Tuolla sekarotu-palstalla sain yllättäen kasan kakkaa niskaani kun vastasin minulle esitettyyn kysymykseen.
Mikä on selainen syy, että koirasta "voi" luopua? Nyt en tarkoita allergiaa tms.
Itse annan koiran pois mikäli sillä ilmenee jokin harrastusta häiritsevä sairaus, esim. huonot lonkat tai kyynärpäät. Julmaa mutta minä en tee sellaisella harrastuskoiralla mitään, mikä ei pysty hyppäämään esteen yli kun kapulaa hakee.
Tämä on joidenkin mielestä todella julmaa, olen raaka ihminen jolla ei koiraa pitäisi edes olla harrastuskaverina.
Mikäli jättäisin itselleni jokaikisen harrastukseeni sopimattoman koiran, minulla olisi jossakin viaheessa koirien hoitokoti. ei minulla ole varaa, aikaa, halua, tilaa pitää jokaista koiraa, mikä ei sitten olekkaan sopiva harrastuskaveri.
Sama kasvattajilla. Tuskin kovin moni kasvattaja haluaa itsellään pitää vuoden ikäistä, lonkkavikaista/silmäsairasta/purentavikaista koiraa.
Minä välitän niin paljon koiristani että "omaan käyttööni" sopimattomat yksilöt saavat muuttaa muualle. Kotiin, missä niille on aikaa, missä niiden kanssa ei harrasteta ainakaan samaa, mitä minä harrastaisin.
Kuinka monella täällä on kotonaan kaikki koirat, mitä eivät olekaan olleet sellaisia mitä koiralta vaaditte? Kuinka monella on ainaa ja varaa, tilaa pitää sellaisia koiria kotonaan? Eläkekoirat ovat asia erikseen, nehän ovat "työnsä" tehneet. Tarkoitan nuoria (alle 5 vuotiaita) koiria mitkä eivät vastaa oomistajan käsitystä siitä, millainen koira hänen mielestään tulisi olla.
Mikä on selainen syy, että koirasta "voi" luopua? Nyt en tarkoita allergiaa tms.
Itse annan koiran pois mikäli sillä ilmenee jokin harrastusta häiritsevä sairaus, esim. huonot lonkat tai kyynärpäät. Julmaa mutta minä en tee sellaisella harrastuskoiralla mitään, mikä ei pysty hyppäämään esteen yli kun kapulaa hakee.
Tämä on joidenkin mielestä todella julmaa, olen raaka ihminen jolla ei koiraa pitäisi edes olla harrastuskaverina.
Mikäli jättäisin itselleni jokaikisen harrastukseeni sopimattoman koiran, minulla olisi jossakin viaheessa koirien hoitokoti. ei minulla ole varaa, aikaa, halua, tilaa pitää jokaista koiraa, mikä ei sitten olekkaan sopiva harrastuskaveri.
Sama kasvattajilla. Tuskin kovin moni kasvattaja haluaa itsellään pitää vuoden ikäistä, lonkkavikaista/silmäsairasta/purentavikaista koiraa.
Minä välitän niin paljon koiristani että "omaan käyttööni" sopimattomat yksilöt saavat muuttaa muualle. Kotiin, missä niille on aikaa, missä niiden kanssa ei harrasteta ainakaan samaa, mitä minä harrastaisin.
Kuinka monella täällä on kotonaan kaikki koirat, mitä eivät olekaan olleet sellaisia mitä koiralta vaaditte? Kuinka monella on ainaa ja varaa, tilaa pitää sellaisia koiria kotonaan? Eläkekoirat ovat asia erikseen, nehän ovat "työnsä" tehneet. Tarkoitan nuoria (alle 5 vuotiaita) koiria mitkä eivät vastaa oomistajan käsitystä siitä, millainen koira hänen mielestään tulisi olla.
Vastaukset 153
Vanhimmat
Eiköhän se ole niin, että sinun pitäisi harrastaa sitä mistä koirasi pitää ja nauttii eikä pönkittää itsetuntoasi koiran saavutuksilla.Lemmikin tulee saada elää sen lajille ominaista elämää ilman sille turhaan aiheutettua stressiä, tuskaa ja kipua (huom, myös psyykkistä); jos tämä on sinulle mahdotonta suosittelen harrastamista ihan vaan itseksesi tai jollakin hengettömällä kapineella.Sinä olet koiraasi varten eikä koira sinua varten.
"Eiköhän se ole niin, että sinun pitäisi harrastaa sitä mistä koirasi pitää ja nauttii eikä pönkittää itsetuntoasi koiran saavutuksilla."
En pönkitä itsetuntoani koirani saavutuksilla. Toedoksi, tämän koiran kanssa ei ole vielä _mitään_ tuloksia.
Harrastan koirani kanssa monipuolisesti pk-lajeja ja niistähän valitsenkin päälajiksi sen, mikä koiralta parhaiten ja innokkaimmin sujuu.
Mutta. Koska harrastan pk-lajeja, niin en tee mitään sellaisella koiralla, joka ei niihin kykene, olkoon syy sitten fyysinen tai psyykkinen.
Minun siis pitäisi alkaa harrastamaan koiran kanssa esim. agilityä siksi että koira siitä pitää? Minun pitäisi harrastaa sellaista lajia mistä itse en pysty nauttimaan? Se ei oikein mene niin. Harrastuksenhan pitää olla sellainen, mistä itse pitää, mistä nauttii. En pidä koiranäyttelyistä, en agilitystä. Mikäli mulle sattumoisin siunaantuu sellainen koira, mikä on huippimenestyjä näyttelyissä mutta ei pk-puolella niin takuulla koirallekkin on mieluisampaa vaihtaa kotia sellaiseen, missä harrastetaan näyttelyitä.
Ihan oikeasti, myöntääkö joku harrastavansa jotakin lajia siksi, että koira siitä niin pitää vaikka itse et nauti lajista ollennkaan? Epäilen.
"Lemmikin tulee saada elää sen lajille ominaista elämää ilman sille turhaan aiheutettua stressiä, tuskaa ja kipua (huom, myös psyykkistä)"
Siiinäpä TAAS syy miksi en pidä itseläni koiraa, jonka mieltymykset/kapasiteetti ei käy yksiin minun kanssani. Koira, joka esim. pelkää raunioilla työskentelyä, kokee stressiä. Ja myös psyykkisesti se on koiralle raskasta. Sik,si luovunkin koirasta ja annan sen ihmiselle, joka harrastaa sen kanssa jotakin muuta, sellaista mistä myös koira nauttii.
"Sinä olet koiraasi varten eikä koira sinua varten."
Molemmin päin, minä olen koiraani varten ja koirani minua varten. Mikäli mieltymykseni koiran kanssa ei käy yksiin niin hittojako sitä sitten väkisin yritetään yhdessä harrastaa.
jutut.. Minusta se kuulostaa julmalle, ja älä vedä herneitä nenään, itse halusit vastuksia kysymykseesi.
Tuo on eläimen esineellistämistä, se ei kelpaa sinulle sellaisena kun on. Eihän niitä nyt voi noin vain pois antaa, kun ei sovi harrastukseen..
En ymmärrä!!
"Eihän niitä nyt voi noin vain pois antaa, kun ei sovi harrastukseen.."
Näin jos ajattelee niin ei menisi kauaa kun kotonani olisi koiria iso lauma.
Minä vaan, ethän itsekkään harrasta sellaista lajia mistä et pidä, ethän? Miksi siis koirani pitäisi harrastaa sellaista tai minun? Jos ei käy mietymykset yksiin niin ei käy.
kasvattajana, että koira josta selvästi näkee, että se ei täytä kaikkia näyttelykriteereitä, sillä on huonommat lonkat kuin C, kyynärnivelet K3. Toisin sanoen koira ei ole jalostukseen kelvollinen, mutta perhekoirana elää hienon koiranelämän. Tälläisiä olen muutaman pois antanut.
Tekisi mieli melkeinpä sanoa, uskomatonta.
Tuollaista harrastamista en oikein hyväksy.
Jos harrastetaan, niin harrastetaan koiran ehdoilla, niin kauan kuin koira kykenee ja kun ei enään kykene niin vaihdetaan harrastuksia.
Hieman kaukaa haettu vertaus mutta kuitenkin.
Jos minulla on intohimona tanssiharrastus vaimoni kanssa ja vaimolta menee jalka. Vaihdanko vaimoa vai lopetanko tanssiharrastuksen?
kyllä voida verrata ihmistä ja koiraa. Ironista vastauksessasi oli se loppukaneetti, sillä minulta meni jalka ja mieheni kanssa lopetimme tanssimisen. Se ei kuitenkaan millään lailla liity alkuperäiseen kysymykseen.
Kasvattajaystäväni sanoi minulle aikanaan, että muista sitten, että et kaikkia sairaita rupea "varastoimaan", tai sulla on pian tupa täynnä koiria, joilla et tee mitään - kenen rahkeet siihen riittävät??
ovat tässä suhteessa hieman eri tilanteessa. Jos sinulla on koira, jota et enään voi käyttää, hyväksyn kyllä, että luovutat koiran uuteen kotiin. Mutta että tavallinen koiranomistaja käyttää koiraa oman harrastuksensa välineenä, ja kun koira ei enään tänä välineenä toimi niin siitä luovutaan. Sitä minä en voi hyväksyä.
Itselleni koira ainakin on elinikäinen ystävä, josta luopumisen syiksi hyväksyn sairauden tai jonkin pakollisen elämänmuutoksen, jossa koiran pito on mahdotonta tai jossa koira joutuisi kohtuuttomasti kärsimään. Omaa harrastusta en voi hyväksyä koirasta luopumisen syyksi.
Ikleisesti et tarkkaan lukenut kirjoitustani.
Miksi pitäisin nuoren koiran, joka ei toimi minun lempiharrastuksessani, itselläni? Jos koira ei yksinkertaisesti toimi pk-puolella. Jos se pelaa esim. agilitysä. Minä suoraansanoen vihaan agilityä enkä ala sitä harrastamaan vaan siksi että koira sattuu tykkäämään siitä.
Eikö koiralla ole parempi olla sellaisessa paikassa, missä sen kanssa harrastetaan sitä, mistä koira pitää?
Ja mitä niihin vanhoihin eläkekoiriin tulee, mielestäni mainitsin kirjoituksessani että ne ovat asia erikseen.
"Tavallinen tallaaja" harvoin ymmärtää tämän harrastuksen vakavuuden On harrastajia ja harrastajia, minä en pidä harrastuksessani 10 vuoden taukoa sentakia että käsissä sattuu olemaan koira, joka ei lajiin sovellu. Enkä väkisin koiraa pakota harrastamaan sitä lajia. Enkä pakota itseäni harrastamaan sellaista lajia, josta en pidä. Harrastuksen pitää olla hauskaa, ei pakolla puurtamista. Niin ihmisen kun koirankin mielestä.
Olet pitkään harrastanut agilitya, mutta voittajakoirasi alkaa jo olla siinä iässä, että kankeus menee nopeuden edelle. Ostat uuden toivon, mutta kuinka ollakkaan sen lonkat/kyynärpäät/polvet eivät kestäkkään rasitusta. Sinulla ei siis olekkaan agilityyn sopivaa koiraa. Koira tosin pärjää ihan ok. perhekoirana, joten eikö ole oikeus ja kohtuus, että se mahdollisuus sille suodaan?
Juuri tätä minäkin tarkoitan. Minä harrastan pk-lajela ja mikäli mulle rtulee uusi koira millä on esim. lonkat niin sököt että koira ei kykene kunnolla tähän harrastukseen niin eikö ole oikeus ja kohtuus että koira pääsee kotiin, missä se saa olla ilman näitä harrasteita? Minulla kun ei ole resursseja pitää kovin montaa koiraa eikä halua lopettaa harrastamista/harrastaa sellaista lajia mistä en pidä.
olen samaa mieltä että jos hankkii koiran tähtäimessä jokin laji missä kilpailee ja koiralla todetaan este siihen, niin sillon ilman muuta on parempi myydä se kotikoiraksi ns "sunnuntai harrastajalle".
Olen vaan sitä mieltä, että koira on perheenjäsen, eikä perheenjäsentä pidä hylätä vain sen vuoksi, että sen kanssa ei voi toteuttaa omaa lempiharrastustaan.
