Lainsäädäntö on kautta aikain palvellut poliittisia tarkoitusperiä. Vallanpitäjät ovat lakeja säätämällä pyrkineet turvaamaan ensisijaisesti oman asemansa. Siitäkin huolimatta, että poliittisen kannatuksen saaminen edellyttää myös kannattajakunnan jonkinasteista huomioon ottamista.
Poliittiset tarkoitusperät pitää tässä yhteydessä nähdä laajemmin kuin kunakin hetkenä vallassa olevana hallituskoalitiona tai vallassa olevana vaikuttavimpana puolueena. Poliittiset tarkoitusperät pitää nähdä erityisesti urbanisoitumisen asteen mukaisina, koska urbanisoituminen, kaupungistuminen, on poliittinen ulottuvuus, joka vaikuttaa puoluerajojen yli. Urbanisoituminen merkitsee sitä, että lainsäädäntö ohjautuu yhtä enemmän kaupungistumisen ehdoilla, ei niinkään sen mukaan mitkä puolueet ovat lakeja säätämässä. Ilmiö on sama kuin kapitalismissa, joka sekin ylittää puoluerajat niin, että samassa puolueessakin jotkut ovat enemmän oikeistolaisia kuin toiset.
Urbanisaatio merkitsee yksilön yhä suurempaa etääntymistä luonnosta ja luonnon asettamista rajoituksista ihmiselämälle. Siksipä urbaani lainsäädäntö näkee luonnon vain pintapuolisesti, lähinnä erilaisten luonnonobjektien lukumäärinä. Objektien, joiden väheneminen huolestuttaa, mutta joiden lainsäädännöllinen suojeleminen on lähinnä hölmöläisten puuhastelua ja aiheuttaa luontoon vain entistäänkin suurempia tasapainohäiriöitä. Esimerkiksi karhujen suojelu on paisunut käsittämättömiin mittoihin, vaikka karhujen suojelu on suorastaan marginaalinen siihen nähden, että luontoa tuhoutuu päivittäin käsittämättömät määrät. Tuulimyllyjä vastaan taistelun sijasta pitäisi ponnistella pikemminkin sellaisen kestävän kehityksen puolesta, joka pyrkisi säilyttämään maapallon asumiskelpoisena nimenomaan ihmiselle eikä kaikenmaailman ötököille, ötököille, joita nyt ei kerta kaikkiaan voi kaikkia mitenkään pelastaa. Jo luonto itsessäänkin aina hävittää jotakin ja synnyttää jotakin toista tilalle.
Urbanisoituminen on etäännyttänyt ihmisen luonnosta. Jopa siinä määrin, että on syntynyt uusi, urbaani ihminen, joka poikkeaa perustavasti siitä ihmisestä, joka elää luonnon asettamissa realiteeteissa. Esimerkiksi siinä missä perinteinen ihminen jakautui kahteen sukupuoleen, siinä moderni, urbaani ihminen, on sukupuolineutraali. Siitä syystä myös luonnossa harvinaisia käyttäytymismuotoja on alettu pitää normaaleina jopa lainsäädännössä. Näin kuitenkin vain osaa niin sanotuista perversioista.
Kun ihmiskäsitys määräytyy urbaanin kaupunkilaisen käsityksen perusteella, ei ole aihetta hämmästyä siitä, että periferia on joutunut lähes rikollisen asemaan vanhanaikaisiksi tulkittuine käsityksineen maailmasta ja sen ilmiöistä, vaikka perinteisen käsityksen mukaan, asian pitäisi olla päinvastoin. Urbaani elostelu tuomittaisiin jyrkästi ja kaiken lisäksi ilmauksin, joita ei lakisääteisesti olisi säädetty rangaistuiksi.
