Mieheni isä on ns. viimeisen vaiheen alkoholisti, joka juo elääkseen ja elää juodakseen. Nyt hän on niin huonossa kunnossa, ettei pysty enää huolehtimaan itsestään ollenkaan ja tarkoitan tällä oikeastaan enää sitä, ettei pysty kävelemään vessaan enää omin jaloin. Peseytyminen, ruokailu ja kaikki "normaali" toimintahan häneltä on loppunut jo ajat sitten. Hän kieltäytyy määrätietoisesti hoidosta ja haluaa kuolla.
Mihin tällainen ihminen voidaan sijoittaa, koska perheeni on voimaton hoitamaan tällaista ihmistä, mutta emme toisaalta voi antaa hänen olla kotonaan ilman ruokaa jne? Hän tarvitsee apua, mutta emme tiedä, miten ja mistä voisimme hänelle sellaista saada.
Mihin tällainen ihminen voidaan sijoittaa, koska perheeni on voimaton hoitamaan tällaista ihmistä, mutta emme toisaalta voi antaa hänen olla kotonaan ilman ruokaa jne? Hän tarvitsee apua, mutta emme tiedä, miten ja mistä voisimme hänelle sellaista saada.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eipä siinä kai muu auta, kuin kysellä kaupungin/kunnan hoitopaikkaa, kun omaisten voimat jo loppuvat. Hoitopaikka on kuitenkin kiven takana, kun kuntokin on niin huono.
Oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi jää terveyskeskuksen vuodeosasto, jonne päätyykin, kun pahimmassa saumassa soittaa ambulanssin.
Toista et voi pelastaa, mutta itsesi voit pelastaa.
Eroa miehestäsi, niin pääset appi-ukostasikin eroon. Eroaminen kannattaa aina.
Pöhelö....
Mielestäni sinun pitäisi kysyä tuota asiaa mieheltäsi.
Arvelit sitten, että ei ole kysynyt...
Kysyin ap:lta sory vaan.
Kyllä soitto kunnan " sossupuolelle " pitäisi avata reitin johonkin ratkaisuun. Terveytensä juonut ja tomintakyvytön kuuluu vuodeosastolle, oli se sitten kunnan terveyskeskus tai suuremmila paikkakunnilla aluesairaala tasoinen paikka.
Ei housuihinsa paskova liikuntakyvytön juoppo kuulu omaistensa hoidettavaksi.
Kiitoksia vastauksista! En ajatellut erota miehestäni tämän takia ja kyllä me olemme paljon keskenämme puhuneet hänen isän tilanteesta. Kaikki tunteet olemme varmasti kokeneet läpi, mieheni etenkin: häpeän, syyllisyyden, inhon, rakkauden jne. Kun itsekin tunnen appiukkoni jo vuosien takaa, jolloin hän oli virkeä, aktiivinen ja oivaltava mies, tuntuu tällaisen alamäen katsominen aivan hirveältä.
Tällä hetkellä appiukko makaa sairaalassa pahassa keuhkokuumeessa, askitesta kertyy vatsaonteloon, puhumattakaan muista pahoista oireista. Saadaanpa nähdä, palaako mies enää elävien kirjoihin. Häntä kun käy katsomassa, niin kyllä sen tajuaa, että viimeinen syksy on käsillä.
Kauhea kuolema hänellä edessä :(
Riippuu iästäkin.
Appiukoilla laaja ikähaitari. Kuten nyt ihmisillä muutenkin. Monenlaista tarinaa olemassa. Jotkut tosiaan kuolee, ei kaikki.
Muistui mieleen paikallinen pontikankeittäjä, joka saatuaan maksakirroosin joi hetken. Mutta sitten jotenkin alkoi kuivistelemaan ja eli monta kymmentä vuotta ja kuoli johonkin muuhun sairauteen. Jotkut taasen "juoneet" itsensä hautaan hetkessä.
Itsemurha juomalla on aika yleinen. Siitä ei paljoa puhuta, mun käsittääkseni se kuitenkin on totta. Tuurillaan kuolee näppärästi, kun sammuneena tukehtuu oksennukseensa. Pahimmillaan sitten pidetään sairaalassa letkuissa, mennyttä miestä vaikka kuinka pitkään, että nyt varmasti kituisi mahdollisimman kauan.
