Tilanne on todellakin suhteellisen toivoton ja haluaisin kuulla neuvoja teiltä muilta että miten tässä nyt pitäisi lähteä tätä elämää kulkemaan eteenpäin vai onko tosiaan niin että tilanne on ajautunu niin huonoks et tätä ei vähäisillä voimavaroilla yksinkertasesti pysty lähteä korjaamaan.
Eli kirjottaja on 23vuotias masennuksesta ja sos.fobiasta kärsivä syrjäytynyt luuseri.
Apua on haettu kahteen otteeseen, ekalla kerralla kävin juttelemassa nuoriso psykiatrisella ja siitä ei ollut mitään apua.Kuha jauhettiin turhanpäivästä paskaa koulusta yms mutta itse sos.fobiasta ja masennuksesta joka oli tosin vasta suht lievää ei taidettu juurikaan puhua.Muutamien kertojen jälkeen en saanu enää aikoja ja lääkäri lopetti yhteydenpidon.
Meni jotakin vuosia kun tilanne kävi taas henkisesti niin tukalaks että varasin toistamiseen ajan terveyskeskukseen.Sain uuden lääkityksen ja kävin juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.Tunsin että vihdoin löyty ihminen kuka ymmärtää ja kenen kanssa ja oikeasti ottaa tosissaan mun hädän.No sain kuitenkin masennus ja sos.fobia testissä niin korkeet lukemat et mut siirrettiin psykiatrisen poliklinikan asiakkaaks.Siellä oon sit käynyt ja petyin kyllä heti alkuun.Ensinnäki aikoja oli tyyliin muutaman kerran kuussa vaikka ideana oli juurikin se että pystyisin tuolla saamaan parempaa hoitoa ja pääsisin juttelemaan useammin kun kerran viikossa.Taas jauhettiin sitä samaa paskaa eikä oikeesti edetty mihinkään n 6kk aikana.
Nyt olen ollut henkisesti niin loppu ja lähinnä maannu sängyssä.Multa loppu rahat ja samalla lääkkeeet joten oon jättäny kaks käyntiä väliin ja sain ekan skippauksen jälkeen vihasen tekstiviestin tältä psykologilta ja tänään tuli viesti että mikäli en ota 30.10 mennessä yhteyttä niin mun "asiakas suhde" päätetään.
Mitä ihmettä mä nyt sit voisin tehdä?voimavaroja ei yksinkertasesti ole yhtään.Masennuslääkkeet ja propralit loppu eikä uutta reseptiä ole.Velkaa on se lähemmäs 20 tonnia ja luottotiedot mennyttä.Todenäkönen rikosrekisteri kavalluksesta ja sitä kautta turha unelmoida työpaikasta.Koulutus jäi masennuksen ja sos.fobian takia kesken.Kaikki sosiaalinen elämä on kuollutta ja poistun kotoota ehkä kerran viikossa kun saan kerättyä voimia ja edes vittu uskallan poistua.En pysty solmimaan minkäänlaista ihmis suhdetta ja yksinäisyys tappaa mua sisältä.En pysty pitämään yhteyttä lähimmäisiin,kavereihin tai keneenkään koska ihmisen seura ahdistaa.
Onko se vittu mahdotonta päästä tässä maassa terapiaan?Musta tuntuu että on.Viimesimmästä avun hausta on nyt 14kuukautta ja sinä aikana oon rampannu 3 eri "laitoksessa",kertonu saman vitun tarinan kymmennelle ihmiselle mutta ei olla edetty ei yhtään.Haluaisin sinne terapiaan ja sitä mieltä lääkärikin oli mutta tää psyk.polin rouva ole edes enää maininnu koko asiaa.Onko se niin että kun ei ole tuloja niin terapiaan ei voi päästä?Käsitin että ainakin tutustumiset pitäs maksaa omasta pussista mut eipä valtion tuilla maksella kyl mitään ylimäärästä.
En kyl enää ihmettele yhtään näit suomen itsemurha lukuja.Mä oon pahinta riskiryhmää ja silti vittu mitään apua ei oo tullut.Ei oteta vakavasti enneku oikeesti hyppää sielt sillalta.Kai se on ainoo vaihtoehto saada apua.Joko sä kuolet tai sit selviit ja sut vihdoin otetaan vakavasti ja pääset suljetulle saamaan oikeesti sitä vitun hoitoa mitä tarvitset.Mut mikäli sä päätät taistella niit itsemurha ajatuksia vastaan ni voit varautua yhteen vitun virasto ralliin ja sua kierrätetään luukulta luukulle ja pistetään lääkkeet kouraan ja toivotaan et pärjäilet.Mitään muuta apua kun lääkityksen en oo saanu.
Pahoittelut erittäin sekavasta tekstistä mut tosiaan olo on todella heikko.Tuntuu että mulla ei oo yksinkertasesti mitään muita vaihtoehtoja enää kun pistää ittensä narun jatkoks.Jotkut unelmat paremmasta huomisesta pitää mut elossa mut kun ajattelen loogisesti ni tää satu ei vaan yksinkertasesti voi päättyä onnellisesti.Ehkä tää on mun kohtalo ja oon vaan yksinkertasesti liian heikko tähän maailmaan....
Eli kirjottaja on 23vuotias masennuksesta ja sos.fobiasta kärsivä syrjäytynyt luuseri.