Urbanisoituminen merkitsee myös sitä, ettei reuna-alueiden kehittämiseenkään liikene juuri varoja, vaan pääosa kehittämisponnisteluista kohdistuu kaupunkien urbaanin elämänmuodon ehtojen parantamiseen. Niin sanottu kuntauudistus on tästä räikeä esimerkki, jos ja kun se johtaa siihen, että reuna-alueiden väestö pakotetaan lainsäädännöllisin toimin muuttamaan asutuskeskuksiin reuna-alueiden elinehtoja systemaattisesti kaventamalla. Näin on sitäkin ilmeisempää suurten kuntatalouteen kohdistuvien säästöpaineidenkin takia.
http://www.suomisanakirja.fi/degeneraatio
Poliittiset tarkoitusperät pitää tässä yhteydessä nähdä laajemmin kuin kunakin hetkenä vallassa olevana hallituskoalitiona tai vallassa olevana vaikuttavimpana puolueena. Poliittiset tarkoitusperät pitää nähdä erityisesti urbanisoitumisen asteen mukaisina, koska urbanisoituminen, kaupungistuminen, on poliittinen ulottuvuus, joka vaikuttaa puoluerajojen yli. Urbanisoituminen merkitsee sitä, että lainsäädäntö ohjautuu yhtä enemmän kaupungistumisen ehdoilla, ei niinkään sen mukaan mitkä puolueet ovat lakeja säätämässä. Ilmiö on sama kuin kapitalismissa, joka sekin ylittää puoluerajat niin, että samassa puolueessakin jotkut ovat enemmän oikeistolaisia kuin toiset.
Urbanisaatio merkitsee yksilön yhä suurempaa etääntymistä luonnosta ja luonnon asettamista rajoituksista ihmiselämälle. Siksipä urbaani lainsäädäntö näkee luonnon vain pintapuolisesti, lähinnä erilaisten luonnonobjektien lukumäärinä. Objektien, joiden väheneminen huolestuttaa, mutta joiden lainsäädännöllinen suojeleminen on lähinnä hölmöläisten puuhastelua ja aiheuttaa luontoon vain entistäänkin suurempia tasapainohäiriöitä. Esimerkiksi karhujen suojelu on paisunut käsittämättömiin mittoihin, vaikka karhujen suojelu on suorastaan marginaalinen siihen nähden, että luontoa tuhoutuu päivittäin käsittämättömät määrät. Tuulimyllyjä vastaan taistelun sijasta pitäisi ponnistella pikemminkin sellaisen kestävän kehityksen puolesta, joka pyrkisi säilyttämään maapallon asumiskelpoisena nimenomaan ihmiselle eikä kaikenmaailman ötököille, ötököille, joita nyt ei kerta kaikkiaan voi kaikkia mitenkään pelastaa. Jo luonto itsessäänkin aina hävittää jotakin ja synnyttää jotakin toista tilalle.
Urbanisoituminen on etäännyttänyt ihmisen luonnosta. Jopa siinä määrin, että on syntynyt uusi, urbaani ihminen, joka poikkeaa perustavasti siitä ihmisestä, joka elää luonnon asettamissa realiteeteissa. Esimerkiksi siinä missä perinteinen ihminen jakautui kahteen sukupuoleen, siinä moderni, urbaani ihminen, on sukupuolineutraali. Siitä syystä myös luonnossa harvinaisia käyttäytymismuotoja on alettu pitää normaaleina jopa lainsäädännössä. Näin kuitenkin vain osaa niin sanotuista perversioista.
Kun ihmiskäsitys määräytyy urbaanin kaupunkilaisen käsityksen perusteella, ei ole aihetta hämmästyä siitä, että periferia on joutunut lähes rikollisen asemaan vanhanaikaisiksi tulkittuine käsityksineen maailmasta ja sen ilmiöistä, vaikka perinteisen käsityksen mukaan, asian pitäisi olla päinvastoin. Urbaani elostelu tuomittaisiin jyrkästi ja kaiken lisäksi ilmauksin, joita ei lakisääteisesti olisi säädetty rangaistuiksi.
