Moi! Olen tutustunut eri koirarotuvaihtoehtoihin, ja olen päätynyt kolmeen ero vaihtoehtoon,joista olisi tarkoitus valita koira meille eli: cavalier kingcharlesinspanieli, cairnterrierri ja tiibetinspanieli.
Mikä mielestänne sopisi parhaiten lapsiperheeseen? (tottakai lapselle olisi tarkoitus opettaa miten koiraa voi kohdella). Lapsemme on tällähetkellä 8 kuukautta vanha, ja tarkoitus olisi ottaa koira ehkä vasta sitten kun hän on taaperoiässä tai ehkä vasta myöhemminkin. Meidän perheeseen kuuluu nykyisin 10-vuotias amerikancockerspanieli.
Asumme kerrostalossa, joten olisi toivottavaa, että rotu ei häiritsisi hirveästi naapureitamme.
Mitä noista kolmesta rodusta suosittelisitte? Tai suositteletteki jotain muuta rotua?
Mikä mielestänne sopisi parhaiten lapsiperheeseen? (tottakai lapselle olisi tarkoitus opettaa miten koiraa voi kohdella). Lapsemme on tällähetkellä 8 kuukautta vanha, ja tarkoitus olisi ottaa koira ehkä vasta sitten kun hän on taaperoiässä tai ehkä vasta myöhemminkin. Meidän perheeseen kuuluu nykyisin 10-vuotias amerikancockerspanieli.
Asumme kerrostalossa, joten olisi toivottavaa, että rotu ei häiritsisi hirveästi naapureitamme.
Mitä noista kolmesta rodusta suosittelisitte? Tai suositteletteki jotain muuta rotua?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla ei ole käytännön kokemusta mistään mainitsemistasi koiraroduista, mutta itse en ainakaan ottaisi cavalierkingcharlesinspanielia, koska ne ovat hyvin alttiita sydänsairauksille. Toinen terveyspuolen huolenaihe on syringomyelia, mikä tarkoittaa sitä, että koiran kallo on liian ahdas sen aivoille. Sairaus on koiralle hyvin kivulias ja voi aiheuttaa vaikeuksia esim. liikkumisessa. Tämän takia en suosittelisi kyseistä koirarotua kenellekään. Jos aiot kuitenkin kingcharlesin ottaa, niin varmista, että vanhempien suvussa ei ole kumpaakaan sairautta.
Oletko kuullut sellaisesta rodusta kuin Pomeranian? Tutullani on tällainen koira ja perheessä on myös pieni lapsi. :)
se ap:n pointti että asuu kerrostalossa. Pommihan on oikea räköttäjä, pahempi kuin suomipystis. Jos siis kerrostlaoon haluaa koiran joka noista on hiljaisin, se taitaa olla kyllä juuri tuo cavaljeeri. Tipsuilla on kanssa huono tapa ääntelehtiä innostuessaan tai vahtiessaan tai tylsyyttään, jolloin herkkähermoisimmat naapurit saattaa häiriintyä. Cairnilla taitaa olla sama juttu, ja lisäksi ne ovat vähän äkkipikaisempia ja muutenkin vaativampia luonteeltaan. Muksu saattaa siis joskus saada vähän sormilleen, mutta toisaalta oppiipahan miten koiran kanssa ollaan.
Paras vaihtoehto siis taitaa olla cava, mutta kädet ristiin että saa yksilön jonka elämä ei pääty liian pian tuskallisen sairauden murtamana. Kannattaa pyrkiä näkemään pennun molemmat vanhemmat ja tutkia sukujen sairaustilastoja, ennen kauppahinnan lyömistä myyjän kouraan.
Pomerianit on pieniä koiria, eikä suositella pienten lasten kanssa, ei mitään ihan pieniä koiria. Siinähän koiralle menee henki kun pieni lapsi rojahtaa päälle.
samaa mieltä cavalierista. Hyvin sairas rotu. Paljon vaikeita perinnöllisiä sairauksia. Ihana rotu kyllä jos terveenä pysyy. Pomeranianit ovat älykkäitä pikkukoiri kuten muutkin saksanystykorvat, mutta omien kokemuksieni mukaan melko haukkuherkkiä. Tosin koulutuksella siihenkin voi vaikuttaa paljon. Ovat kyllä fiksuja ja suhteellisen helppoja kouluttaa.
