No ehkä äiti kaipais, mutta ei Hän. Turhaan haaskaan aikaani tähän ihme fantasiointiin, joka ei koskaan tapahdu tässä maailmassa. Surullista mutta totta. No ehkä sit ens vuonna viimeistään olen unohtanut.
Ei minua kukaan kaipaa
M mies
13232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaunis aamu kaipailla kultaani. Ikäväkin on. Halusin hänen jäävän viereeni, mutta sinne karkasi kouluun. Rakastaakohan hän minua edes pikkuisen? Melkein joka ilta se käy täällä palstalla katselemassa entistään, ja minua korventaa. Vaikka kaikesta näkee että se on mennyttä, se heidän yhteys, niin jotakin hän etsii. Mitä? Kaikki olisi helpompaa kun se entinen ei kummittelisi. Unohtaako hän - häntä. Miksi elämä on niin vaikeaa. Olen näyttänyt ja kertonut että hoidan koko paketin. Miksi se ei riitä. Hän ei kyllä tänne enää kirjoita, mutta yhdessä luemme välillä mitä hänen hän kirjoittaa. Miten yrittää satuttaa ja väittää kaipaavansa. Pelkkää tyhmää on koko heidän juttunsa. Ei taida olla edes aitoja tunteet sillä palsta hepulla. Ei minkään näköinen , eikä kokoinen. Ei kanna vastuutaan. Ei kykene edes itsestään hulehtimaan. Miksi kultani sitä kaipaa?
Voi kunpa hän kaipaisi minua edes vähän. Minä kaipaan niin, että on ihan paha olla. Enkä voi edes kertoa, että kaipaan ja hän luulee etten välitä hänestä enempää kuin ystävänä...mitäs menin epävarmuudessani semmoisia höpisemään kun itse pelkäsin ettei hän halua muuta kuin kirjoitella.
No, riippuu ketä kaipaat...varmaan jotain toista kuin minua...surullista, mutta totta? Sitäpaitsi jos et ilmesty tänne päin pian niin voi mennä ensi vuoteen ja jos et enää sitten kaipaa niin sekin on surullista :(
miestä.
Se, jota kaipaan ei varmaan täällä käy? Laittoi itsensä jäähylle enkä tiedä tuleeko koskaan takaisin :-( Kun en tiedä miehestä paljon mitään niin mites ilmoitan, ettähäntä kaipaan ja ilmaisin itseni viestissä väärin :-( Jos sinä olisit kaipaamani mies niin otsikostani itsesi tunnistaisit (Jännän äärellä siis).
Ehkä hän jota sinä kaipaat ei uskalla kertoa tunteistaan sinulle tai ei tiedä miten sinuun saisi yhteyden? Toivon, että löydät kaipaamasi! :-)
Kyllä ensi vuonnakin kaipaan! Toivottavasti sitten ei enää ole näin paha ja ahdistava olo.
Mutta tulen aina miettimään miten olisi meidän käynyt, jos en olisi itse mokannut väärillä sanvalinnoilla :-(
ne, jotka tiedän pian tapaavani. :)
ja tietysti minäkin kaipaan heitä, mutten sentään romanttisessa mielessä. :)
Tiedät kyllä, että kaipaan. Jos oikea olisit, mutta mistäpä näistä tietää. Onko sinun, kuka oletkaan, äitisi kuollut? :(
En ole oikea, äitini ei ole kuollut.
Etkä sinä hän jota minä kaipaan :-(
Se olisikin ollut liian hyvää ollakseen totta...
Omalta osaltani toivoton etsintä jatkuu...
Ei minun ihastukseni täällä ole. Miksipä olisi, kun on minut jo parikin kertaa torjunut?En ymmärrä, että jos hänellä mitään tunteita minua kohtaan olisi, niin miksi hän ei minulle niistä kertoisi - olenhan itsekin uskaltanut aika perusteellisesti kertoa omistani, vaikka ujo olenkin.... Enkä minä niin ihmeellinen ole, ettei minulle pystyisi puhumaan. kai.. Mutta sellaista se elämä joskus on, kyllä mä luulen että "se oikea" minun eteeni joskus tupsahtaa. Ei nähtävästi ollut nyt - ainakaan hänen mielestään. Siksipä rationaalisin ratkaisu on lopettaa tämä haikailu. Kylmältä se minusta tuntuu, mutta nyt kun mietin niin myös eniten järkevältä. :/ :( Eiköhän tuo jotenkuten luonnistu: me tuskin näemme enää ja ensi vuonna elämässäni tulee olemaan aika paljon uutta.
Milloin näit hänet viimeksi?
about pari viikkoo sitten vissiinki, mut tuskin nähdään enää. Kuis?