Nykyaikana vaaditaan ihan hirveästi. Pitäisi olla missi tai malli vähintään
että tuntisi itsensä edes joksikin. On jotenkin alituinen olo ettei
riitä..jos joku kehuu kauniiksi tai nätiksi se tuntuu ihan vitsiltä,ensin voi tuntua
ihan kivalta,mutta kohta se masennus alkaa jo taas. Jokapaikassa näkee
niin kauniita ihmisiä,että se alkaa masentaa..mainokset,media kaikki on
vain kauniita varten. Aamuisin kun katsoo peiliin ensin sitä ajattelee,ok
olen ihan ok,sitten lähdet ihmisten ilmoille ja muistat taas miten vähäpätöinen
tässä maailmassa on. Kaikki tässä maailmassa on vaan materiaa,pintaa,ulkokultaisuutta..jos olisin malli varmasti saisin katseita miehiltä,
mutta olisinko onnellinen? Nykyaikana tosin tämä hyvin hyvin tärkeä asia,
ulkonäkö piinaa,niin ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..en ole pinnallinen
ihminen,mutta kyllä se loukkaa se ettei koe itseään arvostetuksi naisena ja
ihmisenä miesten silmissä. Se loukkaa. Ketä tahansa. Naisen kuuluu olla
vähän kaikkea samaan aikaan..sitä ja tätä.On työt,on harrastukset,on ihmissuhteet,
mutta yhä tärkeämmässä asemassa naisilla on se yksi asia ulkonäkö,miksi voi miksi siitä ei voi päästä koskaan? Yhä modernisoituvassa maailmassa
naisen rooli on hankala. Olet sitten huo*a, työtön,menestyvä bisness nainen,
kaupan kassa,yrittäjä,raksatyöläinen,kosmetologi,psykologi jne jne..nämä ajatukset piinaa aina.
että tuntisi itsensä edes joksikin. On jotenkin alituinen olo ettei
riitä..jos joku kehuu kauniiksi tai nätiksi se tuntuu ihan vitsiltä,ensin voi tuntua
ihan kivalta,mutta kohta se masennus alkaa jo taas. Jokapaikassa näkee
niin kauniita ihmisiä,että se alkaa masentaa..mainokset,media kaikki on
vain kauniita varten. Aamuisin kun katsoo peiliin ensin sitä ajattelee,ok
olen ihan ok,sitten lähdet ihmisten ilmoille ja muistat taas miten vähäpätöinen
tässä maailmassa on. Kaikki tässä maailmassa on vaan materiaa,pintaa,ulkokultaisuutta..jos olisin malli varmasti saisin katseita miehiltä,
mutta olisinko onnellinen? Nykyaikana tosin tämä hyvin hyvin tärkeä asia,
ulkonäkö piinaa,niin ettei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa..en ole pinnallinen
ihminen,mutta kyllä se loukkaa se ettei koe itseään arvostetuksi naisena ja
ihmisenä miesten silmissä. Se loukkaa. Ketä tahansa. Naisen kuuluu olla
vähän kaikkea samaan aikaan..sitä ja tätä.On työt,on harrastukset,on ihmissuhteet,
mutta yhä tärkeämmässä asemassa naisilla on se yksi asia ulkonäkö,miksi voi miksi siitä ei voi päästä koskaan? Yhä modernisoituvassa maailmassa
naisen rooli on hankala. Olet sitten huo*a, työtön,menestyvä bisness nainen,
kaupan kassa,yrittäjä,raksatyöläinen,kosmetologi,psykologi jne jne..nämä ajatukset piinaa aina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kamalinta on se, että nykyään jo lapset murehtivat ulkonäköään. Itse elin onnellisena kutakuinkin 12-vuotiaaksi asti miettimättä sen suuremmin, miltä näytän tai mitä puen päälle.
Kyllä se on totta,että jo lapset tuputetaan tähän pinnalliseen aikuisten maailmaan..
miten joku 10v voi kehittyä normaalisti jos paineet on jo siinä iässä kovat näyttää
joltain seksipommilta?..kysynpähän vaan. Tuleeko näistä ihmisistä ihan normaaleja aikuisia ? Viesti on varsin ristiriitainen.Varsinkin kun näkee miten jo todella nuoria tyttöjä huoritellaan kaupungilla aikuisten miesten toimesta! Puhumattakaan että joku
raiskaa.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288607673943.html
"Seksuaalisuutta ylikorostava kulttuuri on vallannut lapsuudenkin, kritisoi kanadalainen dokumentti. Ohjelmassa tuodaan esiin omituisia ilmiöitä kuten yhdeksänvuotiaiden tyttöjen käyttämät topatut rintaliivit.