Rotuja nyt on pilvin pimein mikä sopii..ja lapsiperheeseen sopii kaikki rodut riippuen ihmisistä.
Kyse on ennemmin lapsiperheen ajankäytöstä ja mitä harrastaa koiran kanssa. Eli jos aika ei riitä koiralle niin rotu sellainen joka menee siinä sivussakin. Mutta jos harrastaa niin voi ottaa energisemmänkin ja haastetta kaipaavan rodun.
Kuulostat enemmän hiemansiinä sivussa menevältä niin tiibetinspanieli noista.
Cavaljeerilla terveysongelmia ja kuolee nuorena. Eli tulee kalliiksi. Ja cairn voi kaivata enemmän touhua mitä tarjoat muuten hyvä sekin.
Pikkukoirat tarvii paljon tilaa, juoksevat jaloissa ja räkyttävät. Iso koira on rauhallinen eikä tarvitse paljoa tilaa, vain rauhallisen nukkumapaikan, sillä iso koira ei juuri sisällä liiku. Berninpaimenkoiralle riittää rauhalliset kävelylenkit ja se ei tarvi paljoa tilaa ja on rauhallinen ja lapsirakas. Paimenkoirana pystyy myös pitämään irti sillä berni ei päästä omistajaansa silmistään. Koiralla on myös hyvä ego eikä tarvi räksytellä toisille. Paimenkoirilla on myös hyvä ominaisuus, puremisenesto, eli eivät tarraa kiinni vaan osaavat varoa satuttamasta muita hampaillaan.
kotkan suunnalla ollut hiljattain tapaus, jossa muijalla oli kolme säyseää berniä talutuksessa. Jostain syystä yksi niistä sai päähänsä upottaa hampinsa useamman torilla kulkevan ahteriin. Että kivan säyseitä ne. Täällä meilläpäin on kanssa yksi sellainen, niin säyseä että ohikulkiessa ihmiset joutuu joskus astahtamaan pois jalkakäytäviltä välttääkseen hampaat ahterissaan. Eeh, ei oikein sulla nuo ruuvit kohdallaan, eihän?
Mites mietin myös esimerkiksi sellaisia rotuja kuin whippet ja englannin kääpiöterrierri? Onko kokemuksia minkälaisia rotuja ovat lapsiperheessä? Luin jostain, että whippeteillä saattaa olla eroahdistusta..onko yleistä tuolla rodulla? Vai riippuuko ihan yksilöstä?
Vaikea päättää mikä olisi sopiva rotu :)
Oikeastaan olen alkanut päätyä siihen, että mopsi saattaisi olla sopiva rotu meille. Tosin pitää vielä tutustua lisää kyseiseen rotuun. Kaipaisinkin kokemuksia mopseista!
on kai kanssa aikalailla epäterveiksi jalostettuja, hengitysvaikeuksista kärsiviä ja ilmeisesti keisarinleikkauksella maailmaantulevia otuksia. Sinänsä ihan kivoja kavereita, mutta haju usein kuvottava ja se sairas korina hengittäessä. Lenkkeillä niiden kanssa ei varmaan kovin paljon pysty.
Ja nuo ylempänä mainitut on sitten omanlaisiansa vipperiä ja tylstyneinä voivat olla aikamoisia tuhoeläimiä.
Harkitse laivakoiraa, shipperkeä?
Älä mopsia ota. Siinä on sellainen rotu, ettei sovi kenellekkään. Vai haluatko koiran jolla on hengitysvaikeuksia ? Koiran jota ei voi helle päivänä viedä ulos, kun ei koira sitä kestä ? Ja aivotkaan ei aina päähän mahdu. Juuri kuulin eräästä pentueesta, kolme pennuista oli vammaisia ja yksi terve.
Kiitos kommenteista! :)
Ne saivat minut todella miettimään, olisiko mopsi meille sopiva rotu ja tulin siihen johtopäätökseen, että luultavasti ei. Toivon, että koira ei kärsisi hengitysvaikeuksista, joten en halua turhan pitkälle jalostettua koirarotua. Toivon mahdollisimman tervettä ja hyvinvoivaa koiraa.
