Yleinen ihmettelyn aihe monissa judoseuroissa on se miten vaikeaa on saada tarpeeksi ohjaajia judoharjoituksiin. Monet ryhmät toimii meidänkin seurassa 1-2 ohjaajalla vaikka lapsia/harjoitus voi olla jopa 15-20. Pula ohjaajista on kova. Niin, mitä ohjaaja saa sitten siitä että uhraa vapaa-aikansa tälle jalolle harrastukselle? Useimmiten lähes ei mitään. Matkakorvauksia saati päivärahoja ei makseta. Kuitenkin ohjaajan oletetaan myös osallistuvan kilpailumatkojen kyydityksiin sekä ohjaamiseen kilpailuissa. Lisäksi tulevat harjoitteluohjelmien suunnittelu, viestintä vanhempien kanssa, judomateriaalien tulostus. Ja kaikki tämä menee omaan piikkiin. Lisäksi pitäisi vielä osallistua ilmaiseksi kaiken maailman judotapahtumiin jotta seuran harrastajamäärää saataisiin lisättyä = saadaan seuralle rahaa. Mihin tuota rahaa sitten käytetään? Suppean kilpailija/valmentajaryhmän ulkomaanmatkoihin.
Hyväntekeväisyyttä
Kysyn vaan
12327
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä mieli, kokemusta ohjaamisesta, vyökorotuksia...? Pitääkö kaikesta saada isoa korvausta? Pienet lahjat ovat paikallaan, seurapuurtajia ei saa unohtaa. Vapaaehtoistyötä HARRASTUKSEN parissa. Tosin nykyisin monelle vapaaehtoistoiminta on tuntematon käsite ja muutama saa puurtaa muidenkin edestä.
Mieluummin treenaan oikeasti judoa tatamilla, vaikka sitten vyökorotuksia tuleekin huomattavasti hitaammin. Ainakin tiedän ansainneeni vyöarvoni, ei tarvitse hävetä taitojaan vierailla saleilla.
Riippuu mitä haluaa korottaa, tummempiin vöihin tarvii hyvän tekniikan lisäksi opettajakokemusta ja/tai kisakokemusta.
Anteeksi. Juuri tuon kisapolku onkin se minun pehmeä tieni. Kun en kehtaa luistellen vyötä tummentaa. Kysymys: miten voit toimia ohjaajana, kun et oikeasti osaa? Jotkut kylläkin pystyvät, mutta onhan se nyt aika irvokasta. No jaa, kukin taaplaa tyylillään.
No onpas nyt todellakin löydetty hienot vastakohdat: kisaava aikuinen vastaan ilman palkkaa valmentava ohjaaja. Lienevät kuitenkin yleensä yksi ja sama henkilö, koska tätä puuhaa tehdään "rakkaudesta lajiin" eikä rahasta.
Se, joka keskittyy vain kisaamaan eikä ollenkaan valmenna voidakseen olla varma siitä, että hänen vyönsä on "ansaittu" toisin kuin muiden, voisi pysähtyä hetkeksi miettimään asioiden arvoja ja itsekkyyden vs lajin edistämisen eroa. Mitä siis saat lajilta, mitä annat lajille? Nopeampi eteneminen vöissä (miksi tärkeää) vai seuraavien sukupolvien auttaminen?
Miten seuratyö sulkee pois oman harjoittelun?
Ne, jotka on sitä mieltä, ettei anna ns. kallista aikaansa seuratyöhön, vaan käyttää ajan pelkästään omaan harjoitteluun, kun siitä kerran on maksanutkin, niin kannattaisi hetken miettiä seuraavaa itsestäänselvyyttä: yhden tai sen yhden kaverinkaan jäsenmaksulla ei makseta salivuokria eikä tatameja ym., vaan tarvitaan laajempi jäsenmäärä kattamaan kustannukset, myös niiden muutaman nuoren kilpailijan avustukset (yleensä pieni osa kilpailijan perheen sijoittamasta rahamäärästä). Jäseniä saadaan tarjoamalla harjoituksia ja harjoituksiin tarvitaan ohjaajia, yleensä vapaaehtoisia. Ihmisiä tarvitaan myös seuran toiminnan pyörittämiseen, jotta harjoitukset voidaan toteuttaa. Jos ei osaa ohjata (ja jokainen osaa toimia pääohjaajan apurina), niin muuta hommaa on tarjolla runsaasti. Helpottaisi kummasti muutaman työmyyrän taakkaa. Ja siksi siitä saa lisäpisteitä ylempiä vöitä varten. Yhteinen hyvä ja niin edelleen.
