Kun avaukseni kohde on Paavo Väyrynen, käsittääkseni tämä on keskustapolitiikkaa ehkä vähän suuremmassa määrin kuin lukuisat minusta - kapista - tehdyt avaukset. Onhan Väyrynen sentään Suomen Keskustan kunniapuheenjohtaja, minä - kapi - en ole edes puolueen jäsen, en kannattajakaan, joskin mielenkiinnolla sen politiikka seuraan ja usein siitä täälläkin kirjoittelen.
Inspiraation tähän sain, kun ostin tänään Lasse Lehtisen ja Susanna Ukkolan Väyrysestä kirjoittaman kirjan ”Vastarannan kiiski”. Sen verran olen kirjaa jo silmäillyt, että hyvä kirja se näkyy olevan. Lasse Lehtinen kirjoittajana takaa sen, että kirja on hauska vakavistakin asioista kertoessaan. Lehtisen väitöskirjan sdp:n ja Kekkosen suhteista sanottiin olleen kaikkien aikojen hauskin väitöskirja. Olen lukenut väitöskirjan kirjan muotoon saatettuna nimellä ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, eikä siinä paksussa kirjassa ole montakaan sivua, joilla ei saisi nauraa.
Hauska näkyy olevan myös tämä ”Vastarannan kiiski”, vaikka sen ekaluku ”Huikea hetki huipulla” saa lukijan hieman surulliseksi Väyrysen puolesta. Luku kertoo siitä, kun Väyrynen oli kesäkuussa 1980 valittu kepun puheenjohtajaksi vasta 33-vuotiaana, ja sanotaan mm.
”Kolme vuotta aikaisemmin presidentti Urho Kekkonen oli nostanut hänet ulkoministeriksi. Väyrynen tiesi, että presidentti oli auttanut hänet myös puheenjohtajan tehtävään. Maailma oli nyt Väyrysen edessä auki silmänkantamattomiin. Teollisuus- ja pankkimiehet olivat jo ottaneet häneen yhteyttä. Se tiesi hyvää vaalirahoitusta ajatellen. Kolmen vuoden päästä olisivat eduskuntavaalit. Jos ja kun keskusta niissä menestyisi, pääministerin paikka olisi Väyrysen.
Neljän vuoden kuluttua, vuonna 1984, pidettäisiin presidentinvaalit. Ehkä Kekkonen luopuisi. Pääministeri Väyrynen olisi silloin luonteva valinta keskustan presidenttiehdokkaaksi ja vanhan valtiomiehen seuraajaksi. Kaikki unelmat eivät kuitenkaan toteudu. Sattumat avaavat mahdollisuuksia, mutta myös sulkevat ovia. Politiikka on tunnetusti mahdollisen taitamista, mutta mahdotonta ei kukaan hallitse. Sinä päivänä, sillä hetkellä Paavo Väyrynen tuskin ajatteli tulevia vastoinkäymisiä. Hänelle oli jaettu käteen hyvät kortit”.
Hyvät kortit Väyrynen oli saanut, mutta hänellä ei ollut pelitaitoa tavoittelemansa potin voittaakseen.
Kirjaa silmäiltäessä huomaa, että Lasse Lehtinen suhtautuu Väyryseen suorastaan sympatialla, ja lähes paheksuvassa sävyssä hän toistelee niitä lukuisia ilkeämielisiä ja pahantahtoisia lausuntoja, joita Väyrysen puoluetoverit ovat tästä antaneet. Eräiden mielestä Väyrynen on itserakas, kiero, riidanhaluinen, herkkähipiäinen tosikko. Oikeassa taitaa olla Mauno Koivistokin, kun hän sanoo, että Väyrysellä on se vika, ettei hän pyri vähentämään vikamiehiään vaan pikemmin haluaa niiden määrän maksimoida.
Vadsin hyviä sitaatteja tuosta kirjasta saa palstakirjoitteluunkin. Mutta silti suosittelen teitä ostamaan ja lukemaan kirjan itse, jottette jäisi minun tai muiden kirjasta kertoman varaan.
Niin tai näin, mutta kyllä Väyrynen ihmisiä edelleen kiinnostaa, kun hänet osataan esittää oikeassa valossa. Suomalaisessa kirjakaupassa kerrottiin, että kirjaa on jo myyty paljon ja lisäpainoksia siitä jo otetaan. Paavo lienee tyytyväinen, sillä onhan hän sanonut, että ”ei ole tärkeää se, mitä minusta puhutaan, mutta tärkeää on, että minusta puhutaan”. Hieman samoin muuten ajattelen myös omalta kohdaltani minusta puhumisesta tällä kepupalstalla;))
Lasse Lehtisestä vielä: Hän kirjoitti muistelmansa jo viisikymmenvuotiaana, ovat nuo kaksiosaiset muistelmat minunkin hyllyssäni. Lehtinen perusteli ratkaisuaan, että muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita. Itsekin kirjoitin muistelmani jo 63-vuotiaana, mutta olen kyllä joutunut ottamaan lisäpainoksen siksi, kun tuon jälkeen elämässäni on vielä tapahtunut kovin paljon, merkittävimpänä vaimoni kuolema. Ja nythän jo toista vuotta olen työstänyt muistelmieni pohjalta myös romaania, joka tullaan julkaisemaan vasta kuolemani jälkeen.
Inspiraation tähän sain, kun ostin tänään Lasse Lehtisen ja Susanna Ukkolan Väyrysestä kirjoittaman kirjan ”Vastarannan kiiski”. Sen verran olen kirjaa jo silmäillyt, että hyvä kirja se näkyy olevan. Lasse Lehtinen kirjoittajana takaa sen, että kirja on hauska vakavistakin asioista kertoessaan. Lehtisen väitöskirjan sdp:n ja Kekkosen suhteista sanottiin olleen kaikkien aikojen hauskin väitöskirja. Olen lukenut väitöskirjan kirjan muotoon saatettuna nimellä ”Aatosta jaloa ja alhaista mieltä”, eikä siinä paksussa kirjassa ole montakaan sivua, joilla ei saisi nauraa.
Hauska näkyy olevan myös tämä ”Vastarannan kiiski”, vaikka sen ekaluku ”Huikea hetki huipulla” saa lukijan hieman surulliseksi Väyrysen puolesta. Luku kertoo siitä, kun Väyrynen oli kesäkuussa 1980 valittu kepun puheenjohtajaksi vasta 33-vuotiaana, ja sanotaan mm.
”Kolme vuotta aikaisemmin presidentti Urho Kekkonen oli nostanut hänet ulkoministeriksi. Väyrynen tiesi, että presidentti oli auttanut hänet myös puheenjohtajan tehtävään. Maailma oli nyt Väyrysen edessä auki silmänkantamattomiin. Teollisuus- ja pankkimiehet olivat jo ottaneet häneen yhteyttä. Se tiesi hyvää vaalirahoitusta ajatellen. Kolmen vuoden päästä olisivat eduskuntavaalit. Jos ja kun keskusta niissä menestyisi, pääministerin paikka olisi Väyrysen.
Neljän vuoden kuluttua, vuonna 1984, pidettäisiin presidentinvaalit. Ehkä Kekkonen luopuisi. Pääministeri Väyrynen olisi silloin luonteva valinta keskustan presidenttiehdokkaaksi ja vanhan valtiomiehen seuraajaksi. Kaikki unelmat eivät kuitenkaan toteudu. Sattumat avaavat mahdollisuuksia, mutta myös sulkevat ovia. Politiikka on tunnetusti mahdollisen taitamista, mutta mahdotonta ei kukaan hallitse. Sinä päivänä, sillä hetkellä Paavo Väyrynen tuskin ajatteli tulevia vastoinkäymisiä. Hänelle oli jaettu käteen hyvät kortit”.
Hyvät kortit Väyrynen oli saanut, mutta hänellä ei ollut pelitaitoa tavoittelemansa potin voittaakseen.
Kirjaa silmäiltäessä huomaa, että Lasse Lehtinen suhtautuu Väyryseen suorastaan sympatialla, ja lähes paheksuvassa sävyssä hän toistelee niitä lukuisia ilkeämielisiä ja pahantahtoisia lausuntoja, joita Väyrysen puoluetoverit ovat tästä antaneet. Eräiden mielestä Väyrynen on itserakas, kiero, riidanhaluinen, herkkähipiäinen tosikko. Oikeassa taitaa olla Mauno Koivistokin, kun hän sanoo, että Väyrysellä on se vika, ettei hän pyri vähentämään vikamiehiään vaan pikemmin haluaa niiden määrän maksimoida.
