Sanotko vanhemmillesi vastaan mistään asiasta?

Vähän vaikeaa, kun molemmat on haudattu vuosia sitten.

Mullaki kuollu.
Tarviskos alkaa multaamaan?

H.

Eipä nuo ole tulleet moittimaan viime aikoina... Otan sen sellaisena, että vaitiolo on hyväksymisen merkki.

Hiljaista on haudoillaan.

Aamulla kun tulin vesasta äiskä huusi "Pekka vasta sitten tulet ruokapöytään, kun olet pessyt kätesi". Huusin: "en varmasti pese, ei ne oo likaiset".

Aikanaan sanoin mielipiteeni äidilleni, silleen nätisti. Keskustelimme paljon äitini kanssa ja aina mielipiteet eivät olleet samanlaisia. No, asioita kattelee eri tavalla eri sukupolvet. Vuonna 1969 isälleni suoraan sanottuani lensin kotoa pois. Pari vuotta meni ja sen jälkeen palasin silloisen poikaystäväni kanssa - myöhemmin aviopulisoni.
Nyt heitä ei enää ole.

Eivät ole pahaa sanaa sanoneet moniin kymmeniin vuosiin.

Meillä ei passanut vastustaa isää, hän oli erittäin lyhytpinnainen, johtui osittain sodasta, oli siellä viisi vuotta. On ajat sitten kuollut.
Äidistäni huolehdin, pystyy vielä asumaan kotonaan, mutta ei kauan. Kai on alettava vielä omaishoitajaksi jos ei hoitopaikkaa löydy.
Emme ole äidin kanssa olleet koskaan läheisiä. Hän ei pitänyt tyttölapsesta, veljet saivat hyvän kohtelun, varsinkin vanhin.
Olen nähnyt muitakin naisia jotka inhoavat tyttäriään, äitini lisäksi tunnen kaksi. Onkohan kyse mustasukkaisuudesta vai mikä tekee vastenmielisyyden tyttölapseen, onhan hän itsekin ollut joskus pieni tyttö.
Vanhemmiten olen sanonut mielipiteeni aika jyrkästikin äidilleni.

hunksutinko on taas häkkisängysssään kiukuttelrmassa henkselihousut nilkoissa?

meillä uskallettiin sanoa eriävä mielipide, sitten kun vanhempien kunto heikkeni
huomsai kuinka rakkkaita he olivatkaan,
sitten teimme kaikkemme heidän hyväkseen,
he kuolivat aikanaan,
kaipaan heitä ikuisesti,


kannataa kunnioittaa aina omia vanhempiaan eriävistä mielipiteistä huolimatta,


" eihän lintukaa paskanna koskaan omaan pesäänsä "

Aika hiljaista on ollut, jo toista vuotta, mutta ei isälle vastaan sanottu..vaikka mieli oisi joskus ollut sanoakin.

tarvi moittia tai sanoa vastaan,
kun toi äiteekin pääsi viimeinkin multiin,mihin oli vuosi kymmeniä toivonut pääsevänsä.

Siis oli näet varannut hautapaikan jo lähes kuusikymmentä vuotta sitten,
ja pääsi keväällä siihen hautausmaalle varattuun paikkaan.

Itse en ole ollut noin kauaksi katsova tyyppi. Vaan ajattelen et kyllähän mut joku korjaa pois tieltään, kun en ole oikein moneen kuolleeseen kompastunut ainakaan vielä.

Eipä auta vastustaminen. Äiti on nukkunut ikiunta 31 vuotta, isä 17 v. Jos oli tarpeen, sanoin eriävän mielipiteeni silloin joskus.

Vanhempani eivät koskaan moiti minua enkä minä heitä. Kuitenkin kommunikointi on suoraa, ja välitöntä. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä luottamuksellsiesti. Heidän vanhetessaan hellävaraisemmin ja ymmärrykselllä.

Vasta nyt olen sanonut äidilleni, että en pidä komentelusta.

Asetin vanhemmat omalle paikalleen heti, kun avioiduin ja muutin omaan kotiin. Ei tarvinnut kuin kerran koputtaa pöytään ja sanoa isälle: "Katsopa, kenen pöydän alla sinun jalkasi ovat tällä hetkellä". - Hänellä oli ollut tapana sanoa, että hänen sanansa on laki niin kauan kuin jalkani ovat hänen pöytänsä alla. - Siihen loppui turha henkilökohtaisiin asioihin tai valintoihin liittyvä arvostelu ja keskustelimme aina kohteliaasti yhdessä, tasa-arvoisina ja toisiamme kunnioittaen.

Emme ole olleet puheväleissä kohta neljännesvuosisataan, syynä kai se että ovat kuolleet silloin.

Olin oman tien kulkija jo nuoresta ja tein toiset ratkaisut elämässä kuin mitä vanhemmat toivoivat, mutta silti välit pysyivät hyvinä.

Tuttua on,ei vanhemmille saanut sanoa vastaan.Eikä vieläkään,isä on kuollut ja äiti vielä elää,kohta 90 v.

Vanhempana sitten uskalsin sanoa isälleni vastaan kun puhuessa korotti ääntään,ja sitä hän ei voinut sietää,nieli kyllä koska huomasi tehneensä väärin.Puhua voi normaalilla äänellä.
Äitini kans keskustellaan mutta hän lyö jopa nyrkkiä pöytään kun on eri mieltä ja ei anna periksi.Veljeäni lellii vaikka veli ei ole tehnyt heidän hyväkseen mitään.

Lapsi on näköjään lapsi hamaan hautaan saakka,kunnes vanhempia ei ole.
Kaipaan isääni kamalasti ja niin varmaan äitiäkin sitten aikanaan...