Miten teillä muilla on vaikuttanut pienen lapsen tulo perheeseen jossa on etukäteen jo ollut koiria.??
Siis kysyn tätä nyt koirien kannalta.
Meillä ainakin alkanut karvat raivostuttaa. Nään punaista, sinistä ja keltaista ja päästelen pääni sisällä 10 kirosanaa joka ikinen kerta kun nostan tuon touhukkaan pikkutoukan lattialta ja sen vaatteet ovat ihan karvoissa vaikka imuroin aina aamuisin heti melkeimpä ensimmäisenä.
Koirat harjataan päivittäin furminaattorilla, mutta silti sitä vaan varisee näistä kahdesta niin paljon.
Muutenkin olen huomannut noiden pörröjen käytösen muuttuvan. Ovat meinaan niin huomion kipeitä kun minulla ei riitä aikaa enää heille vaan ainoat hellyydet päivässä ovat juuri nuo harjaukset ja silloin tällöin kynsien leikkuu.
Vauvan tulon jälkeen myös lenkit ovat olleet ongelma. Mies käy aamuisin ennen töihin lähtöä ja alkuun kokeilin päivisin käydä noiden kanssa vaunuilla, mutta siitä ei tuu mitään. Toinen pelkää vaunuja kuollakseen ja tuo narttu on alkanut rähjäämään jokaiselle vastaantulijalle ihan kuin puollustaakseen meitä??
Joten päivisin sitten pidättelevät siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja pääsen heidän kanssaan ulos. Ollaan molemmat ihan rättipoikki päivistämme ja kummallakaan ei olisi enää energiaa käydä mm. pitkällä lenkillä..
Olen tässä nyt tullut ajatelleeksi noita koiria lähinnä heidän elämän laadun takia. Pitäisikö luovuttaa ja antaa ne "parempaan" kotiin. Vai miten te muut olette toimineet näissä tilanteissa??
Suuri ongelma on vielä se että toinen näistä täyttää 8, joten sopeutuuko tämän ikäinen enää mihinkään ja toinen taas on 5 ja joutuu syömään erikoisruokaa allergisen taustansa takia.
Rakastan heitä, mutta tuntuu ettei aika vain enää riitä. Mies kun tekee pitkää päivää jotta minä voin olla kotona ja energiaakaan ei tunnu riittävän.
Tuskin nauttivat kauheasti elämästään tällä hetkellä??
Siis kysyn tätä nyt koirien kannalta.
Meillä ainakin alkanut karvat raivostuttaa. Nään punaista, sinistä ja keltaista ja päästelen pääni sisällä 10 kirosanaa joka ikinen kerta kun nostan tuon touhukkaan pikkutoukan lattialta ja sen vaatteet ovat ihan karvoissa vaikka imuroin aina aamuisin heti melkeimpä ensimmäisenä.
Koirat harjataan päivittäin furminaattorilla, mutta silti sitä vaan varisee näistä kahdesta niin paljon.
Muutenkin olen huomannut noiden pörröjen käytösen muuttuvan. Ovat meinaan niin huomion kipeitä kun minulla ei riitä aikaa enää heille vaan ainoat hellyydet päivässä ovat juuri nuo harjaukset ja silloin tällöin kynsien leikkuu.
Vauvan tulon jälkeen myös lenkit ovat olleet ongelma. Mies käy aamuisin ennen töihin lähtöä ja alkuun kokeilin päivisin käydä noiden kanssa vaunuilla, mutta siitä ei tuu mitään. Toinen pelkää vaunuja kuollakseen ja tuo narttu on alkanut rähjäämään jokaiselle vastaantulijalle ihan kuin puollustaakseen meitä??
Joten päivisin sitten pidättelevät siihen asti kunnes mies tulee kotiin ja pääsen heidän kanssaan ulos. Ollaan molemmat ihan rättipoikki päivistämme ja kummallakaan ei olisi enää energiaa käydä mm. pitkällä lenkillä..
Olen tässä nyt tullut ajatelleeksi noita koiria lähinnä heidän elämän laadun takia. Pitäisikö luovuttaa ja antaa ne "parempaan" kotiin. Vai miten te muut olette toimineet näissä tilanteissa??
Suuri ongelma on vielä se että toinen näistä täyttää 8, joten sopeutuuko tämän ikäinen enää mihinkään ja toinen taas on 5 ja joutuu syömään erikoisruokaa allergisen taustansa takia.
Rakastan heitä, mutta tuntuu ettei aika vain enää riitä. Mies kun tekee pitkää päivää jotta minä voin olla kotona ja energiaakaan ei tunnu riittävän.
Tuskin nauttivat kauheasti elämästään tällä hetkellä??
Vastaukset 44
Vanhimmat
Siivoa se kämppä.
No tule siivoamaan!! Imuroin kolmesti päivässä! Luulis riittävän ja minua pidetään jo nyt siivousaddiktina.
Järkeviä vastauksia kiitos!
Jos 3 X päivässä siivoat ja kämppä on sotkuinen, niin opettele siivoamaan tai vie koirat eläinlääkärin tarkastukseen.
Kämppä ei ole sotkuinen. Meillä on aina hohtavan puhdasta lukuunottamatta koirankarvoja. Etkö nyt ymmärrä että kun tuo taapero menee ympäri kämppää niin ne karvat vain tarttuu vaatteisiin kun näin syksyllä on koirilla tuo karvanvaihtoaika.. Et taida itse koskaan omistanutkaan koiraa kun et noin yksinkertaista asiaa voi ymmärtää.
Nyt ei myöskään ollut murheena ainoastaan nuo karvat vaan yleisesti miten vauvan tulo perheeseen on muuttanut suhtautumisen koiraan??
Voitko lopettaa kommentoimisen jos ei ole järkevää vastausta! Kun ihan oikeasti haluaisin niitä kokemuksia kuulla.
Kyllä meillä on pari koiraa ja kissaa..vie koirat vaikka lenkille ja harjaa ne.
Osaatko lukea? Taidat itse olla uusavuton. Harjaamme koirat päivittäin furminaattorilla eli pohjavillan poistajalla.
Meillä 12-vuotias sekarotuinen koira ja 1- ja 3-vuotiaat lapset, kolmas tulossa. Koirasta lähtee ihan järkyttävä määrä karvaa, mutta inhoaa harjaamista, joten harjaillaan ehkä kerran kuukaudessa tai harvemmin. Kerran viikossa imuroin, kun sitten on karvaa niin paljon että on pakko. Tarpeilleen koira päästetään ulos irti, mies käy kävelemässä koiran kanssa yleensä viikonloppuisin kun on aikaa. Tuskinpa tuo kovin hääviä elämää on koiralle, mutta on kyllä jo ikääkin sen verran ettei hirveästi aktiviteettia kaipaa. Ulkona on päivisin myös narussa.