Vadsin hyviä sitaatteja tuosta kirjasta saa palstakirjoitteluunkin. Mutta silti suosittelen teitä ostamaan ja lukemaan kirjan itse, jottette jäisi minun tai muiden kirjasta kertoman varaan.
Niin tai näin, mutta kyllä Väyrynen ihmisiä edelleen kiinnostaa, kun hänet osataan esittää oikeassa valossa. Suomalaisessa kirjakaupassa kerrottiin, että kirjaa on jo myyty paljon ja lisäpainoksia siitä jo otetaan. Paavo lienee tyytyväinen, sillä onhan hän sanonut, että ”ei ole tärkeää se, mitä minusta puhutaan, mutta tärkeää on, että minusta puhutaan”. Hieman samoin muuten ajattelen myös omalta kohdaltani minusta puhumisesta tällä kepupalstalla;))
Lasse Lehtisestä vielä: Hän kirjoitti muistelmansa jo viisikymmenvuotiaana, ovat nuo kaksiosaiset muistelmat minunkin hyllyssäni. Lehtinen perusteli ratkaisuaan, että muistelmat täytyy kirjoittaa jo silloin, kun vielä muistaa asioita. Itsekin kirjoitin muistelmani jo 63-vuotiaana, mutta olen kyllä joutunut ottamaan lisäpainoksen siksi, kun tuon jälkeen elämässäni on vielä tapahtunut kovin paljon, merkittävimpänä vaimoni kuolema. Ja nythän jo toista vuotta olen työstänyt muistelmieni pohjalta myös romaania, joka tullaan julkaisemaan vasta kuolemani jälkeen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Kirjoitusvirheen korjaus:
Tuossa yhdessä lauseessa puhun vikamiehistä, mutta vihamiehistä siinä puhe oli. Eli lause kuuluu näin:
Oikeassa taitaa olla Mauno Koivistokin, kun hän sanoo, että Väyrysellä on se vika, ettei hän pyri vähentämään vihamiehiään vaan pikemmin haluaa niiden määrän maksimoida.
Onhan tällä palstalla vikamieskin.
Koivistoa vitutti kovasti kun hän huomasi miten tollo itse on Väyryseen verrattuna.
Tunne oli näkyvillä myös väessä. Siellä tyhmä esimies ei useinkaan sietänyt älykkäämpää, eikä varsinkaan ongelman nopeaan ratkaisuun kykenevää alaistaan.
Mutta sellaisia reppanoitahan on paljon, valitettavasti.
Demareiden satukirjaperinne jatkuu. Lipponen kirjoitti paksun, vuoden satukirjaksi vahvasti tyrkyllä olleen muistelmateoksen, nyt Lehtinen satuilee Väyrysestä. Toinen teos oli valkopesua, toinen mustamaalausta, joten väriskaalan molemmat päät on nyt halussa
Sinun muistelmat? Mitä muistelemista sinulla on ollut vaatimattomasta elämästäsi. Onko ne julkaistu jossakin? Onkohan kukaan pystynyt ne loppuun lukemaan, kun nauru on muuttunut sääliksi.
Kapin muistelmat on menestysteos joka löytyy varmasti ainakin Akateemisesta kirjakaupasta, onhan kapi akateeminen armeijamme korkeimpaan mahdolliseen arvoon noussut upseeri.
Kapi keskittyy muistelmissaan erityisesti koulutukseensa, kuinka hän kansakoulun käytyään meni iltakeskikouluun ja kävi sitten vielä peruskoulun. Kaikista noista hän esittää tietysti todisteet, muistelmien sivumäärästä puolet onkin kopioita koulu- ja kurssitodistuksista.
Ps. Muistelma kirjassa on myös ainutlaatuisia kuvia Kapin elämästä, mm kuvia geenitaalikarvoituksesta, alkaen ensimmäisten karvojen ilmestymisestä siihen saakka kun ne harmaantuivat ja katosivat lähes kokonaan. Ehdottomia huippukuvia on myös sotilasperinteeseen oleellisesti kuuluva maissintähkä anuksessa kuva. Kuvien joukossa on myös kaikkien naisystävien alushousujen kuvat sekä muita kirjoittajan sivistyneisyyttä korostavaa kuvitusta, etenkin kirja kädessä tönkkönä teennäisesti poseeraamista.
Vähän kapista: Kapi on valehteleva evp aliupseeri. Heikkolahjainen sellainen ja äpäränä Rautavaaralla syntynyt....
Sen käsityksen sain silloin, kun kirja julkistettiin, ettei se sisällä mitään uutta, vaan Lasse Lehtinen on lähinnä kopsaillut vanhoja lehtiuutisia. Näin näyttäisi valitsemasi lainauksesikin perusteella olevan. Tosin ajatus, että Väyrynen olisi havitellut ehdokkuutta jo vuoden 1984 presidentinvaaleissa, taitaa olla Lehtisen oma.
Mielenkiintoista olisi kuulla, miten Lehtinen suhtautuu Väyrysen menestykseen vuoden 2012 presidentinvaaleissa. Kyllä se ainakin minulle ja medialle oli melkoinen yllätys, 17,5 prosenttia äänistä, kun keskustan kannatus mateli 14 prosenttiyksikön tasolla ja Sauli Niinistön tiedettiin saavan osan keskustalaistenkin äänistä heti ensimmäisellä kierroksella.
Erityisesti kiinnostaa, miten hän suhtautuu Väyrysen kahvimuki- ja kirjakauppaan. Sen avullahan kepu selvisi presidentinvaaleista puolueista kaikkein halvimmalla, sijoittamalla niihin ainoastaan 12.000 euroa omasta kassastaan. Saattoi toisaalta sitten kesällä nostattaa kenttäväen kiinnostusta yrittäjä Juha Sipilää kohtaan, kun oli nähty, että poliitikolta voi onnistua rehellisen bisneksen tekokin. Väyrysen valinta koettiin kuitenkin varmaan paluuna menneisyyteen. Vain demarit ovat sitä kokeilleet, kun huonolla menestyksellä valitsivat 1950-luvun lopulla puheenjohtajakseen Väinö Tannerin. Vai mitä mahtaa asiasta Lehtinen tuumata?
Niin, yksi asia tuli tässä vielä mieleen. Kai Lehtinen käynyt nautiskelemassa Väyrysen valmistamaa kotiviiniä? Jos ei ole, se kertoo paljon kirjailijan asenteesta työhönsä.
Osta kirja ja lue se, niin saat kuulla sen, mitä tuossa kerrot haluavasi kuulla. Saatanhan minäkin tänne myöhemmin joitakin sitaatteja laittaa, mutta en nyt, kun olen vasta silmäillyt kirjaa lueskellen pieniä pätkiä sieltä täältä.
Mutta ihan totta sellainen käsitys minulle silmäilystänikin syntyy, että Lehtinen ei todellakaan ole halunnut mitenkään mollata Väyrystä, vaan toteaahan hän useamman kerran olleen tämän oikeassa, mutta ... no, vaikka Lehtinen ei sitä sanokaan, Väyrynen ei saanut muita puolelleen, kun hänellä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja, eikä kai haluakaan, kun pitää itseään täysin itseriittoisena.Sillä tavalla ei kuitenkaan politiikasskaan päästä iin pitkälle, jonne Paavo olisi halunnut päästä.
Ilkeimmät lausunnot Våäyrysestä antavat hänen puoluetoverinsa. Ehkäpä Lehtisellä on ollut "ketunhäntä kainalossa", kun on niitä niin runsaasti halunnut esille tuoda. Toisaalta, missäpä muualla Väyrynen tunnettaisiin paremmin kuin omiensa piirissä.
Ei Lehtinen ole kopsaillut vanhoja lehtijuttuja, lähdemateriaali on Ukkolan keräämää, kuten muukin kirjan taustatyö. Lehtisen "tutkimukset" kun kaikki on tehty samalla kaavalla, joku muu tekee työn, Lehtinen kirjoittaa viihteellisen tekstin siihen ympärille.