Tytöt itse kertovat dokumentissa "seksikkään" imagon tärkeydestä. Ellei näytä kuumalta, ei ole olemassa. Moni kertoo lähettäneensä kuvia itsestään alastomana tai pelkissä alusvaatteissa söpöille pojille – eikä kuvien leviäminen ole aina jäänytkään siihen."
Tikkoihin toppeihin ja minihameeseen pukeuduin kyllä itsekin välillä pienemäpänä, mutta en minä nyt herttinen sentään mitään poseerauskuvia lähetellyt. Täytettä piti tunkea rintaliiveihin ala-asteella, mutta ei vielä yhdeksänvuotiaana. Ihan sen takia, kun tuntui oman kehon kehitys oudolle ja laudaksi nimiteltiin ala-asteella. Enkä tänä päivänäkään, aikuisena, ajattele, että elämässä tärkeintä on näyttää mahdollisamman seksikkäältä (joka paikassa) ja en levittele kuviani pitkin internetin maailmaa.... Toki pidän huolta ulkonäöstä, mutta en ole niin pinnallinen kuin jotkut muut.
ww.iltasanomat.fi/viihde/art-1288606774508.html
Mitä tulee näiden ylistettyjen kaunotterien ulkonäköön, niin oikeasti tavallisilta he näyttävät ilman laittautumista.
Parhaiten itse viihdyn sellaisten ihmisten parissa jotka eivät ole älyttömiä tälläytyjiä, sellaista rennompaa porukkaa, jotka eivät katso kieroon jollei ole merkkikuteet päällä.
Ymmärrän aloittajaa. Jotenkin pitäisi vaan olla välittämättä siitä mitä media tuputtaa kansalaisille. Ulkonäköpaineet ovat naisille kovat nykypäivänä, mutta itse kyllä uskon siihen, että voi löytää rinnalleen ihmisen kenelle kelpaa ilman kauneusleikkauksia, välillä pukeutuneena rennommin ja joskus sitten näyttävämmin itsensä ja sen oman miehen silmäniloksi.
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288606774508.html
Miehen näkemystä kaivataan.
Itse olen ollut aina masentunut ja kiusattu. Kävi sellainen ruma ankanpoikanen tarina. En tosin ole koskaan ollut ruma. Olen aina liikkunut työ- ja koulumatkat pyörällä ja kävellen. Terveellisyys on tehnyt minusta terveellisen näköisen ja terveellisen näköinen on hyvännäköinen. Muistan kun joskus kokeilin punttiharrastusta ja katselin itseäni peilistä. Jotenkin silloin tuntu että pattia on saatava. Nykysin sitä on sopivasti. Ei siis lähes ollenkaan, mutta olen tyytyväinen kehooni. Se on tärkeintä. Olla tyytyväinen kehoonsa. Mieluummin olen ruipelo ja tyytyväinen kuin puntti ja tyytymätön.
Välillä jokainen tuntuu näkevän itsessään jotain vikaa, mutta ei muissa ja eivät välitä vaikka muissa olisi jotain vikaa. Itse kun näen ikäiseni naisen, niin ajattelen että minnehän hän on menossa ja mistähän hän on tulossa. En ajattele että onpa tuolla kyhmyinen nenä. Ja kaverit joiden kanssa hengaan, sanovat aina naisista heidän hyvät puolensa jotka valitettavasti kohdistuvat yleensä takamukseen. Jos olet tyytyväinen vartaloosi, se näkyy muillekin. Kannat sen ylpeenä.
Tämä.
Itse olen ollut koko pienen ikäni ylipainoinen ja itsetuntoni on totaalisen loppu. Vihaan itseäni, en voi sietää itseäni. En pysty uskomaan että minussa on mitään hyvää koska olen lihava, koska olen ruma. Nykyään minua inhottaa ajatus ihmisiin koskettamisesta, mitä jos saastutan heidät? Mitä jos heitä kuvottaa kosketukseni? "Hyi toi ällö läski koski muhun."