Kiitos vastauksesta.
Elikkä tilanteemme on varmasti aika samankaltainen. Minua vain harmittaa se että nuoremmalla koirallamme olisi kyllä energiaa tehdä vaikka mitä ja purkaa sitä energiaansa sitten sisällä mikä on aika ärsyttävää mutta ei tietenkään koiran vika.
Karvanlähtö on ihan tajutonta. Kesäisin ja talvisin on aika jees et riittää se kerran päivässä imurointi, mut kevät ja syksy menee yli äystäreiden.
Noutajia ovat meidän molemmat, joten paksu ja pitkä turkki on ja pohjavilla ei lopu vaikka kuinka harjaisi.
En haluaisi heistä luopua, mutta pelkään että tilanne jää tällaiseksi kun lisää lapsia kuitenkin haluttaisiin. Molemmilla koirilla kuitenkin vielä vuosia elämää edessä, niin että minkälaista elämää sitten, kun ei tiedä. Olisiko heillä kuitenkin parempi muualla. Ovat muutenkin kuin paita ja peppu joten samaan paikkaan pitäisi saada.
Aloitus sai minut näkemään punaista, sinistä ja keltaista. Miten kukaan voi olla noin kuvottava............. Sinä olet koirat ottanut ja sinä myöskin niistä huolehdit, lemmikistä, perheenjäsenestä, etenkään jo noin vanhasta ei noin vain luovuta. Ja mitä ne koirankarvat haittaa? Kuplassako pitää kasvattaa, ettei vain äidin kultamussukka saa pöpöjä ja allergiaa? Olisit jättänyt lapsen tekemättä!
En ikinä antaisi noita koiria pois ellen nimenomaan rakastaisi niitä niin paljon että haluaisin niille paremman elämän.
Koirat on hankittu vuosia ennen lasta ja ennen pääsivät joka päivä 3 kertaa päivässä pitkille lenkeille. Käytiin koirapuistoissa ja he saivat meiltä kaiken huomion ja rakkauden.
Asia on nyt toisin. Vauvan tulo vaikuttaa negatiivisesti aikaan jota ennen oli koirille antaa. Enää ei ole aikaa niin paljon. Minä ainakin olen sitä mieltä että kyllä ihmislapsi menee koiran edelle. Koira on kuitenkin koira vaikka perheenjäsen onkin.
Kuplassa en kasvata. Mutta kyllä inhottaa kun pieni vauva löytää karvakasan ja tunkee sen suuhunsa.
Tiedoksesi että kyllä meidän kultamussukka on niitä basilleja saanut väkisinkin.
Miksi minun olisi pitänyt jättää lapsi hankkimatta?
Siksi, kun olet itsekäs
Olen itsekäs koska minusta ihmislapsi menee tärkeysjärjestyksen edelle kun puhe on koirasta.
Olen itsekäs kun joudun hoitamaan kaiken yksin ja hieman siitä valitan.
Olen itsekäs kun elän muutenkin päiväni sumussa ja minulta ei riitä energiaa muuhun kuin vauvaan.
Opettele itse elämään 4 kk koliikin kanssa ja vaivaavan refluksin. Näin 1 v kynnyksellä kun heräät öisin tunnin välein eikä vauvasi nuku päiväuniakaan muuta kuin vaunuissa jotka liikkuu.
Hoida siinä sivussa kaksi isoa koiraasi ja kodin muut työt. Tee ruuat, siivoa, pese pyykit. Tästä kaikesta huolimatta KYLLÄ minä rakastan vauvaani ja hän on minulle kaikki kaikessa ja olen niin pahoillani ettei minulla ole energiaa muuhun.
Ennen kuin tiedät mistään koko totuutta, älä takerru pikkuseikkoihin!!
En ihan noin kärkkäästi alkaisi nyt kommentoimaan asiaa,mutta olen osaksi samaa mieltä että olet koirat ottanut ja heistä huolta pidät.
Tämän tiesit että koirat ovat siinä kun lapsen kerta olette tehneet koirien jälkeen. Yllätyksenä ei siis tilanne sinulle tullut. Vai?
Lapsi kasvaa. Ei jää siis konttaavaksi,vaan nousee sieltä lattialta ylös. Yllättävän nopeastikin.
Lenkit ovat soviteltavia asioita. Koiraa voi opettaa ja ohjastaa vaunujen kanssa. Niin että lenkit sujuvat jouhevammin. Tuskin sinun tarvitsee tehdä pitkiä lenkkiä,kunhan koirat saavat tarpeensa tehtyä ja mies vie pidemmälle sitten.
Itse en oikein tykkää että ollaan jotenkin noin avuttomia. Asioille voi tehdä jotain. Jos vaan haluaa.
Karvoista en sano mitään kun meillä on koira ja 4 kissaa. Lapsi ei enää konttaa,eikä makoile lattialle (muuta kuin uhmapäällä) joten sinänsä karvat eivät enää haittaa. Niin ja imuroin joka toinen pvä silti. Eikä meillä ole sotkuista.
Mutta siis meillä on melkein 40 kg painava koira. Ei siis mikään puudeli. Ja veti kun hevonen hihnassa. Isäntä sitten koulutti sen kulkemaan nätisti sivulla ja vetämättä ja niin pääsin itse koiran kanssa vaunuilla lenkille. Tein pienempiä lenkkejä ja isäntä sitten yksin pidempiä. Toki vaihdettiin välillä että minäkin tein yksistään pidempiä ja isäntä oli lapsen kanssa kotona. Joten koira ei ole kärsinyt mitenkään meillä lapsen tulosta. Huomiota saa kun lapsen päiväunien aikaan istun vaikka sohvalla ja koira tulee jalkojen juureen rapsuteltavaksi. Ihan kätevästi siinä voi hetken huomiota antaa.
Keksikään teidän perheellenne parhaat mahdolliset selviytymiskeinot. Eivät ne tarvitse kummempia olla. Ja muistakaa että lapsi kasvaa. Tälläistä tilannetta teillä ei ole enää vuoden päästä
Kiitos kerrankin asiallisesta vastauksesta. Niin olen tässä nyt toitottanut jo monelle että en haluaisi koirista luopua juuri heidän iän ja ylipäätään sen vuoksi että ovat rakkaita. Mutta mitä jos tilanne jatkuu samanlaisena on elämä koiralle kurja.
