Minulla ei tähän mennessä ole juuri ollut
itsetuho ajatuksia.
Mutta masennukseni kanssa painiskellessa,
turhaan lääke-coctaileja naukkaavana ja terapiassa juoksiessani mikään ei tunnu auttavan
Minussa vika?
Vain itse voin itseäni auttaa, muuttaa??
Mutta kun en pysty-osaa muuttua "positiivisesti"
ajattelevaksi: sinulla ei sentään ole syöpää.....
Ei onneksi, mutta kuka mittaa kivun ja tuskan millään mittarilla...
Nyt on tullut ajatuksiini mahd. itsarista!
Minua estävät tekemästä sitä vain lapseni.
En halua syyllistää heitä, vaikka kai he näkevät joka päivä vain väsyneen äidin, joka hadin tuskin on saanut laitettua heille ruuan...
Ilo puuttuu...
itsetuho ajatuksia.
Mutta masennukseni kanssa painiskellessa,
turhaan lääke-coctaileja naukkaavana ja terapiassa juoksiessani mikään ei tunnu auttavan
Minussa vika?
Vain itse voin itseäni auttaa, muuttaa??
Mutta kun en pysty-osaa muuttua "positiivisesti"
ajattelevaksi: sinulla ei sentään ole syöpää.....
Ei onneksi, mutta kuka mittaa kivun ja tuskan millään mittarilla...
Nyt on tullut ajatuksiini mahd. itsarista!
Minua estävät tekemästä sitä vain lapseni.
En halua syyllistää heitä, vaikka kai he näkevät joka päivä vain väsyneen äidin, joka hadin tuskin on saanut laitettua heille ruuan...
Ilo puuttuu...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaisko lähteä vähäksi aikaa sairaalaan lepäämään ihan vaan lasten hyvinvoinnin kannalta.
Minä olen itsekkin tällä hetkellä sairaalahoidossa ja vointini on kohentunut merkittävästi neljän viikon hoidon aikana. Toki tulevaisuus tuntuu edelleenkin hieman hämärältä, mutta itsetuhoajatukset ovat jääneet taustalle.
Hei!
Itsekin painiskellut ko.asioiden kanssa,masennus kun ei vaan ota hellittääkseen. Sen verran on lapsista otettava vastuuta,että ei ala mitään hulluja tekeen!! Jos ihan viimeinen paikka,niin päivystyspolille mars mars!
Itsemurha on raaka temppu ja jälkeenjäävät muistavat lähinnä vihalla sinua. Elämä kun on ajoittain aika vaikeaa muillakin,suorastaan järjettömän rankkaa,mutta sinniteltävä on.Sairaalahoito on varsin kannatettava vaihtoehto.Masennus on varsin rankka sairaus,mutta siitä voi parantua. Pahinta siinä on se, että ei jaksa toimia järkevästi,sotkee asiansa,on väsynyt ja kiukkuinen-lopulta ei jaksa edes puhua mitään,"vie kielen".Kun sinulta ei vielä ole kyky kirjoittaa tänne mennyt,hae apua tarmokkaammin. Kirjoita maanantain "työlistaan" : aamulla klo 8 soitan vaikkapa lääkäriin ajan. Sitä ennen voit soittaa auttavaan puhelimeen.
Jaksa,jaksa ja sinnittele.Niin minäkin jaksan ja lähetän sulle paljon halauksia!
Kiitos vastauksestasi...nimimerkki unohtui jo, keskittymiskyky kun on olematon!!!
Pointti on siinä että saan terapiaa 2kertaa viikossa ja aina tarvitessa psyk.erikois läkärin ainakin puhelimeen, maanantaina on oikea vast.otto.
Mutta kun mikään hoito, lääke ei tunnu auttavan!!
Sinnittelyä, kyllä sitä on pakko ollut riittää...tähän asti, mutta voimat loppuu..
Ja tosiasiahan on että suurin osa masentuneista ei parane, prosentti jotka paranevat lienee hyvin alhainen.
Tämä on tosi rankaa, aamulla herään tokkuraisena unilääkkeestä, ensimmäiseki 2pilleriä masennuslääkettä massuun aamiaiseksi...ja tätä on jatkunut vuosia....
Kiitos sinulle kuitenkin, voimaa ja aurinkoa elämääsi..
Positiivista-ajattelua,niin...Sitä minäkin tarjoaisin:Sinulla on lapset,jotka eivät vielä selviä ilman sinua,äitiä joka heidät tähän maailmaan synnytti.He ymmärtävät joskus ajan,jolloin rakas äiti ei jaksanut olla iloinen,hääräävä äiti,niinkuin Ainio-kirjoissakin ;)Ei sinun tarvitsekkaan.Anna lupa siihen,mutta lupaa myös itsellesi nauttia elämästäsi,jostain,mikä kumpuaa sinusta itsestäsi,siihen ei tarvitse liittyä ketään muita,kuin vain SINÄ.Tiedostatko,mistä kipu ja tuska johtuu,missä ja milloin se tuntuu?Oletko yksin lastesi kanssa,aiheuttaako miehesi tai miehen läsnäolo/puuttuminen sinulle pahaa oloa?
Itse suren ainokaiseni menetystä,olen totisesti menettänyt kaiken,mitä ihminen voi elämässään toivoa,saada ja mistä voi iloita,mutta mitään ei ole enään tehtävissä.Lastani en saa takaisin,sen olen hiljalleen ymmärtänyt.Menetys on särkenyt sydämeni niin pirstaleiksi,ettei se ikinä tule entiselleen,sen tiedän ja tunnen jo nyt,.Minun elämäni ei voi jatkua,mutta SINUN jatkuu varmasti,kunhan oikea apu löytyy.