Pitkä teksti, toivottavasti jaksatte lukea! Olemme molemmat 19-vuotiaita.
Tämä mies aina minut nähdessään hymyilee, moikkaa jo kaukaa vaikka en itse häntä huomaisi, tulee juttelemaan ja kysyy typeriä kysymyksiä joihin tietää jo hyvin vastauksen. Saattaa siis kysyä samaa kysymystä monta kertaa, johon olen jo vastannut. Kyselee myös viikonloppu-suunnitelmistani ja harmittelee jos en ole päässyt mukaan. On myös heittänyt pientä flirttiä viesteillä.
Itse olen käyttäytynyt todella tylysti häntä kohtaan, en hymyile tai moikkaa (ellei itse tervehdi jolloin toki vastaan), en mene juttelemaan hänelle tai katso häneen päin.
Tämä johtuu siitä, että olen (umpihumalassa) kertonut olevani ihastunut häneen, mutta hän ainakin silloin tapaili toista joten pyysin vain sanomaan suoraan, ettei häntä kiinnosta jotta en turhaan kuvittelisi mitään.
Hän jätti kokonaan vastaamatta, mutta on tuon jälkeen jutellut minulle ja hakeutunut lähelle. En ymmärrä miksi hän tekee noin, vaikka ei selkeästikään ole kiinnostunut minusta, olisihan muuten vastannut jotain, vaikkakin humalaisia avautumisia on vaikea ottaa tosissaan. Hän kuitenkin tietää kiinnostukseni todeksi.
Kerran puhuimme koulutehtävästä ja selitin miehelle (jälleen) miten hänen täytyy koota essee. Juttu oli pitkä ja tuijotin hänen huuliaan vahingossa. Huomasin tämän vasta, kun mies alkoi lipomaan huuliaan ja kun katsoin häntä silmiin, hän puri huultaan, hymyili ja nosti kulmiaan nopeasti, sillä flirttailutavalla, vaikea selittää. :D Tuli myös hieman lähemmäs, jolloin itse peräännyin, selitin homman loppuun ja lähdin.
Mies on ollut aiemmin ihastunut minuun, mutta siitä on jo aikaa. Olemme myös viettäneet yhteisiä öitä, mutta tällöin olen sanonut miehelle suoraan, etten halua enempää. Näistäkin on reilusti aikaa.
Pitäisikö minun jättää mies vain rauhaan? En tietenkään haluaisi unohtaa, mutta tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Hän myös sanoi humalassa ollessaan, että ei ymmärrä käytöstäni ja haluaisi oikeasti nähdä minua.
Sanoin kuitenkin, että en halua olla hänen kaverinsa ja pyysin että antaa minun olla. Tällöin mies lähti pois sanomatta mitään, varmaan loukkaantui vittumaisuudestani.
Tyhmä minä. Nään miehen siis tänään, enkä tiedä mitä tekisin. En haluaisi antaa olla, mutta enhän voi miestä pakottaa minusta pitämään.
Pitäisikö nyt SELVINPÄIN pahoitella miehelle ilkeää käytöstäni ja sanoa, että haluisin tutustua häneen paremmin, mutta humalassa ilmaisin sen typerästi ja sen jälkeen antaa hänen olla? Vai olenko sanomatta mitään ja jätän hänet vain suoraan rauhaan? Muita ehdotuksia?
Emme ole ikinä olleet kavereita, en siis ymmärrä miksi mies juttelee ja hakeutuu seuraani, kerta ei ole kiinnostunut. Tiedostan oman käytökseni olleen hyvin lapsellista, mutta en ole ikinä halunnut näyttää kellekään tunteitani, koska pelkään, että minua satutetaan joten sulkeudun täysin.
Tämä mies aina minut nähdessään hymyilee, moikkaa jo kaukaa vaikka en itse häntä huomaisi, tulee juttelemaan ja kysyy typeriä kysymyksiä joihin tietää jo hyvin vastauksen. Saattaa siis kysyä samaa kysymystä monta kertaa, johon olen jo vastannut. Kyselee myös viikonloppu-suunnitelmistani ja harmittelee jos en ole päässyt mukaan. On myös heittänyt pientä flirttiä viesteillä.
Itse olen käyttäytynyt todella tylysti häntä kohtaan, en hymyile tai moikkaa (ellei itse tervehdi jolloin toki vastaan), en mene juttelemaan hänelle tai katso häneen päin.