Nuo karvat on pienin asia mistä mesoan. Ne saa imuroitua vaikka niitä koko ajan variseekin. Mutta se että vanhempi koiristamme viettää koko päivän aikaa meidän makuuhuoneessa kun ei kestä tuota karvoista kiskovaa taaperoa. On muutaman kerran ärähtänytkin ja ymmärrän hyvin sillä kyseessä on jo aika vanha koira. Nuorempi taas ei pysy millään paikoillaan, mihin tahansa menen on se sitten wc, keittiö, lapsenhuone, olohuone, kylppäri, jopa sauna niin hän nysvää koko ajan perässä ja kaipaa ihan selkeästi hellyyttä. Ohimennen välillä rapsutankin mutta on raakaa koiralle saada näin vähän huomiota.
Suunnittelemme toista vauvaa syntyväksi vuodelle 2015 ja siitä en sitten enää tiedä tuleeko edes lisää.
Koirien käytös ulkonakin on nykyään ihan kamalaa. Ovat siis koulutettu kulkemaan kauniisti hihnassa, mutta nyt ovat molemmat saaneet jotenkin yliotteen. Tosiaan nuorempi vetää ja pomppii varmaan lähinnä juuri innostuksesta ja energiastaan ja tosiaan on pelänny vaunuja jo kohta vuoden, eikä ole hellittänyt vaikka olen antanut niiden möllöttää sisällä ja ollaan käyty niitä nuuskimassa ja tutustumassa niihin. Kun ne liikkuvat tulee koiralle pakokauhu ja alkaa riuhtoo itseään hihnasta, jotta pääsis pakoon.
Vanhempi koira taas niinkuin alkutekstissäkin kerroin vissiin puolustaa uutta tulokasta ja ärisee ihmisille ja muille koirille. Muuten kävelee hihnassa oikein kauniisti, mut hel***** on irti kun tulee ihminen tai koira vastaan. Nuorempi kun painaa sen 45 kg ja vanhempi 35 kg ja minä itse 50 kg niin voin kertoo et olen joskus vielä auton alla.
Tämä kaikki käytös alkoi heti vauvan syntymän jälkeen. Tiedä näkivätkö koirat minussa silloin jonkun heikkouden ja käyttivät tilauduusen kokeilla rajojaan.
Joten vaunulenkit ei tule koirien kanssa nyt kuuloonkaan. Mies on töissä klo 08-20 jopa 21.
ja kun tulee kotiin häntä ei kiinnosta koirat!! Minä olen ainut joka heitä harjaa ja antaa sen vähäisen huomion. Lenkeillä kävisin päivisin jos nuorempi hyväksyis vaunut. He pidättävät aamusta 07.30 lähtien sinne iltaan 20.30-21.30 asti.
Niille joiden mielestä olen itsekäs. Jokainen ihminen on jollain tavalla itsekäs ja se kuuluu asiaan, mutta olenko itsekäs jos en luokittele koiraa ja ihmistä tasa-arvoisiksi?
Minä nimenomaan välitän meidän koirista ajattelemalla että heillä on oikeesti nyt huono olla. Minä halusin jakaa ajatukseni teidän kanssaihmisten kanssa ja alunperin lähdin tiedustelemaan miten olette saaneet arjen pyörimään niin että koira saa tarvitsemansa. Mutta ihmiset lukivat vain rivien välistä kirjoitukseni ja takertuivat yksityiskohtiin kuin putkiaivoiset. Miksei kukan voi ajatella tilannetta kokonaisuutena.
Nämä asiat uupuvat:
Noutaja rotuinen koira vaatii:
Omistajan huomiota paljon (luonne kysymys)
Paljon aktiviteettia
Vähintään 2 tuntia päivässä ulkoilua (ei mitään köpöttely lenkkejä)
Nämä sentään saavat:
Koiramme saa ruuan, pikaisen talon ympäri lenkin, harjaukset, kynsien leikkuun, madotuksen, hieman silloin tällöin hellyyttäkin.
En luovu heistä mutta mielestäni tällainen elämä koiralle ei ole oikein!
Kun nuo koiranne ovat nyt 5 ja 8-vuotiaat, niin et siis 5-vuotta sitten ollut vielä aikessakaan peustaa perhettä noin seuraavaan viiteentoista vuoteen?
Itse olen aina tiennyt haluavani lapsia, joten meille lemmikkikissa hankittiin vasta kun kuopus meni kouluun. Ehkä kuulun sitten harvinaisen hyvin elämäni suunnittelevien joukkoon. :)
Koiraa meille ei tule ikinä, koska kun koira on asunnossa sisällä, vieras haistaa sen hajun ulko-ovelle asti. Huoneilman raikkaus on minulle erittäin tärkeää. Toista kissaakaan en aio hankkia, kun tästä aika jättää.
En 5 vuotta sitten tiennyt millaista on äitiys ja millaista on olla vauvan kanssa joten eipä tullut ajateltua silloin sitä kun koirat hankittiin. Tuskin kukaan tietää todellisuutta vauva-ajasta ennen kuin sen itse kokee. Minulla kun ei lähisuvussa ole pientä jälkikasvua ollenkaan. Eikä oikeastaan kaveripiirissäkään.
On myös olemassa niitä helpompia vauvoja, jotka nukkuvat mm. hyvin. Koskaan ei voi etukäteen tietää minkälainen temperamentti vauvalla tulee olemaan.
On paljon perheitä joissa on koira ollut jo ennen lapsen tuloa ja on paljon perheitä jotka mm. hankkivat koiran vaikka pieniä lapsia on jo. Nämä asiat vaikuttivat siihen että en pahemmin asiaa ajatellut kun lasta alettiin odottaa. Silloin ajattelin että kyllä ne siinä menevät hyvin ja lenkeillä käyn just vaunuilla sun muuta, mutta tulikin yllätyksenä kuinka paljon meidän koirien käytös muuttui.
teen heidän eteensä sen mihin minulla on aikaa ja energiaa. Kaiken ylimääräisen energian jonka revin jostain, annan heille. Hoitoa ei olla laiminlyöty. Just käytin molemmat vuosittaisessa hammashuollossa ja samalla rokotettiinkin taas ja kynnet kyllä leikataan, koirat pestään, ruokitaan hyvin ja harjataan hyvin. Mutta nuo lenkit harmittaa kun heistä näkee kuinka kaipaavat ulos juoksemaan. Välillä viikonloppuisin otetaan koko perhe autoon ja käydään lähimmässä koirapuistossa, jossa saavat juosta muutaman tunnin. Arkipäiviin vain tarveis saada ne lenkit myös jotenkin.
