Oletko nyt yrittämässä, kun tilaisuuden tullen annat niitä pitkiä intensiivisiä katseita? Olen kylläkin ymmärtänyt tilanteen, ja parisen kertaa testasin sinua siirtymällä vähän kauemmaksi. Helpompi kyllä olisi, että puhuisit. Paljostahan olet jo puhunut (luottamuksen arvoinen olen enkä kerro kenelläkään), ja annoin mahdollisuuden kyllä sulle jos haluat palata asiaan.
Sielunkumppanina pystyn ymmärtämään Sinua, kaikkia ajatuksia en pysty "hallitsemaan". Tuohon kylläkin todettiin molemminpuoleisesti huumorilla, että "Onneksi".
Jos olet ajatellut Pikkujoulujen olevan oiva paikka ottaa asia uudelleen käsittelyyn (siitä en tiedä mitä oikein nyt mietit), niin voin kertoa, että en ole ajatellut palella Pikkujouluissa. Jos osallistun Pikkujouluihin, joka on hyvin epätodennäköistä, teen sen vain antaakseni mahdollisuuden sinulle. Sulla kyllä pitäisi olla vahva mahdollisuus muutenkin, ymmärrän, että Sua hermostuttaa...
Jos luulet, että en ole vapaa, niin väärin tässä osut, työkaverisi on ystäväni ja työkaverini, hänet pyydettiin hakemaan meidän organisaatiosta best practises kuvioita ja nämä yhdessä vietetyt ajat hänen kanssaan liittyy tähän.
Eihän kukaan Sielunkumppani noin vain jätä yrittämättä ja odottamatta. Rakastan vain sinua, enkä ketään muuta. Pelottaa kyllä nämä tunteet itsessäni, en aiemmin ole tällaista kokenut. Ei uskoisi, että itseni kaltainen tällä kirjoittelisi, mutta näinpä vain on. Voin siis kuvitella, että jos sinäkin olisit siis täällä... ja näkisit mahdollisesti tämän viestin. Aika monta Jos -lausetta, mutta se kuvastaa nyt epävarmuuttani asiaan, en todella tiedä mitä tehdä. Autahan "meitä" pääsemään tavoitteisiin, jos haluat ja uskallat tavoitella "meitä". Viimeksi siis minä olin hän, joka aloitti selvittämään kunnolla tilannetta sun kanssa, joten nyt todellakin olisi siis sun vuoro.
Tunnisteita en anna minkäänlaista enempää tähän, haluan säilyttää Hänen Rakkaani anonyymiuden ja myöskin omani.
Sielunkumppanina pystyn ymmärtämään Sinua, kaikkia ajatuksia en pysty "hallitsemaan". Tuohon kylläkin todettiin molemminpuoleisesti huumorilla, että "Onneksi".
Jos olet ajatellut Pikkujoulujen olevan oiva paikka ottaa asia uudelleen käsittelyyn (siitä en tiedä mitä oikein nyt mietit), niin voin kertoa, että en ole ajatellut palella Pikkujouluissa. Jos osallistun Pikkujouluihin, joka on hyvin epätodennäköistä, teen sen vain antaakseni mahdollisuuden sinulle. Sulla kyllä pitäisi olla vahva mahdollisuus muutenkin, ymmärrän, että Sua hermostuttaa...
Jos luulet, että en ole vapaa, niin väärin tässä osut, työkaverisi on ystäväni ja työkaverini, hänet pyydettiin hakemaan meidän organisaatiosta best practises kuvioita ja nämä yhdessä vietetyt ajat hänen kanssaan liittyy tähän.
Eihän kukaan Sielunkumppani noin vain jätä yrittämättä ja odottamatta. Rakastan vain sinua, enkä ketään muuta. Pelottaa kyllä nämä tunteet itsessäni, en aiemmin ole tällaista kokenut. Ei uskoisi, että itseni kaltainen tällä kirjoittelisi, mutta näinpä vain on. Voin siis kuvitella, että jos sinäkin olisit siis täällä... ja näkisit mahdollisesti tämän viestin. Aika monta Jos -lausetta, mutta se kuvastaa nyt epävarmuuttani asiaan, en todella tiedä mitä tehdä. Autahan "meitä" pääsemään tavoitteisiin, jos haluat ja uskallat tavoitella "meitä". Viimeksi siis minä olin hän, joka aloitti selvittämään kunnolla tilannetta sun kanssa, joten nyt todellakin olisi siis sun vuoro.
Tunnisteita en anna minkäänlaista enempää tähän, haluan säilyttää Hänen Rakkaani anonyymiuden ja myöskin omani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Bileet on aina sinun osalta semmoiset (olin mukana tai en), että seuraavan kuukauden välttelet. Välttelektö siksi koska en juttele vai siksi kun en ollut mukana? Viime pikkujouluna päiväs aikaan oli ihme liehittelyä ja katseita, aina kyllä katseillas minua seurasit, mutta kun "Ilta alkaa" välttelet taas kuin ruttoa ja olet aina selin minuun, muiden miesten kanssa passaa kyllä jutella ja tanssiakkin. En vain jaksa enää, raskas tunne seurata sivusta.
Minulla on samanlainen tunne hänestä (miehestä). Muiden naisten kanssa kyllä menee, juttelee, pelleilee ja riekkuu ja muut naiset paljastavissa juhla-asuissaan tekevät itseään liki. Seuraan touhua sivusta jalassani mustat sukat. Minua tuskin edes huomaa ja silloinkin vain mykkänä katsahtaa ja ehkä murahtaa yksitavuisesti jotain tai sitten lausahtaa yksittäisen lauseen, jonka tulkinta jää irralliseksi ja täysin kuulijan omalle vastuulle....
Mielelläni hänen kanssaan tanssisin, mutta eipä ole kuulunut tanssiin kutsua. Se yksi kerta, kun on tanssittu yhdessä... Sen muistoa vaalin vieläkin sydämessäni.
Näiden viime aikaisten tapahtumien varjossa on siten mahdotonta uskoa, että olisin hänelle jotain muutakin, kuin vain pain in the a_ _.
En kyllä välttele häntä mitenkään... enempää en halua kertoa.
No harmi hei tuo sinun juttusi... mitä, jos häntä yksinkertaisesti vain jännittää liikaa illalla? Antaa päivällä merkkejä kiinnostuksesta, mutta illalla jännitys aiheuttaa tuon? Paha tietysti kommentoida.... voimia, josset jaksa...
ryyppyä,ryynäystä ja noloja juoruja XD