Kuinka sosiaalisesti estynyt ihmisen pitää olla, että hän pääsee eläkkeelle?
Kuulosta ehkä liioittelusta, että estyneisyyden tähden pääsisi eläkkeelle. Estyneisyys voi kuitenkin tehdä ihmisen elämästä h*lvetin, josta ei ole ulos pääsyä. Estyneisyys voi pitää sisällään masennuksen, ahdistuksen, unihäiriöt, jännitystilat yms. Työssäolo, opiskelu ja vastaavat sosiaaliset tapahtumat ovat yhtä kärsimystä ja johtavat yhä suurempaan masennukseen ja ahdistukseen. Itse en pysty opiskelemaan tai hankkimaan mitään lisäkoulutusta sosiaalisen estyneisyyden tähden. Töissä olen viimeisillä voimillani, mutta omituisen henkilön maine on jo yllä. Itsemurha on myös mielessä. Kerään rohkeutta mennä lääkärin, mutta pelkään, että minua ei oteta vakavasti
Kuulosta ehkä liioittelusta, että estyneisyyden tähden pääsisi eläkkeelle. Estyneisyys voi kuitenkin tehdä ihmisen elämästä h*lvetin, josta ei ole ulos pääsyä. Estyneisyys voi pitää sisällään masennuksen, ahdistuksen, unihäiriöt, jännitystilat yms. Työssäolo, opiskelu ja vastaavat sosiaaliset tapahtumat ovat yhtä kärsimystä ja johtavat yhä suurempaan masennukseen ja ahdistukseen. Itse en pysty opiskelemaan tai hankkimaan mitään lisäkoulutusta sosiaalisen estyneisyyden tähden. Töissä olen viimeisillä voimillani, mutta omituisen henkilön maine on jo yllä. Itsemurha on myös mielessä. Kerään rohkeutta mennä lääkärin, mutta pelkään, että minua ei oteta vakavasti
Vastaukset 6
Vanhimmat
onko estot niin kamalia , että niitä ei voi voittaa, täällä on jotain , mutta mitä estoja sulla sitten oikein on, www.nettineuvo.fi/index.asp
Ensin sairausloma, sitten kun on 300 vrk täynnä niin mahd.kuntoutustuki....
Olen ollut nuoresta asti armoton jännittäjä ja se invalidisoi nyt vielä keski-iässäkin.
Jouduin vaihtamaan usein työpaikkojakin...sellaisiakin, jossa ei erityisesti
tarvinnut esiintyä, mutta joutui palavereihin, kahvikeskusteluihin yms. Mukaan
tuli masennus ja työvoimatoimistosta kehoitettiin hakeutumaan sairaslomalle,
kun mikään työ ei ollut sen tyyppistä, että olisin siellä kovinkaan pitkään.
Masennuskaan (vaikea) ei 20 v sitten riittänyt eläkkeeseen. Ahdistuneena tulin
tehneeksi outoja asioita ja puheeni "eivät olleet realiteeteissa" terapiassa. Sen
jälkeen tuli eläkepaperit melko nopeasti rajatila-diagnoosilla...että omalla
kohdalla piti hieman mennä sekaisin ennenkuin sain jäädä kotiin pienellä
eläkkeellä vaimon elätettäväksi. Nyt ei kukaan pakota tilanteisiin, joihin en tunne
pystyväni. Jopa vanhempieni kanssa kahvivierailut ovat puolin ja toisin usein
peruttu vetoamalla "huonoon olooni", eikä meille tule yllätysvieraita. Ei hyvä,
mutta tähän on tultu. Hieman olen harjoitellut toisten kanssa olemista
ystävien kanssa, jotka eivät noteeraa vapinoitani ja änkytystä.
eläkeläinen jatkaisi..Kyllä Sinun pitää lääkärin puheille mennä. Ei siellä
näytelllä voi, mutta kun vakuuttavasti ilmaiset epätoivosi, niin hoitovaihtoehtoja
tulee.Älä hyvä ihminen edes harkitse mitään itsemurhia. Kyllä järkeviä ratkaisuja
löytyy. Ei Sinua pulaan jätetä, jos noin vaikeaa on. Kyllä Sinut otetaan vakavasti,
jos kerrot ja ilmaiset aidoilla eleillä ahdinkosi.
Kuin suoraan omasta elämästäni (huokaus) Eläkettä en tosin ole saanut :(
Älkää hyvät ihmiset halutko eläkkeelle, jos vain suinkin selviätte työ- tai opiskelupäivistänne! Masennus ja paniikkihäiriöt eivät parane kotona yksin ollessa, päinvastoin ne pahenevat. Pelot on kohdattava, vaikka kuinka tärisisi ja vapisisi ja kasvot punoittaisivat. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä itse työelämässä yli 30 vuotta olleena ja kaikki nuo yllä mainitut vaikeudet lääkityksen ja terapian avulla selvittäneenä. Nyt eläkkeellä yksin neljän seinän sisällä asiat ovat kahta vertaa kauheampia, totaalinen sekoaminen joka aamu herätessä mielessä. Enää en saa aikaa lääkärille pelkästään soittamalla kuten silloin kun olin työterveyshuollon piirissä, vaan joudun taistelemaan ajan "portinvartijana" toimivan kaikkitietävän sairaanhoitajan kanssa. Työ- tai opiskelupaikalla oli aina joku, jolle saattoi pahasta olostaan päivän aikana puhua, nyt ei ole ketään. Joten miettikää kaikki muut mahdolliset keinot päivästä toiseen selviämiseen, mutta ei eläkettä, varsinkaan, jos teillä ei ole ympärillänne tukiverkostoa, joka sekin saattaa päivänä muutamana kyllästyä paineidensa keskellä kuuntelemaan kotona "makaavaa".