Minä olen kotiäiti.
Minulla on neljä lasta, nuorin heistä on 8kk, vanhin 8v.
Minä olen 29v, minulla on kaksi ammattia ja minulla on vakituinen työpaikka odottamassa.
Olen nyt ollut kotiäitinä kohta 4v. Menen ensi kesänä töihin saamme järjestettyä hoidon niin ettei lapset mene hoitoon minnekkään.
Minun tuloni ovat pienet, mieheni tulot keskiluokkaa.
Me olemme ostaneet talon läheltä kaikkea, kuitenkin syrjästä.
Meillä on kaksi autoakin ja yksi koira.
Me elämme aina plusmiinus nolla, meillä on kulutusluottoa, korttiluottoa sekä talolainaa.
Minä olen nyt kotona, mieheni siis töissä. Minä pistin koko elämäni ja harrastukseni jäihin lasten vuoksi. Minä olen kaikki päivät lasten kanssa kotona, sillä lähimmät lapset sijaitsevat 30km päässä ja me olemme melko uusia täälläpäin.
Lapset voivat hyvin, kehittyvät todella nopeaa. Me olemme onnellisia, minä olen iloinen kun lapsetkin ovat, toki joskus kaipaan aikuisen seuraa.. Minusta tuntuu välillä että syrjäydyn, mutta koska olen tehnyt tämän aiemminkin, en pelkää. Vanhimman lapsen kanssa olin kotona kunnes hän oli 2v ja laitoin hänet hoitoon päiväkotiin menin itse töihin. Se oli raskasta, lasta lyötiin, purtiin ja kiusattiin päiäkodissa, lapsi oli todella väsynyt ja uupunut. Hän itki kun päiväkodissa (jossa oli hänen ryhmässään n. 15-20 lasta ja koko päiväkodissa varmaan 50) oli niin meluisaa ja korvia särki. Hänellä ei ollut siellä ystäviä.
Olin työelämässä 2v ja jäin äitiyslomalle, nyt meillä siis 4 lasta yhteensä.
Minulla on vakkarisijainen, hän kertoi saavansa ehkä vakipaikan kun palaan töihin, samalle työnanatajalle, koska hänellä on kokemusta työpaikasta.
Tiedän, että joku tarttuu tähän; minä olen välillä siis ahdistunut, väsynyt.. Loppuun kaluttu. Minulle tulee päiviä että haluaisin mennä siittä missä aita on matalin.. Minusta tuntuu joskus että ahdistun sosiaalisista tilanteista, koska yleensä olen kotona 24/7.
Mutta, minä tunsin samoin kun oli työelämässä.. Kyllä jokaiselle tulee sellaisia tunteita. Ja kotiäiti joutuu ihan oikeasti heittämään oman elämänsä ja uransa hetkeksi roskakoriin, minäkin menetin ylennyksen tämän kotonaoloni vuoksi.
Mutta, minä ajattelen tätä aikaa lahjana lapsilleni, silä minä teen kaiken parhainpani mukaan lasteni kanssa, minä haluan lapsilleni kotilapsuuden, rauhallisuutta, hiljaisuutta.. Vanhempien aikaa, äitiä lähellä.
sitten kun lapset kasvavat tiedän teinkö oikein..
kun puhuimme ystäväni kanssa jonka 2v lapsi on hoidossa, kertoi hän ongelmista hoidossa, suurista lapsiryhmistä, melusta, ahtaudesta.. Lapsen väsymyksestä, omasta väsymyksestään, riittämättömyyden tunteestaan äitinä..
Niin, haluan kai sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään ja kotiaan 3v asti ainakin, meidän pitää laittaa lapset ensin, minä laitoin ja laitan edelleen ja laittaisin aina.
Minusta on hullua, että suomenkaltaisessa hyvinvointivaltiossa edes puhutaan leikkaamisesta lapsilta.. Halutaan jakaa vanhempainvapaat puoliksi, kuka imettää lapsen jos isi on kotona ja äiti ei..
Huoh, noh, ehkäpä tämä ajatus jotain toi mietteistäni tässä päikkäriaikana.. Yön olen valvonut nuhaisen lapsen kanssa, niin ajatukset ovat hiukan tahmeat.
