http://www.iltalehti.fi/viihde/2013093017549087_vi.shtml
Filmitähti Ville Haapsalo harkitsi nuorena itsaria. Hänen tarinansa opettaa, että koskaan ei kannata luovuttaa!
"Haapasalo pääsi vuonna 1991, 19-vuotiaana ja kielitaidottomana Leningradin teatteriakatemiaan.
Ruoka oli Neuvostoliitossa tuolloin kirjaimellisesti kortilla, Haapasalo laihtui hurjasti ja hänet ryöstettiin sekä hakattiin useaan otteeseen.
Itsemurha-ajatukset heräsivät tuolloin monen ajatuksen summana. Haapasalo harkitsi kaikkiaan kolmesti itsemurhaa."
Varmaan aika ankeat ajat olleet pojalla tuolloin, ihan toista kuin yksinäisyydestä kärsivällä suomi-pojalla, jonka vuokran ja ruoat valtio maksaa ja saa aina kylliksi syödäkseen, ja harvemmin tulee hakatuksi ja ryöstetyksikään.
Ajatelkaa, jos Ville olisi luovuttanut tuolloin! Hän ei olisi koskaan päässyt nauttimaan nykyisestä elämästään, yhtenä Venäjän suosituimpana ja kuuluisimpana filmitähtenä!
Koskaan ei kannata luovuttaa, koskaan ei tiedä, mitä elämä vielä tuo tullessaan! Koko elämä voi muuttua nykyisestään vielä AIVAN TÄYSIN!!!
Ei Villekään taatusti vaikeuksiensa keskellä voinut kuvitellakaan elävänsä vielä joskus sellaista loisteliasta elämää kuin nyt elää!
Joten älä luovuta! Voit menettää paljon enemmän kuin koskaan olisit osannut kuvitellakaan ja ainakin menetät kaiken, jos päätät ennenaikaisesti päiväsi.
Minullakin on ollut elämässäni hyvin vaikeaa, tuskaa täynnä olevia ajanjaksoja, mutta eteenpäin olen mennyt asenteella "sinnikkäästi vain porskutan eteenpäin."
JA, ajat ovat helpottaneet, tuskat ovat jääneet taakse. Niin sinullakin, kun vain sinnikkäästi porskutat eteenpäin. :)
Filmitähti Ville Haapsalo harkitsi nuorena itsaria. Hänen tarinansa opettaa, että koskaan ei kannata luovuttaa!
"Haapasalo pääsi vuonna 1991, 19-vuotiaana ja kielitaidottomana Leningradin teatteriakatemiaan.
Ruoka oli Neuvostoliitossa tuolloin kirjaimellisesti kortilla, Haapasalo laihtui hurjasti ja hänet ryöstettiin sekä hakattiin useaan otteeseen.
Itsemurha-ajatukset heräsivät tuolloin monen ajatuksen summana. Haapasalo harkitsi kaikkiaan kolmesti itsemurhaa."
Varmaan aika ankeat ajat olleet pojalla tuolloin, ihan toista kuin yksinäisyydestä kärsivällä suomi-pojalla, jonka vuokran ja ruoat valtio maksaa ja saa aina kylliksi syödäkseen, ja harvemmin tulee hakatuksi ja ryöstetyksikään.
Ajatelkaa, jos Ville olisi luovuttanut tuolloin! Hän ei olisi koskaan päässyt nauttimaan nykyisestä elämästään, yhtenä Venäjän suosituimpana ja kuuluisimpana filmitähtenä!
Koskaan ei kannata luovuttaa, koskaan ei tiedä, mitä elämä vielä tuo tullessaan! Koko elämä voi muuttua nykyisestään vielä AIVAN TÄYSIN!!!
Ei Villekään taatusti vaikeuksiensa keskellä voinut kuvitellakaan elävänsä vielä joskus sellaista loisteliasta elämää kuin nyt elää!
Joten älä luovuta! Voit menettää paljon enemmän kuin koskaan olisit osannut kuvitellakaan ja ainakin menetät kaiken, jos päätät ennenaikaisesti päiväsi.
Minullakin on ollut elämässäni hyvin vaikeaa, tuskaa täynnä olevia ajanjaksoja, mutta eteenpäin olen mennyt asenteella "sinnikkäästi vain porskutan eteenpäin."