Tämä johtuu siitä, että olen (umpihumalassa) kertonut olevani ihastunut häneen, mutta hän ainakin silloin tapaili toista joten pyysin vain sanomaan suoraan, ettei häntä kiinnosta jotta en turhaan kuvittelisi mitään.
Hän jätti kokonaan vastaamatta, mutta on tuon jälkeen jutellut minulle ja hakeutunut lähelle. En ymmärrä miksi hän tekee noin, vaikka ei selkeästikään ole kiinnostunut minusta, olisihan muuten vastannut jotain, vaikkakin humalaisia avautumisia on vaikea ottaa tosissaan. Hän kuitenkin tietää kiinnostukseni todeksi.
Kerran puhuimme koulutehtävästä ja selitin miehelle (jälleen) miten hänen täytyy koota essee. Juttu oli pitkä ja tuijotin hänen huuliaan vahingossa. Huomasin tämän vasta, kun mies alkoi lipomaan huuliaan ja kun katsoin häntä silmiin, hän puri huultaan, hymyili ja nosti kulmiaan nopeasti, sillä flirttailutavalla, vaikea selittää. :D Tuli myös hieman lähemmäs, jolloin itse peräännyin, selitin homman loppuun ja lähdin.
Mies on ollut aiemmin ihastunut minuun, mutta siitä on jo aikaa. Olemme myös viettäneet yhteisiä öitä, mutta tällöin olen sanonut miehelle suoraan, etten halua enempää. Näistäkin on reilusti aikaa.
Pitäisikö minun jättää mies vain rauhaan? En tietenkään haluaisi unohtaa, mutta tuntuu ettei tässä ole mitään järkeä. Hän myös sanoi humalassa ollessaan, että ei ymmärrä käytöstäni ja haluaisi oikeasti nähdä minua.
Sanoin kuitenkin, että en halua olla hänen kaverinsa ja pyysin että antaa minun olla. Tällöin mies lähti pois sanomatta mitään, varmaan loukkaantui vittumaisuudestani.
Tyhmä minä. Nään miehen siis tänään, enkä tiedä mitä tekisin. En haluaisi antaa olla, mutta enhän voi miestä pakottaa minusta pitämään.
Pitäisikö nyt SELVINPÄIN pahoitella miehelle ilkeää käytöstäni ja sanoa, että haluisin tutustua häneen paremmin, mutta humalassa ilmaisin sen typerästi ja sen jälkeen antaa hänen olla? Vai olenko sanomatta mitään ja jätän hänet vain suoraan rauhaan? Muita ehdotuksia?
Emme ole ikinä olleet kavereita, en siis ymmärrä miksi mies juttelee ja hakeutuu seuraani, kerta ei ole kiinnostunut. Tiedostan oman käytökseni olleen hyvin lapsellista, mutta en ole ikinä halunnut näyttää kellekään tunteitani, koska pelkään, että minua satutetaan joten sulkeudun täysin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En oikein osaa vastata kysymykseesi, enkä tiedä mitä tehdä. En myöskään pääse miehen sisään enkä tiedä mitä hän ajattelee. Kai sinun täytyy vain seurata sydäntäsi ja päättää, mitä teet.
Ette ole ikinä olleet kavereita, mutta silti juttelette useinkin, olet auttanut häntä koulujutuissa ja teillä on ollut yhden yön juttuja? Mikä teidän suhteenne toisiinne oikeastaan on?
Sanon sen suoraan, että mikäli oikeasti pidät "miehestä", olet kyllä käyttäytynyt täysin päinvastaisesti (ja vieläpä aika typerästi, sillä tekemisiesi perusteella saa ennemminkin kuvan, että inhoat häntä ja hänen seuraansa).
Tyyppi itse vaikuttaisi kuvauksesi perusteella pitävän sinusta, joten en ymmärrä mikset voisi kertoa hänelle tunteistasi.
Älä ehdottomasti ter ainakaan niin, ettet enää pidä häneen mitään yhteyttä - se on typerin ja lapsellisin teko mitä tehdä, ja tulisit todennäköisesti vain katumaan sitä. Puhu asiat halki hänen kanssaan, jotta molemmilla on varmasti selkeys missä mennään.
Ollaan "tapailtu" teininä ja hylkäsin hänet kun oli kaikki kuitenkin uutta eikä kiinnostanut seurustelu silloin. Poika otti sen aika raskaasti silloin ja välit meni hetkeksi, sen jälkeen ei olla oltu yhteyksissä oikeastaan yhtään, mutta aina törmätessämme ollaan oltu toistemme kimpussa. Olen vain niin tunnevammainen, että olen noiden öiden jälkeen aina ollut ihan kuin häntä ei olisi olemassakaan. Tietenkään poika ei sen takia jaksanut itsekään pitää yhteyttä ja varmaan kyllästyi mun käytökseen.