Taistelkaamme kuitenkin äidit, ettei lapsiltamme vietäisi pois mahdollisuuksia, jotta tasa-arvo säilyisi (mikäli kotihoidotuki jaetaan puoliksi äideille ja iseille se aiheuttaa sen, että vain hyväpalkkaisien ja työssäkäyvien äitien lapset saavat sen isänpuoliskonkin käyttää eli ajaa tulolliseen epätasa-arvoon).
Minulla on neljä lasta, nuorin heistä on 8kk, vanhin 8v.
Minä olen 29v, minulla on kaksi ammattia ja minulla on vakituinen työpaikka odottamassa.
Olen nyt ollut kotiäitinä kohta 4v. Menen ensi kesänä töihin saamme järjestettyä hoidon niin ettei lapset mene hoitoon minnekkään.
Minun tuloni ovat pienet, mieheni tulot keskiluokkaa.
Me olemme ostaneet talon läheltä kaikkea, kuitenkin syrjästä.
Meillä on kaksi autoakin ja yksi koira.
Me elämme aina plusmiinus nolla, meillä on kulutusluottoa, korttiluottoa sekä talolainaa.
Minä olen nyt kotona, mieheni siis töissä. Minä pistin koko elämäni ja harrastukseni jäihin lasten vuoksi. Minä olen kaikki päivät lasten kanssa kotona, sillä lähimmät lapset sijaitsevat 30km päässä ja me olemme melko uusia täälläpäin.
Lapset voivat hyvin, kehittyvät todella nopeaa. Me olemme onnellisia, minä olen iloinen kun lapsetkin ovat, toki joskus kaipaan aikuisen seuraa.. Minusta tuntuu välillä että syrjäydyn, mutta koska olen tehnyt tämän aiemminkin, en pelkää. Vanhimman lapsen kanssa olin kotona kunnes hän oli 2v ja laitoin hänet hoitoon päiväkotiin menin itse töihin. Se oli raskasta, lasta lyötiin, purtiin ja kiusattiin päiäkodissa, lapsi oli todella väsynyt ja uupunut. Hän itki kun päiväkodissa (jossa oli hänen ryhmässään n. 15-20 lasta ja koko päiväkodissa varmaan 50) oli niin meluisaa ja korvia särki. Hänellä ei ollut siellä ystäviä.
Olin työelämässä 2v ja jäin äitiyslomalle, nyt meillä siis 4 lasta yhteensä.
Minulla on vakkarisijainen, hän kertoi saavansa ehkä vakipaikan kun palaan töihin, samalle työnanatajalle, koska hänellä on kokemusta työpaikasta.
Tiedän, että joku tarttuu tähän; minä olen välillä siis ahdistunut, väsynyt.. Loppuun kaluttu. Minulle tulee päiviä että haluaisin mennä siittä missä aita on matalin.. Minusta tuntuu joskus että ahdistun sosiaalisista tilanteista, koska yleensä olen kotona 24/7.
Mutta, minä tunsin samoin kun oli työelämässä.. Kyllä jokaiselle tulee sellaisia tunteita. Ja kotiäiti joutuu ihan oikeasti heittämään oman elämänsä ja uransa hetkeksi roskakoriin, minäkin menetin ylennyksen tämän kotonaoloni vuoksi.
Mutta, minä ajattelen tätä aikaa lahjana lapsilleni, silä minä teen kaiken parhainpani mukaan lasteni kanssa, minä haluan lapsilleni kotilapsuuden, rauhallisuutta, hiljaisuutta.. Vanhempien aikaa, äitiä lähellä.
sitten kun lapset kasvavat tiedän teinkö oikein..
kun puhuimme ystäväni kanssa jonka 2v lapsi on hoidossa, kertoi hän ongelmista hoidossa, suurista lapsiryhmistä, melusta, ahtaudesta.. Lapsen väsymyksestä, omasta väsymyksestään, riittämättömyyden tunteestaan äitinä..
Niin, haluan kai sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään ja kotiaan 3v asti ainakin, meidän pitää laittaa lapset ensin, minä laitoin ja laitan edelleen ja laittaisin aina.
