Rintaan pistää, ahdistaa, happi loppuu, sekoan varmaan pian. En varmaan kohta jaksa enää, koko maailma romahtaa niskaan. Minulla ei ole mitään paineensietokykyä. Tällaista tämä elämä on ollut jo monta vuotta eikä ihme että synkät ajatukset valtaa mielen.
Ei taida paljon terapiat tai mikään muukaan auttaa jos asiat on näin huonosti. Toivon ettei kukaan ottaisi minuun mitään yhteyttä kun haluaisin olla vain omassa rauhassani. Tiedän että kuitenkin joku taas pyytää lähtemään johonkin enkä tiedä mitän sanoa.
Ei taida paljon terapiat tai mikään muukaan auttaa jos asiat on näin huonosti. Toivon ettei kukaan ottaisi minuun mitään yhteyttä kun haluaisin olla vain omassa rauhassani. Tiedän että kuitenkin joku taas pyytää lähtemään johonkin enkä tiedä mitän sanoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
no ei sentään pieretä, positiivista sekin!
Jos tuo oli tarkoitettu vitsiksi niin eipä jaksanut naurattaa yhtään tässä olotilassa.
nyt juksit, kuitenkin nauratti ;)
Mut vakavasti puhuen, tiedän omasta kokemuksesta tunteen kun tekis mieli vaan laittaa luuri kiinni tai olla ahdistuksen kourissa vastaamatta siihen. Kun ei viitsi valehdellakaan ja aina keksiä jotain kummallisia tekosyitä omaan tekemättömyyteen ja jaksamattomuuteen. Jos susta tuntuu et tarvit omaa aikaa ja rauhaa, niin ota sitä itsellesi tarpeeksi..muttei liiaksi..älä tee niin kuin minä..itse lopulta työnsin kaikki pois ja nyt olen yksin!
Ja jos tuntuu et omat voimat ei vaan yksinkertaisesti riitä, niin uskalla hakea apua, vaikka se tuntuis kuinka vaikealta!
Uskalla olla "heikko" myös sun kavereiden silmissä ja puhu niille asioista ja tuntemuksistasi..jos ne todella on sun ystäviäs, niin kyllä ne sen kestää.
Mene ulos joka päivä, vedä happea keuhkot täyteen reippaasti liikkuessasi. Rintapistos ei välttämättä ole minkäänlainen sydänoire, vaan kipua treenaamattomissa lihaksissa, joten jumppapumppaa, etunojapunnerruksia ja sen sellaista ... Kyllä she shiitä.
Joogaa tai lähde juoksee. Juokseminen paras minusta vaikka paikat olisikin rempallaan koska vetutuksen voi purkaa vauhdissa ja lenkin jälkeen on itkun tai naurun paikka joskus molempien ainakin mulla.