Tässäkin aloituksessa tavallaan unohdetaan itse appiukko. Sillä on ihan varmasti syynsä juoda holtittomasti. Yks tekijä voi olla asuinolot. Sitäpaitsi. Miksi juoruat asioista nettipalstoilla ja ukkosi kanssa. Appiukon kanssahan sitä pitäisi jutella. Nyt sopivasti hoidossakin, lekurilla voi olla myös käsityksiä asiasta. Tosin, lekurithan syyttää kaikia asioita viinasta johtuviksi. Mutta etenkin vanhemmilla ihmisillä juopottelu johtuu monesti aivan muista syistä. Jollain yksinkertaisesti tylsää, masennusta, witutusta, vaikka mitä.
Luuletko, että ketään kiinnostaa oikeasti olla jonkun nurkkajuurissa miniän arvosteltavana ja nettipalstojen puheenaiheena, siis oikeasti ?
Syyt kiinnostavia, ei seuraukset.
Jostain syystä ukkeli dokailee. Se syy pitää selvittää. Melko karmeassakin kunnossa olevan tyypin voi saada ihan kohtuukuntoon. Eri asia, haluaako se sitä itse. Siitä kyse. Mitä ukkeli ite haluaa on tärkeintä. Lekurit saa ehkä toimivaan kuntoon. Mutta jos perustilanne ei muutu, ei mikään muutu.
Ei ole olemassa varsinaisia loppusijoituspaikkoja alkoholismista kärsiville. Sitten kun terveys lopullisesti finaalissa, just vuodeosastolle vaippoihin. Kehnokuntoinen kun ei metsässä enää pärjää. Kaksinaismoralismia on. Olemassa kaikenlaisia kuntoutuksia ja ties mitä katkoja, mutta alkoholiongelmainen on yksin ongelmansa kanssa. Monet onneksi dementoituu ja sitten ne on siellä vuodeosastolla aikansa ja kuolevat pois. Helpotus kaikille, mutta itse potilaan asema ei ole häävi. Pelkkää materiaa, jota pidetään, tavallaan vastentahtoisesti, hengissä.
Sait muutamat loistavat neuvot raittiusfanaatikoilta, tyyliin "pelasta itsesi", "ota avioero" jne. Paljompa siinäkin potilasta ajatellaan.
Kun potilaastahan nyt on kyse. Sais nyt edes rauhassa juoda itsensä hengiltä, jos itse niin haluaa, eikä asiallisia vaihtoehtoja löydy.
Kalle Koskenkorva: Siksi täällä ollaankin nimettömänä, ettei asianomaisten tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään, mutta voi silti kysyä vaikeissakin asioissa neuvoa, niin kuin itsekin tein. Halusin nimenomaan tietää, jos jollakulla olisi kokemusta/tietoa, mihin tällainen vakavasti sairas ihminen voidaan sijoittaa, kun hän ei itse pysty huolehtimaan itsestään ja minä ja perheeni emme enää voi hoitaa häntä kotonansa.
Onneksi sain asiallisia neuvoja täällä, ja nyt myös sosiaalipuolen ihminen on ollut yhteydessä.
Loppukoon "juoruilu" siis tähän, jos se sinua ahdistaa, Kalle. Minua ahdisti appiukkoni tilanne, ahdistaa edelleen.
Pelasta itsesi! Appiukkoasi et voi pelastaa. Eroa miehestäsi, niin pääset eroon ahdistuksestasi ja appiukostasi. Vain eroamalla miehestäsi pääset ahdistuksestasi eroon.
Etkö idiootti osaa lopettaa vajaapäisyytesi julistamista?
Kalle Koskenkorva harmaalla logiikallaan ajattelee, että auttaa letkuissa olevaa appiukkoasi tuomitsella sinut juoruilusta. Vaikka nimiäkään ei ole missään.
Se ei ole oikeastaan harmaatakaan logiikkaa, vaan sekopäisyyttä.