Urbanisoituminen merkitsee myös sitä, ettei reuna-alueiden kehittämiseenkään liikene juuri varoja, vaan pääosa kehittämisponnisteluista kohdistuu kaupunkien urbaanin elämänmuodon ehtojen parantamiseen. Niin sanottu kuntauudistus on tästä räikeä esimerkki, jos ja kun se johtaa siihen, että reuna-alueiden väestö pakotetaan lainsäädännöllisin toimin muuttamaan asutuskeskuksiin reuna-alueiden elinehtoja systemaattisesti kaventamalla. Näin on sitäkin ilmeisempää suurten kuntatalouteen kohdistuvien säästöpaineidenkin takia.
http://www.suomisanakirja.fi/degeneraatio
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kylläpä se puniki leikkii sivistyssanoineen niin kapia,niin kapia....:)
Leikkii? Ei, kyllä kysymys on vain sanavarastostani, joka on erittäin kattava ja laaja-alainen.
Olipa ansiokas kirjoitus, olen harvoin ollut kanssasi samaa mieltä nyt olen.
Perinteisesti kaupunki ja maaseutu liittyivät saumattomasti yhteen. Kaupunki sai ruokansa ym maaseudulta, paljolti kauppa käytiin toreilla. Maaseutu sai puolestaan tarvikkeensa kapungeista.
Kun tämä henkilökohtainen yhteys on katkennut on myös toistensa ymmärtäminen loppunut. Kaupunkilaiset saavat ruokansa muoviin pakattuna, tuottaja voi olla mistäpäin maailmaa tahansa ja päinvastoin. Suolaa ei tarvitse lähteä kaupungista ostamaan.
Ruokaa ja muita tuotteita voidaan varastoida, mutta pitkällä aikavälillä tuotannon on vastattava kulutusta. Nythän ei niin ole suuri osa kehitysmaiden ihmisistä elää nälässä koska ei ole rahaa(tuota nykyajan jumalaa) ostaa ravintoa itselleen. Myös suomessa on jopa leipäjonot arkipäivää.
Kehitystä on vaikea muuttaa, mutta jos lapset luulevat rahan tulevan seinästä, maan viljely ei kiinnosta nykylapset muuttavat kaupunkiin työtä etsimään. Ja jos tuo mainitsemasi kuntauudistus sattuisi toteutumaan maaseutu autioituu ja alkaa kasvaa pajua.
Aikanaan suomessa tehtiin päätös koko maan asuttuna pitämisestä, syyt ovat vanhentuneet. Olisi reilua käydä keskustelu ja tehdä päätös mitkä alueen pidetään asuttuna ja miten niiden ihmisten asiat hoidetaan jotka asuvat autioksi päätetyllä alueella. Politiikoilla ei ole rohkeutta tuollaista keskustelua käydä, asia pyritään kuten mainitsit hoitamaan laeilla.
Ihmiset ahneudessaan muuttavat luontoa niin, että luultavasti seuraavalla sukupolvella on suuria vaikeuksia tulla toimeen luonnon kanssa.
ps lyhensin vähän nikkiäni
Siitä pitäisi todella käydä keskustelu, elättääkö kaupunki maaseudun vaiko päinvastoin. Ainakin järjellä ajatellen maaseutu elättää kaupungin niin kauan kuin ruuan tuotanto perustuu perinteisiin menetelmiin.
Mutta myös sitä olisi hyvä pohtia, voiko ihmisen olemuksesta säätää lailla. Eikö kysymys ole vähän samasta asiasta kuin esimerkiksi siinä, että yritettäisiin lailla kieltää vaikka tuulen puhaltaminen idästä?
Maaseutu saattoi elättääkin kaupungit aikoina, jolloin maatalous perustui perinteisiin menetelmiin. Ongelma siinä vain oli se, että ne perinteiset menetelmät eivät heikkoina satovuosina kyenneet elättämään oikein kaupunkilaisia eikä maaseutuväestöäkään.