Itsekkyyttä my ass !
Ai että vakavasti harrastukseensa suhtautuva onkin nyt "itsekäs" ? On tämä maailma mennyt kummalliseksi :)
Taitaa muuten oikeasti mennä niinpäin, että ohjaajina toimivat etenevät huomattavasti nopeammin kuin "itsekkäästi" harjoittelevat ja kilpailevat. Onhan näitä 10 vuodessa 1. danin suorittaneita, jotka ikänään eivät kilpailleet, harvemmin edes ranttua, romuna kun olivat. Ja suurin piirtein samantien, kun vyö suoritettu, case closed, Egotrippi siltä osin valmis.
Aloittavatkohan seuraavaksi karaten ?
Aika monessa seurassa ohjaajien ei tarvitse maksaa harjoitusmaksua, ja joissain seuroissa seura maksaa myös jäsenmaksun liittoon. Onhan tämä ihan selvää taloudellista tukea. Seuratyö on enimmäkseen hyväntekeväisyyttä, niinhän se on. Ei ole ihme, että yhteisöllisyys yhteiskunnassa murenee pala palalta, kun kaikesta pitäisi aina maksaa.
No kun se ei toimi enää, siksi pitää maksaa. Kun maksetaan oikeasti saadaan useampi kiinnostumaan vetämisestä ja voidaan saada vetäjiksi paljon enemmän osaajia. Esimerkiksi niitä menestyneitä kilpailijoita.
Judo on yksi viimeisiä sissejä joka koittaa täysin harrastuspohjalta mennä.Tulevaisuudessa kuukausimaksut tulevat olemaan ihan toisessa luokassa kuin nyt.
En tiiä mistä suomeen on tullut tää kulttuuri, että mikään ei saisi maksaa ja jos maksaankin valtion/kunnan pitäisi maksaa se.
Kyllä vetäjille voisi maksaa kilometrikorvaukset kisoissa käymisestä, niin ei olisi ainakaan se esteenä kisoihin valmentamaan tulemiselle.
Kuinka moni juniorien jääkiekkovalmentaja lähettää joukkueensa lapset otteluun menemättä itse paikalle? Judossa se tuntuu olevan normaalia. Ei ihme ettei kisaamaan saada enempää junioreita.
Hyvä että edes joku uskaltaa puolustaa kulukorvauksia vetäjille. Pidemmän päälle korvaukseksi ei riitä pelkkä hyvän mielen saaminen ohjaamisesta. Väitän että moni muukin haluaisi saada edes kulut peittävää korvausta tehdystä vapaaehtoistyöstä. Sitä ei vaan uskalleta sanoa ääneen. Pelätään ehkä että leimaudutaan rahanahneiksi ja itsekkäiksi. Jos korvattaisiin reilusti vetäjille aiheutuneet bensa- yms. kulut saataisiin sillä keinolla lisää vetäjiä. Ja lisää valmentajia kisoihin tatamin reunalle. Ja tällä tavalla saataisiin lisää junnuja kisoihin, lisää lapsia peruskursseille jne. Laittakaapa seurojen vetäjät kysely ohjaajille keinoista millä saataisiin heidät osallistumaan aktiivisemmin seuran toimintaan. Jos kyselyyn saisi vastata nimettömänä, varmasti moni mainitsisi nuo kulukorvaukset.
No jo aikoihin eletty, jos vielä on judoseuroja joissa ei vetäjille makseta kulukorvauksia kisa- ja leirimatkoista.
Ja kyllä kohtuullista oli maksaa kaikki matkat kodin ja salin väliltä.
Jalkauttakaa Strategia! Ei pelkkiä puheita.