No sitten ymmärrän sinua paremmin. Unohdan joskus, että olen itse hoitanut vauvoja jo paljon ennen kuin sain ensimmäisen omani kypsässä 28-vuoden iässä. Minulle ei mikään lapsen hoitoon liittyvä tullut enää yllätyksenä.
Pitäisiköhän Suomessa ottaa kouluaineeksi yläasteella lapsen hoito? Näin ne, jotka ovat perheensä ainoita lapsia, ja jotka eivät ennen omaa lasta ole olleet oikeaan vauvaan minkäänlaisessa kosketuksissa, saisivat oppia mitä muutoksia vauva tulo voi tuoda perheeseen. Tähän voisi kuulua pakollinen työharjoittelu vauvaperheessä. :)
On kyllä kuitenkin hyvä, että olet huolissasi sekä koirien, että lapsen tilanteesta. Ei ne koirankarvat lapsen vatsassa ja etenkin hengitysteissä varmastikaan hyvää tee.
Kiitos ihanasta vastauksesta!
En siis aio koirista luopua, olen saanut osakseni haukkuja nyt paljon ja minua harmittaa ettei kunnollisia vastauksia ole oikein tullut. Olisin halunnut vain tietää miten ihmiset ovat sijoittaneet arjen elämän vauvan ja koiran kanssa varsinkin kun mies on paljolti päivät töissä.
Lapsen hoito tosiaan tuli yllätyksenä :) Perusasiat tietty hanskassa että mitä vauvaperheen arkeen kuuluu ja unettomat yöt yms. mutta esim. tämä meidän pienokainen kun itki ensimmäiset 4 kk mahakivuista ja refluksi on vaivannut vauvasta asti (nyt helpottanut). Tällaiset tuli aivan yllätyksenä. Tiesin kyllä mikä on koliikki mutta en mitä se oikeasti käytännössä tarkoittaa :D
Vauvan hoito kurssi voisi toimia hyvin jo ihan seksivalistuksen yhteydessä. :D
Koirankarvat tuskin tekee hyvää kun niitä joutuu kurkkuun ja masuun. Joudun useasti päivässä tonkimaan palleroita ton taaperon suusta :/ ja tosiaan imuri käy kolmesti nyt päivässä. Tilanne toki helpottaa taas talveksi kun karvaa ei niin paljon irtoa.
Itse täytän alkuvuodesta 28 :D Että aika samassa iässä on lapsi tullut, mutta iästä huolimatta ei vauvoja suvussa ole ollut ja itse tosiaan perheen ainut, ei sisaruksia. Kavepiireissä on monelle ura niin suuri juttu etteivät ole malttaneet kotiin jäädä :)
Olen siis todella huolissani näistä karvaisista kavereistani. Vaikka koira elääkin nykyhetkessä eikä ajattele menneitä saatika tulevaa harmittaa ihan pirusti se että he kaipaavat todellakin minun huomiotani ja niitä pitkiä lenkkejä. Ennen käytiin tosiaan 10 km päivässä ja nyt käytännössä talon ympäri ja välillä puistoissa.
Tuli mieleen, että jos sinne koirapuistoon ei ole kovin pitkä matka niin voisitko vaikeuksista huolimatta sinnitellä vauuilla sinne ja sitten päästää koirat puistoon juoksemaan?. Vauva nukkuisi vaunuissa, joita samalla voisit heilutella, jos ei nuku paikallaan olevissa vaunuissa.
Siinä samalla voisit ehkä heitellä palloa tms. noutajille. Näin saisivat koirasi kaivattua liikuntaa ja itsekin raitista ilmaa.
Onko sinulla autoa käytettävissä, edes joinakin päivinä? Oletan tässä siis, että perheessä, jossa on vauva ja kaksi noutajaa, on tilava auto. Jos puistoon on pitempi matka, mene autolla koko konkkaronkan kanssa ja päästä koirat puistoon, nukuta vauva samalla vaunuihin, jotka kuskasit autolla mukana. Aika vaivalloista, mutta voisi toimia.
Onko lähipiirissäsi ketään, joka voisi auttaa? Aikanaan kun minun lapseni oli 10 - 15 vuotias, hän kävi monta kertaa viikossa ulkoiluttamassa naapuruston koiria ihan omaksi ilokseen, koska tykkäsi kovasti koirista eikä meillä ollut silloin mahdollisuutta hankkia omaa lemmikkiä. Sattuisiko sinun naapurustossasi olemaan ketään vastaavaa?
Onko paikkakunnallasi dogsitter toimintaa? Sieltä voisi saada apua koirien ulkoilutukseen, tosin on maksullista.
Toivottavasti joku ratkaisu löytyy. Jaksamista!
Hei kiitos ideasta. :) Mun täytyy koittaa tuota. Meillä on noin 1km lähimpään puistoon ja sinne pääsee pururadan kautta aika syrjäisesti kävelemään. Auto löytyy ja tilava farmari on mut mies ajaa sillä töihin ja kakkosautoa ollaan harkittu että minullakin olisi mahdollisuus kulkea päivisin tarvittaessa ja helpottaisi kyllä kummasti. Tekeekin mies hurjasti nyt töitä et saatais toinen auto hankittua ja rahaa säästöön kun vaihdetaan lastenhoito vuoroa alkuvuodesta niin et minä menen taas töihin ja mies on hetken kotona.
Toinen koirista kun siis vaunuja pelkää mutta kaipa ajan kanssa tottuu kun vaan vähän "väkisin" vitkuttelee, mutta esim. yleisille teille tai keskustaan minä en ikinä ottaisi noita koiria mukaan, mutta tuo purtsi on kyllä aika hiljainen.
Onko kellään mitään ideoita, miten saisin koiran totutettua vaunuihin? On siis kyseessä niinkin hankala pelko et jos vaunut on sisällä jossain huoneessa niin koira ei suostu tulemaa edes huoneeseen. Saati niiden liikkuminen saa aikaan paniikin. Mitään muuta koira ei ole koskaan pelännyt kuin näitä vaunuja.
Flexin kanssa voisi onnistua tuo kävely puistoon, mutta normihihnassa ei mahdollisuuksia.
Kiitos sinulle "nyt jo mummi" aivan ihanasta vastauksesta. Juuri tällaista tänne kaipailinkin :D
Ihanaa syksyä sinulle :)
Lapsi kantoreppuun tai liinaan ja lenkille.
Jos lapsi on turvallisessa nukkumapaikassa päiväunilla, siis pinnasänky josta ei pääse putoamaan, minä lähtisin itkuhälyttimellä varustettuna vaunupelkoisen koiran kanssa lenkille. Lenkiltä koirat erikseen jos mahd. ja ilman vaunuja jos mahd. Kun lapsi varttuu niin totuta ajoissa kevyisiin rattaisiin pelokas koira (Brio Ponyt olivat suosikkini) ihan nuuhkimalla ja palkitsemalla makupalalla jo tyhjän rattaan lähestymisestäkin.
