Viime yönä en saanut unta ja pyöriskelin sängyssäni. Mietin ihastustani ja eri kohtaamisiani hänen kanssaan. Tunnustin aikoinaan tunteeni, kysyin haluaisiko kahville ja että katseet ja hymymme sai minut ihastumaan häneen. Mietin että olenko voinut tulkita kaikki ne katseet niin väärin, että jospa ne katseet olikin/on inhoa tai kauhua? Nainen usein kuin jäätyy tai menee hämilleen jos yllättäen tullaan samaan huoneeseen, olen tietty tämän käytöksen kuvitellut että hän on ihastunut, mutta viime yönä huokailin ja kouristelin että jospa se onkin kauhua tyyliin, VOI EI TUO TAAS!!
Kerran tunnustukseni jälkeen menin kahvioon, kun huomasin naisen olevan siellä, täytyy myöntää että itsekkin vähän säpsähdin. No, rohkasin itseni ja menin kahvioon istumaan, juomaan normaalisti kahviani. Nainen oli ehkä minuutin, kunnes se sanoi työkaverilleen että "nyt mua alkoi ahistaa, pitää lähteä". Tuo vaivasi kovasti ja kirjoitin seuraavana päivänä naiselle ettei minun takia tarvi ahistua etten pure enkä toki enää yritä lähetsyä häntä ihastusmielellä, kunnioitan sitä että nainen vastasi olevan varattu. Nainen vastasi ettei siitä ollut kyse, on vain hirveet työkiireet ja kertoi olevan harmissaan kun sain semmoisen mielikuvan?
Silti mieleeni alkoi yöllä vaivaamaan, että jospa sittenkin kyse on ahistuksesta? Voiko miehen ihastuksen tunnustus ahistaa naista, että se muuttuu jopa inhoksi?
Joka tapauksessa mietin yöllä keinoja miten tätä tapausta voisi lieventää? Tuskin enään on paluuta aikaan alkuun kun istuttiin samassa kahvipöydässä, mutta jos pääsisi edes tilanteeseen ettei nainen jäädy tai häkelly minut nähdessä? Nainen tuntuu muutoinkin välttelevän minua, työasiat joissa se voisi nopeiden ottaa minuun yhteyttä suoraan, hän ottaa aina yhteyttä esimieheeni ja esimies taas minuun.
Mietin yhtä keinoa, että jos ottaisin mallia vaikka yhdestä toisesta työpaikan naisesta jonka kanssa on vain työkaverisuhde, ei tunteita puolin toisin, moikataan vain kerran aamulla "huomenta/moro" tyyliin. Myöhemmin päivällä jos kohdataan käytävällä, ei yleensä edes katsota toisiamme. Mietin jos voisin alkaa käyttäytyä samoin tätä naista kohtaan johon ihastuin. Aamuisin vain moro, jos on työasiaa niin asiallisesti niistä voi keskustella/kirjoitella, mutta jos ohi kävelen myöhemmin päivällä, en enää katsoisi tätä naista päinkään, viileesti vain ohi. Ainakin jos voisin viestittää etten ole ainakaan minkään sortin uhka hänelle?
Onneksi olen ujohkona miehenä jo ennakolta käyttäytynyt vähän etäisesti tätä naista kohtaan, etten ole ahistellut muutoin kuin katseellani, en ole väkisten yrittänyt tunkeutua hänen "reviirilleen" ja alkaa kaveeraamaan.
Kerran tunnustukseni jälkeen menin kahvioon, kun huomasin naisen olevan siellä, täytyy myöntää että itsekkin vähän säpsähdin. No, rohkasin itseni ja menin kahvioon istumaan, juomaan normaalisti kahviani. Nainen oli ehkä minuutin, kunnes se sanoi työkaverilleen että "nyt mua alkoi ahistaa, pitää lähteä". Tuo vaivasi kovasti ja kirjoitin seuraavana päivänä naiselle ettei minun takia tarvi ahistua etten pure enkä toki enää yritä lähetsyä häntä ihastusmielellä, kunnioitan sitä että nainen vastasi olevan varattu. Nainen vastasi ettei siitä ollut kyse, on vain hirveet työkiireet ja kertoi olevan harmissaan kun sain semmoisen mielikuvan?
