Onko tämä vastaamattomuus ja intensiivisesti silmiin tuijottamine jokin terapiointitekniikka mitä psykiatrian opiskelijoille optetaan? Minulla on nyt kokemusta parista eri psykiatrista, ja molemmat vaikuttivat erittäin tympääntyneiltä eivätkä kommentoineet juurikaan mitään mitä heille kerroin. En kuvittele, että psykiatri on jokin ihmeparantaja joka alkaa heti parantamaan minua kun kerron ongelmistani. Vaan kun olen psykologilla ja psykiatrisella sairaanhoitajalla käynyt ,niin ollaan ihan saatu keskustelu aikaiseksi jolloin on helpompi purkaa mieltään ja käynneistä on jäänyt parempi mieli ja on tuntunut, että keskustelussa päästään eteenpäin. Psykiatri sen sijaan vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa mitään, ja huoneen täyttää äärettömän kiusallinen hiljaisuus kun en keksi mitä itse enää sanoisin. Onko muilla kokemusta näistä? Kyllähän mä voin vaikka bussissa vierustoverille alkaa kertomaan asioitani ilman että saan vastausta ja se ei sentään maksa lähemmäs 100 euroa.
Psykiatri on vain hiljaa
awkward silence
11373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei heidän tarvii. He toimittavat työtään: määrätä lääkkeitä ja toimittaa ihmisiä hullujenhuoneeseen.
"Psykiatri sen sijaan vain tuijottaa tympääntyneenä eikä vastaa mitään, ja huoneen täyttää äärettömän kiusallinen hiljaisuus"
Se kuuluu psykiatrien ammatti-identiteettiin. Kun he jäävät eläkkeelle, heillä on monia mielisairauksia tutkimusten mukaan, mm. puutteellinen sanavarasto. Jos haluat apua ongelmiisi, vältä psykiatreja.
Älä yleistä. Psykoanalyytikot pääosin toimivat noin terapiasuhteen alussa. Itselläni on kolmesta eri suuntauksesta kokemusta joten puhun kokemuksesta. Psykologitkin voivat olla idiootteja sekä epäpäteviä sekä varsinkin psykiatriset sairaanhoitajat, varsinkin julkisella, joskin tvallista tyhmempi potilas huomaa sen vasta jälkeenpäin ku7n vahinko on jo tapahtunut.
Hehheh, jos olisit käynyt varsinkin julkisella, niin tietäisit, että psykologit ja hoitsut eivät siellä mitään päätä eikä heitä kuunnella, joten vahinkojakaan ei pääse tapahtumaan. Niiden kanssa käydään vain höpöttelemässä ja sitä kutsutaan hoidoksi. Sitten saadaan aika lekurille, joka niistä välittämättä tempaisee paperiin jonkin diagnoosin ja lyö leiman päälle. Ensi vuonna sitten uudestaan.
Psykoanalyysi taas on huuhaata. Vältä sitä.
Ja miten sen pitäisi sitten toimia että ollaan vaan hiljaa eikä kommentoida mihinkään mitään eikä vastata? Koska itseäni ei kiinnosta todellakaan mennä sellaiselle takaisin.
Vaihda psykiatria.
Katsos, psykiatrit luulevat, että mielenterveysongelmat johtuvat aivosairauksista ja siksi he kiinnittävät sinun kertomuksiesi sijaan huomionsa aivoihisi, joita he yrittävät röntgenkatseellaan skannata. Pian heillä onkin diagnoosi valmiina "sairaudestasi". Näin heille opetetaan lääketeollisuuden järjestämässä psykiatrin koulutuksessa ja, koska auktoriteetin kyseenalaistaminen on psykiatreille tuntematon käsite, eivät he muuta osaa. Joko ole saanut pillerireseptin käteen? Niistäkin saa nimittäin ihan kivoja paperilennokkeja.
Korostan viestissäsi kohtaa röntgenkatse. He eivät tee mitään kliinisiä tutkimuksia, vaan pelkällä katseella keksivät omasta päästään diagnoosit. Näin ollen psykiatria ei perustu tieteeseen, koska kliininen ja tieteelline ajattelu puuttuu. Siten se on pseudotiede.
No mikä pakko on käydä psykiatrilla tai muullakaan ammattiauttajalla, joka vain istuu sormi persreiässä neuvottomana?
Vaihtoon vain.
Eiköhän syytä ole myös potilaassa, joka sallii millaisen käyttäytymisen tahansa? Toki psykiatrit ärsyyntyvät, kun heitä arvostele esimerkiksi ajanvarausten pitämättömyydestä tai muusta, mutta entä sitten. Mikset anna palautetta ko. tavasta istua ja möllöttää??????
Nämä ovat siis olleet psykiatreja joiden luona olen ehtinyt käydä vain kerran. En minä usein sellaisella henkilöllä edes kävisi. Vaan kun se maksaa aina rahaa kun käy yhdenkin kerran tällaisella tympääntyneellä tuijottajalla. Olen itse todella ujo ja kiusaantunut ja kun olen ensimmäistä kertaa vieraalla ihmisellä en kehtaa alkaa kyselemään miksi hän on vain hiljaa. Yritän vaan keksiä mitä seuraavaksi sanon ja miten saisin jutun etenemään. Mielestäni se ei kuitenkaan ole minun tehtäväni kouluttaa psykiatria jonka pitäisi varmaan osata hommansa. Olen melko alussa hoitoni kanssa enkä ehtinyt käydä (onneksi) kovin monella eri psykiatrilla.
Luin aikanaan jostain artikkelista, että vaitelias terapeutti saattaa jopa pahentaa esimerkiksi estyneestä persoonallisuudesta kärsivän asiakkaan tilaa. Ei siis ole leikin asia tuo asiakkaan ja terapeutin yhteensopimattomuus.