Sen vuoksi perinteisistä menetelmistä on luovuttu ja tilalle on otettu niitä menetelmiä, jotka perustuvat kaupungeissa tehtyyihin keksintöihin. Ilman näitä keksintöjä, maatalouden tuotto tarkoittaisi nälänhätää ympäri maailman. Merkittäviä keskintöjä ovat olleet biologiset (kasvin- ja eläinjalostus), kemialliset (maanparannus), tekniset (sähköistäminen, koneistumuminen). Ilman näitä kaupunkikeksintöjen tulvaa eläisimme edelleen maaseutumaisessa maailmassa ilman autoja, tv:tä, tietotekniikkaa yms., joka on modernille eleämänmenolle tyypillistä. Luontoläheisyys olisi todellista, mutta nälkä voisi kurnia vatsassa kuten se ennen vanhaan välillä teki juuri siinä maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Kun väki siirtyi maalta kaupunkiin, nälkä alkoi hellittää. Tämä on vaan ihan historiallinen fakta. Nälänhätä ja pula-ajat loppuivat siihen paikkaan.
Kyllä tuo kaupungeissa keksiminen on vähintäänkin liioittelua. Olisi perin kummallista jos ihmisjärki ja kekseliäisyys toimisi vain kaupungissa. Puuttuu enää se, että väitettäisiin alkuihmisenkin syntyneen kaupunkiin.
Paljasjalkainen kaupunkilainen ei sitä paitsi tiedä maaseudusta höykäisen pölähtävää, joten kyllä maataloustekniikan keksimiset ovat maaseutuun enemmän sidoksissa kuin kaupunkiin.
Ymmärryksesi ei näköjään riitä siihen, minkälainen syy-seurausketju tällaisissa muutoksissa on takana. Kyse ei ole siitä, onko maalaisella vähemmän järkeä kuin kaupunkilaisella tai toimiiko kekseliäisyys vain kaupungeissa.
Kaupunkiyhteisöt ovat muodostuneet jonkun muun idean ympärille kuin maatalouden harjoittaminen. Kaupunkien asukit ovat pian alkaneet huomata, että oman maatalouden puuttuminen voidaan korvata vain sillä, että kehitetään jotain sellaista, mistä ihmiset niin maalla kuin kaupungeissa ovat kiinnostuneita. Uusi ympäristö pakotti kekseliäisyyteen. Maatalousyhteisöt eivät olleet otollisia keksinnöille, koska maataloudesta saatiin se oma toimeentulo. Sellainen tekee ihmisestä konservatiivisen. Historiassamme on esimerkkejä ajoista, jolloin maatalous ei paikallisesti tai valtakunnalisesti riittänyt elättämään kaikkia alueen ihmisiä. Surauksena oli joukkomuuttoja Amerikkaan ja myöhemmin Ruotsiin sekä Suomen teollisuuspaikkakunnille.
Kaupunkikulttuuriin tuli olennaisena osana keksimisen kulttuuri. Tämä systematisoitui niin, että perustettiin yliopistoja ja korkeakouluja. Innovatiivisuus ja lisäarvon saavuttaminen sitä kautta koettiin kaupunkilaisuuden elinehdoksi. Maaseutuyhteiskunnissa niin meillä kuin muualla kouluttautumiseen suhtauduttiin aluksi hyvinkin tympeästi. Lapsia ei pantu mieluusti kouluun vaan töihin pellolle. Tämä oli sitä maaseudun konservatiivistä ilmapiiriä, joka ei ole omiaan tuottamaan innovatiivisia vallankumouksia. Vähitellen vastus lisääntyi senkin vuoksi, että alettiin ymmärtää, että keksiliäisyys johtaisi täydelliseen yhteiskunnalliseen muutokseen, missä maatalous olisi häviäjän osassa. Ja näinhän siinä kävi, kaikkialla kehittyneessä maailmassa.