En voi myöskään katsoa peiliin, ainakaan ohimennen "korjatakseni hiuksia tai meikkiä". Jos katson peiliin, tuijotan pitkään ja suollan kaiken vihani sitä ihmistä kohtaan. "Olet heikko, läski, ruma, kuvottava. Kukaan ei pidä sinusta, olet inhottava. Mikset menisi ja tappaisi itseäsi, kukaan ei jäisi kaipaamaan. Eikö ole itsekästä elää ja antaa muiden kärsiä sen takia että sinä olet viemässä tilaa kuvottavuudellasi."
Tämä on johtanut minut pahaan syömishäiriö- ja masennuskierteeseen. Olen nuorempana sairastunut BEDiä, myöhemmin yläasteella ja lukioikäisenä bulimiaa ja olen harrastanut pitkiäkin paastokausia. Toivoisin että olisin laiha. Alipainoinen. Vihaan kun en onnistu tavoitteessani. Olen laihduttanut myös normaalikeinoilla, mutta paino ei vaan putoa. Minulla on ideat loppu ja en vaan voi sietää mitä olen.
En enää edes yritä hankkia kavereita, sillä kukapa haluaisi läskiä ja ällöttävää kaveria? Ei tasan kukaan. Olen yksin. Nyt ja aina ikuisesti.
Olen sataprosenttisen varma, että tulet joskus olemaan normaalipainoinen ja hyvännäköinen. Se on vaan yksi hetki kun päätät että tulet olemaan normaalipainoinen. Sinä hetkenää olet täysin varma, että laihdut. Sitä ei tarvitse aloittaa täysillä, vaan pieniä parannuksia hitaaseen tahtiin. Jätät pikkuhiljaa herkkuja pois ruokavaliosta. Korvaat ne vaikka jollain terveellisellä. Maistele hedelmiä ja löydä mieleisin. Syöt sitä hedelmää sitten makean nälkään ja makean nälkä on poissa. Näin se toimii. Mitään et saavuta itseäsi haukkumalla, eikä kukaan voi päätöstä tehdä puolestasi. Ei ole mitenkään mahdollista, että laihtumisen jälkeen et voisi sanoa "kyllä kannatti".
Lue netistä tarinoita onnistuneista laihduttamisista. Se antaa voimaa ja intoa.
Nyt kun minä kirjoitin sinulle tämän tekstin, sinä joudut vastineeksi kävelemään huomenna 2km ulkona. Ei mitään tekosyitä. Jos on ilta ja pitäisi mennä nukkumaan, niin lykkää nukkumista. Tämä on tärkeintä nyt. Tule sitten kertomaan miten meni.
Mitä tuhtiuteen tulee tai ''isouteen'' niin siinä uudessa maatila sarjassahan on yksi kookas vaan SEKSIKÄS nainen. Hänestä huokuu itsevarmuus ja sisäinen kauneus ulkoisen lisäksi. Ei kauneus katso kokoon vaan olemukseen mitä huout ympärillesi.
Suositan tuolta lukemaan aiheesta:
http://huippukuntoon.fi/mieli
Mitä laihtumiseen tulee niin aloita ensin ajatelustasi ja katso sitten koetko tarvetta. Jos sisäisesti koet olevasi vetävä noinkin niin miksi muuttamaan?
Musta tuntuu kyllä todella hassulta toi,että "jos olet tyytyväinen vartaloosi,se näkyy muillekin"Olin viimeksi tyytyväinen vartalooni teini-iässä. Silloin muistan kuinka kävellessäni aikuiset vanhat ukot huuteli mulle törkeyksiä,tuli yhtäkkiä puristelemaan takamuksesta ja naureskeli mulle.(Pukeudun ihan niinkun senikäiset kaikki muutkin teinit) Samanikäiset pojat haukkui h**aksi ja mua
pidettiin yleisesti helppona nakkina.Luultavasti mua tapailtiin juuri seksin toivossa.
Ystäviä mulla ei ole juuri ollut.Kerran mäkissä syödessäni hampurilaista "näyttää toi hampurilainen maistuvan" (olin normaalipainoinen/laiha)..En ole saanut positiivista palautetta muutakuin, että olen h**ra ja helppo. Baarissa"sulla on varmaan ollut tosi paljon yhdenillan juttuja kun oot ton näköinen" Kerran sitten eksyin väärään seuraan
yksinäinen kun olin ,ja mut raiskattiin.
Itsetunto puhdas 0, masennus ja itsetuhoisuus kierre.