Olen keskusteluja täällä seurannut ja huomannut kuinka ankarasti täällä tuomitaan eri osapuolia ja ennekaikkia varattuja. Varattu on tunteensa tunnustanut ja toinen, vapaa osapuoli häntä täällä parjaamassa. Yleensä vielä tilanteessa, jossa vapaa osapuoli ei ole tunteitaan irl ilmaissut. Voi moraalisilla tms. syillä perustella ratkaisuaan ja siten parjata tuota toista "täysin moraalitonta" ressukkaa. Mitä, jos se varattu näkikin teidän kauniin tulevaisuuden tarinan mahdollisuuden. Hänellä oli rohkeutta myöntää se, mutta ei hänkään yksin kauaa jaksa päätänsä seinään hakata. Sitten luovutaan toisista ja itketään täällä kuinka toisella ei ollut aikomustakaan jättää nykyistä suhdettaan. Mistä sen tiedät, arvailet. Varmasti osa ei jätä suhdettaan, mutta osa toimii toisin.Avioliittoa ja parisuhdetta tulee kunnioittaa, mutta tilanteet ovat erilaisia. Elämä on kuitenkin joillekin hyvin mustavalkoista ja oma paremmuus tärkeää. Siinä paremmuudessaan voi ja täytyy sitten elää. Valinta sekin, mutta rakkaudetonko?
Onneksi itselläni onnellisempi tarina, kiitos sinulle rohkeani. Melkein luovutin.
Onneksi itselläni onnellisempi tarina, kiitos sinulle rohkeani. Melkein luovutin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
se on varmaankin hienoa, kun koet paremmuutta sellaisesta....
Jotkut ovat valinneet tietynlaisen tien esim. Horon tien. Syynä usein lienee se että on kokenut henkistä, fyysistä tai jatkuvasti petetyksi tulemista tai ns. pelimiehen kohteeksi joutumista. Eikä uskalla ottaa enään ensimmäistä askeltakaan vastakkaista sukupuolta kohti. En halua lähteä yleistämään millään lailla, mutta aika usein tätä on tullut vastaan. Ehkä ainakin itse henk. koht olen tullut tähän tulokseen, koska koitan suojella itseäni niiltä joskus hyvinkin rankoilta petetyksi tulemisen tunteilta. Syytän joskus itseäni liiallisesta naiiviudesta, mutta viime vuosien kokemusten nojalla se on lujaa karissut pois ja realismi on tullut mukaan kuvioon. Voisi sanoa että tilannetaju, havaintokyky, älyä ja rutkalla elämän kokemusta. Osasin pelastaa viime kerralla oman nahkani pelaamalla takaisin vaikka sainkin horon maineen. Ainakin omaa etuaan tavoittelevat ymmärtävät pysyä jatkossa kaukana. Seksisuhteissa on se hyvä puoli ettei tarvitse huolehtia kuin toisen nautinnosta oman lisäksi. Sen voi katkaista silloin jos rupeaa tulee tunteita kuvioon sillä niinkin väistämättä käy tosin vähäksi aikaa. Lisää hyviäpuolia voisi mainita mmssa sinun ei tarvitse olla kenellekkään tilivelvollinen kuin itsellesi. Eli olen siis vapaaehtoisesti valinnut tämän tien. Ellen heittäydy vallan itsepäiseksi niin olen joskus vuosia sitten ollut rakastunut. Hän tietää sen kyllä Jota ikävöin vieläkin.
Elämänkokemus tuo monasti sitä suvaitsevaisuutta tähänkin asiaan. En tarkoita nyt pelkästään iän tuomaa kokemusta, sillä ei se aina niin mene. Helppo on tuomita ja arvostella, mutta omalle kohdalle osuessaan sitten huomaa mitä se rakastuminen sitten oikeasti on. Ei toisaalta voi näitä tuomitsijoitakaan syyttää, sillä mistä he voisivat tietää, jos kokemusta ei ole.
ensin kupit jakoon ja sitten tehköön kukin mitä haluaa
varattuna oleminen on takaportin jättämistä ja luusereiden hommaa siinävaiheessa kun tunteeet on kuolleet
Minusta tuntuu että se toinen osapuoli ei ole minua tuominnut vaikka tiesi alusta lähtien että olen varattu. Arvostan sitä. Rakastuin häneen ja vaikka en "tehnyt"mitään, kyllä se molemmille tuli selväksi että mistä on kyse. Hän odotti että eroan ensin. Tunne oli vaan niin vahva. Rakastuin päästä varpaisiin ja tuo toinen veti magneetin lailla puoleensa. Ja entisen puolisin kohdalla oli tullut selväksi että ero tulee joka tapauksessa.
Eli joskus kannattaa luottaa itseensä ja yhteiseen rakkauteen. Ja keskustella pitää kaikista asioista avoimesti.
Omaan tunteeseen kannattaa luottaa. Ei elämää kannata tuhlata epätyydyttävässä liitossa. Vain ihminen itse tietää minkälaisessa tilassa parisuhde oikeasti on. Vaikea sitä on ulkopuolisen nähdä. Tietysti parasta olisi lopettaa vanha suhde ennen uuden aloittamista, mutta joskus se uusi ihminen voi olla se voimavara, joka auttaa pääsemään ulos jo tuhoontuomitusta suhteesta. Aina ei omat voimat riitä, vaikka kuinka haluaisi.
Ei tunnu riittävän ei ja kuraa tulee joka suunnalta. Yritäpä siinä sitten.
niin paljon, helpommalla pääset jos et pohdi tuollaisia. ;)