Hälyttävät uutiset mahdollisesta asteroidin törmäyksestä onnistui ylittämään uutiskynnyksen kesälomiaan viettävässä Suomessa. Kyseessä on asteroidi 2002 NT7, joka tulee maapallon läheisyyteen helmikuun 1 päivänä 2019. Jos kaikki mene huonoimman vaihtoehdon mukaan, niin silloin kello 13.45.36 Suomen aikaa maapallon eteläiselle pallonpuoliskolle rysähtää noin kaksi kilometriä halkaisijaltaan oleva ja noin 12 miljardia kiloa painava kivenjärkäle.
Laskelmat kuitenkin osoittavat että näin ei tapahdu, vaikkakaan sekään ei ole aivan varmaa. Mutta tämä asteroidi ei niin helposti periksi annakaan. Näyttää nimittäin siltä, että se on päättänyt joutua maapallolle tavalla tai toisella. Jos vuoden 2019 ohilennosta tulee huti, niin vielä tarkempi tähtäys on vuonna 2060. Silloin samana päivänä, helmikuun 1, kello 18 Suomen aikaan on jälleen mahdollisuus saada osumaan napakymppiin. Tämän jälkeen seuraava mahdollisuus on vuonna 2078.
2002 NT 7 kooksi arvioidaan luokkaa 2 km. Se kiertää ratansa kerran 837 vuorokaudessa (2,29 vuotta). Asteroidin rata on suhteellisen jyrkässä kulmassa (n. 42 astetta) maapallon rataan nähden. Lähimmillään se on 122 miljoonan kilometrin etäisyydellä auringosta ja radan kaukaisin piste on 397 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Maapallon kannalta hankalinta tässä on, että se sivuuttaa ratamme vain 318 000 kilometrin etäisyydeltä. Se on vähemmän kuin Kuun keskietäisyys Maasta.
Muutama satatuhatta kilometriä kyllä riittää maapallon ohittamiseen, mutta asteroidien radat kun eivät pysy täysin muuttumattomina. Niinpä ei suinkaan ole varmaa että asteroidi pysyttelee nykyisellä radallaan vaan se voi hitaasti muuttua. Jos muutos vie sen kauemmaksi kotiplaneetastamme niin hyvä on, mutta muutos voi olla aivan yhtä hyvin meidän kannaltamme pahempaan suuntaan.
Ei ainoa laatuaan
NT7 ei ole ainoa maapalloa uhkaava asteroidi. Laskentatavasta riippuen tutkijat arvioivat olevan parisen tuhatta asteroidia jotka tulevat niin lähelle maapalloa, että tarvitsevat silmälläpitoa. Niitä kutsutaan NEOksi - maata lähestyviksi kappaleiksi.
NEOssa on joukko asteroideja jotka tekevät todellisia lähiohituksia. Niitä kutsutaan mahdollisesti vaarallisiksi asteroideiksi. Tällaisia kappaleita on maapallon ympäristössä nelisensataa tunnettua kappaletta joiden koko on yksi kilometri tai sitä suurempi. Tutkijat arvelevat niitä olevan todellisuudessa ainakin kaksin- tai kolmikertainen määrä.
Mitä sitten olisi odotettavissa jos törmäys todella tapahtuisi? Maapallon geologisen historian aikana on sattunut useita, jopa suurempiakin asteroidien törmäyksiä. Valitettavasti, tai onneksemme, tämän kokoluokan törmäyksiä ei ole sattunut ihmiskunnan olemassaolon aikana. Tietomme törmäyksien vaikutuksista perustuvat siis laskelmiin ja geologisiin todisteisiin.