Väyrysellä oli hyvinkin ajatuksissa 1984 presidentin vaalit, sisäpiiriläisenä hän tiesi Kekkosen heikkouden ja vallanhimoisena poliitikkona asetteli askelmerkkejä niin, että olisi paalupaikalla kun Kekkosen presidenttiys olisi ohi. Kekkosen tila kuitenkin heikkeni nopeammin kuin Väyrynen tai kukaan muu osasi odottaa, niinpä nähtiin se poliittinen näytelmä, jossa Koiviston hallitusta kammettiin nurin jotta pääministeriksi, ja siis presidentin varamieheksi, olisi saatu joku muu, Väyrysen mielestä mieluimmin tietysti Väyrynen itse. Koivisto näki niinikään läheltä Kekkosen voimien hupenemisen, ei suostunut hajottamaan hallitustaan ja piti paikkansa sekä nosti kansansuosiotaan. Juopa näiden kahden ja laajemminkin SDP:n ja Kepun välillä oli syntynyt. Lipposen kepukauna oli jo megalomaaninen, tosin Lipposen kaunaisuutta sai maistaa moni muukin, kuten vihreät.
Väyrysen nostaminen nykykeskustan johtoon olisi tosiaan yhtä tyhmää kuin Tannerin puheenjohtajuus demareissa aikanaan. Siinä kärsisi molemmat, niin puolue kuin puheenjohtaja. Aivan kuten kävi demareille ja Tannerille.
Vielä tuohon, kun sanot viime presidentinvaaleissa monien kepulaisten äänestäneen jo ekakierroksella Niinistöä. Niin varmaan tapahtui, ja sekin kertoo karua kieltään siitä, miten "suosittu" Väyrynen on kepun kentässäkin, kepupoliitikkojen keskuudessa vielä "suositumpi". Väyrysen saamasta äänipotista tuli varmaan suuri - kenties suurin - osa perussuomalaisten kannattajilta, he kai pitivät Väyrystä omien näkemystensä kannalta parhaimpana ehdokkaana.
Puhut totta. Sen verran jo kirjaakin silmäilin, että näekemyksesi Väyrysen pyrkimisestä presidentiksi 1984 oli jo kauan ollut suunnitelmallista, ja tuossa vaiheessa - siis kesällä 1980 - hän oli jo jokseenkin varma onnistumisestaan. Tiedetäänhän tuo toki entuudestaankin, eli ainakin me tiedämme, jotka jo noita aikoja aikuisina elimme.
Oikeassa valitettavasti olet siinäkin, että virhe oli demareilta nostaa vielä tuolloin Tanner puheenjohtajakseen. Senhän sai junailluksi se demarien oikeistoklikki, Pitsinki ja muut, mutta ikävintä siinä oli se, että arvokkaan elämäntyön tehnyt suuri valtiomies Väinö Tanner joutui sitten asemaan, joka oli hänelle enemmän häpeällinen kuin kunniallinen. Tanneria taisi jo tuolloin vaivata vanhuudenhöperyys, kun sellaiseen sortui.
>>>Väyrysellä oli hyvinkin ajatuksissa 1984 presidentin vaalit, sisäpiiriläisenä hän tiesi Kekkosen heikkouden ja vallanhimoisena poliitikkona asetteli askelmerkkejä niin, että olisi paalupaikalla kun Kekkosen presidenttiys olisi ohi.
Muotoilisin arviosin pikemmin niin, että Väyrynen palautti keskustalle ne peruskannattajat, jotka kevään 2011 eduskuntavaaleissa näpäyttivät puoluettaan joko äänestämällä persuja tai jäämällä kotiin. Perussuomalaisten peruskannattajista oli vielä tuolloin ja on vähän vieläkin vaikea puhua, koska se on ilmiönä niin tuore.
Niinistölle puolestaan oli kertynyt kertynyt melkko vankka keskustalaisten kannatus jo vuoden 2006 presidentinvaalien toisella kierroksella, jolloin kepu virallisesti tuki Niinistöä. Ihan sama, kuka keskustan presidenttiehdokkaana olisi ollut, samat keskustalaiset olivat asettuneet Niinistön taakse jo ensimmäisellä kierroksella, kun olivat niin päättäneet jo kuusi vuotta aiemmin. Paremminkin vuoden 2012 ensimmäinen kertoo Lipposen "suosiosta" demareiden kentässä, koska heillä ei vastaavaa kokemusta vuodelta 2006 ollut.
Sopii sopii, aina epäillä sopii, kuten Kaarna tuntemattomassa virkkoi
Väyrynen oli jo tuolloin (1980) sen verran varma asemastaan jumalan valittuna Kekkosen seuraajaksi, että hän uskoi menestykseen presidentin vaaleissa kunhan pääsisi niihin pääministerin asemasta. Siihen perustui kova yritys kampittaa Koiviston hallitus. Kun Kekkosen terveys heikkeni niin dramaattisesti kuin mitä tapahtui, ja jouduttiin pikaisella aikataululla presidentinvaaleihin, Väyrynen oli vielä taka-asemissa. Niinpä hän muutti strategiaansa ja tuki Karjalaista, jonka "henkilökohtaisesta ongelmasta" oli takuulla tietoinen. Karjalaisen ura presidenttinää olisi alkoliongelmineen korkeintaan yhden kauden mittainen ja Väyrynen näki itsensä todellisena poliittisena johtajana juopon Karjalaisen toimiessa kulissina. Vladimiroviltakin tuli vähän pyydettyä vetoapua, joka sitten myöhemmin kolahti Väyrysen nilkkaan.
Väyrysen laskelmissa Kekkonen olisi kestänyt ainakin muodollisena päämiehenä pidempää ja hän itse olisi pääministeri sopivasti ajoitettujen vaalien jälkeen (Kekkosen tuella tietysti). Kun näin ei käynyt ja Koivisto onnistui saavuttamaan kansansuosion sisäpoliittisella anti-kekkoslaisuudellaan (vaikka oli Kekkostakin pahemmin rähmällään Moskovan suuntaan ulkopoliittisesti) Väyrysen suunnittelema urakehitys mutkistui. Pääministeriys vaati kassakaappisopimuksen jonka senkin Koivisto torppasi. Vallansiirto puolueessa Aholle ja vanhan viisaan valtiomiehen rooli meni sekin pieleen ja niin Väyrysestä on tullut julksiuudessa se Väyrynen josta Lehtinen kirjoittaa nyt kapin tyyppisten typerysten iloksi
Presidentivaali on kuitenkin luonteeltaan henkilövaali eikä puoluevaali. Väyrysen suosio siinä vaalissa oli suurempi kuin Kepun kannatus. Mutta kun katsotaan Pekka Haaviston suosiota, se oli jo selvästi suurempi kuin Vihreiden kannatus.
Hyvä huomio! Ja varmasti tosi. Eipä Väyrysen ja kepulaisten kannata kovin polleilla sillä, että Väyrynen sai hieman enemmän kannatusta kuin silloin aallonpohjassa ollut kepu gallupeissa, kun Haavisto sai jo ekakierroksella lähes tuplaten vihreiden silloisen kannatuksen ja pääsis itten toiselle kierrokselle, jossa vielä kaksinkertaisti äänisaaliinsa.
Kyllä siinä Väyrysen äänisaaliissa oli paljon persujen kannattajilta tullutta. Siitähän antaa todistetta sekin, että Soini sai vain vähän yli yhdeksän prosenttia äänistä, vaikka persujen kannatus oli ollut vuotta aikaisemmin ek-vaaleissa ja oli gallupien mukaan tuolloinkin lähes kaksinkertainen tuohon nähden.
Vaalin toisen kierroksen jako vastasi melko tarkasti senhetkistä puolueiden gallup-kanatusta. Vihervasemmiston (Vihr SDP Vas) yheenlaskettu kannatus oli sama kuin Haaviston kannatus, ja Kok Kepu Pers RKP KD yhteenlaskien ollaan Niinistön kannatuksessa.
Äänestyskäyttäyminen oli varmaankin hyvin pitkälle edelläkuvatun mukainen, vaikka varmasti esim. demareissa oli Niinistön taakse menneitä (jo ensimmäisellä kierroksella) ja Keskustalaisissa sekä ruotsalaisissa jokunen Haaviston kannattaja.
Presidentinvaalista on tullut mielenkiintoinen joukkotaktikoinnin paikka. Siinä ääniä keskitetään jo ensimmäisellä kierroksella muille kuin "oman puolueen" ehdokkaille sen mukaan kenen katsotaan olevan suosikin paras haastaja. Tällä kertaa haastajina nähtiin Väyrynen ja Haavisto. Niinpä Lipposen ja Soinin takaa lähdettiin jo ensimmäisellä kierroksella näiden paremmin Niinistön haastamiseen ajateltujen ehdokkaiden tueksi. Haavistolla oli myös Haloselta periytyvää feministi tukea.
Presidentin vaalissa ei siis äänestetä pelkästään jonkun puolesta vaan myös jotakuta vastaan. Haavisto keräsi ensimmäisellä kierrokselal varmasti myös Väyrystä vastaan äänestäneiden ääniä. Niinistönhän katsottiin olevan varma toisen kierrosen ehdokas.