Nuorempi koira, joka on hellyydenkipeä: no varaa ihmeessä päivästäsi 10-15 minuuttia pelkästään koiran kanssa seurusteluun. Juttelet koiralle mukavia, silittelet ja rapsuttelet, ehkä jotakin pientä temppujen tekoa ja palkitsemista siinä yhteydessä myös. Koira on hätääntynyt, että hänet on hylätty, ja kokee hellyysvajetta siinä kuin lapsikin.
Vielä kämpän siivouksesta: märällä tai nihkeällä pyyhintä vasta vie karvat kunnolla.
Kiitos kaikille vaustauksista, lukuunottamatta muutamaa haukkujaa.
Olen nyt tilannut rintarepun ja itkuhälyttimen vien huomenna huoltoon. Siihen tuli joku vika ja ei ota signaalia toiseen.
Lohduttaudun ajatuksella että tämä tilanne tulee muuttumaan alkuvuodesta.
Mieheni tosiaan jää vauvan kanssa kotiin ja minä palaan töiihin.
Tämähetkinen tilanne kun mies tosiaan töissä klo 08-20 (21) muuttuu aika radikaalisti kun minun päiväni taas alkaa klo 06 ja päättyy klo 14.
Aikaa jää huomattavasti enemmän ja motivaatiokin varmasti nousee. Mikä sen ihanampaa kuin viettää koko perhe aikaa keskenään lenkeillä ja puistossa.
Onneksi nuo koirat ovat olleet aika ymmärtäväisiä, eivätkä ole näyttäneet agressiivisuutta vauvaa kohtaan (paitsi vanhempi muutaman kerran murissut). Olen murisemisen jälkeen vienyt hänet lepäämään rauhalliseen paikkaan.
Nuorempi ei välitä ollenkaan vaikka vauva välillä kerkee nappasemaan pyllykarvoista ja nuoremmalla muutenkin luonne niin herttainen. Käy mm. pesemässä vauvan paljaat varpaat aina kun silmä välttää :D ja antanut monenmoiset pusut vauvan poskelle :)
Kaiken tämän väsymyksen keskellä vain nyt tuli sellainen piste ettei jaksaisi enää, mutta muutama teistä sai kyllä mieleni niin paljon iloisemmaksi. Hyvää syksyä kaikille teille ihanille ihmisille, jotka tsemppasivat minua taas jaksamaan. Koiramme ovat aina olleet minulle tärkeintä maailmassa ja nyt vauvan tulo hieman romahdutti tärkeysjärjestystä ja luonnollisesti vauva meni edelle. Mutta vauva kasvaa ja varmasti kohta nukutaan taas öitäkin.
Nukuttiin jo muutama kuukausi täysiä öitä, mutta uusia taitoja tuli rytinällä ja nyt niitä treenataan öisin, eikä pieni malttaisi nukkua.
Mutta aika helpottaa, vauva kasvaa ja ikä tuo mukanaan helpotusta, kohta pääsen töihin ja taas sekin helpottaa.
Kun koirat alkavat päästä kunnolla ulos purkamaan energiaansa niin sekin helpottaa arkeamme.
Miksi sun mies ei voi tehdä "normaaleja" 8 tunnin työpäiviä? Lukiessani sain sen käsityksen että mies tekee vapaaehtoisesti ylipitkiä työpäiviä. Erityisesti jos sinä et pärjää kotona lapsen koirien kanssa, niin sun miehen kuuluisi mun mielestä tulla kotiin aikaisemmin auttamaan lapsen ja koirien kanssa. Sen ajanhan ne koirat jaksavat odottaa lenkitystä. Ihan tavallista, että omistajien tehdessä normaalia 8 tunnin työpäivää koirat ovat sen 10 h kotona odottamassa. Koirat oireilevat huonolla käytöksellä kun eivät saa tarpeeksi huomiota eikä niiden kanssa tehdä tarpeeksi.
Minusta silloin kun perheeseen tulee lapsi(a) (ja on lisäksi muitakin huollettavia) siellä kotona pitäisi viettää aikaansa tavallista enemmän. Ihan selvää, että lapsen tultua tekemistä ja työtä on kotona ihan eri tavalla kuin ennen. Yhteenvetona minusta miehesi 12 h työpäivät joka arkipäivä ovat tuossa se suurin ongelma.
Pitkät päivät ovat ongelman suuri aiheuttaja, mutta mieheni käy tällä hetkellä töissä tekemässä pitkää päivää että saadaan ostettua toinen auto ja saadaan rahaa säästöön.
Lainaa on tarpeeksi. Oma talo ja tuo meidän tän hetkinen autokin on lainalla joten lisää lainaa emme halua. jos mieheni tekini normaalia päivää mun tuet emme saisi säästettyä tarpeeksi nopeasti nyt rahaa.
Säästämme myös sitä varten kun vaihdamme hoitovuoroa alkuvuodesta ja minun tuloni ovat yli 1000 euroa pienemmät kuin mieheni vaikka hän tekisi vain 8 h päivässä töitä, että pärjäämme sitten kun minä menen töihin. Eikä tarvitse penniä venyyttää. Tämä oli väliaikainen ratkaisu ja muuttunee normaaliksi vuoden alusta.
Jos teillä on omakotitalo, niin pystyykö pihalle järjestämään koirille aitausta, jossa pääsisivät välillä päästelemään höyryjään? Niin, että sisälle tullessaan tyytyisivät loikoilemaan "eteisen kynnysmatolla" eivätkä näin karvaisi koko huuhollia monta kertaa päivässä?
Jospa tällä tyylillä malttaisivat myös paremmin odottaa lenkittämistä, sillä en toki tarkoita, että pihalla piipahtelut koirille riittäisi. Olisivat vain lisäaktiviteettina. Turkkikin saattaisi pysyä paremmassa kunnossa, koska viileässähän säässähän turkkin kuuluu paksuuntua, eikä karvaa lähtisi samoin kun nyt, kun koirien pitää olla liian paljon sisällä.
Pystyy laittaa aidan ja tarkoituskin oli kesällä pystyttää, mutta jotenkin taas aika loppui kesken. Muutaman kerran olen ihan päästänyt purkamaan pahimmat paineet miehen työpäivän aikana ja päästänyt vain ovesta ulos, mut en päästäny enää ku meinas nuorikko jäädä auton alle ku lähti holtittomana juoksentelemaan vapauden innostaan.