Noin kilometrin kokoinen kappale saa aikaan 20 - 40 km halkaisijaltaan olevan törmäyskraatterin, jolla on syvyyttä suunnilleen 5 - 10 km. Ilmakehää pöllähtävän kiviaineksen määrä on 130 - 11 000 kuutiokilometriä. Suurin osa tästä määrästä putoaa maahan melkoisen nopeasti muuttamien tuntien tai vuorokausien kuluessa. Putoamisalueen ympäristö satojen tai tuhansien kilometrien säteellä tuhoutuu paineaallon vaikutuksesta. Lisäksi räjähdyksen tulipallon näkyvyysalueella kaikki orgaaninen aine leimahtaa tulee ja epäorgaaninen sulaisi hieman samaan tapaan kuin atomipommin räjähtäessä.
Jos törmäävä asteroidi olisi useita kilometrejä halkaisijaltaan vieläkin tai suurempi, törmäysräjähdys saisi aikaan eräänlaisen pyroplastisen shokkiaallon joka vyöryisi halki mantereiden polttaen ja peittäen tuhkapilven alle kaiken mahdollisen.
Välittömän tuhoalueen ulkopuolella tulee olemaan alue joka kärsii totaalisen tuhon räjähdyksen ilmakehään nostaman ja maahan putoavan kiviaineksen vaikutuksesta. Tämän alueen laajuus saattaa olla jopa useita tuhansia kilometrejä.
Jos asteroidin törmäyspaikkana on meri, niin edellisten tuhovaikutusten lisäksi se synnyttäsi valtavan tsunamin joka kiertäisi mahdollisesti jopa kilometrin korkuisena maapallon ympäri ehkä useampaan kertaan. Hyökyaalto tuhoasi kaiken tielleen osuvan missä tahansa maapallolla.
Törmäysräjähdyksen välittömät vaikutukset eivät vielä pääty tähän. Valtava räjähdys synnyttää hyvin nopeasti kohoavan ilmapatsaan. Kohotessaan useiden kymmenien kilometrien korkeuteen, se synnyttää merkittävän sähkövarauksen pilven eri osin välille joka sitten purkautuisi salamointina. Se olisi ukkosmyrkky jonka veroista maapallolla on harvoin nähty.
Salamointi synnyttää ilmakehän typestä ja hapesta typpioksidia joka yhdessä veden kanssa muodostaa happoa. Toinenkin happolähde olisi olemassa, se on kiviaineksen rikkiyhdisteet. Ne vapautuvat, hajoavat ja muodostavat veden kanssa rikkihappoa. Typpi- ja rikkihappo sataisivat sitten maanpinnalle aikanaan tuhoten kaiken mahdollisen elollisen.
Vielä merkittävämpiä ympäristövaikutuksia syntyy hienojakoisesta kivipölystä joka jää leijumaan vuosiksi ilmakehään. Pöly estäisi auringon säteilyn pääsyn maanpinnalle. Säteilyn estyminen voi merkitä sitä, että ilmasto jäähtyy merkittävästi, mahdollisesti jopa päiväntasaajan seudulla alle nolla-asteen. Vaikka pölymäärä vähenisikin suhteellisen nopeasti muutaman vuoden kuluessa, ilmaston muutos voi olla pysyvää ja maapallon elinkelpoisuus voisi olla uhattuna. Ilmaston muutosta kutsutaan "ydintalveksi" koska ensimmäisen kerran tällaisesta sivuvaikutuksesta puhuttiin mahdollisen ydinsodan seurausten arvioinneissa.
Ilmaston muutokset voivat olla suunnaltaan myös toisenlaisia. Mereen osuessaan asteroidi höyrystäisi tuhansia kuutiokilometrejä vettä, joka ilmakehään joutuessaan toimisi tehokkaana kasvihuoneilmiötä voimistavana kaasuna. Silloin voitaisiin joutua positiivisesti itseään vahvistavaan kierteeseen ja kohonnut lämpötila haihduttaisi lisää vettä ilmakehään. Maapallon keskilämpötila kohoaisi edelleen ja lisää vettä haihtuisi. Lopulta oltaisiin siinä tilanteessa, että maapallon meret kiehuisivat kuiviin. Elämä maanpinnalla olisi tällaisessa tapauksessa päättynyt jo paljon aikaisemmin.