Näillä palstoilla on aikaisemmin noussut melkoinenkin haloo kun joku on etsinyt koiralleen uutta kotia hyväksyttävämmästäkin syystä, mutta että oman harrastuksen takia. Tämä vaan antaa hyvän kuvan ihmisen itsekkyydestä.
Mielestäsi on parempi että kotona on lauma koiria, mitkä eivät saa huomiota tarpeeksi? Eikö kuitenkin olisi parempi että koira olisi toisessa kodissa, missä olisi ainoa koira, missä sen kanssa tehtäisiin jotakin muuta?
Koira on toki perheenjäsen mutta sitä ei pidä inhimillistää. Kaikilla ei todellakaan ole resursseja pitää useaa koiraa kotonaan eikä halua lopettaa harrastustaan vaan siksi, että koira ei siihen sovellu.
tätä aisaa ei Realisti voi ymmärtää, ei koska hänellä ei kirjoituksiensa perusteella ole kokemusta näistä harrastuksista, missä on tavotteita.
Ei siellä kotona tarvitse olla koiralaumaa. Riittää kun siellä on se yksi koira. Jos voit sen kanssa toteuttaa sitä harrastustasi, niin hyvä niin. Jos et voi niin se on sitten tyytyminen siihen mitä on. Sinusta suorastaan loistaa itsekkyys. Se koira on sinulle vain oman harrastuksesi väline. Sitten kun se koira ei siksi välineeksi kelpaa, sinä heität sen pois.
Ymmärrän kyllä hyvin tällaisen tavoitteelisen harrastuksen, ja että se on joillekkin intohimo.
Tunnen agilityä ym. harrastavia ihmisiä koirineen mutta nyt ensi kertaa törmään johonkin, joka hylkää koiransa kun se ei kykene tyydyttämään omistajansa harrastushaluja.
riippuu hyvin pitkälti omasta sen hetkisestä mielialasta!
asioihin saa mielialat vaikuttaa.
näinhän se menee oikeasti! Jos päivä on mennyt lyttyyn, niin näillä palstoillahan se on helppo purkaa kiukkuna muihin ja myöskin lukemisen taito ja ymmärrys lukemastaan hukkuu siihen paskapäivään, jonka on elänyt/kokenut. Pahan olon haluaa purkaa muihin epämääräisillä kirjoituksilla, joilla aina välttämättä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa!
saa olla. Jos päivä on mennet lyttyyn, on fiksumpaa purkaa se kiukku vaikka juoksulenkkiin tai halonhakkuuseen.
sanottu, täysin samaa mieltä, ei mitään lisättävää. Surullista että tällaisia kertakäyttöihmisiä on olemassa. Ja vielä pitävät itseään koiraihmisinä...
Tuota voisi sanoa jo tehtailuksi,koiria jaetaan sinne tänne missä vastuu?
Eihän niitä lonkkavikoja rekisteröidyillä paperikoirilla ollut,niinhän annoitte ymmärtää??
vastaustasi! Miten ja mitä järkeä apuna käyttäen voit luokitella tehtailuksi? Tiedätkö mitä tehtailu ihan oikeasti on ja tarkoittaa???
niin, tai ihan miten vain. Suosittelen lukemaan niitä kirjoituksia uudelleen, niin vältyt väärinkäsityksiltä!
Veit jalat suustani =)
Kyllähän se koira on niin paljon muutakin kun vain harrastus kaveri.
Ihan niinkuin se vaimokin ;)
Kyllä minä ainakin pentua valkatessani katselen ja tsuumailen pennun luonnetta ja kyselen vähän niistä vanhemmistakin, sitten kun pentu tulee niin se kans tulee...ihan koko elämänsä suap meillä asustaa...
Oli sairas tai terve. Tietenkin jos on niin sairas että kärsii niin sitten lopetetaan, mutta jos on sairas mutta kivuton ja tyytyväinen niin kyllä saapi niin pitkään meidän lattioita kuluttaa kun vain yhtään jaksaa...
Sillon kun vielä kasvatin niin ostin jalostusnartun ja ilmoitin että jos sillä on C-lonkat tai huonommat niin myyn sen pois,ja sillä oli C-lonkat ja myin koiran pois.
Mutta nyt harrastajana en luopuisi koirasta vaikka sillä olisi mikä vika,mutta eläinrääkkäyksen välttämiseksi lopettaisin kyllä.
Oli pakko luopua (lopettaa) kun 3 eläinlääkäriä vakuutti ettei siltä löytynyttä syöpää voida parantaa..
Luopua en varmaan voisi jos se jotenkin pärjää eikä sillä ole ainakaan kipuja.
ikäväkseni todeta, että minun silmissä menetit ne vähätkin positiiviset mielikuvat, mitä olen sinusta muodostanut.
voin todeta, että edes jollain on pieniäkään aavistuksia, edes koiran alkellisimmista pitotavoista.
Olen todella suruissani siitä, että Sakemanni harrastajat eivät tunnu ymmärtävän lainkaan pienintäkään ja alkellisintakaan tapaa pitää koiraa, novot, ja tällaiset ihmiset sitten ottavat sakemannin, voi hyvää päivää!
Jos koira ei kelpaa ajateltuun tehtävään, niin koira pois ja sillä selvä.
jos sulle annetaan tehtäväksi kouluttaa pommikoira,ostat pennun jolla on edellytykset tähän,no käy niin että pennulla on kuitenkin jokin este tulemasta koskaan pommikoirksi.Ostat uuden pennu joka on kaikin puolin ok.Mitä teet ekalle koiralle??Päivät olet töissä ja illan treenaat uuden pennun kanssa.Eka koira joutuu olemaan paljon yksin.Eikö sillon ole parempi että etsii sille eka koiralle kodin missä sille on aikaa.
Aktiivi harrastaja ja tavalliset harrastaja ovat kaukana toististaan.Pitää olla myös niitä jotka tekevät tuloksia ja ajattelevat koiria.Se että myy koiran pois ,koska ei täytä omia vaatimuksia ei ole rikos,vaan rakkaus koiraan.
samaa mieltä kanssasi. Usein täällä on neuvottu koiran ottoa harkitsevia, että koira ei ole mikään lelu. Tässähän se on juuri sitä.
Koira ei ole lelu vaan harrastuskaveri. Lelulla ja harrastuskaverilla on suuri ero.
tai huumekoira nyt on ihan asia erikseen kuin koira, jonka kanssa harrastetaan jotain agilityä.
tällä kertaa kovin suurta eroa olevan. Kun lelu menee rikki se heitetään pois. Kun koira harrastuskaverina ei enään toimi sinä heität sen pois.
Ja jokin pommokoira on mielestäni verrattavissa pelastuskoiraan, joka etsii kadonneita ihmisiä.
Ehkä olen itsekäs kun haluan koirani avulla auttaa ihmisiä, haluan koiran, mikä on koulutettavissa siihen hommaan. Haluan koiran, joka myös kentällä toimii ja osoittaa että siitä on vaativaan tehtävään.
Okei, sovitaan sitten niin että koira on minulle harrastusVÄLINE kun kerran niin haluatte.
Realisti, toivottavasti se et ole sinä, jota joskus koirani kanssa etsitään metsästä ja suosta. Toivottavasti se olet sinä, mikäli minulla ei ole tähän tarkoitukseen sopivaa koiraa siksi, että sinun mielestäsi on väärin antaa koira pois jos se ei täytä omia harrastusvaatimuksia.
sillä tosiasioita pitää oikeasti osata katsoa silmiin! Ei kaikki ole niin yksiselitteistä eikä helppoa koirastaan luopujallekkaan! Sekin ikävä tulee ottaa huomioon!
jossain, että koulutat pelastuskoiria, et. Hyvä on, puhuit pk-puolesta, minä en näistä tiedä mitään, jos se tarkoitta, että koulutat jotain pelastuskoiria, se muuttaa kyllä asian luonnetta minun silmissäni. Mutta jos kyse on vain puhtaasti omaksi iloksi tapahtuvasta harrastuksesta, en anna periksi mielipiteistäni.
ennenkuin alat uhoilla! Totaalisen järjen käyttö on todellakin sallittua, jopa toivottua!!
Tässä ketjussa en sitä ole maininnut mutta useassa muussa kyllä. Luulin että tämä harrastus muistettaisiin, näköjään minusta jää mieleen vaan se kaikki paskamainen juttu.
Kyllä, harrastan ensisijaisesti pk-lajeja ja niistä johdannaisena tulee pelastuskoirapuoli. Mikäli koirasta ei ole pk-puolella menestymään, ei se tule ikinä menestyymään pelastuskoirana tositilanteessa.
Koira on minulle rakas perheenjäsen, harrastuskaveri. Mutta, mikäli siitä ei ole harrastamaan kanssani niin paprempi sille on muuttaa sille itselleen parempaan kotiin koska meillä se ei saisi tarpeeksi huomiota. Jas ilman harrastuskoiraa en halua olla, se on elämässäni tärkeä henkireikä että pääsen koiran kanssa harrastamaan.
Ja kyllä, edellisen koirani kanssa käytiin yhteensä 15 keikalla etsimässä kadonneita ihmisiä. Osa elävänä, osa kuolleena, kuitenkin kaikki löytyivät. Koiralla on siinä hommassa todela tärkeä osa, kaikki on koira varassa. Tämänkään harrastuksen takia minulla ei ole syytä pitää kotonani sellaista koiraa, joka ei hommaan kykene.
Väline mikä väline, löytää kuitenkin kadonneita ihmisiä miljoona kertaa paremmin kun ihminen yksinään. Olkoon sitten vaan harrastusvälineeni.
sinun "harrastusvälinettäsi" käytetään ihmisten pelastamiseen ja harrastuksesi tavoite on näin jalo, voit unohtaa tässä keskustelussa nimimerkin "realisti" kommentit siltä osin.
Vai on koira sinulle kaveri. Kaveria ei kylläkään laiteta kiertoon. Etenkin tooperi on yhden ihmisen koira, sopii kodinvaihtajaksi todella huonosti.
Olikos sinulla kokemusta kodinvaihtajista?
Tällä hetkellä harrastuskaverinani on neljässä kodissa kiertänyt dobermanni. Kultakimpale, tämä on täydellinen koira minulle.
käsittkkseni tämä koira luokitellaan kodinvaihtajaksi.
Edellinenkin koirani oli kodinvaihtaja.
Kummankaan kanssa ei ollut mitään ongelmaa, kodinvaihto oli ihan kivuton koiralle.
"kodinvaihto oli ihan kivuton koiralle. "
Ja koira on ollut nyt sinulla kuinka kauan? Taidat olla harvinaisen poikkeustapauksen omistaja. Puoli vuotta on nyrkkisääntö, aika joka menee koiralla uuteen ympäristöön tottumiseen, saatikka että ympäristö sekä omistaja ovat uusia.
Jos sinun poikkeuskoirasi on harvinaisen välinpitämätön heittopussina olemiseen, niin sekö oikeuttaa samanlaisen kohtelun muillekin, omistajilleen kelpaamattomille koirille. YLEENSÄ koira kiintyy ja leimautuu ihmiseensä, ja sille on tuskaista joutua laumastaan eroon.
Anteeksi nyt, tarkemmin kun ajattelen, niin en yksinkertaisesti USKO että kodinvaihto oli kivuton koiralle - kuten väität. Ennemminkin kuvittelisin, että suljet silmäsi niiltä pieniltä tai ehkä suuriltakin asioilta, jotka kertoisivat sen, että koiralle omistajanvaihdos on hemmetin_iso_asia.
Et välttämättä tarkoituksellisesti valehtele, vaan haluat uskotella itsellesi että kodinvaihto ei haittaa mitään? Kuinka muuten voisit tehdä kuten teet?
Voin vannoa että kodinvaihto oli koiralle silkka helpotus. Edellisestä kodista kun sen pois hain niin koirasta näki että se oli todella tyytyväinen. Koira on ollut minulla nyt tarkalleen ottaen vuoden ja viikon ja kaksi päivää. Mikäli sille olisi tämä kodin vaihto ollut jotwenkin traumaattinen niin tuskin se olisi heti meille tullessaan alkanut kuuntelemaan minua.
