Kuilu syveni, muuri kasvoi. Itken sinua rakkaani. Polvistun kuilun laidalle, tuijotan syvyyksiin, katson pimeyttä silmästä silmään. Toisella puolella nousee muuri. Näen sen pimeässä. Aistin kuin läheisyytesi hämärässä. Nimitän sitä itkumuurikseni, olkoonkin se sinun rintasi, jolle minulla on lupa painaa pääni ja tuntea kätesi silittävän hiuksiasi. Tiedät, että rakastan sinua. En muuten tulisi kuilun reunalle. Pelkään korkeita paikkoja. Kuilu herättää harhaisan tunteen korkeuksissa olemisesta.. todellisuudessa olen maan pinnalla. Entä se muuri, jonka läpi sanat eivät kuulu. Siksis ja silti kuiskaan nimesi, rakkaan nimen.. hellimmin sinua hyväillen sanoillani, käsilläni. Jotta sinä tietäisit. En minä unohda. Vaikka haluaisin, vaikka sinäkin haluaisit. Voin kääntyä pois kuilulta. Voin olla katsomatta muuria. Ne viehättävät minua. Sinä olet olemassa siellä. Vaaran paikalla, jossa elämän ja elämisen tuntu huikaisee.
Valittuni. Rakastan sinua. Minne sinä katseletkaan nyt. Haluaisin nähdä saman.
syksy on kaunis. Sen viileys virkistää. Vaikket koe sitä kanssani. Jos istuisimme pimeää iltaa yhdessä, ilta kääntyisi yöksi ja yö aamuksi. Valoisaa olisi se hämäryys. Mitä mwrkitystä pimeydelläkään, vaikken sinua näkisi, niin siinä olisit. Lähelläni. Rakkaani. Kaikkeni.
Valittuni. Rakastan sinua. Minne sinä katseletkaan nyt. Haluaisin nähdä saman.
syksy on kaunis. Sen viileys virkistää. Vaikket koe sitä kanssani. Jos istuisimme pimeää iltaa yhdessä, ilta kääntyisi yöksi ja yö aamuksi. Valoisaa olisi se hämäryys. Mitä mwrkitystä pimeydelläkään, vaikken sinua näkisi, niin siinä olisit. Lähelläni. Rakkaani. Kaikkeni.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Jollakin on kaunis kaipuu. Miksi et nauti elämästä hänen kanssaan. Tämä elämä on lyhyt ja kukaan ei tiedä mitä huomenna on. Itse riuduin aikani ja kun tajusin että huomisesta ei tiedä kukaan. Lopetin riutumisen ja lopetin odottamisen. Olin niin kauan paljas ja joku haavoitti minua. Nyt olen sitonut haavani. Ja en odota , en tee tyhmiä yhteyden ottoja. Olen, elän ja nautin. Olen avoin elämälle. Elämä on niin kaunista. Kaikki kaunis ei kadonnut kuitenkaan. Vaikka hän vei paljon.
olen tajunnut saman.. välillä vaan iskee tuo ja sanoittelen sitten aikani..
muista, että hän on aina lähellä, vain viestin päässä....
aikani laitoin hänelle viestejä, hän ei vastaillu..
Tarkoitatko henkilökohtaisia viestejä vai viestejä palstalle?
oikeita tietty.
se mun tyttö, niin haluun vain sut. unissani olen jo sitä kokenut. voin olla säälittävä, mutta silti.
Samat sanat. Viestitä hänelle. Onneksi minulle ei enään edes viesti riittäisi. Osaan odotaa että minulle näytetään todellisessa elämässä jos on kiinostunut. Ei viesteillä ,ei soitoilla, vaan koko elämällä. Arvostan sitä kun minuakin kohdellaan naisena. Esim. kun mies lauloi minulle tässä yksipäivä citymarketissa . Vain minulle ja pyysi sitten romanttiselle illalliselle, niin jo tepsi. Olen höpsö, mutta joku voi ymmärtää minuakin näköjään. On helppo kohdella hyvin ihmistä joka antaa minunkin tuntea itseni juuri hänelle tärkeäksi. Et ehkä ymmärrä, mutta tämä ei olekkaan tarkoitettu kenelleekkään erikoisesti.
tietty ymmärrän..