JA, ajat ovat helpottaneet, tuskat ovat jääneet taakse. Niin sinullakin, kun vain sinnikkäästi porskutat eteenpäin. :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Just, just, "Kato, ku et tee sitä, ni sustakin voi tulla vaikka Hollywood-stara, tai multimiljonääri, tai playboy." Kuinkahan monesta ihmisestä ylipäätään ikinä tulee mitään, vaikkei olisikaan sellainen anti-ihminen, joka harkitsee itsaria? Jos mielit tulla joksikin, siihen tarvitaan myös jotain, mitä suurella osalla ihmisistä ei ole. Ei auta, että jäät vain pälyilemään.
Siksi toisekseen, jos Haapasalo olisikin tehnyt itsestään koristeen kuusen oksalle, ei häntä olisi enää haitannut se, ettei päässyt nautiskelemaan sitä, mitä hän olisi mahdollisesti tullut kokemaan. Minäkään en ole ryhtynyt tuumasta toimeen, vaikka mielessä on ollut, mutten siltikään ole mitään muuta, kuin sama vanha paska, joka haahuilee hengissä, muttei elossa.
Niin no, hänellä varmasti oli elämässä jo tuolloin jotain muutakin, jonka mukaan jaksaa. Ehkä seurusteli, ehkä hyviä ystäviä, ja niin edelleen. Kurjia olosuhteitakin kestää, kun tuntee olevansa hyväksytty ja pidetty ihminen.
Yksinäisyys taas, se tarkoittaa juuri sitä, ettei sinua hyväksytä, ettei sinusta pidetä. Ettei sinua ole edes olemassa. Silloin olosuhteet ovat kurjat, eli sitten Saharassa tai Rovaniemellä. Ihminen kun on sosiaalinen laumaeläin, ja kun tuo lauma kieltäytyy minkäänlaisesta tekemisestä kanssasi, masennus, kurjuus, ehkä tarpeeksi pitkälle vietynä myös itsemurha ovat niitä vähiä vaihtoehtoja, joista valita.
Ihminen ei ole ainoa laumaeläin, joka lauman puutteessa surkastuu pois. Samoin tekevät muutkin sosiaaliset eläinlajit. Me vain olemme onnistuneet kehittämään yhteiskunnan, jossa hylätytkin säilyvät hengissä. Fyysisesti hengissä, psyykkisesti kuolleena.
Ja niin, helpoittaako tuska tahi ei, niin siinä on kyse puhtaasti todennäköisyyksistä. Jos elämä on ollut vuosikymmeniä sitä, että olet kiusattu, vainottu tai hylätty, menit sitten minne vain, ei ole realistista, eikä todennäköistä, että tilanne koskaan muuttuisi. Vaikka Villen kaltaiset menestystarinat ovatkin hienoja, niillä ei valitettavasti ole mitään tekemistä yksinäisen ihmisen todellisuuden kanssa. Ei silloin, ei nyt.
Ainoa, mitä näistä tarinoista seuraa, on eräänlainen syyllisyys, tai syyttelyt: jos kerran Ville, niin mikset sinäkin? Siihen sisältyy ajatus, että olen jotenkin itse valinnut olevani lauman ulkopuolinen. Eikä ymmärretä, että lauma valitsee, kenet se hyväksyy ja kenet ei.
Ei Haapasalo varmaankaan ihan vahingossa päässyt arvostettuun kouluun Venäjälle, vaikka ei kielitaitoa omannutkaan.
Suurempana esikuvana voisi pitää kyllä Nick Vujicicia. Joka lienee koko elämänsä ajan miettinyt kuolemaa ja siltikin "elämä on voittanut".
Monella ihmisellä on Suomessakin kyllä asiat paljon paremmalla tolalla kuin mitä he kertoisivat niiden asioiden olevan. Elämänasenteessa voi silti olla isoimmat ongelmat.
Yhteiskunnasta on tosin varsin vaikeaa löytää sellaista "tukirengasta" josta täysin yksinäinenkin saisi ystäviä (jos ei pysty niitä omatoimisesti hommaamaan).
Taidat unohtaa, että toisin kuin eläimillä, ihmisillä on ajattelukyky ja järki päässä. Kyllä nyky-yhteiskunnassa löytyy vaikka mitä tekemistä yksinkin, ei sitä tarvitse jäädä ruikuttamaan "psyykkisesti kuolleena".