On etilaisia tilanteita. Mikäli sinä olisit lukenut pari viikkoa sitten kirjoittamani tyekstin niin huomaisit että koiran asiat on nyt paremmin kun ennen.
Tarkenna hiukan että miten koira käyttäytyy jos se saa traumoja kodinvaihdosta. Kun kerra tiedät asiasta niin paljon niin toivon että jaat tietoa myös minulle jotta tiedän että koirani on traumaattinen.
Ei ole olemassa mitään tiettyä nyrkkisääntöä, vaan kyllä se koiran sopeutuminen on erittäin pitkälti kiinni myöskin siitä uudesta kodista/perheestä, johon menee. Itse luovutin juuri viikko sitten 5-vuotiaan nartun uuteen kotiin, eikä siellä ole ollut minkäänlaisia ongelmia! Vuosi sitten luovutin 4-vuotiaan uroksen, joka myös sopeutui samantien. Itselleni tuli aikoinaan 2-vuotias narttu, eikä sillä ollut minkäänlaisia vaikeuksia sopeutua meille, kuin ei ollut myöskään 2,5-vuotiaalla uroksellakaan!
"kun kerran tiedät asiasta niin paljon"
Turha yrittää olla sarkastinen, tiedän asiasta oikeastikin jonkin verran. Voisi tuosta sinunkin pk-asiantuntemuksestasi veistellä jos viitsisi ;)
Kodinvaihtajakoiran käytös voi olla seuraavanlaista:
- seuraa omistajaansa joka paikkaan, eikä jätä häntä silmistään hetkeksikään - siksi että se on jo hylätty, eikä halua tulla hylätyksi uudelleen
- tähän liittyen saattaa kärsiä jonkinlaisesta eroahdistuksesta (sotkee paikkoja, huutaa yksin uudessa kodissa tms)
- se voi unohtaa sisäsiisteyden joksikin aikaa
- jos on arka koira, niin arkuus voi lisääntyä, ja se säikkyy vähän kaikkea, niin sisällä kuin ulkona
- koira saattaa olla välinpitämätön, flegmaattinen, apaattinen, se ei syö
- luottamus uuteen ihmiseen kestää rakentua kauan aikaa, mistä johtuen ei kouluttaminenkaan voi heti alkaa; koiralle täytyy antaa aikaa tottua uuteen ihmiseen, ennenkuin koira alkaa kuuntelemaan tätä
jne jne. Etköhän sinä "koiraihmisenä" osaa arvata tapoja, joilla koira reagoi muutoksiin.
Koira saattaa reagoida uuteen ympäristöönsä ihan miten tahansa, mitä se ei ole ennen tehnyt - esimerkiksi rähjäämällä muille koirille lenkillä. Ja mistä tietää että nämä yllättävät ongelmat johtuivat kodinvaihdoksesta? Siitä että ne jäävät vähitellen ajan kanssa (luottamuksen kasvaessa) pois. Ei välttämättä ole kyse ongelmasta joka täytyisi kouluttaa pois, vaan koiralle annetaan aikaa sopeutua muutokseen.
Nimittäin koirallani ei esiintynyt mitään noista kuvailemistasi oireista.
totuus kun on se, että mikäli koiran olot uudessa kodissa on vähintään yhtä hyvät tai paremmat, se ei juurikaan edelliseen kotiin kaipaa. Tämä on eläinlääkäriltä, kokeneelta sellaiselta kuultu juttu, sanatarkasti meni näin. Eli lainaus Hannu Pajulahdelta.
Oma koirani uskin edelliselle omistajalleen kaipaa, kerran on nähnyt ja meinas syödä edellisen omistajan. Purrut olisi jos olisin lähelle päästänyt.
"Ei ole olemassa mitään tiettyä nyrkkisääntöä, vaan kyllä se koiran sopeutuminen on erittäin pitkälti kiinni myöskin siitä uudesta kodista/perheestä, johon menee."
Kysypä keltä tahansa ongelmakoirakouluttajalta (siis ihmiseltä joka varmasti on kohdannut kodinvaihtajakoiria, eikä tavalliselta kenttäkouluttaja-pulliaiselta) niin tämä_on_se_nyrkkisääntö. Jotkut tottuvat nopeammin, joiltain vie kokonaisen vuoden. Useimmat tottuvat puolessa vuodessa.
Koulutuskentille ei ole mitään asiaa jos koira on ollut uudella omistajallaan vasta kuukauden tai pari, näin ainakin meillä. Ilmeisesti ainakin joissain koirakerhoissa huomioidaan koirankin tarpeet sopeutua ensin uuteen kotiinsa. Koulutusta on turha lähteä vääntämään jos koira ei vielä omistajaansa luota 100%:sti.
"Vuosi sitten luovutin 4-vuotiaan uroksen, joka myös sopeutui samantien."
Kerropa mitä se on se samantien sopeutuminen? Miten koira käyttäytyy uudessa kodissaan? "se kiintyi minuun heti, kulkee perässä koko ajan" - niinkö he kertoivat? Kuinka kauan meni, ennenkuin koira oppi ottamaan katsekontaktin uuteen ihmiseen? Kuinka kauan meni, että se pyytää uusia omistajiaan leikkiin?
voit kuitenkaan yleistää ja sanoa, että kodinvaihtaminen on ihan helppo juttu koiralle kuin koiralle?? Sitä kun se ei useimpien koiraterapeuttien/ -kouluttajien / sanotaan heitä miksi tahansa - mielestä ole.
Nimittäin kun tuo koira mulle tuli, nin eräs ongelmakoirakouluttajanakin tunnettu henkilö sanoi että mene heti sen kanssa koulutuskentälle sitä luottamusta kehittämään.
Itse olen sitä mieltä, kokemuksen ja usean tuntemani tapauksen, eläinlääkärin ja ongelmakoirakouluttajan sanomisien perusteella, että koira sopeutuu todella nopeasti uutee laumaan. Se ei vie puolta vuotta, ei todellakaan. Meillä se vei kaksi tuntia, tuntemissani tapauksista pisin aika oli kolme päivää.
Kuule Pinja, nyt tiedän mitä kirjoitan, senverran on luottoa omaan kokemukseen, ongelmakoirakouluttajaan ja eläinlääkäriin.
Se on ihminen joka tekee asiasta koiralle ongelmallisen jos on sen asenteen ottanut.
Toivon että sinä et tule ikinä ottamaan kodinvaihtajaa, noilla metodeillasi saat koiran varmasti kärsimään.
"Toivon että sinä et tule ikinä ottamaan kodinvaihtajaa, noilla metodeillasi saat koiran varmasti kärsimään. "
Mulla on niitä hankalampiakin tapauksia ollut, kiitos vaan. :) Sellaisia, joiden kanssa ei koulutuskentälle voinut alkuun mennä, monestakaan syystä. Jotka nykyään ovat sellaisia, joiden kanssa harrastetaan. Sinun neuvojasi tässä tuskin kaivataan, kun kokemuspohja tuntuu olevan melko kapea. Ja ikääkin se huimat pari vuotta päälle täysi-iän. ;)
Jos väität koiran vaihtavan laumaa parissa tunnissa, niin koiranlukutaitosi on melkoisen surkea - ja alan ymmärtämään sitäkin paremmin, miksi sinun on vaihdettava koiraa jos et siitä harrastajaa osaa kouluttaa.
Sinun on kuitenkaan tuolla asenteellasi aivan turha mennä enää missään ketjussa kommentoimaan jonkun toisen koiranhankintaa. Jos joku niitä kertakäyttöisinä kohtelee niin sinä.
sitähän nuo alaviivat tarkoittanevat!!
Eipäs vain tarvi kysellä keltään mitään, sillä onhan mulla nyt herttinen sentään omatkin silmät ainakin toistaiseksi vielä käytössä! Katsekontaktin koira otti jo täällä meillä, joten se siitä kestosta!! Samoin kaksi meille aikoinaan tullutta olivat hanskassa samantien. Aamulla haettiin narttu ja päivällä lähdettiin lauman kanssa metsälenkille, jolloin kaikki saivat vapaina kirmata - myöskin se uusi tulokas. Samoin kävi tuon nyt jo 13-vuotiaan uroksen kanssa. En oikein nyt kyllä ymmärrä tuota vaahtoamista, mikä aiheesta on syntynyt. Kärpäsestä on nyt tehty härkänen!!
Ikä ja koiratuntemus ei kulje käsikädessä.
Mistähän olet saanut sellasien käsityksen että minä vaihtaisin koiraa jatkuvasti? Mielestäni en ole sellaista kirjoittanut! Yksi harrastuskoira on ennen tätä ollut. Se on vaihtanut kotia täysin muista syistä.
Luulempa että koiranlukutaitoni ei nyt ihan niin surkea ole. Jos olisi niin tuskin tuttavani luottaisivat oman harrastuskoiransa minun treenattavakseni kun ovat itse sairaslomalla. Kokemuspohjani koirista on melkoisen laaja, kaksi omaa koiraa kouluttanut ja viimeiset 6 vuotta olen pk-kentällä porukan mukana notkunut. Ilman omaa koiraa usein, so what kun pääsen ohjaamaan muiden koiria, keskustelemaan koirien hermorakenteesta asiasta tietävie kanssa, kokeilemaan miltä tuntuu olla poliisikoiran hampaissa.
Väitän että minulla on huomatavasti enemmän kokemusta kun monilla jotka ovat minua puolta vanhempia. Joten, ennen kun alat ikäni puolesta minua halveksumaan, ajattele tosiasioita.
"Sinun on kuitenkaan tuolla asenteellasi aivan turha mennä enää missään ketjussa kommentoimaan jonkun toisen koiranhankintaa. Jos joku niitä kertakäyttöisinä kohtelee niin sinä."
Tuon lauseen saat joko selittää tai vetää takaisin.
Jos tässä jollakin asenneongelma on, niin se olet sinä. Miksi asenteesi ei anna periksi kokemuksille, siksikö että satun olemaan parikymppinen ihminen?
koulutuskentät todellakaan ole niitä ainoita paikkoja, joissa koirien kanssa voi olla. Omat poisluovutetut koirani olen kouluttanut pennuista lähtien itse. Luen jokaista koiraani kuin avointa kirjaa. Yksi soveltuu yhteen ja toinen toiseen, jokainen ei kuitenkaa välttämättä samaan. Eli meillä harrastetaan vain ja yksinomaan näyttelyitä. Kouluttamisesta kokonaisuudessaan on aika pitkä kokemus - jo 34 vuotta! Joten en ihan aloittelijaksi osaa itseäni laskea!!
tarkoitan niillä samaa kuin kursiivitekstillä, jota ei tähän saa ilmaistua. Eli ei huutamista, vaan tyyliin_tätä_asiaa_korostaen. ;)
Joo, onhan tässä jo tarpeeksi vaahdottu, tauon paikka ja koiran kanssa ulos. =)
"Joten, ennen kun alat ikäni puolesta minua halveksumaan, ajattele tosiasioita. "
Ikä ei tässä olekaan se pointti, vaan mielipiteeni sinusta muuttui kun luin sinun olevan sitä mieltä, että koiran voi laittaa pois jos siitä ei ole harrastuskoiraksi.
99% kaikista terveistä koirista käy harrastuksiin - kaikki koirat vain eivät ole voittaja-ainesta! Eli mikä siinä koiranvaihdon takana nyt sitten on?? Se ettei muka voi harrastaa - vai se ettei menestystä tule??
Koiran laittaminen pois on väärin, kun syynä on ns "ajanpuute", "ei oppinut sisäsiistiksi yhdessä kuukaudessa", "hyppi päin ja riehuu", "ei voi harrastaa", "se sotkee".
Kaikki yhtä älyttömiä syitä, joita olisi pitänyt tulla ajatelleeksi jo ennen koiranhankintaa. Luovuttajat ei ole koskaan olleet mun makuun.
Pk-lajeja on mahdoton harrastaa huonolonkkaisen koiran kanssa. Jo siksi, että se on eläinsuojelurikkomus tuottaa koiralle kipuas, koska sitähän syntyy kun altetaan sairas koira fyysiseen työhön.
Oolken myös törmännyt useaan sellaiseen koiraan, jolla ei ole mitään halua (viakka ortuominaisuuteren kuuluukin) tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa.