Aidan tolpat on itseasiassa jo pystytetty, mutta itse poikkipuut makaa autotallin lattialla.
Teetä aitaus valmiiksi heti jollakin työosuuskunnalla tms. Hyvä kun sinua kuulustellaan, selviää kaikki käytännön ratkaisutkin jotka äitiyden ja väsymyksen sumentamilta aivoilta jäävät pimentoon. Kyllä tää tästä, ja ulkoilu tekee karvaiselle parivaljakolle tosi hyvää. Aitauksen portintienoolle sisäpuolelle sepeliä tai laattoja ettei muutu mutavelliksi. Koirankopilla tuunattuna aitaus on viihtyisä. Esim. Zooplus tuo erittäin edullisesti kotipihaasi koirille mieleisen kopin elementteinä, jotka vain ruuvataan yhteen.
Kiitos oikeasti teille kaikille ihanille ihmisille! Voin meinaan sanoa et tämän kaiken väsymyksen saatossa en ole aikoihin saanut puskettua pääni sisästä yhden ainuttakaan järkevää ratkaisua ja nyt minulla on niitä kasapäin :D
Näytin eilen miehelleni tämän keskustelun ja hän oli ensinnäkin iloinen että hain apua tilanteeseen. Koira-aitaus rakennetaan nyt valmiiksi ja järjestämme aikaa koirille. Kiitos kaikille vielä!
No voisitko viedä koirat lenkille yksitellen? Vie tätä vaunukammoista koiraa ulos niin, että lapsi on kantorepussa. Jos lapsen kantaminen on raskasta, vie sitä toista koiraa vaikka niin että lapsi on vaunuissa. Viet vaan siihen kodin lähelle sen 10 min/koira niin että saavat tarpeensa tehtyä. Kun miehesi tulee töistä jompi kumpi tekee pidemmän lenkin koirien kanssa. Aamulla ja erityisesti illalla lenkitätte kunnolla koirat. Tilapäistähän tuo kuitenkin on.
Voin viedä yksitellen ja lienee ainut mahdollisuuskin :D Kantoreppu on tosiaan tilattu ja sillä mennään tuon pelokkaamman kanssa. Olen saanutkin tässä hyviä ideoita ja kiitos sinullekkin ideasta. Illalla käyn minä koirien kanssa ja aamuisin mies ennen töihin lähtöä. Tilapäistä tosiaan on.
Hanki robotti-imuri, aivan loistava koiranomistajalle! Meillä surruttelee yksinään välillä kaksikin kertaa päivässä! :)
Kantoreppu on hyvä idea. Mutta opeta koira kulkeman myös vaunujen kanssa. Kyllä ne oppii. Jos koira on ruvennut rähisemään vastaantulijoille, teillä on varmasti arvojärestys muuttunut koirien mielestä. Korosta johtajuuttasi, älä annan niiden mennä ovesta ennen sinua älä huomioi ellet itse pyydä niitä luokse.
Jos tuntuu hankalalta kannattaa ottaa pari yksityistuntia hyvältä kouluttajalta pulmien ratkaisemiseksi.
Lopussa kiitos kyllä seisoo!
Onko tuollainen robotti-imuri oikeesti hyvä?? Olen meinannut kauan sitä samsungin vanhempaa mallia mitä saa jo aika edukkaasti mut olen miettinyt että meneekö tukkoon helposti karvoista?
MInulla on ollut robotti-imuri käytössä pari vuotta ja voin sanoa, että se on oikeasti hyvä tietyin rajoituksi. Jos mattojen reunoissa on hapsuja, juuttuu imuri helposti niihin. Vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, imuri vain pysähtyy ja piipittää "hädissään".
Kun talossa on lemmikkejä, en jättäisi imuria touhuamaan yksikseen. Eläimet voivat pelätä sitä tai hyökätä sen kimppuun. Kuulemani tarinan mukaan jossain perheessä imuri oli touhunnut yksin kun ihmiset olivat poissa. Koiralla oli tullut vatsavaivoja ja löysä kakka lattialle. Imuri oli sitten varsin tehokkaasti levittänyt "tavaran" kodin joka kolkkaan. En tiedä onko tarina tosi, mutta teoriassa ihan mahdollinen.
Olipas hauska tarina :D
Meillä on vain yksi matto, joka on sijoitettu vauvan huoneeseen, joten ei tuottaisi ongelmaa imurointiin.
Voi luoja täytynee varmaan hankkia tuollainen robotti. Ainakin testi mielessä.
Tähän pisteeseen sitä ihmiset menee... Eka hankitaan koira, ehkä kaksikin. Sitten tehdään lapsi ja koirat jää kokonaan vaille huomiota "ei vaan riitä aika".. Tiedän monia perheitä, joissa on koiria ja hyvin pärjäävät. En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat luopumassa lemmikeistään vauvan takia. Koska kaikki tämä voidaan yhdistää, kun vain halutaan ja keksitään keinoja.
Koiraa hankkiessahan pitäisi miettiä tulevaisuuttakin. Missä asun 3, 5, 10vuoden päästä? Haluanko lapsia? Jos haluan, entä ne koirat? Ei heti voida olla heittämässä lemmikkiä ulos kun lapsi tulee taloon. Todella surullista ja raivostuttavaakin :(
Toivottavasti saat asiat järjestykseen ja voit pitää lemmikkisi, etkä luovu niistä. Ne ovat osa teidän perhettänne!
Älä pelkää en ole luopumassa heistä.
En tiedä onko sinulla lapsia, mutta jos on varmaan ymmärrät myös millaista on vauva-aika ja siihen lsäksi muut ongelman aiheuttajat kuten että olen tällä hetkellä yksin vastuussa lähes kaikesta?
Et lukenut koko ketjua, koska kommentoit noin.
Minä ymmärrän millaista on vauva-aika kun on vauva ja liuta eläimiä.
Koskaan ei ole kyllä tullut tilannetta että olisin edes miettinyt niistä luopumista. Kaikki on järjesteltävissä ja soviteltavissa jos vain itse haluaa.
Meillä on todella vaativa lapsi ollut vauvasta lähtien. Kuitenkin eläimet ovat tuoneet siitä jaksamista ja piristystä vaikeina aikoina.
Luin ketjun ja anteeksi ap,mutta teilläkin asiat on ihan ratkaistavissa enkä ymmärrä mikä on edes ongelma. Kerroit että autotallissa on odottamassa puut aitausta varten. Niin? Miksi sitä ei sitten tehdä vaan mietitään ensimmäiseksi elämistä luopumista? Tuota en ymmärrä. Ratkaisu on teillä,mutta ette sen eteen tee mitään.