Väyrynen keräsi juuri kuten Pystyyn Kuollut esittää, persuilta sinne eduskuntavaaleissa valuneiden keskustalaisten kannatusta. Soini veti ek vaaleissa protestiääniä, protestille ei ollut tarvetta enää presidentin vaalissa.
Saatatpa olla paljolti oikeassa, tuloksiin nähden johdonmukaiselta päättelysi vaikuttaa. Joten an käy vänkäämään vastaan, enkä nyt ehdi pohtia asiaa muutenkaan. Alan nimittäin laittaa tässä lounasta, ja sen nautittuani ja pienet ruokalevot otettuani vuorossa on taas viikkojumppani Oulunkylän Sydäntalolla.
Joo, tuo on tärkeää keskustapoliittista tietoa tuo. Että ihan lounasta laitat, ja viikkojumppaan menet. Etkä edes ala vänkäämään vastaan. Asiapitoisia viestejä todentotta
Kapi, päiväkirjat ovat ihan jossain muualla, mene vaikka facebookiin ja tee siellä päivitykset tulemisistasi ja menemisistäsi
Totta kai minun täytyy uskoa siihen, mitä täällä minusta on sanottu nyt kahden viimeisenkin päivän aikana ja jo tällä avauksellanikin. Siis että minä olen ainutlaatuinen valehtelija täällä. Korpeaahan se sellainen niitä, jotka eivät koskaan lipsahda vähääkään pois totuudesta. Tietenkin ovat puhuneet totta nuokin, jotka ovat esiintyneet nimimerkeillä akateeminen, oikea upseeri, yliopettaja i yms. Hieman ihmetyttää, että velipuolenanikin esiintyvä on kovin rumasti nimitellyt yhteistä hyvää äitiämme.
Tietenkään ei ole valehdellut esim. tuo Sapiens dux. Toisaalla hän on kertonut palvelleensa sotaväessä yli 30 vuotta, toiminut poikkeuksellisen vaativissa johtamistehtävissä, joissa on arvioinut yli 10 miehen kyvykkyyden ja eronnut sitten palveluksesta yliluutnanttina. Toisaalla on taas kertonut palvelusuransa keskeytyneen terveydellisistä syistä 32-vuotiaana, sairautensa laadun hän on jättänyt mainitsematta. Tietysti molemmat versiot ovat yhtä tosia. Sairauden laatukin on ilmeinen, joten eipä sitä tarvitse mainita.
Tietenkin ne koulujeni opettajat, jotka antoivat minulle niin yleissivistävistä kuin sotilasaineista aina kiitettäviä arvosanoja, eli pitivät siis minua varsin lahjakkaana, olivat väärässä. Täällä olen saanut sadat ellei jo tuhannet kerrat oikeita arvioita, eli saanut kuulla heikkolahjaisuuteni niiltä, jotka jo yhdellä lauseella pystyvät selvästi näyttämään oman lahjakkuutensa ja kyvykkyytensä muiden lahjojen arviointiin.
Ne muistelmani kirjoitin vain lähipiirilleni tarkoitettuina, ja vaatimattomasta elämästäni kertyi kerrottavaa yli 300 sivua. Kun ne sitten levisivät laajemmallekin, niin vanhan palvelustoverini - sen sotakamreerin - painostuksesta lähetin ne Päällystöliiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhdessä toimeenpanemaan ammatillisen perinteen keräyskilpailuun. Voitin niillä pääpalkinnon.
Mutta arvottomiksihan minun on ne nyt uskottava, kun niitä näkemättä ovat niistä antaneet ne, jotka nikillään ja kirjallisella esitystaidollaankin osoittavat olevansa selvästi pätevämpiä niitä arvioimaan kuin ne aikanaan arvioinut kollegio, jonka koostuma oli niin vaatimaton kuin alimmasta linkistä nähdään. Ei siis ihme, että he antoivat niistä sellaisia lausuntoja kuin nähdään ylemmistä linkeistä, joten lukekaapa ne ja naurakaa heidän kyvyttömyydelleen, te paremmat asiantuntijat:
https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1374970_10151916349504182_1142009377_n.jpg
https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/1384362_10151916351139182_554058047_n.jpg
https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn2/1385257_10151916352144182_723705523_n.jpg
(Olen pätkinyt tuon kirjeen kolmeen osaan siksi, etten siinä julkaisisi muiden stpendin saaneiden nimiä, kun minulla ei ole siihen lupaa)
Minulta ei tule tähän ketjuun tänä iltana. Palstapäivystäjät jatkakoot!
Kirjoitusvirheen korjaus tuohonkin. Sapiens dux on tietenkin arvioinut 10 000 miehen eikä vain kymmenen miehen kyvykkyyden.
Näkyy alkavan tulla noita "kijoitusvihreitä", kun kirjoittaa ruudulle suoraan. Yleensähän kirjoitan ensiksi wordille, jossa on oikolukuohjelma, mutta nyt en viitsinyt niin tehdä.
Huomautuksia, sinulla kapi on vain kansakoulu opinahjona, virheitä tulee ja menee.
Kollegio sanan sijalla voisit käyttää sanaa "raati" se sopii paremmin heikkolahjaisen evp aliupseerin tyyliin.
Tuommonen tekosivistys tympii, kuten muukin hienostelu, jolla tyhmyyttäsi koetat peitellä...;)
Muistelmieni 300 sivusta 172 sivua oli koulu- ja kurssitodistuksiani,.Muitelmissani esitän mm. kaikkien suorittamieni keskikoulu- ja peruskoululuokkien todistukset, sekä rippikoulun kuten myös autokoulun (ovathan ne vaativimmat koulut joita olen käynyt) päästötodistukset.
Kapi Korhonen, kapteeni evp (eläkkeellä päivittäin valehteleva)
"Tietenkään ei ole valehdellut esim. tuo Sapiens dux. Toisaalla hän on kertonut palvelleensa sotaväessä yli 30 vuotta, toiminut poikkeuksellisen vaativissa johtamistehtävissä, joissa on arvioinut yli 10 000 miehen kyvykkyyden ja eronnut sitten palveluksesta yliluutnanttina. Toisaalla on taas kertonut palvelusuransa keskeytyneen terveydellisistä syistä 32-vuotiaana, sairautensa laadun hän on jättänyt mainitsematta. Tietysti molemmat versiot ovat yhtä tosia. Sairauden laatukin on ilmeinen, joten eipä sitä tarvitse mainita."
Ei siinä ristiriitaa ole. Sapiens aloitti sotaväkipalveluksensa 1-vuotiaana. Luutnantti vain hän kyllä kertoi olleensa 32-vuotiaana sen sairautensa vuoksi palveluksesta erotessaan. Jos kyseessä ei olisi ollut vakava pääsairaus, hän olisi tietysti mennyt sitten sivilitöihin ja tehnyt niissä samanlaisen uran kuin sinäkin.
Kyllä minä aika pitkälle faktaa kirjoittelen, varsinkin muita arvioidessani.
Itseäni olen toki melko pitkälle jäävi arvioimaan, mutta viitekehys, jossa olen vaikuttanut ja vaikutan,on kyllä faktaperusteinen.
Jäihän sitä remonttia vielä huomiseksikin koska vanhempi rakennus ei välttämättä ole "vaaterissa", horisontaalissa kuin ei myöskään vertikaalissa.
Hyvää Yötä HV:ni!
Vaikka jonkun toisen nyt näyt hyväksi veljeksesi kokevan, saanen vanhan veljeytemme - tosin vain yksipuolisen - vuoksi kommentoida tuota sivusta:
Et tiedä ”viitekehykseksesi” oletko mennyt armeijan palvelukseen vasta normaali-iässä ja lähtenyt sieltä kolmenkymmenen vuoden palveluksen jälkeen yliluutnanttina vasta viisikymppisenä, vai oletko lähtenyt jo 32-vuotiaana luutnanttina. Mutta pystyt kirjoittelemaan faktaa muita arvioidessasi. Olet sinä ihmemies!
Mikä menetys onkaan ollut sotaväelle, kun olet sieltä poistunut! Ja mikä onni kepulle, että se on sinut saanut! Tosin vain lähelleen, inkognito myös siellä kuten tällä palstallakin, mutta kuitenkin….
Huomaatko itse miten yksinkertaisen vaikutuksen annat itsestäsi pohdiskellessasi näitä sinuun kohdistuneita vedätyksiä? Näyttää, että sinua kiusaa nuo jutut sotaväestä, ja kun se on huomattu, sinua vedätellään sinne tänne ja sinä pompit kuin jänis niiden perässä...