Kuulostat aika nuorelta, käsityksesi ovat vähän idealisoituja. Vaikka tietysti omalla panoksella voi vaikuttaa ulkoisiin asioihin, niin kyllä ne riippuvat hyvin paljon myös tekijöistä, joihin ei mitenkään voi vaikuttaa. Varsinkin menestys jonainen yrittäjänä vaatii yrittämisen lisäksi myös rutkasti tuuria, pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sen sijaan se mitä voi muuttaa pitkälti, on se, miten asioihin suhtautuu. Ei kukaan pakota ruikuttamaan ja ruokkimaan omaa masentuneisuutta esim. yksinäisyyden johdosta. On lukemattomia erakoita, jotka ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä.
ylläoleva astaus meni väärään paikkaan
Se tosiaan jäi mainitsematta. En tarkoittanut "psyykkistä kuolemista" siinä mielessä, että yksinäinen ihminen olisi mihinkään reagoimaton kasvis, tarkoitin sitä eräänlaista turtumista, mikä meidät valtaa. Ymmärrät sinäkin varmaan, että vaikka tekemistä riittäisi kuinka paljon tahansa, sosiaalisia suhteita ne eivät pysty korvaamaan, ellei toki sitten ole erakkoluonne, eikä muita ihmisiä edes kaipaa. Mutta ovatko erakot nyt varsinaisesti edes "yksinäisiä"?
Onhan näitä mediajulkkiksia, joilla kaikilla nyt näyttää yhtäkkiä olevan/olleen henkisiä probleemia. Onko se joku muoti-ilmiö nyt? Uusin muoti, että kertoo kyllä minäkin, silloin ja silloin kärsin siitä, kertoo joku "mediapää" ja varmasti pääsee ainakin Ilta-Lehden lööppeihin?
Julkkiksethan haluavat lisää julkisuutta, jotta pystyvät tekemään lisää rahaa ja saamaan lisää huomiota itseensä. Valitettavaa, mutta näin näyttää tapahtuvan.
Tuo Haapasalon juttu paljoa paina, eihän siinä oo mitään todella traagista, (oon lukenu jutun), jos on mielessä joskus synkkiä ajatuksia käynyt.
Ketä vähänkin ajattelevaa ihmistä tuommoinen juttu edes kiinnostaa?
Kattelin Haapasalon dokumentit Venäjältä ja kyllä se "henkinen puoli" oli niistäkin aistittavissa. Eli Haapasalolla oli "harvinaisen suuri halu" tutkia sellaisia henkisyyteen liittyviä paikkoja kuten vaikkapa kansanparantajia ja shamaaneja. Vaikka Haapsalo suhtautui näihin asioihin ns. "ateistin" tavoin niin kyllä niistä ohjelmistakin huomasi, että vaikeita asioita on joskus tapahtunut.
Kyllä tuollainen asia ainakin itseäni kiinnostaa. Se kertoo myös siitä että ihan ihmisiä ne julkkiksetkin ovat. Voi myös olla ettei se julkisuuskaan ole tullut helposti.
Suosittelen tosin noita Haapasalon dokumentteja. Ne olivat hyvin tehtyjä ja vaikka näytti Venäjä hieman ränsistyneeltä niin hieman tuli Suomi mieleen (vaikka ei Suomessa ihan niin ränsistynyttä ole).
"Jos elämä on ollut vuosikymmeniä sitä, että olet kiusattu, vainottu tai hylätty, menit sitten minne vain, ei ole realistista, eikä todennäköistä, että tilanne koskaan muuttuisi."
Minulla on elämä ollut juuri tuollaista ja se on muuttunut.
En väitä, että kaikista itsarinhautojista tulee filmistaroja, jos vain eivät tee itsaria. Mutta väitän, että elämä VOI muuttua paljon paremmaksi muuten.
Ja mistäs tiedätte, millaista Haapsalon elämä on tuolloin ollut ja millaisissa ongelmissa ainakin päänsä sisällä paininut?
Millaisia hyviä asioita voi tapahtua? Voit saada lottovoiton, rakastua onnellisesti ja saada perheen, löytää yhden hyvän ystävän, toipua masennuksestasi, ottaa lemmikkieläimen, joka tuo elämääsi mielekkyyttä ja jonakin päivänä vain huomaat olevasi tyytyväinen ja jopa onnellinen.
Ja tosiaan, sinusta voi kuoriutua vanhemmiten vaikka yrittäjä, jonka firmasta tulee todellinen menestystarina, ja silloin elämäsi täyttävät raha, nopeat autot ja naiset. Yrittäjäkuvioista ja harrastusporukoista löytyykin samanhenkisiä kavereita ja huomaatkin eläväsi vilkasta sosiaalista elämää.