Vielä yksi vaikutus on käsittelemättä. Ilmakehän yläosiin, stratosfääriin kohonnut hienojakoinen pöly tuhoaisi otsonikerroksen. Pölyn laskeuduttua ja pilvipeitteen väistyessä, maanpinta saisi osakseen Auringon ultraviolettisäteilyn täysin vaimentumattomana. Se steriloisi maanpinnan ja suurimman osan meristä hyvin lyhyessä aikaa.
Tässä kuvatut seurausvaikutukset ovat tietysti äärimmäisiä tapauksia. Maapalloon tiedetään törmänneen suurempiakin asteroideja kuin mistä nyt on ollut puhetta. Ne ovat onnistuneet tuhoamaan 70 -95 % silloin eläneistä eliölajeista niin maalla kuin merelläkin. Vaikka kilometrin tai parin suuruusluokkaa oleva asteroidi onnistuisikin tuhoamaan "vain" 50 % lajeista, merkitsisi se hirvittävää tuhoa.
Ihmiskunnan nykyinen elämismuodot tuhoutuisivat täysin. Jossakin vuorten kätköissä saattaisi selviytyä joitakin ihmisiä, mutta he joutuisivat tulemaan toimen täysin omillaan ehkä vuosikymmeniä. Joka tapauksessa paluu kivikauteen ei ole mitenkään pois suljettu mahdollisuus.
-------------------------------------------------
Eli jos 2002 NT7 on laskelmista huolimatta törmäyskurssilla niin ihmiskunnan kannalta juuri mitään ei onneksemme ole tehtävissä. Asteroidin radan hidas muuttaminen on nyt myöhäistä, ydinlataus saattaisi hajottaa törmääjän vielä haitallisemmin kappaleiksi ja rakettivoimalla tapahtuva tönäisy ei tule poliittisesti/rahallisesti kuuloonkaan. Muslimien voimavarat eivät ikinä riitä kappaleen torjumiseen, länsimaailmalta taas on loppumassa aika jos kappale törmää. Joka tapauksessa mahdollinen törmäys helmikuun 1. päivä 2019 Suomen aikaa klo 13.45 tulee olemaan jysäys joka lopettaa ihmiskunnan kärsimykset kerralla. Minä toivon osumaa.
Laskelmat kuitenkin osoittavat että näin ei tapahdu, vaikkakaan sekään ei ole aivan varmaa. Mutta tämä asteroidi ei niin helposti periksi annakaan. Näyttää nimittäin siltä, että se on päättänyt joutua maapallolle tavalla tai toisella. Jos vuoden 2019 ohilennosta tulee huti, niin vielä tarkempi tähtäys on vuonna 2060. Silloin samana päivänä, helmikuun 1, kello 18 Suomen aikaan on jälleen mahdollisuus saada osumaan napakymppiin. Tämän jälkeen seuraava mahdollisuus on vuonna 2078.
2002 NT 7 kooksi arvioidaan luokkaa 2 km. Se kiertää ratansa kerran 837 vuorokaudessa (2,29 vuotta). Asteroidin rata on suhteellisen jyrkässä kulmassa (n. 42 astetta) maapallon rataan nähden. Lähimmillään se on 122 miljoonan kilometrin etäisyydellä auringosta ja radan kaukaisin piste on 397 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Maapallon kannalta hankalinta tässä on, että se sivuuttaa ratamme vain 318 000 kilometrin etäisyydeltä. Se on vähemmän kuin Kuun keskietäisyys Maasta.
Muutama satatuhatta kilometriä kyllä riittää maapallon ohittamiseen, mutta asteroidien radat kun eivät pysy täysin muuttumattomina. Niinpä ei suinkaan ole varmaa että asteroidi pysyttelee nykyisellä radallaan vaan se voi hitaasti muuttua. Jos muutos vie sen kauemmaksi kotiplaneetastamme niin hyvä on, mutta muutos voi olla aivan yhtä hyvin meidän kannaltamme pahempaan suuntaan.