Viihdettä on taas kokorahan edestä. Milloin tulette maaliviivalle?
tämä ikävä on ikävöijälle ihan totta.. että sen suhteen maalissa olen. en vain välittäisi olla.
Toivon, että uskaltaisit ilmaista tunteitasi suoraan ikävöintisi kohteelle. Toivottavasti et ole jättänyt tunteidesi ilmaisua ja viestittämistä vain tämän palstan varaan, koska ei täältä läheskään aina voi tunnistaa rakkaansa viestejä vaikka joskus olisikin tunnistanut tai luullut tunnistavansa. Niin herkästi täällä asiat ja tunnisteetkin sekoittuu viestien ja tunnisteiden paljouteen, että asiat saattavat vääristyä ja sitten ei olekaan enää varma mihin uskoa.
Älä päästä noin suurta rakkauttasi menemään, jos teillä ei ole ollut mahdollisuutta keskustella ja tehdä tunteitanne toisillenne selväksi oikeasti henkilökohtaisesti juttelemalla. Älä jätä tulevaisuuttanne tällaisen palstan varaan, vaan henkilökohtaisesti juttelemalla tuollaiset asiat on selvitettävä. Entä jos hänkin itkee samaa asiaa ja miettii, miten saisitte asiat selvitettyä kahden kesken rauhassa jutellen.
usko minua, en ole jättänyt palstan varaan.. :)
Ei täällä lapsia taida olla. Mene sen ihastuksesi luo ja selvitä hänelle tunteesi. Ei se ota jos ei jätäkkään. Siis itsesi takia, ja sinun ei tarvitse miettiä ikinä että miksi et kertonut. Minäkin pistin itseni monesti tyhmästikkin likoon, ja sain mudat silmille. Ei se tunteita muuttanut, mutta kun tarpeeksi yritin niin tiedän hän ei tod. rakasta minua. Ja voin taas elää- tosin ilman häntä.
Ei hän ole sinusta kiinnostunut jos ei vastaa se on totuus jos olet yrittänyt.
ap tuo oli niin kaunista.
hetken kuvittelin että se oli minulle eräältä mieheltä.
mieheltä jota rakastin ja joka olisi voinut olla kirjoittaja tuolle.
itse olen tilanteessa jossa rakkaus ja tunteet on niin suuria edelleen että tuntuu että en ikinä pääse yli tai pysty unohtamaan. ja sama itsellä että kaikki edessä oleva hänestä muistuttaa.
toivoin aina että olisin ollut se viimeinen elämän nainen sille toiselle.
mutta en ollut ja nyt sattuu kun ero tuli.
olen kuitenkin henkisesti päättänyt että elän niin kauan kuin nämä tunteet vaativat tätä.ei niitä voi noin vaan roskikseen heittää.
Itsellä vaan siitä katkera tilanne, että koen, ettei meille koskaan edes ollut mahdollisuutta. Oon aika ajoin todella surullinen sen vuoksi, ettei tämä elämä anna minulle mahdollisuutta rakastaa niin syvästi kuin häntä rakastan. Hänellä oli tunteita joskus, ei hän koskaan ole sanonut rakastavansa minua, minä kirjoitin hänelle johonkin sähköpostiin, että rakastin.. Mutta koska hänen tunteensa jäivät kevääseen, en rakkaudestani hänelle viitti sanoitella juuri, ainakaan niin palavasti kuin tunnen. On kamala se tunne, kun ei enää kohtaa toista kuten ennen, tunnetasolla. Kerron hänelle vieläkin kaipuustani ja jostain syystä uskon hänenkin kaipaavan minua. Hän ei kerro minulle ajatuksistaan ja luonnollisesti tulkitsen sen niin, ettei hän välitä, eikä ole kiinnostunut. Sanotaanko silti, ettei tilanne ole kuitenkaan niin mustavalkoinen "jokotai" -tilanne. Meillä on yhteyttä. Uskon kohtaloon, uskon elämän menevän, kuin sen on tarkoitettu loppujen lopuksi, valitsivat ihmiset millaisia polkuja tahansa. Tiedän, että hän on minulle enemmän kuin kukaan toinen koskaan. Olen rakastanut ennenkin, mutta olen hirveän surullinen siitä, kun koen, ettei minua ole tarkoitettu rakkauteen sellaisena kuin sen häntä kohtaan tunnen ja millaista meillä joskus oli. En ole ikinä saanut elää rakkautta todeksi kunnolla, tiedän miten rakkaus arjessa näyttäytyy, mutta tunne on aina tunne. Tämä kirjoitukseni on enemmän tällaista tajunnan ja ajatusten virtaa, enkä tilannettamme tämän enempää avaa. Mutta joka päivä mietin, miksi näin. Miksi "taas". Enkä mistään saa vastausta.