Mikäli minun kohdalleni joskus sattuu huonolonkkainen koira niin en takuulla ala rikkomaan sitä enempää harrasstuksilla - annan sen kotiin, missä sen kanssa ei harrasteta.
Mikäli kohdalleni sattuu joskus koira, millä ei ole minkäännäköisrtä motivaatiota tehdä mitään, lähtee sekin uuteen kotiin. Miksi puurtaa väkisin koiran kanssa minkä kanssa ei ikinä tule saamaan tuloksia aikaiseksi - edes pientä menestystä.
Tarkoitukseni kun ei ole harrastella sunnuntai-tasolla vaan ihan tosissaan. Tämän nykyisen koiran kanssa olen päässyt vuodessa niin pitkälle että koirasta on puolustusvoimien pari miestä ollut kiinnostunut, työkoirakseen.
Olisi varmasti kamalan väärin myydä tämä koira valtiolle, hankkia uusi koira ja ehkä myydä sek,in valtiolle? Mulle on kunnia-asia että niinkin korkea taho on osoittanut kiinnostustaan minun koiraani kohtaan.
missäpäin olet harrastanut tätä pelastuskoira juttua,? tarkoitatko ns.rauniokoira koulutusta? ken ties hesassa?
En pääkaupunkiseudulla vaan täällä itäsuomessa.
Myös raunioilla ollaan käyty mutta koska suomessa ei kamalammin raunioita esiinny (verraten venäjään...) niin rauniot ovat jääneet pelkäksi harrastukseksi ja tositoimissa ollaan oltu jäljellä ja haussa.
tofri! Riidat pois ja asialliset keskustelut oikeasti käyntiin!
Näin kävi meilläkin kun käytiin edellisen omistajan luona.Ennen ei koira ollut näin agressiivisesti käyttäytynyt.Joten koirasta voi "lukea"paljon kodinvaihdoksen jälkeen (paljonkin) ja muisti toimii koiralla pitkään tällaisista ikävistä asioista.Koira oli heti kuin kotonaan jo ensimm.yön jälkeen ei itkenyt eikä osoittanut muutenkaan ikävöivänsä entiseen kotiinsa.Meillä ei ole ollut koiran kanssa ongelmia ja suojeluvietti koko perhettä kohtaan on koiralla vahva,tämän uskollisempaa koirakaveria ei sitten löydykään :)
No realisti jos Dobberin koirat ei sinuu raunioilta löydä ni mulla on kaksi (tai yksi valmis ja yksi työn alla oleva) pelastajaa ja ne kyllä löytää sut! =) Heh!
Toisaalta ymmärrän kantasi ja toisaalta tuon toisen puolen asiasta. On hienoa(?) jos pystyy laittamaan koiran kiertoon, tai siis antamaan kotiin, jossa se saa tarvitsemansa hoidon ja jossa sen "kapasiteetti" riittää. Varsinkin tuolla jalostuspuolella ymmärrän asian oikein hyvin, toi sun puoles laitto vaan miettimään.
En tiedä miten hyvin dobermannit kotiutuu uuteen paikkaan... Ymmärsin siitä aiemmasta keskustelusta, että juuri ton ongelman välttämiseksi haluat aikuisen koiran, jolla on terveystulokset (lonkat ym) valmiina. Näin uskon, että pyrit välttämään tilanteen, jossa koiralle olisi etsittävä uusi koti, ja sen myötä kyllä hyväksyn ajatuksesi.
Onneksi meillä ei ole tuollaista ongelmaa, kun uroksella olisi valmiuksia vaikka mihin, mutta ongelmana on ajan rajallisuus ja se, että lähimmät itseä kiinnostavat harrastusmahdollisuudet on sadan kilsan päässä, eli näin kun on pieni lapsi (8kk) harrastaminen on vaikeaa, ellei lähes mahdotonta... Samoin meillä rotu on sellainen, ettei siitä voi niin vain luopua, eli jo koirien hankintavaiheessa on tarvinnut miettiä tarkkaan, ettei tule noita tilanteita, jolloin koira ei sovi johonkin harrastukseen ja siitä sen vuoksi luovuttaisiin.
Rotuhan tässä ei ole pääpointti - itselleni on tullut saksanpaimen aikuisena.
Koirahan kotiutuu uuteen paikkaan paremmin kun yleisesti luullaan. Mikäli uudessa kodissa on vähintään yhtä hyvät oltavat tai paremmat niin koira ei juurikaan edelliseen kotiin kaipaa. Ei edes sakemanni, kokemusta on :)
kirjoituksen pointti oli siis se, että pitääkö harrastajan pitää itsellään kaikki koirat, myös ne mistä ei ole harrastuskaveriksi.
Tätä ei tunnuta hyväksyvän mutta se on ihan ok että metsästäjä myy ajokoiran pois jos siitä ei ole jäniksen ajoon... Täysin sama asia, metsästäjä ei tee mitään sellaisella koiralla joka ei jänistä aja. Suojeluharrastaja ei tee mitään sellaisella koiralla, joka ei ole vietikäs. Kasváttaja ei tee mitään sellaisella koiralla, joka ei edesauta rodunjalostusta. Hakua harrastava ei tee mitään sellaisella koiralla, joka ei metästä ihmisiä hae. Agilityharrastaja ei tee mitään sellaisella koiralla, joka ei esteitä hyppää.
Eli, eikö ole parempi luopua koirasta, joka ei vastaa tavotteita, kun jättää se kotiin tyhjänpantiksi syöttilääksi? Koira on takuulla onnellisempi muualla.
eri mieltä olen.
Oma sakamannini kärsii nivelsairauksista ja odotettu elinikä ei ole kovin pitkä. Olen lääkärinkuluihin ja hoitoihin laittanut hurjat määrät euroja ja tulen tulevaisuudessakin laittamaan.
En halunnut sairasta koiraa, enkä pysty sen kanssa tekemään niitä asioita joita suunnittelin. MUTTA koira on myös perheenjäsen, jonka kohdalla otin riskin. En hylkää koiraani sairauden vuoksi, vaan vaihdamme harrastussuuntaustamme sopivampaan.
Kuten kirjoitin, koira ei ole minulle harrastusväline, vaan ystävä niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Olenkohan minä jossakin vaiheessa kirjoittanut että koira olisi minulle harrastusväline? En ole.
Koira on perheenjäsen. Harrastuskaveri. Olen niin "uponnut" harrastukseen että en vaihda lajia. olen kokeillut agilityä, näyttelyitä, ei kiinnosta, ei ole minua varten.
Minulla ei ole resursseja pitää kotonani koiria, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu harrastukseeni. Mainittakoon vielä että harastan kaikkia pk-lajeja eli lajien kirjo on varsin laaja. Mutta, mikäli koirala on esim. lonkat tai kyynärät sököt, en ole niin hullu että hyppyytän sitä esteellä. Vaikka kuinka haluaisin koiran pitää, on pakko luopua. Haluan harrastaa, se ei onnistu sairaan koiran kanssa. Enkä voi pitää kotonani isoa koiralaumaa, ei ole resursseja sellaiseen.
Ehkä on itsekästä mutta mielestäni on koirallekin parempi että se saa elää perheessä, missä sille on aikaa. minulla ei ole aikaa kun yhdelle koiralle mitä aktiivisesti treenaan, sairas koira jäisi todella vähäle huomiolle. Ja kun pk-rodusta on kyse niin sehän on jo selvää että koira tarvitsee paljon huomiota ihmiseltä.
Nyt, ennen kun joku älähtää, kerron että toinen koiramme, mikä meillä on, on avomieheni. Minulla ei riittäisi aika senkin koulutukseen.
tuo osoittaa, että koira on sinulle harrastusväline. Jos väline ei toimi niin pois silmistä vaan.
Kuten kirjoitin, koiran hankinta on riski. Itse haluan kantaa vastuun hankinnasta asioiden mennessä odotettua huonommin. Ilmeisesti on koiralle sinun tapauksessa parempi saada uusi koti, jossa sitä arvostetaan.
Nyt alan ymmärtämään sinua, jos todella viallinen koirasi saa hyvän uuden kodin niin se on kai pakko hyväksyä.
Uskon ettei se luopuminen sinullekkaan helppoa ole
Onneksi minulle ei ole tullut vastaavia robleemia.
Koira ei ole harrastusväline vaan harrastuskaveri. Mutta, ymmärrä miten ymmärrät, hyvä että itselläsi on rahkeita pitää sairaita koiria mitkä ei kelpaa harrastukseen. Katsos kun kaikilla ei ole.
taidat taas provosoida tahallasi, niin kun olet aiemminkin tehnyt. Lapsellista ja naurettavaa.
Ei se luopuminen helppoa ole mutta jos toinen vaihtoehto on olla 10 vuotta harrastamatta rakasta harrastusta niin... Ja todellakin uskon että koiran on hyvä olla sellaisessa paikassa, missä se on ykköskoira. Meillä väkisinkin joutuisi "pyörimään taustalla" ja se ei ole pk-rotuiselle koiralle hyväksi.
Ehkä olen itsekäs kun haluan harrastaa terveen koiran kanssa, millä on motivaatiota tehdä. Itsekkäämpää olisi väkisin puurtaa koiran kanssa, millä ei ole motivaatiota. Siitä ei tulisi muuta kun hiuksien halkomista, väkisin yrittämistä, itsensä/koiran syyllistämistä.
Meillä ei rotuna oo sakemanni, en viitsi rotua mainita, koska kyseistä rotua löytyy tosi harvalta kaksin kappalein... Näiden uudelleen "sijoittaminen" on todella vaikea juttu, eli meillä pysyisi, vaikka näyttelyura olisi ohi ym.
Joo, ymmärrän pointtisi ja sanoisinko, että välillä on tullut mieleen, että pitäisikö luopua tuosta uroksesta, kun tosiaan koirasta olisi vaikka mihin, mutta itsellä ei tällä hetkellä ole aikaa, eli sama ongelma (tavallaan) mutta toisin päin. Mutta kun se on niin rakas niin ei siitä malta luopua, eli jostain se aika sitten aina löytyy... Ja kun lisäksi on tuo uuden kodin ongelma, eli jos uros meiltä lähtisi, niin ainoa vaihtoehto olisi veljeni.
sitä mieltä, että Doberille ja hänen kaltaisilleen ei pitäisi koiraa edes myydä.
Taaa kasvattajat ovat sitä mieltä että minulle ja kaltaisilleni lähtee pentu päältä, muut saa mitä jää.
Johan se on todistettu, mikäli minä olkisin huono koiranomistaja niin tuskin kasvattajat minulle pentua tyrkyttäisivät. Tai kasvattaja kysyy että haluatko vaihtaa koirasi tähän lupaavampaan pentuun.
sinun mielestäsi on provosointia välittää koirista silloinkin kun niistä ei kehittynytkään unelmien harrastuskaveria, niin sitten tosiaankin provosoin.
selventää tähän väliin, että HARRASTUSKAVERI on aivan eri asia kuin harrastusväline! Se ero pitäisi jokaisen aikuisen tajuta ja ymmärtää!
...harrastuksestasi et luovu mutta koirista kylläkin. Eli asetat tärkeysjärjestykseksi:
1.Harrastus
2.koira
muistathan mainita tämän tärkeysjärjestyksen seuraavan kerran kun annat neuvoja ihmisille jotka kysyvät jotain liittyen koirien hyvinvointiin? Sanothan saman myös kasvattajalle jolta olet ostamassa seuraavaa koiraa?
Kertomasi profilointi auttaa jatkossa suhtautumaan paremmin kirjoituksiisi ja mihin perustat näkemyksesi.
Täytyykin vaan toivoa ettei tämänhetkiselle koirallesi tule mitään estettä harrastaa, ettet sitten luovu siitä ja hanki seuraavaa.. Kumpi sitä lajia harrastaa, sinä vai koirasi?
Tuolla joku jo odottelee doberin seuravaa koiranvaihdosta.Anto kyllä ositteen mistä voi hommata pennnun,mut miks tyytyä pikkusormeen kun voi saada koko käden?????
koirasta ei saa luopua mitättömien syiden takia esim.ettei pärjää näyttelyssä. törkeää nimittää itseään huväksi kasvattajaksi,jos ei rakasta koiraansa.
Mitäs sitte kun kasvattajalla on 10 näitä koiria, mitkä ei menesty näyttelyssä? Pitää kerätä koirat kotiinsa vai?