Apua on haettu kahteen otteeseen, ekalla kerralla kävin juttelemassa nuoriso psykiatrisella ja siitä ei ollut mitään apua.Kuha jauhettiin turhanpäivästä paskaa koulusta yms mutta itse sos.fobiasta ja masennuksesta joka oli tosin vasta suht lievää ei taidettu juurikaan puhua.Muutamien kertojen jälkeen en saanu enää aikoja ja lääkäri lopetti yhteydenpidon.
Meni jotakin vuosia kun tilanne kävi taas henkisesti niin tukalaks että varasin toistamiseen ajan terveyskeskukseen.Sain uuden lääkityksen ja kävin juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.Tunsin että vihdoin löyty ihminen kuka ymmärtää ja kenen kanssa ja oikeasti ottaa tosissaan mun hädän.No sain kuitenkin masennus ja sos.fobia testissä niin korkeet lukemat et mut siirrettiin psykiatrisen poliklinikan asiakkaaks.Siellä oon sit käynyt ja petyin kyllä heti alkuun.Ensinnäki aikoja oli tyyliin muutaman kerran kuussa vaikka ideana oli juurikin se että pystyisin tuolla saamaan parempaa hoitoa ja pääsisin juttelemaan useammin kun kerran viikossa.Taas jauhettiin sitä samaa paskaa eikä oikeesti edetty mihinkään n 6kk aikana.
Nyt olen ollut henkisesti niin loppu ja lähinnä maannu sängyssä.Multa loppu rahat ja samalla lääkkeeet joten oon jättäny kaks käyntiä väliin ja sain ekan skippauksen jälkeen vihasen tekstiviestin tältä psykologilta ja tänään tuli viesti että mikäli en ota 30.10 mennessä yhteyttä niin mun "asiakas suhde" päätetään.
Mitä ihmettä mä nyt sit voisin tehdä?voimavaroja ei yksinkertasesti ole yhtään.Masennuslääkkeet ja propralit loppu eikä uutta reseptiä ole.Velkaa on se lähemmäs 20 tonnia ja luottotiedot mennyttä.Todenäkönen rikosrekisteri kavalluksesta ja sitä kautta turha unelmoida työpaikasta.Koulutus jäi masennuksen ja sos.fobian takia kesken.Kaikki sosiaalinen elämä on kuollutta ja poistun kotoota ehkä kerran viikossa kun saan kerättyä voimia ja edes vittu uskallan poistua.En pysty solmimaan minkäänlaista ihmis suhdetta ja yksinäisyys tappaa mua sisältä.En pysty pitämään yhteyttä lähimmäisiin,kavereihin tai keneenkään koska ihmisen seura ahdistaa.
Onko se vittu mahdotonta päästä tässä maassa terapiaan?Musta tuntuu että on.Viimesimmästä avun hausta on nyt 14kuukautta ja sinä aikana oon rampannu 3 eri "laitoksessa",kertonu saman vitun tarinan kymmennelle ihmiselle mutta ei olla edetty ei yhtään.Haluaisin sinne terapiaan ja sitä mieltä lääkärikin oli mutta tää psyk.polin rouva ole edes enää maininnu koko asiaa.Onko se niin että kun ei ole tuloja niin terapiaan ei voi päästä?Käsitin että ainakin tutustumiset pitäs maksaa omasta pussista mut eipä valtion tuilla maksella kyl mitään ylimäärästä.
En kyl enää ihmettele yhtään näit suomen itsemurha lukuja.Mä oon pahinta riskiryhmää ja silti vittu mitään apua ei oo tullut.Ei oteta vakavasti enneku oikeesti hyppää sielt sillalta.Kai se on ainoo vaihtoehto saada apua.Joko sä kuolet tai sit selviit ja sut vihdoin otetaan vakavasti ja pääset suljetulle saamaan oikeesti sitä vitun hoitoa mitä tarvitset.Mut mikäli sä päätät taistella niit itsemurha ajatuksia vastaan ni voit varautua yhteen vitun virasto ralliin ja sua kierrätetään luukulta luukulle ja pistetään lääkkeet kouraan ja toivotaan et pärjäilet.Mitään muuta apua kun lääkityksen en oo saanu.
Pahoittelut erittäin sekavasta tekstistä mut tosiaan olo on todella heikko.Tuntuu että mulla ei oo yksinkertasesti mitään muita vaihtoehtoja enää kun pistää ittensä narun jatkoks.Jotkut unelmat paremmasta huomisesta pitää mut elossa mut kun ajattelen loogisesti ni tää satu ei vaan yksinkertasesti voi päättyä onnellisesti.Ehkä tää on mun kohtalo ja oon vaan yksinkertasesti liian heikko tähän maailmaan....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan loppu oon tähän elämään, nyt vihdoin tuli niin voimakas tunne että pystyn tekemään itsarin, ja mikä ihana vapauden tunne mulle tuli että kykenen päättämään elämäni, enää tarvii vain miettiä millä keinolla sen teen mutta kaukana se hetki että poistun tästä maailmasta ei enää ole, kukaan ei käännä enää päätäni tässä asiassa ja sen olen päättänyt että uutta vuotta en enää näe.
Tuolla on siitä, kun vaan puhutaan, www.juhakemppinen.fi/ , ja kun selaat esim. pelot ja jännitys -sivuja, ym, löytyy muutakin.
Lähes varma keino saada terapiaa on sanoa että kuulet ääniä ja näet näkyjä jotka käskee sinut tappamaan itsesi ja muut. Jos tosissaan haluat sitä terapiaa, niin vain valehtelu auttaa. Voit kiittää minua jälkeenpäin.
Tosiaan valehtelu auttaa psykiatriassa. Rehellisyydestä on pelkkää haittaa, minkä voin todistaa Harjavallan kokemuksistani.