Kyllä minä aikamonenlaisen ihmisen karikatyypin tunnen.
Sinua on helpompi lukea kuin alakoulun lukukirjaa.
On vain suuri sääli, ettet itse huomaa millainen kaunaisen typeryytesi vanki olet.
On täällä HV huikean paljon myös muita näkökulmia eri puolueisiinkin.
Itse pidän ihan jo osaamisskaalankin perusteella Keskustaa koko kansan näkökulmasta parhaana.
Kokoomus esim edustaa pääomapiirejä ja on olevinaan myös suurempien kaupunkien asialla. Puolue on kuin paita ja perse RKP:n kanssa.
Mutta HV, nyt saattoi jo mennä Sinulle liian laajaksi ;((
Älä aliarvioi Kapin kykyjä.
Hänhän on täällä aiemmin esittämänsä mukaan käynyt sekä keski- että peruskoulun. Kyllä sellaisella koulupohjalla pystyy ymmärtämään laajojakin kokonaisuuksia.
Ho hoo, ho hoo! Olipas hyvä että palautit jalat maahan ;))
Ulkohuussin pönkittäminen vieläkin kesken?
Ei romahda vaan entistä ehompi tulee ja mieliala on huipussaan. Sen kunniaksi taidan tänään lämmittää Aito-kiukaan, joka on yhdessä saunoistani ;)))
Liedellä kypsyy täysin suomalaisista raaka-aineista valmistuva hernekeitto, lähes täydelleen intin reseptin mukaisesti.
spaniel wuhhilla. Missäs välissä ehdit luonnonvesiin juoksemaan? Kun on tärkeinkin työ, palstan päivystys.
Kysyitkö hernesopan reseptin veljeltäsi kapilta? Se kun on kai ollut intissä myös huoltopuolella, käynyt huoltokoulunkin.
Siellä se herne toverijaan ehtii, mutta turhaa on työnsä. Rahikainenhan se siinä intin hernekeittoa kuvailee. Vähän sakeampaa varmaan sinun keittosi
Saunasta tuli mieleen, että miehellä pitää olla useampi sauna. en tiedä montako sinulla on, mutta itselläni on kaikkiaan 5 saunaa käytettävissä oman mieleni mukaan. Kaikki ei ole yksin minun, kolme on kuitenkin ihan yksin omistamiani, ja niistä kaksi lämpiää puilla. Aito-kiuasta ei valitettavasti ole, mutta yhden saunani kivipintainen iki-kiuas on hyvin lähellä, vain savun aromi puuttuu. Viikonloppuna taas täytyy mennä mkilleni jossa tuo iki-kiuas sauna on, siian ja muikun kutu alkaa lähestyä ja tuore kala maistuisi, ja pitäähän sitä mätiä saada pakastimeen kun joulukin jo kohta kolkuttelee. Ei pääse nuo Kapi ressukan tapaiset semmoisia herkkuja maistelemaan, silakkamarkkinoilta säilöttyä kalaa hakevat suurena herkkuna kun eivät paremmasta ymmärrä
Kyllähän keitto vähän sakeampaa on, mutta olisi voinut sakeampaakin olla.
On tosiaankinhyvä, että on useampikin sauna. Itselläni on omia pari ja puoliksi omistamani savusauna. Aito-kiuas on muuten mallia A-57.
Kalastus on ollut harrastukseni jo ihan pikkupojasta lähtien. Nyt on vain ollut hiljaisempaa kun on noita harrastuksia niin runsaasti.
Mädit ovat suurta herkkuani. Erityisesti muikun mätiin olen tykästynyt.
Silakkamarkkinat ovat ihan riittävän tasokas kalanostopaikka kaupunkilaisille, mutta hienoimmat kalan aromit on usein peitetty liian voimakkailla mausteilla ja suolalla.
Siskoni on ravintola-alan huippuammattilainen ja kehuu suomalaista ruokaa kovasti.
Ulkomaista hän sanoo, ettei pidä tilata mitään, jonka alkuperästä ei ole todisteita. Siellä nimittäin saatetaan syöttää hyväuskoiselle maanmiehellemme vaikka leukoosiin kuollutta kissaa,kaniinina.
Kun julkkikset äityvät kirjoittamaan kirjoja toisistaan, ei kysymyksessä voine olla mikään merkittävä teko, vaan korkeintaan lopputulos on vanhojen juorujen uudelleen lämmittäminen tai sitten uusien tarinoiden iskeminen. Näin voi ajatella olevan asiain tilan myös Lasse Lehtisen projektissa Paavo Väyrysestä. Toki Väyrynen ansaitsee tulla laitetuksi myös kirjan muotoon, mutta kuvauksen pitäisi siinä tapauksessa vastata todellisuutta. Nythän Paavo Väyrynen näkyy pitävän kirjaa lähinnä fiktiona.
Vastaavanlainen kirjahan putkahti maailmaan juuri äskettäin Björn Wahlroosista. Mutta vaikka tätä Wahlroos -kirjaakin käsiteltiin paljon julkisuudessa, niin mitään merkittävää ei oikeastaan paljastunut. Lähes ainoa kiinnostava yksityiskohta lienee se, jossa kuuluu mainitun syyt siihen, miksi Wahlroos rikastui. Eli Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen.
Myös se, että Wahlroosin mainitaan olleen nuorena kommunisti, on huomionarvoinen asia, koska kommunismin aatteellinen pohdinta auttaa ihmistä kehittämään ajattelukykyään, jota sitten voi käyttää vaikkapa rahan kasaamiseen, jos kyvyt tai potku eivät muuhun anna aihetta.
Tavallisesti menestymistä pidetään jostakin syystä yksilön ominaisuutena. Siksi odottaisi, että tämäntyyppisissä kirjoissa pohdittaisiin myös sitä, voiko ihminen menestyä pelkästään siitä syystä, että ympäristö tekee jostakusta menestyjän. Näin menestyjän ansio menestykseensä olisi sama kuin korkilla aallokossa.
Paavo Väyryseen tämä korkki -teoria ei kuitenkaan sovellu, sillä Väyrysen tapauksessa ympäristö on tehnyt kaiken voitavansa, luultavasti jopa itsensä ylittäen, upottaakseen Väyrysen poliittiset pyrkimykset. On suorastaan käsittämätöntä millä vimmalla jotkut ihmiset Paavo Väyryseen suhtautuvat. Ihmiset, jotka tuskin ovat edes nähneet sitä henkilöä, josta heillä on kuitenkin vuorenvarma mielipide.
Se taas, että kirjan pitää olla hauska, ei voine olla kirjan kirjoittamisen ainoa päämäärä. Saati sitten tieteellisen väitöskirjan. Väitöskirjan pääasiallisen anninhan pitäisi olla uusi tieto. Ja nimenomaan tieto, ei mikään luulo, arvelu tai taivaallinen ilmestys. Valitettavasti tieteeseenkin on alkanut ilmaantua yhä runsastuvammin niin sanottua "hermeneuttista" tietoa, joka perustuu pikemminkin väitöskirjan tekijän "fiiliksiin" kuin järjelliseen pohdintaan.
Tällä en tahdo sanoa, että ainoa oikea tieto saadaan jollakin tilastollisella laskuesimerkillä, koska tilastollinen todennäköisyys ei perimmältään ole juuri luuloa tai uskoa parempi tiedon tae. Hyvin perusteltu "mutu" pitäisi kyllä käydä tieteestä sekin. Mutta vain hyvin perusteltu "mutu".
Näitä "toisen käden" elämäkertoja tuskin kannattaa lukea tai ainakaan ottaa niitä kovin vakavasti. Tämän päivän media tuo kyllä esiin kirjoissa mahdollisesti olevat sensaatiomaisimmat väitteet, joten riittänee, kun seuraa mediassa esiin nousevia otsikoita.
Ei tuo Lehtisen kirja ole ehkä merkittävä teko pitemmän päälle, kun Väyrysestä ei lopultakaan tullut kovin merkittävää miestä, mutta hyvä ja tarpeellinen teko se kyllä oli. Kirja on hauskaa viihdettä sen lukijalle ja kun se tuntuu menevän hyvin kaupaksi, mukavasti se tuo kilisevää tekijöilleen.
Kirjassa toistaiseksi silmiini osuneessa ei ole lainkaan fiktiota, ei oletuksiakaan, vaan noita aikoja eläneelle ja tapahtumia seuranneelle tunnettuja tosiasioita, tosin kerrottuna hauskemmin kuin mitä niistä aikoinaan lehdissä kerrottiin.