Tai koiralla ei ole kapasiteettia pk-lajeissa. jätetään se koira kotiin, otetaan uusi koira. Aka koira on tyhjänpanttina kotona, onko se sitten hyvä? eikö olisi parempi että se olisi muualla, kodissa missä ei näitä lajeja harrasteta?
laumasta eroittaminen aikuiselle koiralle on traumaattinen kokemus...aina, tiedäthän tämän,koiraihminen kun olet
Enemmän traumaattista koiralle on se, että sen kanssa ei tehdä mitään. Aikuiselle koiralle kodinvaihto on lopupeleissä hyvinkin kivuton kokemus. Koira sopeutuu nopeasti uuteen laumaan, oma koirani sopeutui valehtelematta kahdessa tunnissa, eli siinä ajassa kun matka edellisestä kodista meille kesti. Nou probleem sen asian kanssa.
Melko vaikea kysymys, ainakin tämän laumasta erottamisen pitäisi tapahtua sitten melko nuorena.
Onhan se niinkin etä ne pennut syntyvät mitkä syntyvät ja edes tällälailla pääsevät kotiin jossa ne elelevät vanhuuden päiviinsä..
Käytiinpä joskus porukalla lonkkakuvauksessa vieraassa kaupungissa eräs aktiiviharrastaja mainosti että jos koiran lonkat on huonot se ei palaa mukana, oli vähän hurjaa puhetta.
Onneksi en ole joutunut tähän tilanteeseen, koirani on olleet ihan hienoja.
Niin, laumasta toiseen siirtäminenhän tapahtuu nuorena. Mikäli pentukopiran ottaisin niin sehän välikuvattaisiin puolen vuoden iässä. Mikäli lonkat vaikuttaisi huonoilta niin se saisi jo silloin lähteä uuteen kotiin. Samoin se, mitä koira motivoituu tekemään. Se näkyy jo 4 kuukautta vanhasta pennusta. jos koiralla ei ole motivaatiota tehdä "mitään" siinä iässä, ei ole myöhemminkään. Joten, saa lähteä jo silloin.
nämä koiraharrastajat jotka täällä neuvovat kuka voi ottaa koiran jne. koiran otto vaatii harkintaa jne koira elää kanssasi jopa15 vuotta jne. nyt he pyörtävät aikaisemmat puheensa, uskottavuus meni näistä ihmisistä, älkää vain uskoko enää heitä.
luuletko että aktiivi harrastaja joka tähtää kilpailuihin kyselee koiraa tältä palstalta.?
ymmärsit tahallasi väärin (koska et voi vastata muuten).kysehän on siitä, miten neuvotaan muita koiran omistajia,ja itse tehdään päinvastoin. ja ei kai kukaan täältä nyt koiraa osta. ja sopii ihmetellä kuinka aktiiviharrastajilla on aikaa istua jatkuvasti koneen ääressä?
olet laskenut, miten kauan kukin täällä viipyilee? Uskomatonta kyllä! Koiran/koirien kanssa ei todellakaan harrasteta 24h/vrk, vai onko sinulla toisenlainen metodi kenties?
jotta ihmisellä olisi varaa pitää edes yhtä koiraa puhumattakaan useammasta, hänen täytyy olla ansityössä VÄHINTÄÄN kahdeksan tuntia päivässä, siihen kun laskee työmatkat se on jo kymmenen tuntia, kotihommat ja eläinten hoito ym. pakolliset ja sitten se aktiiviharrastus noin kolme tuntia päivässä, eipä sitä paljon aikaa jää jos aikoo nukkuakin jossain välissä
Olen opiskelija, en käy töissä ja omistan kaksi koiraa, ison ja pienen. Hyvin on rahat riittäneet tähän mennessä, aktiiviseen harrastukseen ja kaikkiin muihinkin kuluihin. Omistani nipistän että koirille saan kaiken. Kertaakaan ei ole esim. eläinlääkärireissu väliin jäänyt rahapulan takia eikä koiran lonkat kuvaamatta.
Päivästä 4-6 tuntia menee koulussa, matkaan yhteen suuntaan 5 minuuttia. Koirien kanssa en aina edes itse lenkkeile, mies hoitaa usein sen homman (hän ei muuten koiriin osallistu, ei edes rahallisesti). Treenaan joka päivä, en suinkaan useaa tuntia vaan muutamasta minuutista 15 minuuttiin.
Se riittää, loppuajan voinkin surffata netissä, koirat tyytyväisenä jaloissa makailemassa.
eivät ole niin onnellisia että voivat turvautua miehen apuun, jos olisit yksinasuva niin opintotukesi tuskin riittäisi koiraharrastukseen.
Kirjoitukseni :)
Mies ei rahoita koiria ollenkaan. Minä maksan vuokrasta puolet, maksan omat laskuni sekä yleensä kauppareissut. toki minulla on myös opintolaina.
Kerrottakoon vielä että ennen kun tapasin miehen, asuin yksin, opiskelijana kahden ison koiran kanssa. Silloinkin maksoin itse kaiken, ihan kaiken. Pitää elää kykyjensä mukaan, ei yli varojensa.
Eli, kaksi vuotta yksinasuvana opiskelijana saksanpaimenen ja dobermannin kanssa, kokoajan harrastaen toisen kanssa (toinen vanha, aktiiviharrastus takana). Ei ongelmaa, hyvin tulin toimeen ja oli jopa varaa käydä kavereide kanssa baarissa sillointällöin.
Nyt minä olen onnellinen ja asun miehen kanssa yhdessä. Miehen, joka on työtön opiskelija, joka ei saa opintotukea vaan hänen vanhempansa maksaa hänen osuutensa vuokrasta, maksaa laskut ja antaa kuukaudessa 100 euroa ruokaan.
sori ei ollut tarkoitus,eikä kuulu mulle, kummasti menee asian vierestä, mitä mieltä olet alkuperäisestä asiasta?
Ihan ymmärrettävää. Tuttavani (vai pitäiskö sanoa ystäväni) on suojelun aktiivinen harrastaja ja mikäli hän olisi pitänyt kaikki koirat, mitä on hänelle päätynyt, hän todellakin pitäisi kotonaan koirien hoitokotia. Itsekkin tulen olemaan joskus saman tilanteen edessä, aivan varmasti. Aktiivisimmat harrastajat haluavat koiran jonka kanssa voi asettaa tavotteita, ikävä kyllä ne tavoitteet ei toteudu huonon koiran kanssa. Ihmisenkin elinikä on rajaton, jos on mahdollisuus pitää yhtä koiraa kerrallaan ja sattuu peräkkäin olemaan esim. 4 koiraa mistä mikään ei ole tavotteiden mukainen, menee siinä jo noin 40 vuotta (eli yksi koira elisi n. 10 vuotta).
Eli kyllä, kyllä ymmärrän että miksi harrastajat luopuvat koirista. Vaikka he niistä luopuvat niin se ei tarkoita että he eivät koirasta välittäisi.
Minulla ei ole varaa pitää yhtään koiraa enempää kun mitä nyt on. Jos nuorempi ei olisi sitä, mitä haluan, se saisi vaihtaa kotia jotta saisin tilaa uudelle mahdollisuudelle. Ei ole helppoa koirasta luopua mutta tapahtuu maailmassa paljon itsekkäämpiäkin asioita kun koirasta luopuminen harrastuksen takia.
lainkaan, että töitä voidaan tehdä muuhunkin aikaan vuorokaudesta kuin 8-16?
Olen aikalailla samoilla linjoilla Doberin ja Issukan kanssa. Ajatuksiani en enää uudelleen jaksa tänne kirjoittaa, jokainen joka tahtoo lukea mielipiteeni tästä asiasta voi käydä sen lukemassa sekarotuiset palstalta. Mutta sen sanon, että kasvattajana ymmärrän täysin, että jos pitäisi kaikki sairaat koirat itsellään niin niitä olisi aivan liikaa. Itselläni olisi useita kymmeniä koiria jos en olisi näistä "viallisista" luopunut. Onko se koiralle oikein, että se joutuu makaamaan vain kotona, kun muiden koirien kanssa harrastetaan, ei! Mielestäni tällöin koiralle on parempi päästä parempaan kotiin. Tämä on eläinrakkautta jos mikä. Ainahan se on vaikeaa luopua koirasta, kun niitä ei kerran voi olla rakastamatta, mutta joskus se vain valitettavasti on pakko. Eikä se tarkoita ettenlö rakastaisi koiriani, päinvastoin.
jos kerran tulee paljon viallisia pentuja eikö olisi aika vaihtaa koiria,tai peräti rotua, myös kasvattaja.
Harvoinpa minä omistani jätän itselleni, tosin sitäkin kyllä tapahtuu, mutta silloin valkkaankin parhaimman päältä. Yleensä ostan muilta kasvattajilta, jotta saadaan uutta verta linjoihin, ja tällöin valitettavasti saattaa pennussa olla jokin vika. Ja kun useimpia koiria vuodessa ostelee ja jättää itselleen niin kyllä alitettavasti osassa niistäkin voi olla jokin vika. Ja itselläni on kyllä melko terve rotu, eli ei kuulu näihin kaikkein sairaimpiin rotuihin todellakaan.
Sen vcian ei tarvitse olla sairaus. Ehkä koiran rakenne ei ole sitä mitä odotettiin, ehkä sen luonne ei ole sitä mitä toivottaisiin. Hienoa että kasvattaja viitsii karsia nämä koirat, joilla on jokin jalostukseen vaikuttava juttu. Eikös se koiran luonnekin vaikuta siihen että käytetäänkö sitä vai ei?
Eihän pennusta aina kaikkea näe, ei todellakaan!
Jos kasvattaja ostaa esim. 5 pentua vuodessa ja näistä on 2 sellaisia mitä hän hyväksyy jalostukseen, jää joka vuosi 3 "ylimääräistä" koiraa. Viidessä vuodessa se 3 onkin jo 15 ylimääräistä koiraa. 10 vuodessa se on jo 30 ylimääräistä koiraa.
mihin nämä ylimääräiset koirat päätyvät, myydäänkö ne seropihinnalla 100euroo/kuono.
Ne päätyvät ihan samoin kun pennutkin, ihmisille lemmikeiksi. Ei seropien hinnalla, sopivalla hinnalla (pentujen hintaa 1/3 halvempi vaikka mitään huonoa ulkomuotoa kummempaa vikaa ei olisikaan) papereiden kera.
mitä tekee papereilla, jos ei voi käyttää jalostukseen, eikä näyttelyyn.
Niistä selviää koiran suku, ne kertovat että koira on oikeasti puhdasrotuinen, koira on rekisteröuity.
On hieman eri asia, paperiton rotukoira kun paperillinen, mutta näyttelyyn kelpaamaton koira.
Pitäisikö siis se koira, mikä ei kelpaa jalostukseen, myydä halvemmalla?
Näköjään kaikille ei ole vielä selvinnyt että mitä se koiran rekisterikirja merkitsee.
Toi papereiden merkitys ei tosiaanka mee kaikkien päähän, vaikka sitä miten selittäs. Toisille kun koira on rotukoira ilman papereitakin, jos vaan myyjä on sattunut niin sanomaan. Yllättävää on, miten ihmiset vielä luottaa vieraan ihmisen sanaan ja maksaa paperittomasta koirasta lähes saman, kuin paperillisesta.
joskus tuntuu ihan uskomattomalta! Joillekin kersoille koira on ensimmäinen ja sitä sitten jauhetaan totuutena, minkä koiran myyjä on sanonut, eikä lainkaan ymmärretä, että on todella monia joilla on esim. elämänsä ajan ollut koiria ja kasvattajia, joilla pitkä kokemus. Tarkoitan siis rehellisiä kasvattajia!