Hän on viimeinen ajatukseni illalla ja ensimmäinen aamulla, kaipaan häntä jatkuvasti. Tämä tunne raastaa, sillä se ei koskaan ole saanut elää kunnolla.
En ole ennen tälle ikävä-palstalle tämäntyylisesti avautunut, vaikka toki tätä seuraan ja tänne kirjoittelen. Mikäli hän tämän näkisi, hän tunnistaisi minut, yleensäkin ottaen hän varmaan usein tunnistaa minut, juurikin nimimerkistäni, siitä, jota yleensä käytän :)
Elämä on usein aika epäreilua. Se on tuttu fraasi varmaan jokaiselle, joka tänne kirjoittelee, mutta niin surullisen totta.
Kyllä sinutkin on tarkoitettu elämään sen rakkauden kohteesi kanssa. Luota vain siihen, että ei sitä tunnetta olisi sinulle annettu, jos näin ei olisi. En tiedä kuka olet, mutta jokainen meistä on rakkauden arvoinen. Jos kerran olet todellisen tunteen saanut sydämeesi, älä jätä tilaisuutta käyttämättä. Mikään, oikeasti mikään, ei ole sen tärkeämpää kuin antaa itselleen mahdollisuus olla onnellinen. Siinä samalla saattaa antaa sen saman mahdollisuuden sille toisellekin, joka kenties odottaa sama tunne rinnassaan sinua.
Kiitos sinulle. Toivon sinullekin rakkautta :)
Voi teitä ressukoita. ;) Olisi varmaan kamalaa olla tilanteessa itse. Että luopuisin omistani .Luopuisin rakkaistani siksi että antaisin tunteiden riepotella elämäni. Ei sillä että tuomitsisin,ei. Jokainen valitsee polkunsa ja tekee päätöksensä. Minäkin arvostan tunteitani, mutta elän niiden kanssa. En hajoita elämää läheisiltäni, vaan yritän elää niin että huomioin iteäni ja läheisiäni. En aina onnistu siinä ,enkä ole täydellinen. Jokaisella on oikeus onneen, on vain joskus vaikea nähdä mikä tekee minut onnelliseksi. Täydellistä onnea ei ole. Rakkautta on antaa anteeksi ja opetella hyväksymään se että kaikki tekee virheitä.
Sori, en hoksaa pointtiasi?
Ei ihmisellä juuri ole muita vaihtoehtoja kuin elää tunteidensa kanssa :)
"Kyllä sinutkin on tarkoitettu elämään sen rakkauden kohteesi kanssa. Luota vain siihen, että ei sitä tunnetta olisi sinulle annettu, jos näin ei olisi."
Aikamoista sontaa...... ei se mene aina niin.
"Kerron hänelle vieläkin kaipuustani ja jostain syystä uskon hänenkin kaipaavan minua. Hän ei kerro minulle ajatuksistaan ja luonnollisesti tulkitsen sen niin, ettei hän välitä, eikä ole kiinnostunut."
Ei pahalla, mutta jos olet kertonut kaipuustasi ja toinen ei vastaa samalla tavalla, ei hänellä ilmeisesti ole yhtä suuria tunteita.
niin, miten tulkitsen..
on surullista, että rakkauteen uskominen ja toisen hyvän tahdon ele on sinusta sontaa. Jokaisella toki on oikeus mielipiteeseen. Se on selvä, mutta selvää on myös se, ettei näiden kirjoitusten perusteella voi toisen ihmisen elämän totuuksia tietää kukaan.. Ihmiset itse tietävät. Se on lähtökohtaisesti niin.