Maataloustekniset keksinnöt ovat täysin sidoksissa kaupunkeihin. Siellä missä kehitettin sähkön hyväksi käyttäminen ja konevoima. Maatalouskeksinnöt olivatkin sitten enää näiden perusjuttujen sovellutuksia. Bioteknologisiin ja kemiallisiin keksintöihin maaseudulla ei ollut minkäänlaisia valmiuksia. Nämä ovat puhtaasti kaupunkivetoisten yliopistojen piirissä syntyneitä. Yliopisto ja sivystyksen korostaminen ovat aina liittyneet kaupunkeihin, ei konservatiiseen maaseutuun. Kaupunkilaiset pakotettiin teoreettiseen ajatteluun, minkä tulosta monet keksinnöt ovat. Maatalous on sen sijaan maanläheistä konkreettista työtä, jossa tehdään enemmän ja ajatellaan vähemmän.
Historiaa hieman kauemmas tarkastellen kaupungistumisessakin on ollut erilaisia aaltoja, kaupungistumisbuumia. Aikanaan Väimeren ympäristöön syntyi Ateenan vaikutuksesta kaupunkikulttuuri, joka kuihtui kun Ateenan merkitys kaupan keskuksena väheni. Silloisessa Kreikassa palattiin perinteisempään maatalouskulttuuriin.
Rooman valtakunta oli myös kaupunkikehityksen aikaa, syntyi mm. nykyisen Pariisin ja Lontoon kaupungit. Rooman valtakunta oli kaupunkien verkosto joita maaseutu ruokki. Rooman valtakunnan luhistuttua mahdottomuuteensa, palattiiin pitkäksi aikaa (ns. keskiaika) hyvinkin omavaraistaloutta muistuttaneeseen maanviljelykulttuuriin. Kaupungit taantuivat ja moni kuihtui kokonaan.
Kaupungistumisen viimeisin aalto on nyt meneillään. Tällä kertaa veturina on teollistuminen jonka seurauksena kaupungit kehittyivät viime vuosisadalla hyvinkin nopeasti. Olemme tulleet teollistumisen loppuliukuun, ja kaupunkien kuolonkorina kuluu jo monelt asuunnalta, Detroit ehkä karmeimpana esimerkkinä.
Urbaani suhde luontoon on niin väristynyt, että väistämättä syntyy jonkinlainen terveen luontosuhteen renesanssi. Ihmiset alkavat taas arvostaa kanssakäymistä luonnon kanssa nykyisen yksisilmäisen suojelun tilalle. Ihmisne ja luonnon välille syntyy taloudellisesti kestävä suhde, luontoa ymmärretään taas hyödyntää se kuitenkin säilyttäen.
Urbaaniin luotosuhteen karmein esimerkki ovat vihreät, jotka väittävät olevansa oikeaoppisempia kuin muut. Vihreiden intressinä on kuitenkin länsimaisten demokratioiden kansalaisten elinolojen vaikeuttaminen. Vihreissä on puhdasoppisten joukko, joka ylläpitää pelkoa maapallon tuhosta saadakseen siitä poliittista kannatusta ja suojatyöpaikkoja itselleen. Vihreissä on uskonnoista tuttua ei-uskovien esittämistä vihollisina. Tuskin missään muussa liikkeessä esiintyy yhtä paljon älyllistä epärehellisyyttä kuin vihreissä.
Siksi oleellista olisikin keskittyä kehittämään uutta teollista vallankumousta, joka olisi, jos ei suorastaan luontoa säilyttävää, niin ainakin sellaista, että se mahdollistaa elämän jatkumisen maapallolla. Luonnonsuojelu nykyisellään on täysin tyhjänpäiväistä puuhastelua niin kauan kuin ihmiskunta lisääntyy lukumääräisesti.
Luonnon suojelun sijasta yksi vaihtoehto voisi olla elinvoimaisen luonnon lisääminen, vaikkapa aavikoiden muuttaminen viljelykelpoiseksi. Aavikko varmaan sopii myös aurinkoenergian lähteeksi. Tiettävästi aavikoilla ei juuri muuta olekaan kuin aurinkoa. Luulisi myös, että hiekallekin jotakin käyttöä löytyisi.