Juuri näin. Itse olisin jo hukkunut koiriin jos en olisi yhdestäkään luopunut. Onhan minulla edelleenkin muutama viallinen koira, koska niiden viat on huomattu niin myöhään, etten ole niistä raaskinut enää luopua. Ja mies päätti myös, että yhdestä viallisesta koirasta ei luovuta. Eli kolme viallista koiraa minulla edelleen on, sekä muutama eläkeläinen. Myös muutamalla sukulaisellani on eläkekoirat nauttimassa eläkepäivistään. Kun tarkemmin ajattelee niin minulla ei parin vuoden päästä ole kuin muutama koira jota voi käyttää jalostukseen, kun monet koirat tulevat parin vuoden sisällä eläkeikään. Ja sitten tarvitsee taas alkaa tarkkaan harkitsemaan, että mistä ostaisin sen seuraavan koirani. Taitaapi tulla jälleen ulkomaan reissu. Olen myös itse harkinnut alkavani kasvattaa toistakin rotua, kunhan nämä vanhemmat koirat tästä pikkuhiljaa pääsevät haudan lepoon.
Mutta nyt tarvitseekin jälleen rientää B-pentueen pentuetapaamiseen. Jotta pystytään paremmin vertailemaan sisaruksia keskenään. Hyvää päivänjatkoa teille.
jaksa ymmärtää. Koira on sinulle selkeästi pelkkä harrastusväline sitä on turha käydä kiistämään. Eihän elävästä olennosta voi koskaan tietää etukäteen mikä siitä tulee, toiset hyväksyvät sen ennalta arvaattomuuden ja rakastavat koiraansa juuri sellaisena kuin se on. Harvempi meistä saa juuri täsmälleen unelmiansa vastaavan koiran, mutta itse ainakin pidän jokaista täydellisenä yksilönä sellaisenaan. Jos esim. perhe haluaa mukavan miellyttämisen haluisen seurakoiran ja saavatkin hieman itsenäisemmän persoonan, niin tällöinkö sen saa hylätä ja potkia pellolle. Se ei vain yksinkertaisesti ole oikeudenmukaista, ei me voida vaatia koirilta täydellisyyttä, eihän kukaan ole täydellinen. Tällä periaatteella suurin osa meistä jättäisi koiransa heitteille, kun se ei vaan ollut juuri sellainen kuin toivottiin. Tapauksessasi koiran on kuitenkin parempi saada uusi koti, jos et kykene sitä rakastamaan syystä että se ei kelpaa harrastukseesi, etsi sille koti jossa sitä rakastetaan sen itsensä, ei minkään harrastuksen takia.
Sinua lukemaan nämä kaikki kirjoitukseni.
Aktiiviharrastaja on eri asia kun harrastaja. Silti koira ei ole harrasrtusväline.
Luuletko että on niin helvetin helppoa luopua koirasta?? Luuletko, että on helvetin helppoa olla harrastamatta 10 vuotta sentakia että koirasta ei ole siihen ja on väärin antaa se pois jotta uudelle olisi tilaa?
Kun luet kirjoituksini niin tuletu huomaamaan että hankin vaan aikuisia koiria. siksi, että ne on tutkittuja ja niistä todella näkee mihin niistä on. Eipä tasrvi koiraa pois antaa sillä syyllä että siitä ei ole harrastamaan kanssani.
Pitäisköhän laittaa sama kirjoitus sakemannipalstalle, siellä on nimittäin monia jotka ovat samaa mieltä kanssani. Tuttavallani olisi tällä hetkellä noin 15-20 koiraa ikäluokaltaan 1-10 vuotta mikäli olisi kaikki koirat ottanut ja pitänyt mitä on suunnitellut. Eipä aika riitä kun on normaalisti töissä viitenä päivänä viikossa 8 tuntia.
no se on hyvä että hommaat vain aikuisia koiria, pennusta kun sitä on vielä mahdottomampi tietää mitä siitä tulee. Muistaakseni kirjoitin, että tapauksessasi on koiran kannalta parempi saada uusi koti. Se että jollain tapaa ymmärrän mielipiteesi, ei tarkoita että täysin hyväksyisin sitä. Tiedän kuitenkin myös että tätä tapahtuu lopulta aika paljon, ja kaiken kaikkiaan pääasia on ettei koirat joudu kärsimään "intohimosi" takia, joka korjaantuu sillä että etsit niile hyvän kodin, se ainakin kuuluu ehdottomasti velvollisuuksiisi. Mielestäni koiran kodin vaihdosta tehdään hieman liian suurta numeroa, ne kun ei siitä kärsi välttämättä ihan niin paljoa kuin oletetaan. Ja lopulta vastaus ytimekkäästi kysymykseesi, eli olen sitä mieltä, että koirasta on hyvä syy luopua, jos ei siihen kykene jostain syystä riittävästi paneutumaan eikä sen hyvivoinnista huolehtimaan. Jos olet sitä mieltä, että koirallasi olisi jossain muualla parempi ja uskot tosiaan sen olevan myös koiralle parasta, niin se riittää syyksi etsiä koiralle pysyvä koti, joka täyttää sen vaatimukset.
Mutta entäpä jos koira ei ole riittävän hyvä heillekkään, miten estät koirien joutumisen kiertoon??
Jotta koira ei kiertoon joutuisi niin koiran luovutan vaan ja ainoastaan tutulle henkilölle. Esim. yhden aikuisen olen antanut avomieheni kummitädille, sieltä se ei kiertoon lähde. Koirista myös teen kennelliiton sopimuspohjalle myyntisopimuksen (hinta 0 euroa) ja mikäli koirasta joudutaan luopumaan niin minulla on etuosto-oikeus.
Mutta, hyvin kun valitsee koiran kodin niin kiertoon ei tarvitse laittaa. Avomiehen kummitädillä koira saa olla harrastamatta muuta kun talon vahtimista ja lenkkeilyä. siellä sen on parempi olla, ainoana koirana yhden ihmisen huushollissa maalla kun kaupungissa kerrostalossa, meillä se joutuisi väkisinkin liian vähälle huomiolle johtuen tämänhetkisen koiran aktiivisesta kouluttamisesta, opiskeluista ja työstä.
Rahkeet ei riitä pitämään kotona koiraa mistä ei ole harrastamaan. Harvalla suomalaisella tosiharrastajalla on rahkeita siihe, poikkeuksia toki on (tuttavaperheellä on 1 koira minkä kanssa ei tehdä mitään ja 5 koiraa minkä kanssa harraatetaan erittäin aktiivisesti, tosin mies harrastaa kahden koiran kanssa töissään, työkoiria kun ovat ja treenit tehdään työaikana).
on aina vaikeaa, varsinkin jos kyseessä on olento joka on läheinen...
Siitä huolimatta tunnustan, yhtään häpeilemättä, että koira on minulle "väline" ja olen suurimman osan koiristani ampunut itse, jos ne ei kertakaikkiaan toimi kanssani.
Näillä itse lopettamillani koirilla on sellainen yhteinen piirre, että ne eivät todellakaan vastanneet sitä mitä minä koiraltani odotin.
Sä olet yhtä kuin nette :)
ihan omana tietonasi tuonkin jutun, vai oliko tarkoituksesi vain pröystäillä itseammutuilla koirilla? Voi anna mun kaikki kestää, eikö todellakaan olisi ollut muita vaihtoehtoja? Missä omatunto ja tunteet yleensä?
tuolla logiikalla olisi ollut parempi ampua itsensä ja antaa koiran jatkaa elämäänsä.
Jos ei osaa kouluttaa koiraansa niin ampuahan se pitää. Ehkäpä seuraava sesse osaa itse kouluttaa itsensä ja saa elää pitempään.
täällä on tänään omatunto ja tunteet kateissa muillakin.
kokonaan olla ottamatta kantaa, täällä kun saattaa olla lapsiakin.
että luopuu jos sitten ei jää muilta koirilta aikaa sille joka ei harrasta (käsitin että sulla on enemmän koiria kuin vain yksi). tai sitten että jos tosissaan aikoo harrastaa ja koirasta ei ole siihen ja hommaa uuden, niin eihän sille ensimmäiselle jää aikaa paljon ollenkaan, siis sen verran mitä se tarvitsisi. niin on hyvä että tajuaa antaa sen sellaisille ihmisille jotka sitten ovat vaikka niitä jotka ei niin paljon harrasta.
toivottavasti ei ollut nyt kauheen epäselvää.
Harrastuksia on monenlaisia. Toiset vaihtavat tennismailan uuteen kun langat menevät poikki, toisille ei kelpaa enää kitara josta on kielet katkenneet.
Minä annoin pois 5 vuotiaan lapsen josta ei tullutkaan pianstia. Samoin kävi ala-asteikäiselle pojalle jota ei kiinnostanut jääkiekko. Mitä helvettiä minä tekisin kakaralla nurkissa joka pelaa vaan tietokoneella ja kirjottelee suomi24 -palstoille?! Kuula kalloon sellaisille paskahousuille sanon minä. Ei voi käsittää sitä rahan ja ajan määrää mikä uppoaa kakaroihin ja muihin holhottaviin alemmassa asemassa oleviin eläviin olentoihin joilla ei olekaan samat intressit kuin MINULLA.
Koska MMMMMMinä, maailman napa ja koko universumin keskipiste olen päättänyt että minun tyttärestäni tulee pianisti ja pojastani NHL-tähti. On siinä sitten millä naapureille kehuskella. Jos ei titteleitä ala tippumaan niin kiertoon vaan sellaisille joilla on aikaa ja kiinnostusta hyysätä kaiken maailman nurkkiin kuseksijoita.
ja aiheellinen kirjoitus. :D
Näillä sivuilla on usein kauhisteltu seropi pentujen kohtaloa, kun ne muka joutuvat heittopusseiksi, joten niitä ei saisi syntyä?
Täällä myös kauhistellaan ns.pentutehtailijoita, eli rotupentuja joita myydään halvemmalla ilman papereita? ....KAUHEAAA!, mutta entäs nämä varsinaiset koiraimmeiset,kunnon kasvattajat, hehän voivat ilman omantunnon tuskia luopua koiristaan jos ne eivät sovi heidän kuvioihinsa! eipä ole ketään huutamassa ,että pitäisi heti ilmoittaa eläinsuojeluun(netti osoitten kera). on mennyt maku näistä koiraihmisistä.
Asiasta on se, että kasvattajat myyvät nämä jalostukseen kelpaamattomat koirat ihan samoin kun pennutkin. Eli kirjallinen sopimus tehdään. Mikä siinä on niin kummallista? Sekö, että koira myydään esim. vuoden vanhana perheeseen kotikoiraksi, ei näyttelykoiraksi?
Että kasvattajat joilta tulee sairaita koiria joutuvat luopumaan työstään, eihän niitä kukaan osta.
Jopa rotujärjestöt pitävät huolta että nämä katoavat listoilta.
Vakavasti suhtautuvat kasvattajat jopa katsovat kelle myyvät. Ensimmäisen koirani kasvattaja ilmoitti vasta kolmannen käyntini jälkeen että voi myydä koiran minulle, sen jälkeen pidettin yhteyttä tiiviisti.
Sama on tämän nykyisen koirani kanssa, lähetän silloin tällöin kuvia sähköpostissa ja tapaamme aina vähintän kerran kuukaudessa.
Nähdäkseni koiran myyminen ja ostaminen on luottamus asioita....Silti voi sattua että koira voi olla sairas..Ja silloin kasvattaja on varmaan hyvin pahoillaan vaikka olisi parhaansa yrittänyt.
juuri näin se käy.
Väitän että jokaisella kasvattajalla on syntynyt jalostukseen kelpaamattomia pentuja. On tullut sairaita, kivesvikaisia, värivirheellisiä, häntämutkaisia jne.
Mikäli minä jätän itselleni kotiin pennun, minkä toivon jatkavan linjaa ja pentu osoittautuukin c-lonkkaiseksi tai koiran rakenne ei vastaa sitä mitä minä haluan, niin koiraa en käytä jalostukseen enkä jätä kotiinkaan. Mahdollisuus on pitää vaan rajallinen määrä koiria ja rajalliseen määrään eivät, ikävä kyllä, mahdu nämä jalostukseen kelpaamattomat. Nämä jalostukseen kelpaamattomat koirat myyn edulliseen hintaan koti- ja harrastuskoiriksi.
Joku ihmetteli, että mitä koira tekee papereilla jos siitä ei ole näyttelyihin/jalostukseen. Papereilla tekee paljonkin, oman rotuni kanssa voi tehdä niin montaa muutakin asiaa kun näyttelyttää tai jalostaa.
