Ihmetellääs hieman välineitä ja menetelmiä.
Alustan hieman:
Mulla käytössä gasti, joka ainoastaan pystyy laiturille hyppäämään ja haan lenkkiin laittamaan, jos tulli painaa, vähänkin, niin ei mahda mitään.
Käytännössä hoidan poijun itse, ei kovin paha silloin kun samalla puolella kuin kaasu. Matalat poijut tuottavat tosin pulmia, kun ei oikein tahdo ulottua. Jos poijun joutuu nappaamaan toiselta puolen, niin jo menee jo hankalakisi. Lisäksi ruori haittaa
merkittävästi siirtymistä kaukalossa ruorin etupuolelle ja takaisin.
Operaatio on siis joskus hieman työläämpi, riippuen keleistä ja kummalta puolen poiju pitäisi pyydystää. Vähän niin kuin yksinpurjehtijat, paitsi, että mulla on keulassa se "hyppää perkele", aika paljon siis.
Homma yksinkertaistuu merkittävästi, kun voin uskoa poijun pyydystyksen keulagastille.
Alustan hieman:
Mulla käytössä gasti, joka ainoastaan pystyy laiturille hyppäämään ja haan lenkkiin laittamaan, jos tulli painaa, vähänkin, niin ei mahda mitään.
Käytännössä hoidan poijun itse, ei kovin paha silloin kun samalla puolella kuin kaasu. Matalat poijut tuottavat tosin pulmia, kun ei oikein tahdo ulottua. Jos poijun joutuu nappaamaan toiselta puolen, niin jo menee jo hankalakisi. Lisäksi ruori haittaa
merkittävästi siirtymistä kaukalossa ruorin etupuolelle ja takaisin.
Operaatio on siis joskus hieman työläämpi, riippuen keleistä ja kummalta puolen poiju pitäisi pyydystää. Vähän niin kuin yksinpurjehtijat, paitsi, että mulla on keulassa se "hyppää perkele", aika paljon siis.
Homma yksinkertaistuu merkittävästi, kun voin uskoa poijun pyydystyksen keulagastille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viestistäsi ei käynyt ilmi haluatko vinkkejä rantautumiseen vai ainoastaan kertoa tilanteestasi. Mikäli vinkkejä kaipailit, niin tässä muutamia:
Sen verran luottoa gastille, että annat hänen hoitaa poijun. Kun poijua rupeaa koukkimaan jo vanttien tasalta on vielä aikaa uuteen yrtitykseen. Kun poiju on kiinni, antaa gasti köyden/liinan lootassa olevan käteen. Mikäli poijua ei onnistuttu saamaan kiinni, peruutat tarpeeksi pitkälle, haet tuulen kannalta passelin lähestymiskulman ja uuteen yritykseen. Kun poiju on hanskassa, on gastilla kyllä tarpeeksi aikaa siirtyä keulaan.
Sivutuulessa kun laittaa tuulenpuoleisen keulanarun kiinni, niin vene on jo hanskassa. Sen jälkeen on aikaa ruveta hiomaan kiinnitystä.
Usein näkee älyttömällä vauhdilla suoritettavia paniikin omaisia rantautumisia. Onko niin että olosuhteita ei osata käyttää hyödyksi ja/tai veneen ominaisuuksia ei tunneta?
Ei gastin tarvitse antaa köyttä lootassa olevan käteen koska lootassa oleva voi vetää köyttä tiukemmalle ja gasti voi siirtyä keulaan.
Yksin laiturille saapuessa käyn vanttien tasalla kiinnittämässä peräköyden, siirryn takaisin lootaan ja pidän sitten köyttä sopivan tiukalla jottei se pääse menemään potkuriin samalla kun ajan keulan laiturin lähelle ja sitten siirryn kiinnittämään keulan.
Tyynessähän tuo onnistuu, entäs sivutuulessa ?
Kumpaa tarkoitat? Yksinpurjehtijan pitää toimia nopeasti ja sivutuulessa tarvitaan välillä useampi yritys. Keula ylätuuleen antaa vähän enemmän aikaa ehtiä keulaan ajoissa.
Poijuköyden kiinnitämisen hoitaa veneen ohjaaja aina, ainakin meillä,gastin tehtävä on hypätä laiturille ja laittaa vene kiinni.Turha mennä kannelle peräköyttä kiinnittämään, kun sen voi hoitaa sitlootasta.
Jos sattuu olemaan gasti mukana niin hänkin voi kiinnittää peräköyden vaikka keulassa ja ohjaaja lootassa sitten vetää sitä tiukemmalle ajaessaan laituriin. Silloin gasti voi olla keulassa koko operaation ajan.
Kauniiden kelien strategia. Tuolla tyylillä pärjää aina kun on mahdollisuus hitaaseen rantautumiseen, eikä kovaa sivutuulta ole. "one shot", jos menee pieleen, niin sitten on hyvä olla naapureita laiturissa....jollei, niin sitten menee uusiksi koko rantautuminen.
