Onko kellään OCD:tä sairastavalla lapsia? Miten pärjäätte arjessa? Mikä pahin oireenne? Itselläni 4 lasta ja nyt viimeisimmän syntymän jälkeen pakko-oireet pahentuneet selvästi. Kuvittelen olevani kokoajan likainen( imetän) ja " parhaimpina" päivinä minun ei tarvitse käydä suihkussa kuin noin kaksi kertaa pahimpina päivinä ravaan siellä kokoajan jopa niin usein että puhtaat vaatteet loppuvat kun joudun tietenkin pyykkäämään kokoajan. Pahin pelkoni on botuliini-itiöt ja pelkäänkin niitä olevan joka paikassa ja kolmannen lapsen jälkeen olin kuulemma psykoosin " harmaalla alueella" ja se on jäänyt kummittelemaan että mitä jos " flippaan " totaalisesti taaskin;( ajatteluni muuttuu ilmeisesti psykoottiseksi ahdistuneisuuden kasvaessa tarpeeksi korkeaksi.miten te muut olette pärjänneet oireilun kanssa?Minusta tuntuu etten jaksa mutta ahdistus pakottaa taas toimimaan ja pesemään. Myös käsidesiä kuluu pullokaupalla kun yritän pitää kädet puhtaana. Tunnen olevani niin yksin tämän sairauden kanssa. Myös ruuanlaitto ahdistaa siinä määrin etten kykene siihen, onneksi mieheni tietää sairautena ja tekee nykyisin ruuat mutta silti toivoisin niin olevani normaali ja vaikka tehdä ihan vain jauhelihakastikkeen ja spagettia sen kummemmin ajattelematta että voi paska pakko päästä suihkuun kun jauhelihasta on kuitenkin lentänyt jos jotain paistettaessa vaatteille siis tyypillistä OCD-ajattelua paitsi minulla ahdistusta ei lievitä pelkkä paidan vaihto kun kuvittelen että " pöpöt ja itiöt" imeytyneet paitani läpi rintoihini ja niistä sitten vauvan suuhun;( onko kellään muulla vastaavaa?
Lapset ja OCD:tä sairastava vanhempi
7
2408
Vastaukset
- Neurootikko-Niina
Minulla on ollut OCD ilmeisesti lapsuudesta asti. Uskon että vaikea lapsuus ja 9 vuoden peruskoulupiina eli järjetön kiusaaminen hiljaista kilttiä tyttöä kohtaan laukaisi tämän muutenkin suvussa naispuolisilla kulkevan vaivan. Kiitos kiusaajat.
Murrosiässä muistan oireiden alkaneen todenteolla, aamut on minulla selkeästi vaikeinta aikaa. Minun on pakko syödä sama aamupala joka aamu, suihkussa on käytävä, vaatteita valitsen välillä tunninkin ja joskus väännän itkua kun "kaikki tuntuu pahalle" ihoa vasten. Yritän opettaa itselleni nyt että hiukset voisi olla auki joskus eikä tarvitse tehdä tiukkaa nutturaa tai ponnaria, täydellisen meikin tekemiseen menee myös aikaa mutta minkäs teet. Kynsilakan kielsin itseltäni koska "flippaan" jos jostakin kynnestä on lähtenyt pala kynsilakkaa pois. Minun on punnittava itseni joka aamu enkä saa lihoa.
Lisäksi ennen kuin saan itseltäni luvan poistua kotoa on sohvatyynyjen oltava tietyllä tavalla, sänkyjen oltava pedattuna ja esim. keittiön tasojen oltava kiiltävän puhtaat ja tyhjät. Asunto näyttää sille että kukaan ei täällä asu, olen sairaalloisen siisti.
Viimein ovesta poistuessani toistelen vielä mielessäni "avaimet, kännykkä, lompakko" :D
Esim. Eilen heräsin klo 6 ja klo 11 viimein pääsin ovesta ulos valtavan ahdistuksen kera kun lastenhuone jäi "epäsiistiksi" eli siellä oli joku legoleikki lattialla.
Terkkuja tutuille tässä vaiheessa! Minulla on tosiaan 2 lasta. Toistaiseksi he ovat normaaleja ja olen selvinnyt heidän kanssaan loistavasti. En kykene opiskeluun tai työntekoon ymmärrettävistä syistä joten aikaa minulla ainakin heille on.
Minulle onni oli saada heidät nuorena sillä oireeni pahenevat selkeästi mitä vanhemmaksi tulen. He eivät käsittääkseni tiedä mitään sairaudestani, olen sen tähän asti salannut kaikilta.
Mietin kyllä kärsiikö he siitä ettei meillä käy vieraita enkä itse pysty enää käymään kylässä ( voi sitä kahvipöydän piinaa, menen ihan sekaisin jos on katettu väärällä tavalla, on liian sotkuista, pelkään bakteerisia kotieläimiä ja mitä tahansa multa kysyy koen sen törkeänä uteluna).