Minusta on hullua, että suomenkaltaisessa hyvinvointivaltiossa edes puhutaan leikkaamisesta lapsilta.. Halutaan jakaa vanhempainvapaat puoliksi, kuka imettää lapsen jos isi on kotona ja äiti ei..
Huoh, noh, ehkäpä tämä ajatus jotain toi mietteistäni tässä päikkäriaikana.. Yön olen valvonut nuhaisen lapsen kanssa, niin ajatukset ovat hiukan tahmeat.
Taistelkaamme kuitenkin äidit, ettei lapsiltamme vietäisi pois mahdollisuuksia, jotta tasa-arvo säilyisi (mikäli kotihoidotuki jaetaan puoliksi äideille ja iseille se aiheuttaa sen, että vain hyväpalkkaisien ja työssäkäyvien äitien lapset saavat sen isänpuoliskonkin käyttää eli ajaa tulolliseen epätasa-arvoon).
Vastaukset 48
Vanhimmat
Lapsi todellakin tarvitsee äitiän, isäänsä, sisaruksiaann, isovanhempia ja muita läheisiä koko lapsuutensa ajan eivätkä alle nelivuotiaat kuulu isoihin ryhmiin päiväkoteihin.
Olen kuitenkin "eri mieltä" (siis sinun mielipidettäsi kunnioittaen, mutta toisella lailla itse ajatellen" )siitä, että lapsi tarvitsee nimenomaan kotiäitiä. Isä , vaari, mummo tai eno käyvät ihan yhtä hyvin.
Näin on, mutta isän, vaarin, mummon tai enon on vaikeaa imettää lasta ja koska itse ajattelen pitkän imetyksen olevan suurin suoja lapselle, näen myös äidin kotona tarpeelliseksi. Tämähän tietyski koskee vain imetysaikaa.
Myöskin sellainen asia, ettei kaikilla ole mahdollisuutta käyttää noin laajaa tukiverkkoa, meillä esimerkiksi ei ole.
mikäli kotihoidontuki jaetaan puoliksi jäisi se esimerkiksi meillä puoliksi käyttämättä sillä minun tuloni ovat pienemmät kuin mieheni, puhutaan sadoista euroista.
Moni isi ei edes halua jäädä kotiin, minun mieheni ei esimerkiksi.
Myöskin se mitä tekee työkseen ajaa minusta sukupuolisen tasa-arvon edelle, siis se, että jos miehellä on sellainnen työ ettei voi olla kauoa poissa tai jos äidillä on sellainen työ.. Siis perheille itselleen tulisi tämäkin päätettäväksi, kuuluu ja kuuluu tulevaisuudessakin.
Lapsi ei tarvitse nimenomaan kotiäitiä, saahan se äiti olla myös työäiti, mutta mitä minä lapsia tunnen on heille juuri äiti tärkein, samoin oli minulle. Toki isäkin käy, se vaan on niin, että tasa-arvo ei toteudu ilman tasa-arvoa..
Töihin vaan sieltä, senkin laiska kotona makaava työn vieroksuja! Ja käyttäkää jatkossa ehkäisyä.
hanki itsellesi ammatti ja työ tai jokin harrastus, äitienpalstalla provoaminen ei ole harrastus... ala vaikka urheilla! niin pääsikin selvenee!
Jeps. Eri perheillä erilaiset tilanteet ja mitä enemmän systeemissä on jouston varaa, sitä pienemmillä panoksilla saadaa kullekin perheelle parhaiten sopiva hoitosysteemi.
Meillä optimaalinen ratkaisu löytyi aikanaan miltei sattumalta. Muuan erityislapsen äiti otti yhteyttä ja kysyi, että voisimmeko ajatella hänen palkkaamistaan taloudnehoitajaksi siten, että hän saisi pitää omaa poikaansa työpäivät mukanaan.
Sitä myönteistä päätölstä emme ole kertaakaan kuluneiden vuosikymmenten mittaan katuneet.- vaikka alussa ympäristö ajatusta kovasti kritisoikin.