Tuosta
>>Myös se, että Wahlroosin mainitaan olleen nuorena kommunisti, on huomionarvoinen asia, koska kommunismin aatteellinen pohdinta auttaa ihmistä kehittämään ajattelukykyään, jota sitten voi käyttää vaikkapa rahan kasaamiseen, jos kyvyt tai potku eivät muuhun anna aihetta > Se taas, että kirjan pitää olla hauska, ei voine olla kirjan kirjoittamisen ainoa päämäärä. Saati sitten tieteellisen väitöskirjan. Väitöskirjan pääasiallisen anninhan pitäisi olla uusi tieto. Ja nimenomaan tieto, ei mikään luulo, arvelu tai taivaallinen ilmestys>”Neuvostoliiton uudistumispolitiikka on suorastaan vallankumouksellinen prosessi, joka tähtää neuvostoyhteiskunnan laaja-alaiseen ja syvälliseen uudistumiseen. Näin Neuvostoliitolla on käytettävissään mahtavat aineelliset voimavarat, joiden suuntaamisessa järjestelmän keskittyneisyydestä on tiettyä etua. Liikkeellepannut uudistussuunnitelmat nopeuttavat maan teknistä kehitystä ja tehostavat sen taloutta”.
Sanon avauksessani tuohon kirjaan viitaten:
>>Paavo lienee tyytyväinen, sillä onhan hän sanonut, että ”ei ole tärkeää se, mitä minusta puhutaan, mutta tärkeää on, että minusta puhutaan”. Hieman samoin muuten ajattelen myös omalta kohdaltani minusta puhumisesta tällä kepupalstalla;))
Jokaisella puolueella on Väyrysensä. Puolueen johdon ulkopuolella ja usein johdon linjasta poikkeava vaikuttaja, joka omassa piirissään on hyvinkin arvostettu, päivänpolitiikan keskipisteen ulkopuolinen henkilö
Aito ja alkuperäinen Väyrynen on tietysti Keskustalla
Niinistö oli ennen presidenttiyttään Kokoomuksen väyrynen, omia puolueen johdon linjasta poikkeavakin näkemyksiään esittänyt toimija. Nyt Kokoomuksella väyrys rooli on nuorilla joiden lausumia puoluejohto kuuntelee korvat punaisina ja selittelee parhain päin.
Demareilla on emeritys-väyrynen, Paavo Lipponen, jonka kaunaiset kannaotot ja väyrys-tyyppinen aina oikeassa olo ovat ihan legendaarisia. Aktiivi-väyrynen demareissa on don-Eero, jonka pelin politiikka vetää mattoa puoluejohdon alta milloin missäkin asiassa. Puolueen sisällä siellä demarien tyhmimmässä siivessä hän nauttiin kuitenkin suurta arvostusta. Ja kuvittelee itsestään lähes yhtä suuria kuin Väyrynen
Persuillakin on oma väyrysensä. Halla-aho vetää omaa linjaa josta Soini koettaa ottaa etäisyyttä vaikka toisaalta Halla-aho tuo mukavasti kannatusta. Kuten aito Väyrynen kepulle.
Vihreiden väyrynen on itse oikeutetusti Osmo Soininvaara, itsekin itseään intellektuelllina ajattelijana pitävä pikkusielu, joka on esittänyt paljonkin perinteisestä vihreästä idealismipolitiikasta eroavia kannanottoja. Soininvaara on uskaltanut pohdiskella jopa ydinvoiman kannattajien hyväksymistä puolueeseen. Vihreissä Soinivaaraa suvaitaan onhan hän Koijärven veteraaneja jolle ei uskalleta näyttää närhen munia, kuten ei väyryselle kepussa
Vasureilla väyrysiä riittää ja on aina riittänyt. Esko Juhani Tennilä, Jaakko Laakso tulevat vanhoista vastarannan kiiskeistä mieleen, ja nyt Mustajärvi & co hoitaa vasureiden väyrystelyt, tosin ek-ryhmästä erotettuna.
Tiesikö Lassi Lehtinen, että Neuvostoliitto romahtaa jo siihen aikaan, kun Väyrynen teki opinnäytetyötään? Jos tiesi, niin olisi nyt edes varoittanut. Hyvähän sitä on jälkikäteen viisastella.
En tiedä, tiesikö Lasse Lehtinenkään vielä 1988 Neuvostoliiton romahtamista. Sen muistan, että kovin skeptisesti Lehtinen oli jo aikaisemminkin suhtautunut siihen hirvitykseen, johon Väyrynen vielä silloin mielellään tukeutui. Ei vielä tuolloin tiennyt Neuvostoliiton romahtamista Mauno Koivistokaan, joka presidenttinämme ei antanut tukeaan Virossa alkaneelle kansannousulle ja pyrki varoittelemaan suomalaisia sen tukemisesta peläten siitä huonoja seurauksia virolaisille.
Mutta minulla oli kyllä jo tuolloin vahva aavistus Neuvostoliiton romahtamisesta. Jo vähän tuota aikaa ennen olin käynyt Virossa ja keskustellut muutamien virolaisten, ihan tavallisten kadun miesten kanssa, ja kun heillä oli jo silloin varmuus tulevasta, kyllä se vaikutti minuunkin.
Marraskuussa 1989 olin Saksassa Kölnin kiinteistönhoito- ja puhtaanapitomessuilla silloin, kun Berliinin muuri sortui. Saksan tv:sta ei tullut juuri muuta ohjelmaa kuin suoraa lähetystä muurilta ja sen särkijöistä. Saksankielen taitoiset matkaisäntäni - olin siellä Servin vieraana - suomensivat minulle saksalaisten asiantuntijoiden sanomaa, joka kuului, että tästä se alkaa, kommunistiblokin hajoaminen ja romahtaminen. Silloin viimeistään minäkin aloin uskoa, että niin tulee tapahtumaan. Ja tapahtui myös.
En minä tuota Väyrysen väitöskirjassaan esittämää hänen suurimpana mokanaan pidä, kyllä hänellä on muita paljon pahempiakin, joita myös tuossa kirjassa tuodaan esille. Joten hankipa kirja ja lue se!
Kyllä sinä olet viisas. Aavistit Neuvostoliiton romahduksenkin jo vuosia etukäteen.
Valehtelusi alkaa saada melkoisia mittasuhteita, enää ei riitä koulutuksesi valehtelu paremmaksi kuin mitä se on
Itäblokin pienten sosialistimaiden iratutuminen Neuvostoliiton suorasta käskytyksestä oli kyllä ihan Suomen uutistenkin aihe jo hyvän aikaa 1980 luvun lopulla, itse asiassa siitä saakka kun Gorbatsov ilmoitti ettei NLpuutu näihin entisten satelliittiensa sisäisiin asioihin ja Puolaan syntui monipuoluehallitus. Suomessakin mediassa pohdittiin mikä tulee olemaan näiden itä-Euroopan maiden kehitys, ja siinä yhteydessä moni aprikoi niiden siirtyvän sosialismista kohden markkinataloutta. DDR oli niitä itäblokin maita joissa pidettiin tiukasti kiinni venhasta, suurimpana vaikuttajana maahan sijoitetut suuret NL:n asevoimat. Niinpä Berliinin muuri murtui sitten kertarysäyksellä kun paine oli kasvanut sietämättömäksi.
Väität olevasi historian harrastaja joten sinulla täytyy olla hyllyssäsi mm. Frederick Taylorin kirja Berliinin muurista, siinä on hyvin kuvattu se kehitys joka lopulta johti muurin murtumiseen.
Itse vierailin Budapestissä vain muutama viikko ennen Berliinin muurin murtumista, ajankohtana jolloin DDR vuoti jo Unkariin. Silloin alettiin jo vakavasti puhua, että näiden pakolaisten annettaisiin mennä Itävallan puolella ja sitä kautta länteen. Tuo oli ajankohta jolloin itse ymmärsin DDR:n lopun olevan käsillä. Mutta vaikka olin ns. tapahtumapaikalla, en minä eikä kukaan muu ollut niin viisas kuin sinä, että aavisti Neuvostoliitonkin luhistumisen. Olet sinä todella viisas, heh heh
Tässä on Väyrysen virheen olennainen pointti; Neuvostoliitto ei hajoa ja kahtiajako Euroopassa on pysyvä - siis ikuinen....