Lapseni ovat jo koululaisia joten heillä käy joskus kavereita kylässä, tällöin lukkiudun huoneeseeni kuulokkeet päässä katsomaan leffoja Netflixistä.
Ja luonnollisesti siivoan vierailun jäljiltä iltamyöhään, vain aloittaakseni aamulla uudestaan.
Parisuhteeseen en myöskään kykene, mitäpä annettavaa mulla toiselle henkilölle olisikaan? Välillä en päiväkausiin pysty poistumaan kotoani joten olisin varmasti todella laadukasta seuraa miesparalle. Ymmärrän hyvin jos lapsetkin haluaa muuttaa pois heti kun kynnelle kykenevät.
Olen tosiaan työtön koska en vaan koe pystyväni tekemään mitään hyödyllistä yhteiskunnan eteen - tai miten edes ehtisin?
Koko päivä menee imuroidessa, viikatessa pyykit tietyllä tavalla ja järjestellessä kaappeja. Kauppareissu on yhtä helvettiä sillä saan paniikkikohtauksia herkästi jos jokin on väärin. Käyn mahdollisimman isossa marketissa ruuhka-aikaan jotten erotu massasta ja valikoin aina kassan sen mukaan kuka näyttää ystävälliselle jottei hermostu kun maksaminen pitää totta kai tehdä tietyllä tavalla, käteisellä.
Onneksi minun on pakko käydä kaupassa ettei me kuolla nälkään - muuten en varmaan kotoani poistuisikaan enää ollenkaan. Niin ja uusia tuotteita ei voi kokeilla tietenkään, aina samaa jogurttia.
Ilman lapsia minulla ei olisi mitään elämää ja olisin täysin erakoitunut joten he pitää minua elämässä kiinni. Olen heistä onnellinen ja toivoisin että pystyisivät normaaliin elämään minusta huolimatta sitten aikuisena.
Bakteerikammoa minulla ei juuri ole paitsi eläimet on minusta kuvottavia. Pahin oireeni mielestäni on tämä erakoituminen muusta yhteiskunnasta (en ole esim. Facebookissa enkä pysty menemään edes vanhempainiltoihin, kavereita ei ole) ja ajan valuminen "johonkin" eli näihin pakko-oireisiin.
Myös vihaan vihaan vihaan koskettelemista joten kampaajalla käynti on yhtä helvettiä ja lapsiani en vaan hyvästä yrityksestä huolimatta pysty koskettelemaan juurikaan joten tästä olen huolissani heidän normaalia kehitystä ajatellen.
Normaaliahan minusta ei saa mitenkään, kai se on yritettävä vain näin elää. Tätä tekstiä kirjoitin tunnin ja olen varma että jossakin on kirjoitusvirhe ja ajatus on sietämätön. Aion silti klikata "lähetä" jos tästä olisi vaikka apua jollekin vaikka edes varoittavana esimerkkinä. Tsemppiä kanssakärsijöille.- samassa vaneessä
Heippa!
Nyt heti hakemaan apua. Sinulla on senverran mittavat oireet, että lapset jäävät nyt huomiotta. Voimia sinulle hakea terapiaan. Arvosta niin paljon itseäsi. Välitä lapsistasi niin paljon että hakeudut hyvään hoitoon. Ei ole pakko jäädä pakko-oireiden vangiksi. - Mitämäteen
Moikka moi, mulla ei sillein pakko oireita ole, mut iha hirveet pakko ajatukset koko aja, just toi likaisuuden tunne yms, esim en voi käyttää enää lautasii tai laseja jotka on ollu astianpesukonees koska kuvittelen et astianpesukone ei oo puhdistanu ne kunnolla, ja ongelma on se et tää ajatus ei mee mun päästä pois..
- Toinen neurootikko.
Jostain syystä eksyin tälle foorumille ( varmaan jotain vertaistukea tms etsien ) ja jäin lueskelemaan näitä kirjoituksia. Ja sinun, Neurootikko Niina, kirjoituksesi pysäytti, sillä kirjoituksesi olisi voinut olla minun näppikseltäni, tosin minulla vain yksi, kohta 17-v lapsi ja myös se mies ( ihme, että hän on minua nämä 20 vuotta jaksanut katsella ). Mutta noi oireet on paljolti samanlaiset. Diagnoosinkin sain muutama vuosi sitten, mutta pakko-oireilua minulla on ollut ajatuksien ja tekojen tasolla jo lapsesta asti.