Ajattelin tutustua lisää esimerkiksi laivakoiriin, cairnterrierreihin, tiibetinspanieleihin ja englannin kääpiöterrierreihin. Noista roduista saa kertoa kokemuksia! Ja mikseipä muitakin suositella! :)
Älä ota liian siroa ja pientä koiraa kun lapsesi on vielä noin pieniä. Eli unohda kääpiöterrieri ja chihuahua.
Terrierit vaatii perehtymistä -ja aikaa.
Tiibetinspanieli, sussexinspanielikin olisi varsin hyvä luonteeltaan lapsiperheeseen ja riittävän kokoinen mutta harvinainen ja mikäli löydät terveen olisi hyvä. Shi tzu kunnon hengitysteillä..cotton bichon havanese
Voi pyhä kakka tätä keskustelua, minkä ottaisin näistä, no en mitään, no mites olis nää, ai no on sairaita no en sitte niitäkään, no mitäs sitte ottais....
Aargh!! Jos on pakko se rotuyksilö ottaa ettei sekarotunen kelpaa, niin aika vaikee on löytää sellasta rotua/yksilöä mikä olis terve. Kaikki rodut on jalostamalla tehty ja fakta on että ryttykuonoilla on hengitysvaikeuksia, pitkäselkäsillä ja selkäongelmia, silmät syvällä päässä -koirilla on silmäsairauksia... Voi haloo!
On rotuja joilla ei ole NIIN PALJON riskejä sairastua mutta kyllä suurin osa koiraroduista vaan omaa niitä tyyppivikoja.. Esim. rotikat/sakemannit päässä vikaa, mopsit hengitysongelmia, bokserit lonkkavikoja, australianterrierit tapaturma-alttiita, suomen ajokoirat allergioita... Näitä löytyy.
http://koirarodut.suntuubi.com
Katoppa sieltä kohta FAQ.
SUHT terveitä rotuja ovat esim suomen lapinkoira ja siperianhysky. Tiedän mistä puhun, omistin 9v puhtaan ajokoiran jolla 12 lääkettä päivässä eri sairauksiin, sydänvika viimeisenä joka aiheutti koiran lopettamisen. Nyt on 2 seropia (lapinkoira/labris sekä australianterrieri/bichon frise), ekaksi mainittu ollut täysin terve koko elämänsä ja toinen ihan pentu vielä ettei tiedä minkälainen tuuri käy, nyt ainakin vielä ihan normaali touhupakkaus.
En sitä tarkoita etteivät sekarotuiset sairastu, tottakai voivat saada ihan samoja sairauksia, mutta riski niillä on pienempi kun vanhemmat eivät jaa samoja ominaisuuksia.
Sitäpaitsi ne ovat yksilöllisempiä, luonnollisia pentuja, eivätkä ihmisen jatkuvan rahanahneuden tulosta. Kannattaa vaan katsoa ettei osta keltä tahansa jonka täytyy vaan päästä arvottomista "rakeista" eroon.
Meillä on 2 chihuahuaa, hiljaisia kuin mitkä, ehkä joskus saattaa vähän haukkua, jos nyt joku liikkuu pimeässä hitaasti yms. Koira ei vain pidä lenkeillä kauheasti muista koirista, meillä on ainakin niin, mutta kyllä koirat tulevat toimeen, jos on omassa kodissa se toinen koira. Tätä rotua voi pitää vanhempana vapaana, uskollinen omistajalleen, ja ystävällinen lapsille. Pentuna saattaa olla vähän villimpi tapaus. Valitettavasti nämä koirat oppivat todella hitaasti, meidänkin koira oppi Istu sanan vasta 1-vuotiaana. Maahan kyllä sujui nopeammin, ja kyllähän se jo osaa tempun Kuole :D Koulutukseen vain vaaditaan kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. Chihuahua ei ole kuitenkaan hirveän miellyttämishaluinen rotu. Vanhetessa on aika helppo lihoa, mutta niitäkään lisäkiloja ei tule, jos ei hemmottele liikaa koiraa..