Nyt kun ollaan taas nähty enemmän, kaduttaa käytökseni ja uskon, että menetin mahdollisuuteni jo silloin teininä.
En yksinkertaisesti voi uskoa, että joku tosissaan välittäisi musta. Ajattelen aina miehillä olevan taka-ajatuksia, jos väittävät olevan kiinnostuneita musta. Sen takia olen oppinut vuosien aikana tunnekylmäksi enkä ihastu helposti tai tukahdutan sen jos niin käy. Nyt kuitenkin olen kärsinyt tästä ihastuksesta niin pitkään, että tiedän sen olevan pysyvää.
Puhun pojan kanssa kun nään tänään, pitää keksiä vielä miten asiat ilmaisen.
Tiedän käytökseni olleen typerää, nään tilanteen aina vain siltä kantilta ettei häntä kiinnosta. Mutta saampahan mielenrauhan kun saan puhuttua hänelle kasvokkain.
Kiitos viestistä!
Just sen takia suosittelen aina tota puhumista, että olen kyllästymiseen asti nähnyt niitä tapauksia, missä a) molemmat pitävät toisistaan, mutta ovat liian peloissaan myöntää sitä - johtaa myöhemmin katumiseen ja jossitteluun, että olisikohan siitä voinut tulla jotain, JOS olisi vain uskaltanut, b) jo parisuhteessa olevat eivät osaa reilusti kommunikoida ja puhua tunteistaan/toiveistaan/ajatuksistaan keskenään, minkä seurauksena hyvältäkin yhdistelmältä vaikuttavien suhde saattaa kariutua, kun ei tiedetä toisen ajatuksia.
Puhukaa, hyvät ihmiset! Se voi tuntua vaikealta, mutta loppujen loppuksi se on luonnollinen ja järkevin tapa selvittää asiat.
Sittenhän voin iloksesi kertoa, että jänistin.
En nähnyt miestä kuin viiden minuutin ajan, jonka puhuin hänen kavereilleen ja lähdin menemään kiireellä.
Tajusin heti, että tuli mokattua, joten soitin miehelle eilen päivällä ja pyysin käymään luonani. Kuulosti hämmästyneeltä, mutta sanoi silti tulevansa.
Saatiin juteltua ja nyt on helpottunut olo. Olen iloinen, että sain sanottua kaiken mitä halusin ja mies vaikutti innokkaalta. Sovittiin näkevämme ensi viikolla taas.
Hän oli luonani ihan iltaan asti ja hölötettiin koko aika, mies piti kainalossa ja olin onnellinen pitkästä aikaa. Sain hyvän yön suudelmankin kun lähti. laittoi vielä viestiä perään, että on iloinen kun näki minua.
Kiitos vastanneille, tuli herättyä todellisuuteen ja kerrankin tehtyä asioiden eteen jotain!
Minäkin 19 ja luin mielenkiinnolla kirjoitustasi. Vaikka olenkin miespuolinen, niin olen itse vähän vastaavassa tilanteessa. Kaipaan tyttöä kovasti, mutta en tiedä hänen tunteistaan. Onko niitä ja haluaako hän jakaa ne minun kanssani. Itse olen arka jo monesta yrityksestäni lähestyä. Totta on että kun paljastaa tunteensa niin siinä on paljas ja toinen voi satuttaa syvästikkin. Ja vaikka olen saanut siipeeni niin en kadu. Minun ei tarvitse myöhemmin katua että jospa hän ei tiennyt minun tunteistani. Hän tietää ja jos välittää niin kuitenkin hän päättää mitä tekee. Suosittelen että menet reilusti kertomaan että tunteesi ovat tälläiset. Tai pyydä treffeille. Katso solmiin. Kyllä sen kertomisen jokainen tekee tavallaan.
Kiitos viestistäsi, tuolla yritän juuri itseäni motivoida. Että ainakin tietäisin sitten varmasti eikä mun tarvitsisi enää ajatella asiaa ja pääsisin eteenpäin, jos pakit tulee.
Mua on koko ajan jarruttanu tuo, että olen jo (humalassa) tunteistani sanonut. Osaksi ymmärrän, miksei mies vastannut ja osaksi en. Tiedän, ettei mun silti kannata miettiä asiaa sen kummemmin enää.
