Miehet on maailman itsekkäimpiä

Kukaanhan ei käske elämään parisuhteessa ja lisääntymään.
Suotavaa olisi jättää lisääntymättä ainakaan liikaa.

Kannattaa lisääntyä ilman miestä. Ei saa lapsetkaan huonoja vaikutteita.

Miehet ei koksaan ajattele, ne vaan hosuu, eikä ikinä ajattele. Hosumalla ei tuu valmista. Ajattelemalla ensin pitää hommat hoitaa.

Muuten ootteko ajatellu että miestä vaihtamalla elämä paranee hetkeksi, mutta kun se vaan on niin.

Juu, kyllä miehet ovat vähän itsekkäämpiä, mutta se on suurimmalta osalta meidän naisten vika. Mehän ne pojat pääasiassa kasvatamme.

Toki voimme myös kasvattaa tyttäremme niin, että he jättävät ne kaikkein itsekkäimmät miehet huomiotta ja etsivät parempien äitien kasvattamia poikia.

"Miehet on maailman itsekkäimpiä ihmisiä."

Ikävää, jos sinun miehesi on sellainen. Ei kannata kuitenkaan yleistää oman kokemuksen perusteella.
Minun aviomieheni on epäitsekkäin ihminen, jonka tunnen.

"Perheessä heillä on oikeus tehdä omia juttuja, mennä harrastamaan tai muuten vaan laiskotella. Vaimolla ei ole, hän passaa lapset ja miehen, käy töissä ja tekee kodittyöt."

Tottakai miehellä on oikeus tehdä omia juttujaan ja harrastaa, vaikka olisikin perhe. Niin on naisellakin. Meidän perheessä minä itseasiassa harrastan miestäni enemmän.
Olen entinen kilpaurheilija, ja minulla on liikkuminen verissä edelleen. Mieheni tietää, kuinka tärkeää minulle on saada urheilla, ja jo pari kuukautta lastemme syntymän jälkeen olen jatkanut urheiluharrastustani. Mieheni ei ole koskaan kitissyt, ettei pärjäisi vauvan kanssa kotona, vaan kannustaa menemään, "kyllä minä pärjään". Miehellä on myös harrastuksia, ihan yhtä lailla hänkin käy harrastamassa.

Kotitöitä minä teen kieltämättä enemmän, mutta mies telmii yleensä sen ajan lasten kanssa, joko sisällä tai ulkona. Muutenkin hän antaa paljon aikaa perheelleen, käyttää lapsia leikkipuistoissa ja on läsnäoleva isä. Toki hänkin tekee kotitöitä, mutta minä enemmän, ja ihan hyvin tämä toimii näin. Mieheni on tällä hetkellä se, joka käy töissä, minä olen vanhempainvapaalla. Pian minä menen töihin, ja mieheni jää kotiin, omasta tahdostaan. Emme raaski laittaa vielä pienintä päivähoitoon.

Yhdessä laiskottelemme iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tai viikonloppuna silloin tällöin, kun lapset menevät mummolaan. Jos arkena olemme kovin väsyneitä, annamme toisillemme hengähdyshetken, esim. tunti molemmille päiväuniaikaa. Koska minä imetän vielä öisinkin, mieheni patistaa minua yleensä päivällä ottamaan päiväunet.

Erosta en osaa sanoa, olen edelleen mieheni kanssa naimisissa, enkä usko että eroammekaan. Meidän liittomme toimii nimenomaan siksi, että otamme kumpikin vastuun perheestämme, ja molemmat saavat pitää huolta myös itsestään. Pidämme huolta lasten ohella myös toisistamme.

Ikävää, jos sinun miehesi on kuvailemasi kaltainen. Herää kysymys, että miksi olet ottanut sellaisen miehen? Oliko hän sellainen jo ennen perheen perustamista, vai muuttui lasten saannin jälkeen? Montako lasta teillä on? Jos useampi kuin yksi, niin miksi teit hänen kanssaan lisää lapsia, jos mies kerran tekee vain omia juttujaan, laiskottelee ja häntä pitää passata?

Ymmärrän, että jos on tuollainen mies, niin herkästi sitä kohdistaa vihansa kaikkiin miehiin. Mutta usko pois, kaikki eivät todellakaan ole samanlaisia vätyksiä.