Eli, en häpeä kertoa, meiltä lähtee joka vuosi 6-12 kuukautta vanhoja koiria uusiin koteihin 2-5 kappaletta. Ei kaikki ole sairaita, minä raakkaan rankalla kädellä jalostusyksilöt. Mikäli koiran rakenne ei miellytä, en käytä sitä. Mikäli koiran hermorakenne on mielestäni liian heikko, en käytä sitä. Mikäli koiran koulutettavuus ei ole sitä luokkaa kun haluan en käytä sitä. Eli on monia muitakin asioita kun terveyteen liittyvät. Nämä koirat myyn noin 500 euron hintaan papereiden kera. Tyytyväisiä ovat olleet näidenkin koirien ostajat, he tietävät mitä saa, toisin kun pennun kohdalla ei voi varmasti sanoa.
Alkuperäisestä aiheesta, koirasta luopuminen harrastuksen takia. Itse kuulun ilmeisesti siihen ryhmään joka luopuu koirasta, mikäli siitä ei jostakin syystä ole harrastuskoiraksi. Edelleen pystyn kotonani pitämään vain rajallisen määrän koiria ja tähän rajalliseen määrään ei sisäly koirat, jotka eivät ole työskentelyhaluisia pk-lajeissa. Tai jotka ovat työskentelyhaluisia mutta eivät sovi minun käteeni, sekin kun on yllättävän yleistä että yhteistä säveltä ei löydy.
Itse, käyttökoirakasvattaja voin sanoa että todennäköisesti myisin koiran, pennun aiheen aloittajalle. Olenhän myynyt muillekkin häne kaltaisilleen. Moni kasvattini on kauttani vaihtanut kotia koska ei ole ollut harrastukseen sopiva. Ihmisen ei pidä koiran takia vaihtaa harrastustaan, ei todellakaan. Mikäli kädessä oleva koira ei täytä odotuksia, ei sovellu harrastukseen niin tietenkin koira on vaihdettava. Koiraa ei saa esimeellistää, eikä myöskään inhimillistää. Jos ei yhteistyö toimi niin se ei toimi, turha sitä on väkisin vääntää.
ei nyt kyllä tainnut olla kasvattamisesta (jalostamisesta) kysymys.
Mikäli harrastuskoiraa itselleen mielii ja sattuu huonolla tuurila saamaan pennun, mistä siihen harrastukseen ei ole niin kyllä se on ihan hyväksyttävää luopua koirasta ja hankkia uusi koira mikä vastaa tavotteita.
Nyt taas älähdätte että koira on harrastusväline. Ennen kun sen teette, miettikää tilanne omalle kohdallenne. Olet fanaattinen pk-harrastaja. Ostat koiranpennun. Koira kasvaa, koulutat sitä pikkuhiljaa. Käy ilmi että sen lonkat ovat D/D. Koiran kanssa pystyisi harrastamaan mutta noutoeste ei tee hyvää lonkille. Onko parempi että koira itsekkäästi pidetään itsellään, sitä hyppyytetään noutoesteellä ja koiran lonkat ovat sököt jo parivuotiaana? Eikös olisi parempi luopua koirasta, antaa se kotiin, missä harrastetaan rauhallisia lenkkejä?
Koira, mikä on risa, kärsii enemmän siitä, että islle tuotetaan kipua jastkuvilla treeneillä kun siitä, että se vaihtaa isäntää. On eläinsuojelurikkomus tuottaa koiralle tarpeetonta kipua.
Todellakin, useilla ei ole mahdollisuutta pitää useaa koiraa. Itse silloin nuorena kun aloittelin koiraharrastustani, jouduin luopumaan risasta koirasta jotta sain uuden tilalle. En voi kuvitellakaan lopettavani tai pitäväni taukoa 5 vuotta harrastuksesta vaan sen takia että minun koirani ei ole fyysisesti kykenevä suorituksiin. Ei, helppoa se koirasta luopuminen ei ole.
Tämä palsta on ehkä hiukan väärä puomaan näitä asioita. On täysin eri asia omistaa elämänsä harraastukselle kun seurakoiralle. Niitä ei voi keskenään verrata.
Realistille senverran haluan sanoa, käsittääkseni sinä olet sekarotuisten harrastaja, sinulla ei voi olla tästä asiastarealistisia kokemuksia. Sekarotukoirien kanssa kun harastetaan sitä mihin niiden kanssa pääsee, jos harrastetaan.
pakottaa "risalla" koiralla väkisin harrastamaan?
Jos nyt niin onneton tilanne olisi, että olisin "fanaattinen pk-harrastaja", niin risan koiran kohdalle sattuessa hankkisin toisen koiran, jonka kanssa voisin harrastaa ja tämän toisen kanssa tekisin niitä rauhallisia lenkkejä.
Jos sitten vetoaa ajan tai muiden resurssien puutteeseen, niin kun tämä aloittaja taisi jossain vedota, niin kovasti tuntuu olevan aikaa riehua monilla eri nettipalstoilla yöt ja päivät.
"Jos sitten vetoaa ajan tai muiden resurssien puutteeseen, niin kun tämä aloittaja taisi jossain vedota, niin kovasti tuntuu olevan aikaa riehua monilla nettipalstoilla yöt ja päivät"
Kerrohan, mitä tekemistä tällä kaneetilla oli asian kanssa? Mielestäni Doberin kirjoitukset ovat asiallista tekstiä, eikä mitään riehumista. Mutta onhan täällä aina ollut niin, että jos eri asioista tuo oman näkökantansa jne. esiin olematta välttämättä samaa mieltä jonkin toisen nimimerkin kanssa, niin jo oitis hyökätään joka suunnalta paskalapiot kourissa päälle.
Ei ole kovin fiksua todellakaan se. Lisäksi nimimerkeillä on hyvin monasti myös tapana vääristellä kirjoituksia lukihäiriön tyyliin, eli ei ymmärretä luettua tekstiä!!
ne kirjoitukset arvon Issukan mielestä asiallisia ovat, koska satut olemaan asioista samaa mieltä. Liekö yhdessä mukavampi olla väärässä? :D
Ja pointtini oli, että jos on aikaa roikkua netissä noin paljon, olisi aikaa hoitaa sellainenkin koira, joka ei onnettomuudekseen satu sopimaan kyseisen henkilön suunnitelmille.
ja vääristely senkun jatkuu vain.
No aivan sama, arvoisa Sakemanni, leikitään että olet oikeassa joka helkkarin asiassa! Tuliko perempi mielisulle nyt?
tuo Sakemanni nyt oikein mahtoi vääristellä. Taidat pikemminkin itse kuulua niihin, jotka ovat oikeassa joka helkkarin asiassa.
Aikaahan saattaa olla vaikka kuinka monelle koiralle mutta rajallisiin resursseihin lukeutuu muutakin kun aika.
Raha. Kahden koira pitämisestä tulee kahden koiran kulut. Kiakilla ei ole varaa vaikka normaalisti töissä kävisikin.
Tila. On eri asia asua omakotitalossa kun kerrostalossa. Omakotiasujalla on neliöitä ja huoneita enemmän, omaa pihaa ja mahdollisuus tehdä koirille uos tarhat. Kerrostaloasujala ei ole neliöitä välttämättä yhtä paljon, ei omaa pihaa.
Itse, omalla kohdallani on kuuden koiran pitäminen onnistunut kaikinpuolin hyvin. Rotuna saksanpaimen, kaikkien kuuden kanssa harrastetaan. Aikaa on, tilaa on koska asutaan omakotitalossa maalla, iso aidattu piha ja kuusi 20 neliömetrin tarhaa on pihassa. Kaikki koirat viettävät päivät ulkona tarhoissaan, yleensä kaksi koiraa kerrallaan on pihalla juoksemassa, kaksi koiraa vaimon kanssa sisällä ja kaksi odotta vuoroaan tarhassa.
Huomioikaa myös että kaksi koiraa eivät välttämättä siedä toisiaan. Meilläkään ei kaksi narttua tule keskenään toimeen. Mikäli asuisin kerrostalossa niin niiden pitäminen samassa asunnossa olisi mahdotonta. Näin se onnistuu. Molemmilla omat tarhat, sisällä on huoneita niin paljon että jokainen koira on mahdollista laittaa yhteen huoneeseen.
Kaikilla ei mahdollisuutta tähän ole.
eli, aika ei ole ainoa mitä koira tarvitsee, siihen uppoaa myös rahaa, tilaa, lisää rahaa ja vielä kerran rahaa. Meillä ei olisi mahdollista pitää kun max. kaksi koiraa jos olisi asuntolaina maksettavana. Asiat on onneksi niin hyvin että kaksi aikuista on töissä, tienaa mukavasti. Lapset opiskelee, hekin auttavat hirmuisesti koirien kanssa, heidän käsiinsä koirat myös luotan (iältään 15, 17 ja 19 vuotta).
Ilman perheen tukea tämä ei onnistuisi. Eikä ilman aikaa. Eikä missääntapauksessa ilman rahaa. Eikä ilman isoa taloa, omaa pihaa.
Sakemanni, toivon että ymmärrät tämän asian. Ei kaikilla ole asiat niin hienosti että pystyy pitämään edes kahta koiraa, täysipainoisesti. Vaikka aikaa olisikin, jotakin muuta saattaa uupua.
Älkää sanoko että koiraa ei pitäisi ottaa jos ei ole varaa kahteen. Parempi niin että pitää vaan yhtä ja hoitaa sen esimerkillisesti, käyttää tarpeentullen lääkärissä. Mielummin niin kun sitten niin, että on kaksi koiraa, senttejä venytetään, asuntoa jaetaan.
sitten niin, ihan sun mielikses, niin pääset sinäkin olemaan oikeassa ;=)
Kerrohan montako sopimatonta koiraa sinulla ollut? Ettei vaan olisi niin, että sinä tässä olet se, joka on sopimaton. En haluaisi antaa sinulle yhtään koiraa.
Tuli nyt mieleen, kun toi sun koiraharrastukses on tuollaista, niin miten oot vakuuttanut koirasi? Tapiola myöntää käyttökoiralle vakuutuksen, joka korvaa 60% koiran arvosta, jos se menettää käyttöominaisuutensa! Uskoisin, että sopis sullekki, kun toi ei varmastikaan oo halpaa touhua.
Meni tosiaan täysin asian vierestä, mutta ajattelin vaan kertoa.
En muuten tiennyt minäkään, että oot mukana noissa pelastusjutuissa, itseäni se kiinnostaisi todella paljon, mutta lähin harrastusmahdollisuus tolla puolla olis sadan kilsan päässä ja kun on toi 8kk nuori mies, niin ei oikein onnistu.
on vakuutettuina Lähivakuutuksessa 100%:sta!
Vakuutus korvaa myös 100%:sti!
Koiralla on vakuutus, 100 prosenttinen.
Se, että vakuutus korvaa, mikäli koira ei ole käyttöominaisuudeltaan halutunlainen, ei auta siihen ongelmaan että kotona ei ole tilaa pitää isoa koiralaumaa. Raha on rahaa, sitäkin on aina liian vähän mutta eipä mieleeni tule periä koiran uudelta omistajalta samaa hintaa minkä jo vakuutuksesta saan.
Rahaa tärkeämpi on hyvä koti missä koira saa olla harrastamatta juuri sitä mitä minä olisin sen kanssa halunnut tehdä.
Onko siis mahdollista saada 100%:n korvaus, kun koira menettää käyttöominaisuutensa? Meillä korvaus on kuolemantapauksessa 100%, mutta esim. jos nartulta tulehduksen vuoksi poistetaan kohtu, vakuutus korvaa 60% arvosta, koska koira menettää "jalostuskykynsä". Tapiolan hinnat on niin huimat, että jos nyt ymmärsin oikein, menee vakuutusyhtiö vaihtoon...
meillä on niin. Kuluista tosin pieni omavastuu, mutta muut 100%! Ainakin oli silloin, kun vakuutukset otettiin! Vakuutuksethan toki lakkaavat, kun koira on täyttänyt 10v.
Että se ei ole sopiva harrastuskaveri. Haluan harrastaa täysillä ja paneutua koiraan täysillä. Jos koira ei ole minulle sopiva, lajiin sopiva niin paprempi luovuttaa se sellaiseen kotiin, missä sillekkin on parempi olla.
