pakko-oireinen häiriö vai skitsofrenia?

Minkälainen lääkitys sulla on? Kuulostaa siltä, että antipsykoottista lääkettä (esim. Zyprexa tai Seroquel) voisi kokeilla. Tuskin siitä olisi merkittävää haittaa mahdollisiin hyötyihin verrattuna. Ja laitokseen joutumista sinun ei tarvitse pelätä. Pystyt kertomaan oireistasi niin jäsentyneesti, että sairaalahoito ei varmaan ole tarpeen edes alkuvaiheessa.

Tarkkailet itseäsi liikaa ja koska koet sen avulla että jokin on vinossa, tunnet varmaan tämän johdosta sitä Skitsofrenian pelkoa. Tuskin siihen sairastut, en ole nimittäin minäkään vaikka sitä toisinaan pelkään jatkuvasti. Ja fakta on se että vaikka siihen sairastuisitkin niin et sille mitään voi. Etkä sitä tuskin itse huomaisi. Kannattaa kokeilla ajatella näin, niin ahdistus helpottaa. Tiedän että se on vastenmielinen ajatus, mutta kun kyse ei ole muusta kuin ajatuksesta ja sen synnyttämästä pelosta.

en pysty auttamaan, samassa tilassa kun olen. minustakin tuntuu etten olisi nukkunut vaan juuri "vaipunut tosi syvälle ajatuksiin", minä en pysty nukahtamaan, mietin liikaa sitä nukahtamista ettei se vain tule. mietin liikaa kaikkea mitä sanon/teen/ajattelen & mitä muut sanovat minulle ja mitä he ajattelevat, yritän ns. analysoida kaikkea! sitä on hirveän vaikea selittää varsinkin tuossa "tilassa" mihin omalla kohdalla liittyy epätodellinen olo ja uniongelmat pahentavat sitä ja noidankehähän siinä on!
minulla tämä on alkanut pikkuhiljaa.. uskon että mm. paniikkihäiriöni on taustalla, olen lisäksi aina ollut helposti ahdistuva jne..

"Lisäksi mä tavallaan ajattelen ääneen oman pääni sisällä lähes koko ajan"

tämäkin kuvaa sitä miten ajattelen ja en siltikään ole osannut tätä selittää mitenkään..

Kilpirauhasen vajaatoiminnassa on usein OCD-tyyppistä ahdistusta ja pakkoneurooseja. Pyydä lääkäriltä lähete labraan kilpirauhaskokeeseen. Verikokeessa otetaan TSH, T4V ja vasta-aineet. Jos ne ovat viitealueella, niin hyvä, mutta jo rajatapauksissa voidaan diagnosoida kilpirauhasen vajaatoimintaa ja siihen saa hyvän thyroxin -lääkityksen. Annetaan siis tuota puuttuvaa kilpirauhashormonia lääkkeen muodossa.

Voi poistaa pakko-oireetkin tai ainakin helpottaa niitä, samoin myös muut vajaatoimntaoireet kuten palelun, matalan ärsytyskynnyksen, unettomuuden, hiusten lähdön, näköhäiriöt (blurred vision) jne.

Ei mulla ainakaan auttanut kilpirauhasen vajaatoimintalääkkeet..

Tekstisi perusteella tunnut elävän melko samanlaista elämää kuin minä. Muistutan kuitenkin, että niin kauan, kun sairauden tuntosi on tallella ja merkittävää eristäytymistä ei tapahdu, niin et 100% varmuudella ole skitsofreenikko. Sanoit, että et "oikein tiedä oletko nukkunut vai et". Tämä on merkittävä pointti sikäli, koska REM-unen häiriintyessä pakko-oireilu ja ahdistavien ajatuskierteiden kroonisuus korostuu. Itselläni krooninen uniongelma ja juuri kuvaamasi tapa kuvailla unta, että ei oikein tiedä onko nukkunut vai ei, on pahentanut alkuperäisiä oireita varm. 100%. Suosittelen oman kokemukseni perusteella kysymään jotain apua nukkumiseen. On lääkeitä, jotka eivät ole niin rajuja kuin mm. neuroleptit (atarax, melatoniini yms.). Kun uni toimii, toimii mieli ja kroppakin paremmin. Mulle riittää kun olen saanut nukuttua edes yhtenä yönä viikossa hyvin, siis silloin mm. vainoharhaiset ajatukset katoavat lähes kokonaan.

Mieli ruokkii itse itseään, mitä enemmän ajattelet että sinua vainotaan ja että "kaikki tietävät mitä ajattelet", sitä enemmän käyttäydyt kummastusta herättävästi. Tuolla kaupoissa törmää täysin normaaleihin ihmisiin, jotka saattavatkin sairastaa itse skitsofreniaa tai kaksisuuntaista tai mitä tahansa, mutta se ei näy päälle päin. Pitää opetella olemaan itsensä kanssa oli mikä oli. Pahoittelut sekavasta tekstistä. :)

Jos muuten olet tuon skitsofreniaan liittyvän kirjallisuuden lisäksi kiinnostunut yleisesti mielen toiminnasta ja haitallisista ajatusmalleista, suosittelen tutustumaan kotkansydän -blogin teksteihin. Kokemuksesta voin sanoa, että tuo jatkuva itsensä diagnosointi ei lopu koskaan, vaan siitä on opittava pois. Poisoppiminen on ihan pirun hankalaa, koska pakko-oireisen mieli on "tuplaantunut". Ts. mieli mielen sisässä.

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Elämä pakko-oireitten kanssa ei ole helppoa. Itselläni niin samanlaisia oireita. Oliskohan turvattomalla lapsuudella yhteys pakko-oireitten syntyyn ja myöhemmillä vaikeuksilla elämässä. Esimerkkinä lapsuudessa koettu kiusaaminen on saanut minut eriistäytymään ja välttelemään ihmisiä. En koe olevani rento vaan jännitän. Lisäksi mieleeni tarttui väkivaltaisia mielikuvia, joita ruokkivat kauhuleffat, jännärit ja pahimmillaan tavalliset uutiset, joita sattuu joka päivä. Olen päättänyt etten seuraa enää uutisia, en katso kauhuleffoja, edes kenenkään seurassa. Yksinhän kaikki pelko ja kauhu kertautuu. Pahinta tässä on, ettei tarvitse tapahtua mitään omassa elämässä, niin aivot menee automaattisesti kauhun tasapainoon, lamaannun enkä kykene ajattelemaan järkevästi. Pelkään vain kuollakseni, on vaikeaa lähteä tapaamaan ystäviä, ja koenkin etääntyneeni heistä vähäisistäkin. Minulla on vain halu eristäytyä ja jäädä kotiin. Ei ole töitä häiritsemässä rauhaani. Toisaalta turhauttaa ja ahdistaa ja haluais jo muutosta elämälleen kun olen pitkään kärsinyt. Parisuhdeyrityksetkin kuivuu kokoo kokoon, kun mun energiat menee koossa pysymiseen. Toki väliin oon pystynyt iloitseen seurasta, mutta ennenpitkää jää taas yksin :(.

Tässä ketjussa on linkki, jossa asia on taulukossa

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359