Rikkinäinen suolakivi & kirjoittamattomat säännöt?

Yksityistallilla on minun kokemukseni mukaan usein rehdimpää kuin ratsastuskouluilla. Tämä tarkoittaa sitä, että selkäsi takana ei todennäköisesti jauheta p*skaa tai levitellä juoruja, mutta toisaalta myös sitä, että asiat voidaan sanoa hyvinkin suoraan ja kaunistelematta. Ei siis kannata pelästyä, jos joku tulee ilmaisemaan mielipiteensä ärräpäillä höystettynä - hän tarkoittaa todennäköisesti vain hyvää. Voit olla melko varma, että jos toimintasi ärsyttää jotakuta, sinä olet myös se ihminen jolle siitä kerrotaan. Ei niin, että valitetaan kaikille muille ja puhutaan pahaa kun et ole kuulemassa.

Yksityistallilla, jossa on usein vähemmän hevosia kuin ratsastuskoululla, korostuu myös yksilön vastuu. Kunkin hevosenomistajan on silloin annettava suurempi panos yhteisten asioiden hyväksi: pidettävä omat tavaransa omilla paikoillaan ja järjestyksessä, siivottava aina sotkunsa (esim. lakaistava käytävä) ja puututtava heti epäkohtiin. Pienillä talleilla ongelmat ovat yhteisiä: jos vaikka aita on rikki, korjaa se itse äläkä valita muille tai ala etsimään "syyllistä".

Yksityistallilla usein myös tulee oltua läheisemmissä tekemisissä muiden hevosenomistajien kanssa, ja asiat päätetään monesti yhdessä. Toisaalta jotkut yksäritallilaiset voivat olla sulkeutuneempia kuin suureen ratsastuskouluun tottuneet, "yksinäisiä susia", jotka toivovat ettei heidän asioihinsa ulkopuoliset puutu. Mitä vähemmän porukkaa tallilla on, sitä pienempi on todennäköisyys, että joku muu huomaa esimerkiksi jonkin hevosen sairastumisen. On siis suotavaa ilmoittaa heti selkeästi, jos vaikka huomaa laitumelta omaa hevosta hakiessaan, että joku muista hevosista ontuu.

Omasta mielestäni yksitystallilla on kaiken kaikkiaan mukavampaa kuin ratsastuskoululla. Yksäritallilla on tärkeintä yrittää olla mukava muille ja tulla toimeen toisten kanssa, koska hyvä ryhmähenki on välttämätöntä asioiden hoitumiseksi. Ole siis ystävällinen ja ota muut huomioon, niin kaikki sujuu hyvin :)

Minusta hevonen tietää itse parhaiten, minkä verran suolaa se tarvitsee. Hevonen ei nuole suolakiveä, mikäli sen elimistö ei sillä hetkellä tarvitse suolaa - siispä olen sitä mieltä, ettei hevonen voi nuolla suolakiveä liikaa. Sanoisin, että suolakiven tulee olla aina saatavilla.

Himalajan suolakiveen en ole perehtynyt, mutta olen käsittänyt, ettei se korvaa kivennäisiä kokonaan. Suosittelen kysymään esimerkiksi ko. kiviä myyvästä liikkeestä, missä suhteessa Himalajan suolakivi korvaa kivennäisiä hevosella.

Kiitos vastauksesta! :)

Tähän asti tallilla on mennyt tosi hyvin, muut kävijät ovat mukavia ja myös auttavaisia - joskin ei tungettelevalla tavalla -! Tosiaan siisteydestä opin huolehtimaan jo ensimmäisinä päivinä kun olin jättää jälkeeni likaisen käytävän, eiköhän siitä hetimmiten huomautettu. On kuitenkin kivaa, että saa neuvoja ja on kokeneita hevosihmisiä ympärillä auttamassa, etten ole ensimmäisen ponini kanssa ihan yksin.