Silti mieleeni alkoi yöllä vaivaamaan, että jospa sittenkin kyse on ahistuksesta? Voiko miehen ihastuksen tunnustus ahistaa naista, että se muuttuu jopa inhoksi?
Joka tapauksessa mietin yöllä keinoja miten tätä tapausta voisi lieventää? Tuskin enään on paluuta aikaan alkuun kun istuttiin samassa kahvipöydässä, mutta jos pääsisi edes tilanteeseen ettei nainen jäädy tai häkelly minut nähdessä? Nainen tuntuu muutoinkin välttelevän minua, työasiat joissa se voisi nopeiden ottaa minuun yhteyttä suoraan, hän ottaa aina yhteyttä esimieheeni ja esimies taas minuun.
Mietin yhtä keinoa, että jos ottaisin mallia vaikka yhdestä toisesta työpaikan naisesta jonka kanssa on vain työkaverisuhde, ei tunteita puolin toisin, moikataan vain kerran aamulla "huomenta/moro" tyyliin. Myöhemmin päivällä jos kohdataan käytävällä, ei yleensä edes katsota toisiamme. Mietin jos voisin alkaa käyttäytyä samoin tätä naista kohtaan johon ihastuin. Aamuisin vain moro, jos on työasiaa niin asiallisesti niistä voi keskustella/kirjoitella, mutta jos ohi kävelen myöhemmin päivällä, en enää katsoisi tätä naista päinkään, viileesti vain ohi. Ainakin jos voisin viestittää etten ole ainakaan minkään sortin uhka hänelle?
Onneksi olen ujohkona miehenä jo ennakolta käyttäytynyt vähän etäisesti tätä naista kohtaan, etten ole ahistellut muutoin kuin katseellani, en ole väkisten yrittänyt tunkeutua hänen "reviirilleen" ja alkaa kaveeraamaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Naiset on just tuommosia. Itellä ollut vuoden sisään 3 vastaavanlaista tapausta. Ensimmäistä naista pyysin kanssani leffaan, kun oltiin niin samantyyppisiä ihmisiä kaikin puolin (ihmekyllä suostui). Myöhemmin nainen laittoi mulle viestiä, että lähetäänhän ihan vaan kavereina, että ei treffeille... ja sitten lopulta perui koko tapaamisen (rupesi pikkasen vtuttamaan). En sen jälkeen juurikaan pitänyt häneen yhteyttä, mutta huomasin kerran peilin kautta, että hän katseli minua. Ei olla enää siis minkäänlaisissa tekemisissä, mutta väleissä kumminkin.
Toiselle myönsin suoraan olevani kiinnostunut hänestä ja kuten tavallista pakit tuli. Hän ei kumma kyllä oikeastaan reagoinut minuun sen ihmeellisemmin kuin aiemmin. Itseasiassa ollaan tosi hyvissä väleissä ja keskustellaan päivittäin.
Tämä jälkimmäinen onkin sitten erittäin tuore tapaus. Pyysin häntä ulos kanssani ja vastaus oli jotain erittäin epämääräistä, eli pakit kuten normaalisestikin... Oli tämän jälkeen koulusta pois useammankin päivän putkeen, en tiiä johtuko minusta tai jostain muusta syystä. Ei olla tosiaan puhuttu juuri mitään sen jälkeen. Mitä nyt ite sanonu jotain ohi mennen, mutta hän ei ole puhunut mitään minulle.