Ja vaikka miehesi tekee pitkiä päiviä,aitauksen kyllä jaksaa niinä muutamana iltana tehdä jotta eläimet saavat helpotusta omaan elämäänsä. Ja sinä omaan päivääsi.
Voin vertaukseksi kertoa että oma mieheni tekee myös 12 h päiviä työmatkat päälle. Silti hän jaksaa touhuta työn päätteeksi kotona kaikkea.
EI oikeasti millään pahalla. Mutta ennemmin nyt tulee mieleen vaan uusavuttomuus ja sitä että ei viitsitä/jakseta tehdä asialle mitään. Vaikka ratkaisuja olisi.
Vauva-aikana oli 7 eläintä. Ja jokainen sai huomiota kaiken tohinan keskellä. Nyt valitettavasti vähentyneet 5,poismenon johdosta. Ja jokaisen kohdalla piti vauva tutustutttaa heihin ja tehdä kummallekin osapuolille säännöt selviksi.
Hyvä että teillä sai kaikki eläimet huomiota! Hyvä että sinun miehesi jaksoi tehdä 12 tunnin työpäivän jälkeen vaikka mitä.
Hyvä että sinä olet todella vahva ja jaksat vaikka mitä, vaikka vauvasi oli vaativa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole niin täydellisiä kuin sinä ja sinun perheesi.
AP tarvitsee nyt tsemppiä, eikä mollaamista!
Kyllä sitä ennen vanhaan jaksettiin tehä vaikka ja mitä. Munki äiti on jo 64v ja virtaa piisaa. Lapsia on kasvattanu monta ja isä käyny töissä. Koiria on ollu ja lisäksi lehmiä. Äiti hoitanu kaiken kotona, välillä sai apua mutta harvemmin. Eikä edes koskaan apua pyytäny. Kova oli painimaan hommia. Ei sillon mietitty elukoista luopumisia. Koirat toi paljon seuraa. Kiireistä aikaa pitkälti mutta äiti on sanonu että hällä on ollu onnellinen ja hyvä elämä. Lapset kun kasvettiin, autettiin pihatöissä, lehmien ruokinnassa, navettojen siistimissä sun muissa.
Kyllä monesti mietiskelen että miten se äiti vieläkin jaksaa porskuttaa etiäpäin. Neuloo ja virkkaa kaikenlaista, siivoaa, tekee ruokaa, hoitaa välillä lapsenlasta. Käy koiran kanssa lenkillä, pyöräilemässä pitkiä matkoja. Teräs kunnossa kieltämättä.
Nykyajan ihmiset valittaa joka asiasta, mitään ei viitsittäis yrittää ja kaikki pitäs tuoda nenän eteen. Voi voi, kyllä asiat on muuttuneet ja paljon.
Minunkin äidilläni oli liuta lapsia, lehmiä, sikoja, lampaita, kanoja, hevonen, koira ja kissoja hoidettavanaan, kun olimme pieniä. Ei elukoita hävitetty, kun vauva syntyi, mutta yksi iso eroavaisuus kuitenkin oli. Nämä eläimet eivät olleet SISÄLLÄ talossa. Elukat oli navetassa, lampolassa, tallissa, kanalassa ja ihmiset ihmisille tarkoitetussa talossa. Koira pääsi vain paukkupakkasella sisälle, eikä silloinkaan oikein pitkään sisällä viihtynyt, Se saatoi hetken torkahtaa kynnysmatolla ja pian halusi takasin ulos.
Mielestäni koirien paikka ei ole kaupungissa, paitsi jos kysymyksessä on joku kissankokoinen taskupiski. Miksi elämästä pitää tehdä niin vaikeaa? Älkää kiusatko koiria ja ottako niitä sellaisiin oloihin, missä niillä ei ole hyvä olla tai vaihtoehtoisesti missä ihmisillä on koirien takia paha olla.
Kyllä jokainen koira kuuluu maalle asumaan. En ymmärrä kun jotku ottaa jonku hevosen kokosen koiran pieneen kerrostalo asuntoon asumaan! Ei ne sinne kuulu!
Koira kuuluu maalle, missä saa olla pihalla niin paljon kun lystää! Eikä johki vilkkaaseen pieneen kaupunki yksiöön stressaantumaan ja pelkille remmilenkeille kävelemään. Koirat tarvitsee vapautta, irti juoksemista, metsässä samoilemista, hajujen haisteluita! Maalla se onnistuu parhaiten.
Mut näin se vaan on menny.. Nykyään otetaan koiria edes miettimättä tarkemmin rotua. Sitten otetaan hevosen kokosia koiria pieniin asuntoihin. Sitten otetaan koiria kiireiseen elämään jolloin koiralle ei tahdo löytyä tarpeeksi aikaa vaan käytetään tyyliin pienellä pissa kakka käynnillä ulkosalla!
Sitten on niitä jotka ottaa ties mitä tappajakoiria joiden luonteesta ja alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei ymmärretä juuri tuon taivaallista. On vaan niin siistii omistaa iso, vihasen näkönen koira!
Sitten niitä jotka hankkii koiran lapsille leluksi! Sitten niitä jotka hankkii koiran ns. vauvankorvikkeeksi ja kunnes oikea vauva syntyy niin koiralle potku perseeseen kun ei enään löydykään aikaa sille!!
Kerran luin jostain sivulta koirasta (oisko ollu jonku eläinsuojeluyhdistyksen sivu muistaakseni) joka annettiin pois lapsen syntymän takia toiseen kotiin. Koira käveli todella pitkän matkan uudesta kodista takaisin entiseen kotiinsa, pääsi perille mutta kuoli lopulta! Muistaakseni ei kestäny niitä vammoja mitä se pitkä matka aiheutti!
Asumme pienessä kunnassa 10 km päässä keskustasta!
Oma tontti, omakotitalo. Aita nyt vain jäi rakentamatta kun muutimme viime talvena maan ollessa jäässä ja nyt kesällä aika kulunut vaativan vauvan kanssa ja mies alkoi tekemään pitkiä päiviä. Tätä ennen asuimme rivitalossa.
Rodut meidän perheeseen on valittu hyvin. Vai eikö noutajat sovellukaan lapsiperheeseen ;) Koira hankittu vuonna 2005 pitkän harkinnan jälkeen ja kun tämä ensimmäinen oli kunnolla koulutettu ja kasvanut jo aikuisuuden portille hankittiin hälle kaveri vuonna 2008, joka myös koulutettiin niin että että heidän kanssa on mukava lenkkeillä ulkona. Koirat saivat liikuntaa 2-3 tuntia päivässä ja jo pelkkä aamulenkki oli 10 km purtsia ja metsää.