Ei ainoa laatuaan
NT7 ei ole ainoa maapalloa uhkaava asteroidi. Laskentatavasta riippuen tutkijat arvioivat olevan parisen tuhatta asteroidia jotka tulevat niin lähelle maapalloa, että tarvitsevat silmälläpitoa. Niitä kutsutaan NEOksi - maata lähestyviksi kappaleiksi.
NEOssa on joukko asteroideja jotka tekevät todellisia lähiohituksia. Niitä kutsutaan mahdollisesti vaarallisiksi asteroideiksi. Tällaisia kappaleita on maapallon ympäristössä nelisensataa tunnettua kappaletta joiden koko on yksi kilometri tai sitä suurempi. Tutkijat arvelevat niitä olevan todellisuudessa ainakin kaksin- tai kolmikertainen määrä.
Mitä sitten olisi odotettavissa jos törmäys todella tapahtuisi? Maapallon geologisen historian aikana on sattunut useita, jopa suurempiakin asteroidien törmäyksiä. Valitettavasti, tai onneksemme, tämän kokoluokan törmäyksiä ei ole sattunut ihmiskunnan olemassaolon aikana. Tietomme törmäyksien vaikutuksista perustuvat siis laskelmiin ja geologisiin todisteisiin.
Noin kilometrin kokoinen kappale saa aikaan 20 - 40 km halkaisijaltaan olevan törmäyskraatterin, jolla on syvyyttä suunnilleen 5 - 10 km. Ilmakehää pöllähtävän kiviaineksen määrä on 130 - 11 000 kuutiokilometriä. Suurin osa tästä määrästä putoaa maahan melkoisen nopeasti muuttamien tuntien tai vuorokausien kuluessa. Putoamisalueen ympäristö satojen tai tuhansien kilometrien säteellä tuhoutuu paineaallon vaikutuksesta. Lisäksi räjähdyksen tulipallon näkyvyysalueella kaikki orgaaninen aine leimahtaa tulee ja epäorgaaninen sulaisi hieman samaan tapaan kuin atomipommin räjähtäessä.
Jos törmäävä asteroidi olisi useita kilometrejä halkaisijaltaan vieläkin tai suurempi, törmäysräjähdys saisi aikaan eräänlaisen pyroplastisen shokkiaallon joka vyöryisi halki mantereiden polttaen ja peittäen tuhkapilven alle kaiken mahdollisen.
Välittömän tuhoalueen ulkopuolella tulee olemaan alue joka kärsii totaalisen tuhon räjähdyksen ilmakehään nostaman ja maahan putoavan kiviaineksen vaikutuksesta. Tämän alueen laajuus saattaa olla jopa useita tuhansia kilometrejä.
Jos asteroidin törmäyspaikkana on meri, niin edellisten tuhovaikutusten lisäksi se synnyttäsi valtavan tsunamin joka kiertäisi mahdollisesti jopa kilometrin korkuisena maapallon ympäri ehkä useampaan kertaan. Hyökyaalto tuhoasi kaiken tielleen osuvan missä tahansa maapallolla.
Törmäysräjähdyksen välittömät vaikutukset eivät vielä pääty tähän. Valtava räjähdys synnyttää hyvin nopeasti kohoavan ilmapatsaan. Kohotessaan useiden kymmenien kilometrien korkeuteen, se synnyttää merkittävän sähkövarauksen pilven eri osin välille joka sitten purkautuisi salamointina. Se olisi ukkosmyrkky jonka veroista maapallolla on harvoin nähty.
Salamointi synnyttää ilmakehän typestä ja hapesta typpioksidia joka yhdessä veden kanssa muodostaa happoa. Toinenkin happolähde olisi olemassa, se on kiviaineksen rikkiyhdisteet. Ne vapautuvat, hajoavat ja muodostavat veden kanssa rikkihappoa. Typpi- ja rikkihappo sataisivat sitten maanpinnalle aikanaan tuhoten kaiken mahdollisen elollisen.