Älä Dober välitä, nämä villakoira ja seurakoiraihmiset on meidän kanssa täysin eri taajuuksilla. Ne kun eivät ymmärrä harrastuksen saloja ja sitä tosiasiaa että on täysin eri asia omistaa 10 hyödytöntä pientä villakoiraa kun 10 hyädytöntä rottweileria.
tosiaan olemme eri taajuuksilla. Kamala ajatuskin omata tuollainen ajattelutapa.
Turha muuten luulla kaikkien vastustajien olevan pikkukoirien omistajia. Pk-rotuja omistaa ihan fiksutkin ihmiset, eivätkä he käsittele koiriaan esineinä.
ilmestyt aina silloin, kun olet jonkun kanssa samaa mieltä! Missä oma ajatusmaailmasi mahtaa piileskellä, tai oikeastaan miksei sitä ole? Ei maailmassa nuoleskelulla mihinkään edetä, vaikka moni niin ankarasti sitä toivookin! :)
viestisi nyt oikeaan osoitteeseen?? Jos tuli, niin mitä ihmettä oikein tarkoitit? Edellisessä kirjoituksessani olin niin eri mieltä kun olla voi rotkun kanssa. Ja sinun kanssa olen ollut eri mieltä lähes kaikesta.
Olen tässä ketjussakin valottanut melkoisesti ajatusmailmaani. Jospa pyytäisit jonkun sisälukutaitoisen selvittämään vaikeaksi jääneet asiat sinulle. Mutta jos niin hirveästi ajatusmaailmani kiinnostaa, niin kysy pois. Vastaan lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman nuoleskelua. :D
harvinaista, että joissakin asioissa joskus ollaan oltu samaa mieltä, tai ainakin melkein ;=)
Sory, mut taidot on kyllä edelleenkin tallella kaikki. Ei huvita takkuilla enään ainakaan just tällä hetkellä :)
Kyllä me ainakin ollaan miehen kanssa päätetty, että jos koira on todellakin huonolonkkainen ettei harrastusta kestä (jotkut ei edes kunnolla lenkkeilyä) niin ellei itselläni oo mahdollisuuksia sitä pitää, myyn sen KOTIKOIRAKSI jollekin joka ei halua mitään harrastuskoiraa! Ei mekään miksikään koirien hoitokodiksi sentään aiota. Ajatelkaapas ihmiset sellasia harrastajia jotka lonkkakuvauksissa kuullessaan että koira onkin paskalonkkainen, lopettavat sen! Se jos mikä on mun mielestä TYHMÄÄ ja INHOTTAVAA! Muutaman tapauksen tiedän jossa lonkkakuvien jälkeen koira on yksinkertaisesti ammuttu ja laitettu monttuun, ja seuraavaa tilalle. :o( Ennemmin siis myydä koira kuin lopettaa!
Mutta toisaalta, jos koira on TODELLA kipeä lonkkien yms. vuoksi, niin voisin minäkin sen tuskistaan päästään sen sijaan että pitkittäisin sen kärsimyksiä. Ei saa ihmiset hyvät vetää aina hernettä nenään jos jonkun toisen ajatusmaailma poikkeaa teidän omastanne. Ne harvoin ovat hyviä kiistelynaiheita. :o)
tuntuu olevan, että just niin monta kuin on kirjoittajaa, on myöskin mielipidettä. Ja jokainen on aina omasta mielestään oikeassa ja haukkuu pataluhaksi kaikki muut. Se ei ole oikeanlaista keskustelua todellakaan se! Ei siis ainakaan normaalioloissa, eli palstan ulkopuolella. Tässäkin on nyt totaalilahtaamisen maku jo ihan selvästi! Rauha!!! kuten tapaan sanoa koirilleni, jos ylenpalttisesti riehaantuvat!
tätä ketjua hieman uudelleen. Tai oikeastaan Doperin kirjoituksia.
Meillä taitaa olla hieman erilaiseen tarkoitukseen hankittu koirat. Itse en luopuisi koirasta muuten kuin ihan pakottavasta syystä. Koirat ovat seuraksi hankittuja mutta harrastan toki niiden kanssa kaikenlaista.
Sinä tunnut olevan tosissasi oman harrastuksesi kanssa. Yritin asettua asemaasi ja pohtia tätä ketjua hieman sinun asemastasi. Kirjoituksestasi noussut keskustelu on tainnut käydä kohtuuttomaksi. Molemmat me ajattelemme omalla tavallamme koirien parasta ja vaikka tulos olisikin erilainen(sinä luopuisit epäkelvosta koirasta, minä en). Molemmat olemme omista lähtökohtia ajatellen oikeassa.
Huomaatko, kun aisaa ajattelee uudelleen niin huomaa että asiassa on aina kaksi puolta.
Mielellään minä kotonani pitäisin paljon koiria mutta mahdollisuutta ei ole - ei rahaa, ei tilaa. ainkaa tässä elämänvaiheessa on mutta vuoden päästä ei enää ole (toivottavasti).
ymmärrän kantasi. Kirjoittelin tuolla aiemmassa ketjussa ja sielläkin joistakin aiemmista viesteistäsi sai sen kuvan että jos koira ei sovi harrastukseesi tai paperit "häviäisi johonkin" koira lähtisi kuin leppäkeihäs. Et eritellyt erikseen mitä harrastat koirasi kanssa ja minkä syyn vuoksi koira lähtisi ja uusi tulisi tilalle. Myös mainitsit useaan kertaan että sulla ei ole varaa/resursseja pitää monia huonoja, harrastuskoiria kotonasi "turhaan", jolloin sain sen käsityksen että koirasi vaihtuu todella tiheään, koska muutenhan niitä sinulla olisi jo "nurkat täynnä". Jota siis ihmettelin kun tiesin että olet parikymppinen ihminen. Harrastuksesi on arvokas ja ymmärrän että tarvitset siihen soveltuvan koiran, toivonkin että löydät aina hyvän koiran kaveriksi, että mahdollisimman harva koira joutuu vaihtamaan kotia, jo sinne sopeuduttuaan. Olet varmasti erittäin tarkka koirasi valinnassa ja hyvä niin. Hyvää syksyn jatkoa!
kuinka tärkeää tämänkaltaisissa aiheissa olisi alustaa keskustelu kunnolla, ettei synny väärinkäsityksiä ja tarpeetonta toisen haukkumista. Yksi jos toinenkin on tässä ketjussa joutunut hieman perumaan alkuperäistä tuomiotaan.
Ellei Dober sitten itse ole muuttanut tarinaansa kun on saanut niin jyrkkää kritiikkiä, ei kai.
hyvä Dober
Olen aikalailla varma, että jos koirasi menevät vaihtoon, on vika vain sinussa.
Säännöllisellä treenaamisella et voi tervettä koiraa saada pilalle, vaan väärällä, tai liian aikaisin aloitetulla rääkillä pilaat nämä koirat!!
Rauhallisesta, ja kuuliaisesta koirasta on enemmän iloa kuin sinunlaisesi kouluttajan sekopäästä, ja hakatusta(?) koirasta.
Tee tästä ammatti, niin opit jotain
Mietippä hetki ennekuin alat lapsia tekemään... sitten joskus,kunhan koiranvaihdoiltas kerkiät.Kiinassa on (tyttö)lapsia tosi paljon ,joita on tehty mutta kukaan ei ole halunnut.Joten kiertoon vaan.Meni kyllä vähä sivusta,mut kuiteski....
Voi koira parkoja ja tulevia lapsia,jos ei heti ole miss/mister universium.Toki täytyyhän tavoitteet olla tosi korkealla
Todellista realismia on se, että tiedostaa oman kapasiteettinsa ja toimii sen mukaisesti.
Yksinkertainen tosiasia on, että jos haluaa harrastaa, on oltava toimivat välineet, joilla harrastaa.
Ei kenestäkään tee huonoa koiranomistajaa se, että hankkii koiransa harrastustoimintaa silmälläpitäen. Jos koira ei syystä tai toisesta sovellu käyttötarkoitukseen, johon se on kaavailtu, on täysin luontevaa, että sille etsitään uusi koti. Valitettavasti ihmiselämän pituus on niin rajallinen, että jos jokaisen kehäraakin antaa elellä rikkinäisenä sohvasessenä kymmenvuotiaaksi, ei tarvitse kuvitella, että harrastustoiminnassa olisi mahdollista edetä mihinkään.
Joidenkin mielestä ehkä on suurta eläinrakkautta se, että keräillään koiria tupa täyteen. Valitettavasti todellinen, koiralähtöinen koiranpito (harrastustoiminta) on niin vaativaa ja aikaavievää, että normaalia elämää (työt, perhe ym) elävä ei ehdi useammalle koiralle tarvittavaa tekemismäärää tarjota.
Kyllä minun mielestäni on suurempaa koirarakkautta se, että koiralle etsitään tällaisessa tapauksessa uusi koti, jossa siihen pystytään keskittymään täysillä. Itselläni on viisivuotias harrastuskoira, jolle olisi ottajia jonossa, mutta tätä koiraa en anna pois - enää.
Valmiiksi koulutettu, helppo ja erittäin miellyttävä koira, jota en missään tapauksessa pitäisi, jos saisin mahdollisuuden valita uudestaan.
Itselleni ei enää koskaan tule puolikuntoisten koiratarhaa, vaan pyrin sijoittamaan jokaisen itselleni terveydellisistä tai luonteellisista syistä sopimattoman koiran uuteen, hyvään kotiin. Ja sen teen täsmälleen siksi, että aktiiviselle palveluskoiralle ei ole elämisen arvoista elämää se, että se kerran päivässä pääsee 10 km lenkille ja saa muutamat rapstutukset, ja siinä sen tekemiset.
Koira tarvitsee huomattavasti paljon muutakin kuin näennäisesti eläinrakkaan, mutta typerillä asenteillaan paljon vahinkoa aiheuttavan hölmön omistajakseen.
Jokainen hurskastelija ja mielestään "hyvä koiranpitäjä" voi miettiä itsekseen, minkä arvoista heidän koiriensa elämä on. Onko niiden tekemisentarpeesta huolehdittu, vai onko niiden "aktivointi" nameja vessapaperirullassa -tyyliä? Elävätkö koirat täysipainoista koiranelämää, vai ovatko ne ihmisten korvikkeita, jotka on pakotettu muottiin, johon ne eivät sovellu? Onko eläintarhan pitäminen kotona ihan viisasta, ja saako jokainen koirista ihan varmasti tarpeeksi huomiota?
Punainen lanka siis on miettiä, kannattaako hirveästi kritisoida muiden tekemisiä? Useimmille suosittelen lappujen silmiltä ottamista: heittäkää se kuuluisa ensimmäinen kivi siinä vaiheessa, kun olette ihan varmoja, että toimintanne on parempaa ja perustellumpaa kuin muiden.
"Yksinkertainen tosiasia on, että jos haluaa harrastaa, on oltava toimivat välineet, joilla harrastaa."
Ja yksinkertaista on myös se, että koira on elävä eläin, ei mikään väline.
Tietenkin on hienoa, että jaksaa etsiä koiralleen sellaisen kodin, jossa sen kanssa jaksetaan harrastaa juuri sitä lajia mistä koira pitää, eikä vain viedä koiraa heti piikille kun se ei miellytäkään.
Mutta silti tulee mieleen, että miksi ylipäätään otetaan koiria, jos niin tarkasti on rajattu asiat, joita koiran kanssa halutaan harrastaa. Koirakin kiintyy omistajaansa, eikä varmasti sille ole mukavaa joutua vaihtamaan kotia, kun se ei olekaan tarpeeksi hyvä lajissa jota omistaja sille on kaavaillut.
Yleensä esim. agilitysta pitävät ihmiset hankkivat erinomaisesti agilityyn soveltuvia koiria, jotka yleisesti agilityssa menestyvät. Ja samaten pk-lajeja harrastavat koirarotuja, jotka juuri niissä lajeissa menestyvät. Outoa on, että valinta todella menisi niin pahasti pieleen, että hyvällä koulutuksella ja innostuksella koiraa ei saataisi lajista pitämään. Vai tarkoittaako "toimiva väline" tässä tapauksessa sitä, että koiran pitää olla huippuyksilö, eikä vain pitää lajista jota sen kanssa harrastetaan?
Jos asia näin on, niin ehkä on aiheellista vaihtaa lajia sellaiseen jossa ei tarvita elävää urheiluvälinettä menestyksen välikappaleeksi.