Aloin odottaa vauvaa, viimeiseen asti jaksoin pitää huolta koirista ja lenkkeilin viime metreille asti ja tällöin mies teki normaaleja päiviä, joten meillä oli aikaa vaikka millä mitalla.
Vauva syntyi. Mies vietti kotona kuukauden, sillä synnytys oli minulle kovin traumaattinen, eikä mennyt ihan kirjojen mukaan. Sain pahat vauriot ja näin ollen kykenin istumaan ensimmäisen kerran vasta kuukauden kuluttua synnytyksestä. Tällä välin mies hoiti koirat kokonaan, minähän en pystynyt kävelemään kuin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti.
Alku menikin hyvin, vaikka mies siitä sitten palasi töihin. Aloin parantua, kaikki alkoi sujua, mies teki normaalia työpäivää. Aamulla, päivällä ja illalla pääsi koirat lenkille. Minä yritin tuolloin käydä päivälläkin vaunuilla, mutta koin tämän mahdottomaksi varsinkin molemmilla koirilla. Tässä vaiheessa molempien käytös alkoi muuttua. Johtuneeko siitä että mies hoisi heidät niin monta kuukautta??
No jokatapauksessa vauvan ollessa kaksiviikkoinen alkoi huudot.
Vauva huusi 4 kuukauden ikään asti vatsavaivojaan lähes jokailta. Koliikiksi neuvolassa sanottiin. Lohdutonta itkua mihin ei auttanut mikään. Vauvalla todettiin myös refluksi.
Vauva on siis nyt 11 kuukautta ja minä en edes muista miltä tuntuu nukkua yli 4 tuntia putkeen. Nyt valvotaan uusia taitoja. Muutama kuukausi meni kun hän nukkui jo 5-6 tuntia putkeen, mutta sitten oppi vei unet.
Sairastin vauvan alkuaikoina myös lievää masennusta, jonka vuoksi kävin psykologilla juttelemassa. En ole siis koskaan aikaisemmin ollut mitenkään taipuvainen masennukseen, eikä suvussa sitä ole. Vauvanhoito ei tuottanut minulle vaikeuksia, vaan masennukseni johtui pitkästä toipumisajasta. Minulle tulee ajoittain vieläkin päin vittua menneen synnytyksen muistot vahvasti mieleen ja purskahdan tästä itkuun ja tuntuu kuin en saisi henkeä. Synnytyksessä kun meni kaikki pieleen. Minulle jäi niin suuret traumat, että seuraavaa synnytystä varten joudun käymään pelkopolilla ja se on varma.
Seksielämäkin alkoi kukoistamaan kuukausi sitten, sitä ennen ei miehellä ollut asiaakaan alakertaani.
meillä on ollut tässä kaikennäköistä. Mies aloitti kesällä 12 tunnin päivät ja siitä alkoi sitten nämä huoletkin. Minä rakastan koiriani ja ikävöin niitä 10 km aamulenkkejä. ja niin ikävöivät koiratkin. En todellakaan haluaisi että joutuisivat norkoomaan ulkona päivästä toiseen aitauksessa kun kerran ovat jo 8 ja 5 vuoden ajna tottuneet siihen että saavat olla sisällä.
Muutos on koirille suuri ja sen takia lähdinkin hakemaan apua täältä palstalta, jossa monenmoista kirjoittajaa löytyy ja ajettelin että varmasti jollain olisi samantapaista kokemusta. En alunperin ole lähteny tänne sillä mielellä että potkin koirani pellolle vaan että millaisia ratkaisuja ihmiset ovat tehneet ja miten koirat ovat saaneet tarvitsemansa huomion. Nyt viimeiset ovat taas takertuneet tuohon yhteen asiaan ja haukkuvat minut uusavuttomaksi. Mikä saa ihmisen haukkumaan. Te tiedätte minusta sen mitä olen tänne kirjoittanut, te ette tiedä minkälaisessa kusessa olen oikeasti täällä. Te ette tiedä miten tyhjä pääni on tällähetkellä kun en ole aikoohin saanut nukuttua. Voisimpa nukkua kun vauvani nukkuu, mutta miten nukun kun vauvani nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa????
Olen kerrassaan niin vihainen että tänne kirjoitellaan kuinka ennenvanhaan maalla!! En ole ikinä asunut maalla! Olen suurkaupungin lapsi. Minun ei ole tarvinnut lapsena hoitaa maalla eläimiä. En ole oppinut noita asioita. Joten ette myöskään voi asiasta minua syyllistää.
Koira joka on perheenjäsen kuuluu minusta kotiin sisälle, josta se viedään pitkille aktivoiville lenkeille ja sen kanssa touhutaan päivittäin. Mutta kotona se saa levätä. Näin meillä oli ennen ja se joka väittää että koirat saavat vauva-aikana saman huomion kuin ennen, puhuu paskaa. Tai sitten jättävät hoitamatta vauvan tarpeita (kerrankun täällä yksi huuteli kuinka vauvansa oli myös vaativa, mutta siltikään ei vaikuttanut eläinten huomioon mitenkään)
Hanki kotiapua MLL:sta tai kunnasta tappotahtiseen arkeesi. Hoitaja vie vauvan pitkälle vaunulenkille ja sinä nukut. Tai hoitaja ottaa vauvasta vastuun sisällä ja sinä lenkkeilet koirien kanssa. Tai hoitaja hoitaa vauvaa sisällä ja sina nukut univelkaa makkarissa. Ihan miten vaan, kunhan saat levättyä ennen töihin paluuta.
Tukijoukot hoi, onko lapsen kummeja tai isovanhempia tuuraamaan sinua päivän silloin toisen tällöin? Olet urheasti selvinnyt tähän asti, tsemppiä ja myötätuntoisia ajatuksia!
ehkä hankkia kantoliinan vauvallesi, jotta pääset koirien kanssa lenkille ilman vaunuja. Itse murehdin samaa asiaa, koska kolmas lapsi tulossa ja pelkään myös, että koiralle ei riitä tarpeeksi aikaa. Tottunut kuitenkin aika pitkiin lenkkeihin ja lähinnä kiintynyt juuri minuun. Koiramme ei ole edes mikään iso rotu, mutta aktiivinen rotu.
Kouluikäiset lapseni vievät siitä niin lyhyille pissa/kakkalenkille, että se ei ole niihin tyytyväinen, vaan vaativasti kyttää minua lähtemään lenkille. On tottunut esim. käymään metsässä, jossa tykkään itsekin ulkoilla. Tietenkin vauvan voi ottaa kantoliinassa ja myöhemmin rinkassa metsään.