Väitöskirja ja Lapin yliopiston dosentuuri[muokkaa | muokkaa lähdekoodia]Väyrynen väitteli poliittisen uransa ohessa valtiotieteen tohtoriksi Åbo Akademista 1988 Suomen ulkopoliittista doktriinia käsittelevällä väitöskirjalla Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka). Väitöskirjassaan Väyrynen muun muassa esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Vastoin Väyrysen arviota Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan yhdentyminen alkoivat kuitenkin 1989 nopeassa tahdissa.[27]
Et sentään luullut ikuiseksi Neuvostoliittoa ja Euroopan kahtiajakoa pysyväksi, Väyrynen luuli ja sai foliohatun.
Väitöskirja ja Lapin yliopiston dosentuuri[muokkaa | muokkaa lähdekoodia]Väyrynen väitteli poliittisen uransa ohessa valtiotieteen tohtoriksi Åbo Akademista 1988 Suomen ulkopoliittista doktriinia käsittelevällä väitöskirjalla Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka). Väitöskirjassaan Väyrynen muun muassa esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Vastoin Väyrysen arviota Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan yhdentyminen alkoivat kuitenkin 1989 nopeassa tahdissa.[27]
Muistatko vielä nämä? Katso hauskat kuvat Ahtisaaren uran varrelta
http://www.mtv3.fi/viihde/muut.shtml/muistatko-viela-nama-katso-hauskat-kuvat-ahtisaaren-uran-varrelta/2008/12/761896
Munakarva-au on kuivattanut itsensäs, vaihtanut vaipan ja tullut palstalle määkimään tyhmyyttään.Näin on näreet???
Vähäsen kapista:
Syntynyt äpäränä Rautavaaralla, ei tiedä vielä tänäänkään kuka on isänsä.
Äitinsä hylkäsi vajavaisen lehtolapsensa heti pienenä.Kapi kävi kykyjensä mukaan vain kansakoulun, hakeutui rottakouluun ja sen jälkeen toimi vaatimattomassa aliupseerin toimessa eri suojatyöpaikoissaan.
Naisten kanssa ei onnannut, kaikki tämän ressukan jättivät. Nykyisin asustelee yksin Paloheinässä perikunnan omistamassa vaatimattomassa rivitalon pätkässä.
Kova kehumaan itseään ja valehtelemaan
Kun kapi kirjoittaa Väyrysestä, se näyttää siltä, kuin hän itsestään kertoisi.
Niin paljon kapi löytää yhtäläisyyksiä Väyrysestä siihen verraten, minkä kuvan hän itsestään antaa muille palstalaisille.
Johan tuo aikaisemminkin on todettu, että just mistä hän Väyrystä arvostelee, natsaa hännen itseensä melkoisen täydellisesti.
Viitaten tähän avauksessani sanomaani
>>Paavo lienee (Lehtisen kirjaan) tyytyväinen, sillä onhan hän sanonut, että ”ei ole tärkeää se, mitä minusta puhutaan, mutta tärkeää on, että minusta puhutaan”. Hieman samoin muuten ajattelen myös omalta kohdaltani minusta puhumisesta tällä kepupalstalla;))>Väyrynen tuossa lausunnossaan osoittaa olevansa samanlainen humaani ihmisystävä kuin minäkin, eli me mielellämme olemme puheenaiheena niille, joilla on puutetta niistä kuten muustakin elämässään. Itserakkauttani kuitenkin nyt pyrkii hivelemään se, että minusta tällä avauksellani on puhuttu enemmän kuin Väyrysestä, joka oli avaukseni pääaihe. Senhän olen jo kauan nähnyt ja ymmärtänyt, että monien - tai ainakin muutaman innokkaimman - mielestä kepu ei ole mitään rinnallani, mutta että ei Väyrynenkään!>Nyt minun täytyy pitää varani, etten tulisi narsistiksi, jollaisena jotkut - varmaan aiheetta - pitävät Väyrystä.
Kyllä täytyy sanoa, että meni luotto kapiin. Ainoa hyvä puoli on, etti kapi ole upseeri.
Suomalainen kadettiupseeri ei ikinä toimisi noin, vaan on rehti ja rehellinen.
Tuommista voi odottaa vain sivistymättömältä moukalta.
"Vähäsen Väyrysestä - ja Lehtisestäkin, enemmän kuitenkin omasta itsestäni!"
Juuri näin. Syöksyn aina tänne kun munakarvani antavat aihetta ja päivittäin ne on antaneet. Nytkin hirveä kutka eli kapi....
Tästä vielä Herra Kapteeni evp makeat Väyrys-naurut. Vaikea on vakavana pysyä, kun väykystä lukee "melkein ihminen, melkein presidentti";-)) Ole hyvä;
http://hikipedia.info/wiki/Paavo_Väyrynen
Tämän palstan nimen voisi muuten muuttaa jo Kapi-palstaksi. Muiden kirjoituksista ei kukaan ei ole kiinnostunut, mutta kun Kapi kirjoittaa, ne on Kapi-luokan avauksia ja kepuloisilla lämmintä piisaa, tosin hammasta purren, mutta lämmintä kuitenkin!
Osuvasti on Hikipedia luonnehtinut Väyrystä. ”Hän on uransa aikana ollut melkein pääministeri, melkein presidentti ja melkein kuolevainen. Toisin kuin paavi, Väyrynen on automaattisesti oikeassa myös muissa kuin työasioissa”. Paljon on hänellä suunnitelmissaan itsestään kertovia elokuviakin. Ehkä ne katsojamäärissä jäisivät kuitenkin jälkeen tuon Lehtisen kirjan todennäköisesti saamasta lukijamäärästä.
Paljon puhuva on tuo ”Mooses” Lipposenkin asenne. Ilkka Kanervaa hän sentään kommentoi Rita Tainolan sitä kysyessä, mutta kun Tainola kysyi Väyrysestä, sanoi Lipponen ”eihän minun tarvitse kommentoida”.
Joo, kapi-palstaksi tämä on muuttunut enemmän kuin kepu-palstaksi. Mutta yhdessä asiassa siinä olet väärässä. Kun sanot, että vain minun kirjoituksista ollaan kiinnostuneita. Suuri kiinnostus herää heti muidenkin avauksia kohtaan, jos niissä vain mainitaan kapi.
Kapi palstaksi muuttuminen on luonnollista kun seuraa mitä kaikkea hauskaa olet antanut palstan lukijoille.
Kertomukset keskikoulun ja peruskoulun suorittamisesta, tarinat huikaisevasta menestyksestä elämässä, jutut sivistyneisyydestäsi ja taidoistasi ja muut valheet joita vielä hullunhauskoin valokuvin ja kopioin arvottomista kurssitodistuksista olet täydentänyt. Se on sellaista ihmisten naurattamista, että edes Havukka-ahon ajattelijasta tuttu kuoliaaksinaurattaja samaa kykene, Aina kun tuo valehtelusi pääsee oikein kunnolla vauhtiin, niin mökistä on kontattava ulos kanervikkoon nauramaan, kun ei tahdo henki riittää naurettavia juttujasi lukiessa. Tuollainen valehtelun taito, se on jumalan lahja, ja siitä olemme saaneet nauttia, kiitos siitä. Tylsäähän se olisi jos totuuden vaatimattomasta elämästäsi olisit kertomuy
Mutta eikö elämäsi ole todella tyhjää ja mitätöntä, jos tuollaisen koet niin suureksi huviksi? Minun vaatimattomassa elämässäni ovat huvit kokolailla toisenlaisia. Sinäkin herätät minussa enemmän sääliä kuin huvittuneisuutta. Että jollakulla kurjalla pitää ollakin niin tyhä elämä, että minä näin etänäkin olen hänen ainoa ilonsa!!!
http://hiki.pedia.ws/wiki/Martti_Ahtisaari
tästä lisää...
Ihan täytyy ihmetellä, että miksi ihmeessä, mistä syystä tälle palstalle on kokoontunut tuollainen sivistyneistö ja hienosto kuin nähdään noista nimimerkeistä, joissa on mm. akateeminen, oikea upseeri, yliopettaja, upseerin rouva ym.
Tietenkin he ovat niitä, jollaisia sanovat olevansa, sillä eiväthän he koskaan valehtele vähääkään. Ilmeisesti haluavat esiintyä inkognito, jotten minä kokisi itseäni kovin vaatimattomaksi heidän rinnallaan. Tekeytyvät kirjoitustaidollaankin vaatimattomammiksi kuin oikeasti ovat, kun heidän lauseen-parin aina samaa toistaviin esityksiinsä pystyisi kuka tahansa peruskoulun alaluokat jotenkuten läpäissyt.
