Vanhoillislestadiolaisuudessa on jo selkeästi kaksi joukkoa. Tai oikeastaan kolmaskin joukko, johon minä lukeudun.
Perinteisten vanhoillislestadiolaisten asemaa on yhä enenevissä määrin horjuttamassa ns. uudistajien siipi, jota monet perinteisen linjan vanhoillislestadiolaiset virheellisesti liberaaleiksi nimittävät.
Nämä uudismieliset eivät ole keskenään kaikessa asioissa yhtä mieltä. Uudismielisiä kuitenkin yhdistää se, että ne ovat kaikki jossain määrin tyytymättömiä ns. viralliseen kantaan, josta he usein käyttävät nimitystä SRK:n oppi.
Uudismieliset korostaa enemmän Kristuskeskeisyyttä, kun taas perinteisen linjan edustajat Jumalan valtakuntaa, eli seurakuntaa. Uudismieliset ovat useimmiten myös jollain tapaa ekumeenisempia, eli eivät tee niin selkeää rajausta epäuskoisten ja uskovaisten välille.
No mitä tämä kolmas joukko, johon sitten minä koen kuuluvani?
Me ollaan oikeastaan sellaisia, jotka emme ole niin syvästi uskonnollisia. Emme oikein tiedä, kumpi siipi edustaa enemmän totuutta. Me olemme ehkä niitä mätiä kaloja, vaikka kyllähän minäkin Jumalaan uskon. Me kolmannen siiven edustajat olemme niitä, jotka ehkä helpoiten horjahtaa uskon ulkopuolelle. Liberaalit joko sulautuvat valtakirkollisuuteen, tai mahdollisesti tulevat muodostumaan omaksi suunnakseen. Mädät kalat eivät ikinä omaa suntaa tule perustaneeksi, he roikkuvat aina päälinjan mukana. Muut suunnat taas eivät jostain syystä koe, että heidänkin seassa voisi mätiä kaloja olla.
Kuka määrittelee, mikä suunta, tai uskonto ylipäänsä voi olla oikea?
Ota nyt selvää, missä joukossa haluaa jatkossa matkaa tehdä, jos tääkin joukko menee kahtia....
Perinteisten vanhoillislestadiolaisten asemaa on yhä enenevissä määrin horjuttamassa ns. uudistajien siipi, jota monet perinteisen linjan vanhoillislestadiolaiset virheellisesti liberaaleiksi nimittävät.
Nämä uudismieliset eivät ole keskenään kaikessa asioissa yhtä mieltä. Uudismielisiä kuitenkin yhdistää se, että ne ovat kaikki jossain määrin tyytymättömiä ns. viralliseen kantaan, josta he usein käyttävät nimitystä SRK:n oppi.
Uudismieliset korostaa enemmän Kristuskeskeisyyttä, kun taas perinteisen linjan edustajat Jumalan valtakuntaa, eli seurakuntaa. Uudismieliset ovat useimmiten myös jollain tapaa ekumeenisempia, eli eivät tee niin selkeää rajausta epäuskoisten ja uskovaisten välille.
No mitä tämä kolmas joukko, johon sitten minä koen kuuluvani?
Me ollaan oikeastaan sellaisia, jotka emme ole niin syvästi uskonnollisia. Emme oikein tiedä, kumpi siipi edustaa enemmän totuutta. Me olemme ehkä niitä mätiä kaloja, vaikka kyllähän minäkin Jumalaan uskon. Me kolmannen siiven edustajat olemme niitä, jotka ehkä helpoiten horjahtaa uskon ulkopuolelle. Liberaalit joko sulautuvat valtakirkollisuuteen, tai mahdollisesti tulevat muodostumaan omaksi suunnakseen. Mädät kalat eivät ikinä omaa suntaa tule perustaneeksi, he roikkuvat aina päälinjan mukana. Muut suunnat taas eivät jostain syystä koe, että heidänkin seassa voisi mätiä kaloja olla.
Kuka määrittelee, mikä suunta, tai uskonto ylipäänsä voi olla oikea?
Ota nyt selvää, missä joukossa haluaa jatkossa matkaa tehdä, jos tääkin joukko menee kahtia....
Vastaukset 7
Vanhimmat
SRK-henkisyys on henkisuunta siinä missä kososlaisuus tai sillanpääläisyyskin. Paitsi että viimemainittu ainakin perusti oppinsa paremmin Raamattuun. SRK.opissa vaikuttaa mitä suurimmassa määrässä ihmisen keksimät asiat, ohi Raamatun..
Ja raamatullinen on oikea oppi, mutta silti sitä ihmisoppia seuraatte!
Vanhoillislestadiolaisuus on hyvinkin Raamatullinen uskonto. Toki inhimillisistä syistä sielläkin tapahtuu ja sattuu, se on selvä.
Liberaalit, homosiipi, naispappikannattajat yms tippuu vaan kyydistä. Se on luonnon laki.
Minulle kyseiset asiat ovat yks lysti..
Sen sijaan rajoilla liikkuvia on paljon ja on aina ollut. Kukaan ei pysty määrittelemään sitä joukkoa. Olet oikeassa, että se porukka pysyy kuitenkin jatkossakin mukana, jollain rautalangalla. Heistä ei ole häiriötä tai he eivät kyseenalaista. Ovat elämäntapalestoja. Itsekin kuulun tavallaan heihin, mutta kuitenkin selvästi ulkopuolella. Kulttuuri kuitenkin on tuttu ja olen kokenut sen osittain omaksieni. Näin on kohdallani ollut aina, sisällä en koe olleeni koskaan.
Lestat on tippunu Jeesuksen kyydistä!!!!!!!
Loppujen lopuksi jokainen on oma yksilönsä Aatamissa. Kristuksessa kaikki ovat yhtä.
1.Kor.15:19 "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan..
("Tulemus" tarkoittaa yksilökohtaista tulemista .."Kristus elää nyt minussa, .."kunnes Kristus saa muodon teissä" Paavalin mukaan). Jeesus oli esikoinen.
Onko niitä eri joukkoja olemassa muuta kuin tällä palstalla. Vähän epäilen.
Onko?