Vielä merkittävämpiä ympäristövaikutuksia syntyy hienojakoisesta kivipölystä joka jää leijumaan vuosiksi ilmakehään. Pöly estäisi auringon säteilyn pääsyn maanpinnalle. Säteilyn estyminen voi merkitä sitä, että ilmasto jäähtyy merkittävästi, mahdollisesti jopa päiväntasaajan seudulla alle nolla-asteen. Vaikka pölymäärä vähenisikin suhteellisen nopeasti muutaman vuoden kuluessa, ilmaston muutos voi olla pysyvää ja maapallon elinkelpoisuus voisi olla uhattuna. Ilmaston muutosta kutsutaan "ydintalveksi" koska ensimmäisen kerran tällaisesta sivuvaikutuksesta puhuttiin mahdollisen ydinsodan seurausten arvioinneissa.
Ilmaston muutokset voivat olla suunnaltaan myös toisenlaisia. Mereen osuessaan asteroidi höyrystäisi tuhansia kuutiokilometrejä vettä, joka ilmakehään joutuessaan toimisi tehokkaana kasvihuoneilmiötä voimistavana kaasuna. Silloin voitaisiin joutua positiivisesti itseään vahvistavaan kierteeseen ja kohonnut lämpötila haihduttaisi lisää vettä ilmakehään. Maapallon keskilämpötila kohoaisi edelleen ja lisää vettä haihtuisi. Lopulta oltaisiin siinä tilanteessa, että maapallon meret kiehuisivat kuiviin. Elämä maanpinnalla olisi tällaisessa tapauksessa päättynyt jo paljon aikaisemmin.
Vielä yksi vaikutus on käsittelemättä. Ilmakehän yläosiin, stratosfääriin kohonnut hienojakoinen pöly tuhoaisi otsonikerroksen. Pölyn laskeuduttua ja pilvipeitteen väistyessä, maanpinta saisi osakseen Auringon ultraviolettisäteilyn täysin vaimentumattomana. Se steriloisi maanpinnan ja suurimman osan meristä hyvin lyhyessä aikaa.
Tässä kuvatut seurausvaikutukset ovat tietysti äärimmäisiä tapauksia. Maapalloon tiedetään törmänneen suurempiakin asteroideja kuin mistä nyt on ollut puhetta. Ne ovat onnistuneet tuhoamaan 70 -95 % silloin eläneistä eliölajeista niin maalla kuin merelläkin. Vaikka kilometrin tai parin suuruusluokkaa oleva asteroidi onnistuisikin tuhoamaan "vain" 50 % lajeista, merkitsisi se hirvittävää tuhoa.
Ihmiskunnan nykyinen elämismuodot tuhoutuisivat täysin. Jossakin vuorten kätköissä saattaisi selviytyä joitakin ihmisiä, mutta he joutuisivat tulemaan toimen täysin omillaan ehkä vuosikymmeniä. Joka tapauksessa paluu kivikauteen ei ole mitenkään pois suljettu mahdollisuus.
-------------------------------------------------
Eli jos 2002 NT7 on laskelmista huolimatta törmäyskurssilla niin ihmiskunnan kannalta juuri mitään ei onneksemme ole tehtävissä. Asteroidin radan hidas muuttaminen on nyt myöhäistä, ydinlataus saattaisi hajottaa törmääjän vielä haitallisemmin kappaleiksi ja rakettivoimalla tapahtuva tönäisy ei tule poliittisesti/rahallisesti kuuloonkaan. Muslimien voimavarat eivät ikinä riitä kappaleen torjumiseen, länsimaailmalta taas on loppumassa aika jos kappale törmää. Joka tapauksessa mahdollinen törmäys helmikuun 1. päivä 2019 Suomen aikaa klo 13.45 tulee olemaan jysäys joka lopettaa ihmiskunnan kärsimykset kerralla. Minä toivon osumaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä oli lähde? Ja mitä tämä tekee tällä palstalla? Vai olisiko todella sinun mielestäsi jotenkin muka parempi, että koko ihmiskunta tuhoutuisi kuin että muslimien suhteellinen osuus maailman väestöstä kasvaisi merkittävästi? Huh, huh...