:)
Olet syntynyt 1975 huhtikuussa. Noin, ei ollut vaikea vihje. Kitjoitat olevinasi paljonkin kun toistat itseäsi. Toivot selvästikin hänen löytävän sinut täältä. Miksi et sitten anna jotain oikeaa vihjettä itsestäsi. Tuohon syntymäaikaan kun osuu 2500 muutakin sen sukupuolen edustajaa.
Hän taitaa vain purkaa tuntojaan, kuten lähes kaikki. Johan hän kertoi, ettei toinen ole vastannut sähköposteihin.
Puran tuntojani, se on totta :)
Jos haluaisin hänen löytävän minut, minun täytyisi olla varma, että hän etsii minua :) Hänen ei tarvitse etsiä minua täältä, koska hän tietää tämän kaiken, melkein kaiken muutenkin. Mutta.. hän tietää vakituisemman nimimerkkini. Ja hän tunnistaisi tyylini, ehkä, olen hänelle niin paljon kirjoitellu (ja tietenkin juuri sähköpostiin), ja uskon, että hän huomaisi tuon numerosarjan. Siinä on meidän molempien syntymävuosi, minä en ole syntynyt huhtikuussa -75.
Hieno kirjoitus!
Hyvä kirjoitus. Auttoi suhteuttamaan asioita oikeisiin mittoihin.
Ihmeellinen on ihmismieli.
Oho. Tästä paatoksestani on jo kolme vuotta.
Still loving you.
Raskasta sanailua.
Ei näitä kannata nostaa😉 kiitos silti.
Eksyilen tänne yhä. Vähäinenkin reaaliyhteys häneen on kadonnut. Elämä kulkee eteenpäin. Mutta sydän rakastaa.. miksihän kirjoitin hänelle joskus, että "rakastin", rakastin ja rakastan.
Pelko vei kaiken.. "syllin toisen sua työnsin sylistäin".
Ehkä tunteista kannattaa kertoa toiselle. Ei kukaan ole ajatustenlukija kuitenkaan. Tai riippuu tietenkin miten merkittäviä ne on ja onko niistä jo mahdollisesti kertonut.
Kerroin sähköpostissa. Kyllä ne tunteet ovat merkittäviä -minulle :)
Kiitos, että laitoit runolliseen tekstiisi tunnisteet:
"Siinä on meidän molempien syntymävuosi, minä en ole syntynyt huhtikuussa -75."
Koska nimimerkkisi on "19754", tarkoittanee "...754" vuoden 1975 4.kuukautta.
Onkohan oma syntymävuotesi 74 vai 79? Jos "...97..." käännetään toisinpäin saadaan 79. Tai jos yhdistelmän "..754..." kaksi viimeistä numeroa lasketaan yhteen, saadaan 79.
Kunhan arvuuttelen, en tunne ketään, joka olisi syntynyt huhtikuussa 1975. Enkä itse ole ap.
Syntymävuodet. Ei kuukaudet.
Muutoin osuit oikeaan. On totta, että 5 4=9 😉
Olen aloituksen takana.
Niin sairas viesti taitaa olla taas palstavakkarimiehen kirjoitus joiltain naiselta itselleen. Kuulostaa niin sairaalta
Olen nainen. Ja kirjoitus on tajunnan virtaa. Sen kummempaa sairautta siihen ei liity.
Toivottavasti sait hyvän mielen. Oletko koskaan tuntenut rakkautta saati ikävää.
Vastauksesi on hieman.. sanoisinko -outo.
Minä toivon sinun puolestasi tuntematon AIVAN kympillä, että löydät tämän huhtikuussa -75 syntyneen ihmisen.
Hei mutta...löysitkö hänet "elävässä elämässä"?
(Aiemmat kirjoitukset ovat vuodelta 2013, ja nyt eletään jo loppuvuotta 2016! )
Toivottavasti löysit.
Nimimerkkini numerot viittaavat vuosilukuihin.
En kaipaile ketään huhtikuussa 1975 syntynyttä.
Tuolloin 2013 olin jo löytänyt. Sittemmin kadottanut. Elävässä elämässä.
Miksi toivot niin kympillä? 😁