Piti kirjottaa jotan mutten enää pysty. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että alkoholistia pitäisi ymmärtää jatkuvan maahanpolkemisen sijaan. Syyt miksi joku tahtoo tappaa itsensä alkoholilla olisi selvitettävä ensikädessä. Alkoholismi on sairaus, sairasta ei tulisi jättää koskaan yksin.
Surullisia tarinoita ja vielä surullisempaa jos läheiset eivät ole kyenneet tai tahtoneet tukea raittiiseen elämään vuosikymmenten varrella. Varmin tapa saada alkoholisti huonompaan kuntoo on antaa jatkuvasti negatiivista palautetta tai käyttää pakkokeinoja hoitoonohjauksen suhteen. Omaisten vastuulla on huolehtia lähimmäisistään jo siinä vaiheessa kun lopullisia vaurioita aivoissa ei ole vielä tapahtunut, jolloin sairas itsekin vielä pystyy valitsemaan elämän ja kuoleman vaihtoehtojen välillä.
Ainoastaan appiukkosi itse voi olla haluamatta/haluta itse hoitoon. Perhettäsi autat, kun pidät siitä huolta, et appiukostasi.
Itse olen onnellinen arjesta. Miesystäväni nimittäin on reppana, joka juo enenevässä määrin, on koitettu seurustella yli 2 v. ja homma menee niin, että kun käyn duunissa, toinen kittaa alkoholia. Asumme onneksi erillämme, mutta ei se läheisen osa ikinä ole helppo. Siinä on valittava viime kädessä mielekäs elämä, tai kaikki se paha ja viha, jonka juova kaataa niskoille, ja syyttely... Tulin eilen karpalosta... Ja kuulin olevani v...mainen akka, ajattelevani vain itseäni. Nielaisin sen asian, että näinhän sitä on menty se yli 2 vuotta. Joko silleen, että toinen on onnellinen mukamas kun olen hänen likaisessa kodissaan vanhan kaljan löyhkässä. Tai minä olen jokin syntinen, kun on omiakin harrastuksia joista saan voimia... se vuoristorata. Lopulta pitäisi kait luopua työpaikastanikin... sitä hyysäämistä olisi kuule kyllä, mutta se ei johda mihinkään, kun alkoholin suurkuluttajalla mikään ei muutu ennen kuin hän oikeasti itse tajuaa, ettei voi juoda- pisaraakaan.
Pahinta on kun ei voi edes haluta elää mitään normaalia parisuhdetta tässä kuviossa. Minä olen varuillani, pelkään viikonloppuja, ja toivon että jokin ratkaisu löytyy- olen sitä pyytänyt. Viimeksi, että voisimmeko keskustella, kun olet selvä- lauseella.
Hänen mielestään aikaavievää touhua... Mutta minun ei ole pakko suostua humalaisen lupauksia ja muutenkin systeemejä kuuntelemaan.
Älä apestasi huoli. Jos siippasi on hänelle(toivottavasti) kertonut, mitä siitä seuraa kun jatkaa juomistaan, on asia hyvällä tolalla-
Appiukko alkoi juoda työkseen sen jälkeen, kun hänen avovaimonsa kuoli äkkiarvaamatta - olivat yhdessä lähes 30 vuotta. Hän ei päässyt siitä koskaan yli. Lisäksi hän on aina ollut hyvin erakkoluonteinen ihminen, joten mitään kontakteja ei yksinkertaisesti ole - paitsi meidän perhe.
Aluksi hän ei edes myöntänyt juovansa. Ensimmäisen kerran kuulin hänen myöntävän oman alkoholisminsa vasta viime kesänä! Ja nyt hän tosiaan makaa letkuissa sairaalassa. Mieheni on puhunut hänen kanssaan, että nyt jos hän vielä juo, niin noutaja tulee, mikäli tästä hoitojaksosta edes selviää hengissä, ja hän on luvannut, että korkki pysyy kiinni. Vaikka niinhän ne juopot taitavat aina luvata.
Aika näyttää, miten käy. Itkettää ja ahdistaa, kun kokonainen elämä menee hukkaan viinan takia. Läheisten juomiseen on todellakin puututtava aikaisessa vaiheessa, tämä vaihe meidän lasten vaarin kanssa oli jo luultavasti liian myöhä :(