En mää ymmärrä, että miksi naisia pitäisi ahdistaa se, että joku mies olisi aidosti kiinnostunut heistä... kyllä minä ainakin tykkäisin jos mulle joku nainen joskus tekisi aloitteen, mutta eihän ne tee... tai no teki yks likka 2 promillen humalassa. Tämä tyttö oli ihastunut minuun useamman kuukauden ajan, mutta itse en ollut silloin kiinnostunut hänestä. Myöhemmin menin siihenkin tyttöön ihastumaan ja kuten luonnollista pakithan siltäkin tuli... ehkä se joku päivä natsais itselläkin :D
No ehkäpä lähestyin väärin, olisi kait pitänyt tehdä kuperkeikka, kieriä kolme kertaa ympäri ja lopuksi seistä käsilläni sanoen dinga-dinga-ding-dong!? Eli liian suora lähestyminen pelästytti naisen ja omalla kohdalla nainen taisi ollakin varattu. Silti varattuna naisena olisi voinut jättää ne hymyt ja katsekontaktit tekemättä, ei muutkaan naiset työpaikallani noin ole käyttäytyneet.
En vain ole semmoista "peli"mies tyyppiä joka menee juttelemaan niitä näitä naisille, en edes tuntemattomille miehille juttele niitä näitä. Jotta voisin jutustella rennosti, vaatisi tämä yhteistä aikaa ja totuttelua toisen ihmisen ajatusmaailmaan että onko se edes yhteneväinen? Naiset kuvittelee vissiin että syvästi silmiin tuijottaminen saa jokaisen miehen juoksemaan paikalle kuin koiran häntä heiluen, jotta siitä se tutustuminen lähtee, ei toimi minun kanssa ikävä kyllä.
Olen nuori nainen ja jokainen poika/mies on lopulta torunut minut. En kestä ujona sitä eikä kukaan ole koskaan lähestynyt minua (tai muutaman kerran on yrittänyt mutta perääntynyt lopulta kun olen huomannut). Ja sitten sekin et ei enään vastaa mulle jos kysyn mitä kuuluu :(
Joko mä oon tavannu vaa ääliöitä jotka ei itsekkään tiedä mitä haluaa tai vika on jossain muualla mut sitä en sit tiiä missä. Mä en koht juttele kellekkään jätkälle oon niin rikki ja kaikki saa mut tuntemaan huonoks..
Tiedät ainakin miltä miehistä tuntuu. Pakkeja ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Ajattele vaikka niin että se oli sulle väärä henkilö ja on hyvä ettei tartte miettiä sitä enää.
Toi hiljaisuuteen jättäminen on kyllä mieheltä aika akkamaista ja tekevät kyllä itsestään vaan pellen sillä tavalla. Samalla tavalla itseäni kohtelevia naisia en kyllä viitsi edes tervehtiä, hukkukoot omaan kusipäisyyteensä.
Kiitos tuo piristi kummasti (jos viesti oli tarkoitettu minulle nimimerkki "159478"). :)
Voi kyllä olla et on tullut minun ja tämän kyseisen kundin kanssa väärinkäsitys ja hän olisi loukkaantunut niin kuin minäkin...En kyllä uskalla enää viestittää hänelle kun ei sitä tiedä johtuuko käytös siitä et haluu musta eroo vai et on loukkantunut. Miten helposti miehet te yleensä loukkaannutte? Otatteko kaiken joskus henkilökohtaisesti?
@ap. "No ehkäpä lähestyin väärin, olisi kait pitänyt tehdä kuperkeikka, kieriä kolme kertaa ympäri ja lopuksi seistä käsilläni sanoen dinga-dinga-ding-dong!?"
Kokeile ennemmin lähestyä naista samalla heitellen satasen seteleitä maahan ja pyöritellen Ferrarin avaimia kädessä. Jos vielä kävelet ilman paitaa ja näyttelet sixpackkiäsi niin menestys on taattu.
Loukkaantumisherkkyys riippuu ihan päivästä, joskus ei pysty kuuntelemaan edes radiota loukkaantumatta. Hyvinä päivinä et sitten taas edes tajua kun joku vittuilee.
Enneminkin omana itsenäsi ja reilusti kohtaa. Ja varma tapaus olet
Moi