Mikä heitä siis tänne vetää? Kepuko heitä tänne vetää? Onhan tämä kepupalsta. Mutta eiväthän he koskaan esitä mitään kepusta vaan aina vain minusta. Minäkö siis olen niin tavattoman kiinnostava noille korkeasti oppineille ja sivistyneille? Siltä näyttää. Kyllä minun nyt täytyy pitää varani, jotten tulisi narsistiksi, kuten monet - varmaan aiheetta - sanovat Paavo Väyrysen olevan.
Mutta sitä hieman ihmettelen, että kuinka täällä mm. velipuoleni, evp-yhdistyksemme puheenjohtaja ja moni hyvä, arvostettu kaverinikin puhuu minusta aivan muuta kuin kasvotusten tavatessamme tai puhelinkeskusteluissamme.
Olisivatkohan nuo sittenkin jotain muuta kuin millaisina esiintyvät? Alan epäillä, että he sittenkin valehtelevat itsestään. Mieleen hiipii jopa ajatus, että he ovat juuri sellaisia kuin kirjoitustensa perusteella heidän voisi päätellä olevan. Syntyy myös aika vahva arvelu syystä heidän inkognito-esiintymiselleen. Kukapa haluaisi ottaa nikikseen typerys, turhimus, mitättömyys tms., jos sattuu sellainen olemaan ja heikollakin päällään myös itse itsensä sellaiseksi ymmärtää. Ja kukapa haluaisi laittaa tänne valokuvansa, jos ulkomuoto sattuu olemaan sellainen, että asianomainen ei kehtaa itseään peilistäkään katsoa.
No, onhan joukossa joku rehellinenkin. Varmaan esim. tuo harmajahinttari on sellainen kuin ilmoittaa jo nikissään olevansa. Ei varmaan harmaantunut vielä ikänsä puolesta, vaan yksinäisyyttään ja kalvennuttuaan harmaaksi kasvoiltaankin jatkuvan tietsikanruudun edessä istumisensa vuoksi.
Että tällaisia ajatuksia tuli mieleeni silmäiltyäni tällekin avaukselle tullutta. En liene noissa ajatuksissani kovin väärässä vaan pikemmin varsin oikeassa. Ihan näin kansa- ja rottakoulupohjalta päätellen, tosin ehkä myös oikeasti akateemisia ja muutenkin hienoja ihmisiä käsittävän läheis- ja ystäväpiirini käyttäytymisestä, sanomisista ja kirjoittelustakin vertauskohtia saaneena.
Täytyy tähän vielä vähän kerrata niitä tarinoita joita olet kertonut ja jotka saa meidät kaikki palvomaan suuruuttasi
Olet yksi maailman kolmesta kaikkitietävästä ja -osaavasta henkilöstä. Asia käy kiistattomasti ilmi kirjoittamastasi itse itseäsi käsittelevästä, avoimen suitsuttavasta muistelmateoksesta jota kaikki hyvin varustetut kirjakaupat myyvät lähes best-seller määriä. Ne kaksi muuta muuten ovat Paavot Lipponen ja Väyrynen.
Olet myös kertonut, että vaikkakin olet keski- ja peruskouluntietysti priimuksena suorittanut, tärkein koulusi on elämänkoulu. Sehän on tunnettu on oppilaitos, jossa kaikenlaiset tyhmät urpot yleensä sanovat opiskeleensa, kun eivät kehtaa myöntää olleensa lahjattomia suorittaakseen muuta kuin kansakoulun. Elämänkoulun, senkin kiitettävin arvosanoin priimuksena suoritettuasi, olet niin sivistynyt ja viisas, että katsot pätevöityneesi korkeammin kouluttautuneiden, ulkomaillakin opiskelleiden ja kaikkien korkeamman sivistyksen omaavien opettamiseen.
Sotilasurasi kohokohta on tietysti palvelu esikunnassa, jossa sait pyöritellä papereita ja silmiäsi. Sotilaiden joukossa vahvana elävän perimätiedon mukaan, esikunta-aliupseerilla ja hevosella erona on vain se, ettei aliupseeri paskanna paraatissa. Mene ja tiedä pitääkö paikkansa, mutta hyvin olet tuota kuvaa täällä vahvistanut. Olet siis hölmöydessäsi rakastettava ressukka, tai no ei oikeasti niin rakastettava. Kuten se perimätieto kertoo, pieru on rakastettava, esikuntaaliupseeri ei.
Tuossa siis syitä miksi sinua täällä palvotaan, joten koetappa olla ylpeä saavutuksistasi
hengiltä ja esittää saitilla surevaa keltaista leskeä?
Niin ei kait kapille sivistyksessä kukaan pärjää. Kukaan muu ei esittele munakarvakuviaan, kukaan muu ei tunge maissintähkää anukseensa,
Tämän taitaa vain Rautavaaralla synnytetty äpära ja heikkolahjainen evp aliupseeri....;)
koita kapi ymmärtää tämän surkean elämänluuserin todellisuutta.silloin kuin teit sotilasuraa ja muu suomi opiskeli samaanaikaan sonnimies istui pihalla , paskanokkare nenän päällä, odotellen kärpästä.tämä munakarvaa hokeva hullu ei kuulu enää avoimeen yhteiskuntaan, suljettuun laitoshoitoon ja pian.
Minä taidan jäädä odottamaan Kari Hokkasen analyysiä kirjasta. Hänellä oli varsin oivallinen näkemys myös tuosta mainitsemastasi Lehtisen "väitöskirjasta".
Odotahan sinä Kari Hokkasen analyysia. Onhan hän terävä kynämies. Ja varmasti puolueettomin mahdollinen arvioija;))
Kenenhän analyysia minä odottaisin? Ehkäpä Jukka Tarkan. Tai Pekka Ervastin. Taidan kuitenkin itse lukea kirjan loppuun ja tehdä analyysini ihan itse. Sillä ainoalla palstan kepulien arvostamalla metodilla, oman pääni tuottamalla. Samaa menetelmää suosittelisin sinullekin tässä tapauksessa.
Tänään en ole ehtinyt kirjaa lukea, kun on ollut paljon muuta, mm. viikkojumppa ja syksyn ulkotöitä. Enkä ehtine viikonloppunakaan, kun huomenna tulee luokseni naisystäväni ja lauantaine menemme eräille 50-vuotisjuhlille komeaan juhlapaikkaan. Sunnuntainakin on varmasti vielä muuta.
Mutta kyllä minä varmaan vielä palaan asiaan sitten, kun olen kirjan lukenut ja analyysini tehnyt.
Pieni lisäys: Aion myös tehdä uuden analyysin munakarvoistani ja ehkäpä naisystäväni nappaa niistä kuan, kun kauniisti pyydän.
Nyt hyvää yötä!
"No, onhan joukossa joku rehellinenkin. Varmaan esim. tuo harmajahinttari on sellainen kuin ilmoittaa jo nikissään olevansa. Ei varmaan harmaantunut vielä ikänsä puolesta, vaan yksinäisyyttään ja kalvennuttuaan harmaaksi kasvoiltaankin jatkuvan tietsikanruudun edessä istumisensa vuoksi".
Mutta eihän sinulla hinttarilla naisystävää ole.
ponnisteltava tullakseen kaltaiseksesi?
Mielenkiintoisia valheita taas Kapilta
Vai Rottakoulussa mentiin matematiikassa keskikoulun oppimäärä. Hahhahhahhaaaaa. Oliko siellä toisenasteen yhtälöiden ratkaisemista, käsiteltiinkö paraabelin yhtälöä ja kuvaajaa, entä neliöjuurilausekkeita?
Ei takuulla. Sen verran tiedän noista rottakoulun yleissivistävistä aineista, ettei matematiikassa menty aivan peruslaskutoimituksia pidemmälle. Keskikoulussa taas kösiteltiin noita edellä mainittuja.
Voi toki todistaa laskutaitosi sillä, että annamme sinulle täällä helpon toisen asteen yhtälän ratkaistavaksi. Sopiiko?
Kapin huonon itsetunnon syitä:
-Syntynyt äpäränä Rautavaarassa
-Äitinsä hylkäsi pienenä
-Ei ollut päätä käydä koulua
-kaikki naiset jättivät (jopa mustalainen)
-joutui lusimaan vaatimattomassa aliupseerin toimessa
Siinä muutama syy reppanan käytökseen.
Koetin salaa sormellani mötkön piparia yöällä parisängyssäni.
Kuiva oli kuin beduiinin sandaali. Oma nysäni ei osoittanut mitään elonmerkkejä.
Olenkohan eunukki?