Minä en ole tuo miljoonamies. Mutta samalla taktiikalla ollaan tultu rumemmassakin kelissä laitureihin jo 25 v. Ei se ole sen kummempia naapureita vaatinut, enkä muista kahta tapausta enempää, joissa minkäänlaista tilanteeksi kutsuttavaa olisi muodostunut. Onko joku päässyt muilla tekniikoilla vähempään? Viimeksi viikko sitten kovin kallellaan oleva poiju päätti juuri väärällä hetkellä kääntää selkänsä ja pakkia piti ottaa. Mutta ei sitä ainakaan keskellä venettä kannella sisova gasti olisi vähääkään paremmin saanut. Varsinkin rattiohjatuissa veneissä se ohjaaja seisoo ainakin puoli metriä alemmalla tasolla ja yltää gasteja paremmin lähellä vedenpintaa olevaan poijun lenkkiin. Jotkut poijut kun kelluvat kallellaan ihan omasta tahdostaan ja muut aina, jos tulee samaan poijuun toisen kanssa.
Vaihdevivun puolelta poijuhaan käsittely on helpompaa, mutta toiseltakin puolelta onnistuu, onhan sieltä vain parin askeleen suora yhteys toiselle laidalle. Hankalinta poijun koukkiminen on silloin, kun pitää lähestyä poijuriviä pitkin ja poijun kohdalla kääntyä laituriin päin niin, että poiju jää käännöksen sisäpuolelle. Perä kun loittonee poijusta veneen kääntyessä. Silloin kölin kohdalla olevasta gastista on iloa, mutta ohjaajalla on lopulta se ohjauskin hallussaan.
Jos olosuhteet ovat sellaiset, että vaudilla on pakko tulla, ei se gastikaan pysty toista kertaa yrittämään. Poijun nappaaminen juostessa on korkeintaan netissä onnistuva temppu.
Pinna tuo perämiehelle vielä omat mausteet varsinkin jos poiju on vaihteiston eri puolella. Itselläni ainakin pinna on heti vinossa ja samantien venekin. Pilotista voi olla apua mutta sekin voi olla tiellä jos pitää toimia äkkiä.
Poijun etäisyys laiturista eli peräköyden pituus vaikuttaa myös suoritukseen. Ideaalitapauksessa poiju on niin kaukana että ohjaaja ehtii ensin laittaa poijuhaan kiinni ja sitten taas ohjata vene takaisin oikeaan rakoon. Toinen helppo tapaus on kun poiju on niin lähellä laituria että perän ollessa sen kohdalla keula tulee jo fendareineen naapuriveneiden väliin. Näissä tapauksissa keulagasti voi keskittyä pelkästään keulan kiinnitykseen.
Meillä "shoot and forget"-systeemi: Gastinna koukkaa poijuhaan kiinni vanttien kohdalla seisoen ohittaessamme poijua. Ankarolina kelaa automaattisesti ulos liinan. Gastinna siirtyy keulaan ottamaan vastaan. Vain kaasu ja pinna kuuluvat kipparin rooteliin, ei muuta. Ei siis mitään sumplimista "viestikapulan" kannsa sitloodassa.
En ottaisi poijua vielä vanttien kohdalta... ainakaan suojan puolelta. On nähty tilanteita. joissa tuuli on painanut venettä niin, että köysi on tarttunut potkuriin.
Yli 10 vuotta sitten muutuin vmon sairastuttua yksinpurjehtijaksi, jolloin kukaan ei enää ole köysien kanssa keulassa. Kokemuksen myötä on tullut muutamia kikkoja, joita te gastin kanssa seilaavat voitte ehkä kokeilla:
- Jos satamassa on sopivan kokoinen väli omalle veneelle ja parkkeeratuilla veneillä asialliset fendarit kyljillä, tarvittaessa ajan rauhallisella vauhdilla keulan laituriin ja käyn vasta keulan kiinnittämisen jälkeen laittamassa poijuköyden jollan avulla. Se voi olla turvallisempi vaihtoehto kuin poijun pyydystäminen sivutuulessa ja mahdollinen hallitsematon rekaaminen.
- Keulafendari helpottaa landauksia. Toisinaan olen ajanut keulan kiinni laituriin ja laittanut autopilotin päälle moottorin puskemaan laituriin. Vene pysyy paikallaan niin hyvin, että saan köydet kiinni. (Erityisen helppo taktiikka aisapaikkaan kiinnittyessä!)
- Satamassa kannattaa kierrellä ja etsiä sopivin paikka landaukseen, tarvittaessa huikata avustajia paikalle. Jos on mahdollisuus kylkikiinnitykseen, valitsen mieluummin sen kuin peräpoijun. Poijupaikasta lähtemiseenkin sisältyy sähläyksen riski, jos tuuli painaa sivulta tai keulasta. Poijupaikkaan tulo sen sijaan on melko helppo suorassa vastatuulessa. Tuulettomassa ja virrattomassa satamassa kaikki on yksinkertaista...ilman gastia tai gastin kanssa.