Nyt pitää vain kerätä rohkeutta ja puhua hänelle, pelkään silti vieläkin jänistäväni ja sulkeutuvani taas koska se on hetkellisesti helpompaa. Myöhemmin taas harmittaa.
Onneksi on ystäviä lähellä ja he kannustavat lopettamaan tämän typerän käytöksen.
Osaksi en usko itseeni, koska useimmat läheisenikään eivät usko. Osa on oikeasti nauranut mulle ja luullut vitsiksi kun olen kertonut näiden tunteiden raastavan mua, koska eivät voi uskoa, että minä, jääkuningatar, oikeasti tuntisin jotain. Sekin on syy, miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Lisäksi osa tutuista pitää miestä huonompana kuin itse olen eivätkä kannusta yhtään ja käskevät unohtaa.
Saa nähdä mitä näkemisestä tulee, yritän uskotella itselleni, että avautumisen jälkeen olo on paljon raukeampi ja oppisin muutenkin, ettei tunteiden näyttäminen ole maailmanloppu vaikka vastakaikua en saisikaan.
Ja tuohon vielä lisäys, ettei tule vääriä käsityksiä. He pitävät miestä huonompana, koska hänen perheensä ei ole niin varakas kuin minun tai ystävieni. Ihan normaalituloisesta perheestä tulee, mutta ystäväni haluavat luksusta. Itse en välitä laisinkaan. Lisäksi hänen ulkonäkönsä ei miellytä kaikkia, minun mielestäni hän näyttää "täydelliseltä". Syyt ovat siis pinnallisia, nyt vasta huomasin millaisen kanalauman jäsen olen. :D Rumasti sanottu.
Toivottavasti saat piakkoin selvyyttä myös omaan tilanteeseesi, ymmärsin että sinullakin on vaikeuksia saada selvää toisen ajatuksista.
Qweeer sekä kaikki muutkin jotka tämän lukevat, tehkää itsellenne paras teko ikinä ja antakaa itsellenne lupa rakastaa täysillä, eläkää täysillä tätä päivää, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu! Enkä todellakaan tarkoita, että elämällä elämää täysillä pitäisi käyttää päihteitä sen saavuttamiseksi, ei todellakaan!
Älkää välittäkö muiden mielipiteistä jos haluatte tehdä jotakin mitä olette aina halunneet. Jos rakastatte tanssia lehtien päällä kadulla, niin tanssikaa!! Jos rakastatte jotain ihmistä, niin avatkaa hänelle sydämenne täysin älkääkä pelätkö, että sydäntänne satutettaisiin! Rakastakaa kuin sydäntänne ei olisi koskaan satutettu, ja voitte sitten vilpittömästi viimeisien elinpäivienne aikana olla ilon kyyneleet silmissänne ja sanoa, että te elitte elämänne täysillä!
Nauttikaa jokaisesta pienestä asiasta elämässä ja olkaa niistä kiitollisia! Elämän onnellisuus ei löydy itsesi ulkopuolelta esimerkiksi rahasta tai esineistä, vaan juuri SINUN sisältäsi! Voin luvata, että kun edes kerran tunnette niin syvää kiitollisuutta että kiitollisuuden kyyneleet valuvat poskillenne ajatellessanne kaikkea mitä olette saaneet, niin elämänne tulee muuttuumaan täysin!!
Itse olen vasta 17-vuotias lukiolaispoika, mutta olen uskomattoman siunattu kun olen oppinut elämään elämää kiitollisena ja positiivisena! Kun edes hetken muistelen kaikkea mistä voin olla kiitollinen, niin silmäni kostuvat ja tunnen niin syvää kiitollisuutta kaikesta! Se on uskomaton fiilis, ja sitä kannattaa ehdottomasti tavoitella ja kun sen edes kerran tavoitatte, niin ette enää katso elämää samalla tavalla, vaan huomaatte miten ihmeellinen elämä on! :)
On todella surullista, että todella moni ihminen elää koko elämänsä löytämättä koskaan onnea, kun koko sen ajan he olisivat löytäneet sen itsestään jos vain olisivat tajunneet etsiä sitä sieltä. Toivonkin että edes joku jaksoi lukea tämän tekstini ja sai siitä jotain irti! :)
Meni vähän ohi aiheesta, mutta toivon kuitenkin kaikille fantastista yötä, ja elämänne ihaninta huomispäivää!! :)