuotta? Miksi mä aina annoin anteeksi ja jaksoin odottaa parempaa huomista?
Mikään ei ole niin karmeaa kuin joutua narsistin juonittelun uhriksi. Ei mikään. Kun hän joutui lopulta aloittamaan taistelun omaan pussiinsa, hän kävi läpi kaikki mahdolliset... poliisi, lastemme opettajat, kaverit, tutut, vanhempansa, veljensä... kaikki, joille hän kertoi tarinan kuinka epätasapainoinen, arvaamaton ja väkivaltainen minä olen. Ja mikä pahinta, sen ämmän jutut meni läpi. Mua alettiin pitämään inhottavana otuksena, vaikka se todellinen inhottava helvetin siittämä otus virnuili vahingoniloisena yleisönsä takana. Kaikki tämä, jotta hän näyttäisi uhrilta sekä vähemmän pahalta kuin minä.
Eromme jälkeen hän vaati heti yksinhuoltajuutta. Koska se ei mennyt läpi, joka oli exälleni karvas pettymys, hän hankki valheilla mulle lähestymiskiellon, valehteli poliisille kuinka arvaamaton ja epätasapainoinen sekä väkivaltaoinen olen, ja kun sekään ei riittänyt niin sen jälkeen hän yritti lavastaa pahoinpitelyn. Hän erään tapauksen yhteydessä kertoi puhelimessa minulle, että hnen naamansa on aivan musta ja turvoksissa. Silti kun hänet näin viikon kuluttua, niin naama oli niinkuin ennenkin. Ei mitään jälkiä massiivisesta pahoinpitelystä. Lapsillemmekin hän oli esittänyt taitavan shown meikeillä tehdyin mustelmin. No sitten kun oli oikeudenkäyntipäivä, niin viime hetkellä hän varmasti tajusi, että hän tulee itse saamaan tuomion, ja ystävättärensä, jonka hän manipuloi mukaan, saisi myös tuomion ainakin väärästä todistuksesta. Odottelin käräjäoikeuden odotussalissa omaa käsittelyvuoroani, kun sitten minulle tuotiin yllättäen lappu, jossa luki, että hakija peruu pahoinpitelysyytteen "työkiireiden" vuoksi. Jumaleissön että on uskottavaa touhua. Repesin nauruun niin että se lapun tuojakin ihmetteli, että mikä miehelle tuli. No pikku pettymys se oli kun olisin mieluusti halunnut nähdä kuinka se ämmä nöyryytetään oikeussalissa.
Toivottavasti hän on nyt elämäänsä tyytyväinen. Sai vihdoinkin sen 40 huonetta, 20 keittiöttä, 30 vierashuonetta jne kokoisen asunnon, ja miehen, jonka palkka on suurempi kuin mulla, ja ammatti arvostetumpi kuin mulla. Toivottavasti hänen pinnallinen elämänsä, jossa hän yhä sitkeästi hakee sitä ultimaattista hyväksyntää, antaa vihdoin hänelle tyydytystä. Hän jonkun aikaa haeskeli treffipalstoilta kovapalkkaisia miehiä joiden avulla olisi saanut loisittua glamouria elämäänsä, ja koeajoi myös heitä. Sitten ilmeisesti joku koeajo tuotti hedelmää kun hän meni naimisiin jopa. No hänen rahoillaan sitten exäni sai juppiharrastuksen sekä keinorusketuksen ja haluaamansa huomiota.
Kyllähän siitä vähän ikävä maku jäi suuhun. Varasti multa tuhansia euroja, huijasi ok-talon ja teki vaikka mitä, ja silti kaikesta hän kierosti juoni itsensä selville vesille. Mulle jäi työttömyys, vuokrakämppä ja totaalisesti lyöty fiilis... toisaalta, ei mulla ole mitään hävettävää kun kuitenkin rehellisyys ja inhimilliset asenteet, vaikka ihan ilman rahaa, on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kieroilulla tavoiteltu menestys. Niin ja ilman hänen ryssimisiään en olisi koskaan tavannut täysin päinvastaista ihmistä joka saa sukat pyörimään jaloissa;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Niin ja ilman hänen ryssimisiään en olisi koskaan tavannut täysin päinvastaista ihmistä joka saa sukat pyörimään jaloissa;) "
Huuh! Sukat pyörivät kyllä jaloissa, mutta onneksi kukkaron pidin kiinni.
Nyt ihan kun välillä ajattelen, kuinka sekaisin olin rakkaudesta häneen... niin ajattelen, etten edes haluais kokea sitä uudestaan. Enkä vastaavaa. Se ei ollut puhdasta rakkautta, vaan siinä oli vedätyksestä johtuvaa raivoa mukana...
Tämähän olisi jo uusi aihe, mitä kaikkea muuta siinä tunteessa, joka vei mennessään oli kuin rakkautta.
Niin?