Kohta joka kirjoituksessasi pysäytti, oli erityisesti nuo hiukset. Sillä olen alkanut turhautua totaalisesti tähän mun hius ongelmaan. Ilmenee kotona. Eli hiukset on oltava aina kotona ollessani kiinni, tiukalla ponnarilla, tietyllä tavalla. Kertakaikkisen sietämätöntä, haluan päästä tästä ongelmsta eroon, on turhauttavaa viettää aikaansa vessan peilin edessä, kammaten, sitoen ja toisella peilillä, peilin kautta tarkkailen. Onhan noita muitakin pakko-oire ongelmia, mutta jostain syystä tämä ongelma on nyt alkanut riepomaan minua. Välillä tuntuu, että revin kohta kaikki hiukset irti, ajan pääni kaljuksi tms, kun tätä ei vaan jaksa. Olen yrittänyt ns omaa siedätyshoitoa asian suhteen, mutta ongelma vain pysyy, välillä lientyen, mutta usein kohta moninkertaisesti pahentuen. Tänä tuntuu niin tyhmältä, naurettavalta, turhalta jne, niin kuin aika monet pakko-oireeni. Ja joskus tuntuu, että olen yksin ongelmieni kanssa, että kukaan tässä maailmassa ei voi ymmärtää tätä, vaikkakin tiedän, että meitä pakko-oireesta kärsiviä on paljon. Mutta itse en kaltaisiani tunne.
En oikein tiedä, että mitä tällä kirjoituksellani haluan sanoa, mutta tuli vain fiilis, että nyt kirjoitan. Ja klikkaan tuota lähetä kohtaa.
- aurinkonousee
Noniin sinulla on varsin tyypillinen OCD-oireyhtymä. En tiedä oletko käynyt psylogin juttusilla, suosittelen menoa sinne.
Perinteisestiän tuollaisia oireita hoidetaan siten että jonkun tukihenkilön kanssa altistut pelollesi esim. jos koet olevasi likainen niin et käy suihkussa tai pese käsiäsi viikkoon, se tulee aiheuttamaan sinulle älytöntä ahdistusta mutta sinun pitää käydä se läpi - näin aivosi saa viestin siitä ettei mitään todellista vaaraa olekkaan ja tuo oire ns. neutralisoituu ja pystyt elämään normaalisti sen jälkeen.
Toisekseen toinen ongelmasti on tuollainen yleinen ahdistumisesi, koita tehdä jotain rentoutumisharjoituksia päivittäin että mielesi ja olotilasi on rennompi. - Käytännöllinen
Asiahan on ihan yksinkertainen.
Kun huomaat itse, että jonninjoutavaa vaihdat vaatteita, niin lopeta se!
Siinä koko homma, helppoa! (Juu - ON HELPPOA, kun vain lopettaa!)
Itse tiedostat tilanteen järkevästi, - no ole sitten järkevä!
Lapsesi tarttevat sinua nyt kun ovat pieniä!
Ajattele minkä verran tuhraantuu= se on sinun lasten ajasta pois!
"Myös käsidesiä kuluu pullokaupalla kun yritän pitää kädet puhtaana." - Huomaatko itse miten hölmöä, sorry nyt vaan!
Eikö silläkin rahalla voisi ostaa vaikka lapsille terveellistä ruokaa?
Sorry nyt vaan, mutta ei tässä sössöttelyt auta. - Aikuinen nainen ja ei voi päästä pois tuollaisesta hölmöilystä.
Ota itseäsi niskasta kiinni, käy kuitenkin juttelemassa lääkärin luona ja keksikää joku tapa millä pääset eroon! Sairaslomalle et voi jäädä, joten eipä siinä ole muuta mahdollisuutta kuin vain lopettaa, - tai saat pian pakko-oireiset lapsetkin, kun seuraavat touhujasi.
Hae kirjastosta ilmainen rentoutusCD, kuuntele sitä illalla ja ota rennosti!- OCD äiti
Ap täällä vastailee, kiitos teille vastanneille tuntui jo ettei ole toisia pakko-oireisia äitejä kuin minä. Eteenpäin mennään vaikka välillä ei jaksaisikaan mutta pakko se on yrittää. Voimia kaikille teille asian kanssa kamppaileville! Ja sinulle käytännöllinen halusin sanoa että viestisi oli tosi käytännöllinen muttet selvästikään tiedä mitä OCD on tai selvästikään itse kärsi siitä sillä silloin asiat eivät todellakaan ole noin helppoja sen tietää jokainen OCD:tä sairastava mutta ihanaa jos sinulla on helppoa:) olen puolestasi iloinen, sillä sinun elämäsi on silloin helpompaa kuin meidän joilla OCD on ja toivon ettet tule koskaan tähän sairastumaan. Ja lapseni tietävät äitinsä oireet olen näistä puhunut heidän kanssaan ja onneksi eivät osoita minkäänlaisia pakko-oireiden merkkejä!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664582Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142249- 251764
- 121498
- 271433
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51298- 101227
- 131146
- 221086
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014