Vetäkööt vaan vitun päähänsä jos rupevat pakottamaan äitejä "oikeisiin töihin" ja muka isit kotiin. Meillä ainakin jatkuu hommat ihan kuin nytkin. Tietty hallitus voi tehdä elämästämme vaikeampaa mutta mä en todellakaan keskeytä tai rajoita imetystäni ja mene väkisin paskahommiin paskapalkalla vain koska hallitus sanoo niin. Eikä lapseni mene paskapäiväkoteihin tuntemattomien "hoidettaviksi". Mutta toki elämämme tulee taloudellisesti vaikemmaksi jos lapsiperheitä ja tasa-arvoa "tuetaan" uusilla paskasäännöillä.
Joo kyllä tuet leikataan ja joudutte kuljettamaan isoa ja etovaa persettänne julkisilla kulkuneuvoilla, kun autolainaan ei ole varaa.
Kaikki eivät valitettavasti halua käyttää samaa rahan ansaitsemiskeinoa, kuin sinä :) Jos tuet leikataan, niin kyllä silloin vähenee myös päivärahakin ja sinunkin pitää miettiä töihin menoa.
Kyllä töihin menoani miettii mun työnantaja, kun vuorolistat suunnittelee. Miten se teillä lestoilla: miten te suunnittelette "työpäivän" sinne kotiin niin, että lapset häiritsevät mahdollisimman vähän ja huudat mm. täällä netissä äkisemään?
Paitsi ettet ole töissä senhän tietää kaikki. Sinä olet työtön ja niin tulet olemaankin. Saahan sitä yrittää valehdella netissä, mutta eipä onnistu.
Pitäisikö sun opetella kirjoittamaan selvemmin, kun lauseesi ovat niin sekoja?
Et vain tajua mistään mitään vitun vatipäälesta!
Noin sekavista ajatuksista ei tajua, kuin sinä itse.
Tässä ketjussa näemmä monessa kohtaa sama ihminen kirjoittaa ja vastailee itselleen. Ei ihme, että sinänsä aiheeltaan mielenkiintoinen keskustelu tyrehtyi nopeasti.
Mitä se sinäkin teeskentelijä siellä märisemään alat?
Olisin mielelläni keskustellut alkuperäisestä aiheesta.
Se on mielenkiintoinen.
Ikävä, että jonkun mielenterveysongelmat estivät sen.
Sinun? Tajuatko akka minkä paskan olet yhteiskuntaan työntänyt? Nyt lähdet menemään !
Miksi sen pitää lähteä menemään?
En tietenkään mene minnekään. Minä kuulun palstalle. Sinä et.
Vaikka toki ymmärrän miksi tunget tänne.
Sinunlaisillesi ei taida oikein paikkaa yhteiskunnasta löytyä?
Teitä ei arvosteta missään, ei haluta minnekään ... :(
Hah, vai niin haluat pienessä ja tyhmässä päässäsi uskoa, ettei sinua kritisoivillaole mitään:) No lohduttelee itseäsi sillä ajatuksella, mutta hei; olet väärässä...sinä tässä tuputat ja tuppaudut ja mahtaa sinunkin ihmissuhteet rajoittua Tupperware -kutsuihin ja lasten syntymäpäiväkutsuille änkeämiseen?
Työelämä on sitten sitä, kun haaveillaan ja esitetään jotain olevansa ja tekevänsä.
Tunnistan kaltaisesi...
TIETENKIN sinä uskot, että sinulla on sinunkaltaisillesi sopiva paikka maailmassa. Siksi olet omistanut elämäsi äitien palstoilla provoamiseen. Olethan asiallesi omistautunut äiti?
*Naur*
Ei minun tarvitse kuvitella, kuten sinun. Minä olen oikeudenmukainen ihminen ja siksi kaltaisesi mielisairas kuvittelija ja valehtelija joutuu kanssani tekemisiin.
Eli sinä väität ihan oikeasti olevasi asiallesi omistautunut äiti?
:D
Et ole oikeudenmukainen.
Vai miten niin olet.
Minä en ole väittänyt mitään sellaista,.
Sinä sen sijaan väität olevasi oikeassa paikassa.
Eli valehtelet jälleen kerran.
: D
En ole tuo jolle vastasit. Kyllä täällä aika moni muukin sinua ihmettelee 9 paskaa yhteiskuntaan tehnyttä diivaa.
