Ei mitään viestiä, jonka haluaisi välittää. Hiljainen hyväksyntä kaikkeen, mikä on ollut ja mikä tulee. Ei oikeastaan mitään, minkä voisi sanoiksi pukea. Tai musiikiksi. Menneisyyteen ei voi palata. Koskaan. Voi vain aloittaa uudestaan ja katsoa, mihin polku johtaa. Tässä hetkessä on toivoa.
Ei ole oikein sanottavaa.
Katse kaukaisuuteen
2131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
katse vaan nauliintuneena tuonne ulos, puolipilviseen ilmanalaan. Sinne kohta, paljon on tekemistä.
Ei mennyttä voi todella muuttaa, se on mitä on, mutta tulevaisuuteen voi jotenkin itsekkin vaikuttaa, vaikka kertoohan tarina, että meille jokaiselle on ennalta määrätty polku kuljettavaksi.
Sanoisinko että tuo olotila on tyytymistä siihen mitä on ja mitä ei voi muuksi muuttaa. Elossa olevan ihmisen ainoa motiivi kaikkeen on TOIVO, kun sitä jaksaa pitää yllä, niin elämässä on vielä jotakin odotettavaa ja halua sitä elää. Jos tuo toivo otetaan kokonaan pois,...mitä jää jäljelle...ei mitään, ei voi katsoa mihin polku johtaa, kun sitä ei enää ole.
Ystävien ja rakkaiden tärkein tehtävä on toivon antaminen ja jakaminen toisilleen. Sen vuoksi me tarvitsemme toisiamme. Yksin tuota toivoa ei voi pitää yllä tai siihen eivät voimavarat aina riitä....
Ystävä ja rakas on kuin lääke sairauteen, joka parantaa.