Mutta tosiaan, ehkä ei, ei teillä. Teille se ei ole mahdollista, sillä mitä tahansa uskot - olet oikeassa. Niin mahtava on mielen voima, uskomuksemme muokkaavat todellisuutemme.
Lukekaa kirja nimeltä The Secret - Salaisuus. Ajatuksillamme ja uskomuksillamme totisesti luomme todellisuutemme ja elämämme. Raamatussakin sanotaan, että niinkuin te uskotte, niin teille tapahtuu!
Minua odottaa ihmeellinen ja aivan mieletön, uskomaton tulevaisuus.
Paljon riippuu että miten itsekin jaksaa uskoa asioihin. On itsellenikin tapahtunut ns. hyviä asioita vaikka joku saattaisi ajatella että niitä ei voisi tapahtua koskaan.
Tuohon on vaikuttanut eniten varmaankin omakin usko asioihin. Muiden mielipiteet olisivat voineet lytätä kokonaan hyvät ajatukset mielestä mutta en ole antanut niille liikaa painoarvoa.
Kuulostat aika nuorelta, käsityksesi ovat vähän idealistisia. Vaikka tietysti omalla panoksella voi vaikuttaa ulkoisiin asioihin, niin kyllä ne riippuvat hyvin paljon myös tekijöistä, joihin ei mitenkään voi vaikuttaa. Varsinkin menestys jonainen yrittäjänä vaatii yrittämisen lisäksi myös rutkasti tuuria, pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Sen sijaan se mitä voi muuttaa pitkälti, on se, miten asioihin suhtautuu. Ei kukaan pakota ruikuttamaan ja ruokkimaan omaa masentuneisuutta esim. yksinäisyyden johdosta. On lukemattomia erakoita, jotka ovat ihan tyytyväisiä elämäänsä.
"Kuulostat aika nuorelta, käsityksesi ovat vähän idealistisia."
Olen kyllä jo päälle kolmekymppinen, että en niin kovin nuori. Käsitykseni ovat realistisia. Kyse on vain siitä, näkeekö lasin olevan puolityhjä vai puolitäysi. Kuten itsekin päättelit, kyse on pitkälti omasta asennoitumisesta.
"Vaikka tietysti omalla panoksella voi vaikuttaa ulkoisiin asioihin, niin kyllä ne riippuvat hyvin paljon myös tekijöistä, joihin ei mitenkään voi vaikuttaa."
Totta, mutta sanomani viesti oli lähinnä se, että ei kannata luovuttaa. Ei kannata epätoivon hetkellä päättää päiviään, vaikka kuinka epätoivoiselta elämäntilanne silloin näyttäisi. Asioilla on tapana järjestyä ja pahalla ololla helpottaa. Jo parin kuukauden kuluttua kaikki voi olla toisin.
Ja joidenkin vuosien kuluttua kaikki voi olla aivan täysin toisin! Niinkin hyvin, että tuolla epätoivon hetkellä ei ikinä olisi voinut uskoa elämänsä vielä joskus niin hyväksi muuttuvan, sen Ville Haapsalon tarina opettaa.
"Varsinkin menestys jonainen yrittäjänä vaatii yrittämisen lisäksi myös rutkasti tuuria, pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan."
Jossain tapauksissa sitäkin, mutta lähinnä kovaa työtä, asioiden selville ottamista ja yrittämistä. Maailmahan on täynnä kannattavia yrityksiä. Minulle menestyvä yritys on yritys, joka kannattaa, ja jos sillä tienaa paremmin kuin palkkatyössä, se on todella menestyvä yritys.
Täällä ollaan rikastuttu myymällä pullotettua vettä ja lemmikkikiviä! Mikä tahansa pähkähullu idea tai keksintö voi olla menestys, kun sitä vain lähtee tekemään!
Ja sekin jo, että elättää itsensä omalla yrityksellään, antaa valtavan hyväolon ja merkityksellisyyden tunteen.