Tyhjät tynnyrit todellakin kolisevat eniten ja monesti netissä anonyyminä:) Nettihän on sellainen fantasiapaikka teille joillekkin.
Ellet ole sama, niin miksi ip:si on sama?
Heh, no se on kyllä melkoinen ihme sitten :) vai että ip sama, hah hah :) katsohan uudemman kerran..
Kysyin antaa heittää tyypiltä. Sillä jotenkin heittää.
Jälleen kerran!
Hahahhahhahaa
Mistä jäin kiinni? En ainakaan itselleni vastailusta, kuten 9 X äiti.
Kotiäidit vs uraäidit on mielenkiintoinen keskustelunaihe JOS se ei karkaa syyttelyksi ja omahyväiseksi itsekehuksi.
Kyllä se menee omakehuksi...
Ei välttämättä.
Itse olen valinnut mieluummin työelämän kuin kotiäitiyden, mutta en siitä huolimatta ajattele sitä mitenkään kaikille automaattisesti optimaalisena valintana. ihmiset ovat erilaisia ja eri ratkaisut sopivat eri perheille.
Toisten tarinoita kuulemalla voi itsekin oppia.
Lisättäköön vielä, että arvostan suunnattomasti kotiäitejä.
Se on sellaista vähän "en voi käsittää" - ihailua, jota terve ihminen tuntee sellaisia ihmisiä kohtana, jotka tekevät jotain upeaa, mihin he itse eivät pystyisi.
Äläpä itsekehusjelija ja tyrkky hurakasteke siellä. Elät sitä mielikuvituselämääsii täällä netissä.
Jos kehuu ihmisiä, jotka elävät toisin kuin itse, se ei ole itsekehua vaan toisia kohtaan osoitettua ihailua.
Olen kuitenkin tajunnut jo kauan sitten että sanojen merkitykset ovat sinulle vaikeita ymmärtää, joten en laske tätäkään virhettäsi sinulle miinukseksi vaan tunnen vain myötätuntoa puolestasi.
Sinä olet niin sairas mieleltäsi, että yrität keinolla millä hyvänsä saada sädekehää päähäsi. Oikeasti olet paha, ruma, vastuuton ...
Vähälläpä sinulta sädekehän saa.
Toisaalta sen ymmärtää senkin... kun tajuaa mihin minua vertaat.
Minulta sinä et si saa etkä muiltakaan. Anonyyminä diivailet ja käännät paskan elämäsi hyväksi - sen näkee jokainen.
Niin moni täällä on minut tunnistanut, että ei taida enää voida sanoa, että kirjoittaisin anonyyminä. Toisin kuin sinä, joka et seiso edes nikkisi takana.
En kuitenkaan laske sitäkään miinukseksi. Miksi seisoisit sanojesi takansa netissä, kun et pysty siihen muuallakaan.
Jos on lusikalla annettu, ei voi ...
Täälläkään sinua ei kukaan tunnista eikä haluakkaan tunnistaa muut kuin sinä itse!
Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?
Ei vittu tuota lestan ajatuksen juoksua. Oletko olevinas hauska?
Kuka on lesta?
Missä on kaakkuri?
Miten niin hauska?
Kyllä minusta se, että omaa ajatusmalliaan ja ihanteitaan pitää jokaisen "terveen" ihmisen ajatusmalleina ja ihanteina sisältää merkityksen, että toista mieltä olevat ovat jotenkin "sairaita" . Etkä et itse edes huomaa tällaisia nyansseja viesteissäsi.
Kenelle tämä epäselvä ja vaikeasti selitetty/ tulkittava teksti oli?
"Niin, haluan kai sanoa, että lapsi tarvitsee äitiään ja kotiaan 3v asti ainakin,"
Jos äiti on kiihkofeministi, niin parempi lapselle olisi olla vaikka sillan alla.
Joku voisi yrittää kiihkottomasti listata kummankin valinnan hyvät ja huonot puolet?
Ja joku voisi esitellä välivaihteoehtoja/persoonallisia ratkaisuja?
(Pahoittelen, mutta muita ketjuja en aio avata, kun edellisellä avauksella osoittautuivat niin asiattomiksi... Ei huvita tuohtua typeryyksistä.)