Ja yrittäjäverkostoilla on kaikenlaista toimintaa, virkistys- ja harrastusiltoja. Yrittäjät ovat pääsääntöisesti sosiaalista ja mukavaa porukkaa. Aina valmiina verkostoitumaan ja tutustumaan uusiin yrittäjätulokkaisiin, ja mikäs sen parempi yhdistävä puheenaihe yrittäjille kuin yritykset ja yrittäminen. :)
On toki hienoa, että sinun elämäsi on muuttunut parempaan suuntaan. Mutta kuten kirjoitin aikaisemmin, elämässä on aika pitkälti kyse todennäköisyyksistä, eräällä tavalla samalla tavalla kuin lottovoitossa; on todennäköistä, että JOKU sen voittaa, mutta on äärimmäisen epätodennäköistä, että SINÄ voitat. Jos yksinäisiä on tuhansia, on selvää, että todennäköisyyslait takaavat, että jonkun yksinäisen elämä voi muuttua, mutta yhtälailla ne takaavat sen, ettei KAIKKIEN yksinäisten elämä muutu, vaikka mitä "valitsisi".
En siis kiistä, etteikö elämä periaatteessa voisi muuttua paremmaksi. Kiistän vain sen, että se olisi todennäköistä.
Hyvä, olet optimisti. Mutta valitettavasti todellisuus ei puolla käsitystäsi, että "niin tapahtuu, kuin uskot". Edes menestyvä yritys ei ole vapaa todennäköisyyslakien diktatuurista, eikä sielläkään pysty pakenemaan sosiaalisen laumaeläimen psykologiaa. Kuten ehkä tiedätkin, sosiologeilla on niin kutsuttu Matteus-hypoteesi, Raamatun Matteuksen evankeliumin lauseesta "se, jolla on, annetaan, se jolla ei ole, otetaan pois sekin vähä, mitä hänellä on." Vähemmän dramaattisesti sitä sanotaan kasautuvien etujen teoriaksi. Eli, raha tulee rahan luo, rakkaus rakkauden luo, ja niin edelleen. Yksinäisen miehen luo ei siis tule todennäköisesti muuta kuin lisää yksinäisyyttä.
Hienoa, että sinua odottaa ihmeellinen tulevaisuus. Minua ei odota muu kuin yksinäisyys, päättyen ehkäpä siihen, että joskus, vuosikymmenten päästä, huoltoyhtiö löytää muumioituneen ruumiini asunnostani. Ellei sitten jonkinlaisia kotipalvelurobotteja kehitetä ensin, niihin ja tekoälyyn minä toivoni asetan.
Hanhiniemi sen aikanaan sanoikin:
Valehtelisin jos väittäisin
http://www.youtube.com/watch?v=C5cMrQLer1s
Valehtelisin, jos väittäisin
Öisin herääväni murehtimaan maailmaa
Valehtelisin, jos väittäisin
Ettei se kiinnosta mua ollenkaan
Siit' on kai turha tehdä lauluja
Kun näyttää siltä, että siit' on turha pitää puheita
Turha piestä suutansa
Hei laulaja
Valehtelisin, jos väittäisin
Vihaavani kauneutta
Valehtelisin, jos väittäisin
Ettei mikään mua pelota
Ois kai siistii antaa periksi
Toteais vain kylmästi
"Ei tästä mitään tuu"
Lähtis kävelemään
Painais oven kiinni perässään
Ois kai siistii antaa periksi
Toteais vain kylmästi
"Ei tästä mitään tuu"
Lähtis kävelemään
Painais oven kiinni perässään
Ole sinnikäs, rupee uudeksi Sarasvuoksi ja puhu lukiopohjan psykologian pohjalta paskaa, kun olet saavuttanut julkisuutta.
Olen ollut monessa eri yrityksessä, joissa kaikissa on ollut hyviä ja huonoja puolia ja sinne on kutsuttu joku luennoitsija puhumaan, miten työpaikan henki saadaan paremmaksi ja asiat saadaan muuttumaan.
Näiden luennoiden vaikutus on ollut työyhteissä se, että puoli päivää on ollut vähän erilaista kun ihmiset ovat jutelleet juuri kuulemastaan luennosta.
Seuraavana päivänä kaikki onkin toisin samat huonot asiat jatkuvat yrityksissä ja yhteisö ja yksilöt työpaikoilla kärsivät samoista ongelmista kuin edelliset 5 vuotta.
Tuommosia "tsemmpiä", "kyllä kaikki muuttuu, kun vain uskotte" ja lukiopohjan paskapsykologiaa päälle, just joo, toivosin, että sulla ois vähän enemmän syvyyttä noissa jutuissas, mites se menikään: "tyhjät tynnyrit kolisevat kaikkein eniten"...
filmitähden vähä helpompi selvitä vastoinkäymisistä kuin tavisten.