Se taas ohjaavatko kapitalistiset markkinat kehitystä oikeaan suuntaan, on toinen kysymys. Sosialistissävytteiseen suunnitteluun taipuvainen vihreä liike ei sekään näytä osoittavan tietä mihinkään järjelliseen. Pikemminkin päin vastoin.
Mitään urbaania kuolonkorinaa ei ole nähtävissä. Detroit on tuhansien kaupunkien joukossa varsin ainutlaatuinen tapaus. Muualla kaupungistuminen on jatkunut eikä USAn muissa osissa ole havaittavissa mitään kuolinkorinaa. Detroitin tapaus johtuu siitä, että kaupungin teollinen rakenne oli erittäin yksipuolinen. Se oli kaikkoja karvojaan myöten autoteollisuuskaupunki ja kun amerikkalainen autoteollisuus joutui suuriin vaikeuksiin, se näkyi Detroitissa ja joissakin vastaavissa pikkukaupungeissa.
Kaupunkikuva on ollut muutoksen kourissa toki sen vuoksi, että perinteinen tehdasteollisuus on tullut monissa kohdin tiensä päähän. Mutta sen sijalle on tullut toisenlaista yritteliäisyyttä, joka on vahvasti sidoksissa kaupunkimistumiseen. Sillä tavoin ihminen on voinut irrottautua fyysisesti raskaista töistä ja käyttää suuremman osan valveillaoloajastaan erilaisten nautintojensa tyydyttämiseen. Raskas maaseutulämä oli monen kohdalla sitä, että pellolta tultua rojahdettiin sänkyyn, jotta jaksettaisiin tulevinakin päivinä lähteä pellolle. Ihmisten elinikä olikin paljon lyhyempi aikoina, jolloin työn raskaus vaati veronsa.
Ihmisen ja luonnon taloudellinen suhde on koko ajan vääristynyt huonompaan suuntaan. Todellisuus ei siis oikein vastaa sitä mitä väität. Tehotuotanto on johtanut eläinten huonoon kohteluun, tuotteiden laadun heikkenemiseen määrän kustannuksella, kalojen loppumiseen joistain vesistöistä lähes kokonaan. Ennen luonnonsuojelijoiden heräämistä meillä Suomessakin olivat varsin tyypillisiä suuret avohakkuut ja maatalouden ja metsäteollisuuden saastevaikutukset vesistöissä. Elettiin vähän niinkuin Venäjän maseudulla tehdään edelleen eli paskotaan rahan kiilto silmissä omaankin pesään.
Oikeinkin hyvä esimerkki luontosuhteiden vaikeudesta oli aikoinaan Lokan ja Porttipahdan vesialtaiden rakentaminen. Niiden rakentaminen palveli teollistumista ja sähkötuotantoa. Samalla tuhottiin Suomen ehkä merkittävin aapasuo ja sen erittäin runsas hillatuotanto. Suurimmat hankkeen vastustajat eli paikalliset maanomistajat Kemijoki Oy osti pois rahalla eli antamalla heille vastineeksi riittävän hienot tilat muualta. Muu väki lähti sitten pakkolunastuksen pelossa perässä. Nykyisin luonnosuojelijatkin vastustaisivat tällaista hanketta, mutta silloin vastustajia löytyi vain paikallisista asukkaista. Tämänkin tapauksen valossa on syytä kysyä, kenen kestävästä luontosuhteesta oikein puhut. Niidenkö jotka olisivat halunneet jatkaa poronhoitoa alueella vai niiden, jotka halusivat lisää halpaa energiaa. Minkä osapuolen luontosuhde mahtoi olla tässä tapauksessa vääristynyt.
Käväisin kesällä katsastamassa Fennovoiman suunnitteleman ydinvoimalapaikan Pyhäjoen Hanhikivellä. Matkaa paikkaan oli päätieltä kymmenkunta kilometriä ja suunnilleen joka mökin kohdalla oli hanketta vastustavia kylttejä monella kielellä. Nämä maatalousdesta ja kalastuksesta elävät kansalaiset eivät halua ydinvoimalaa alueelleen. Kuitenkin Kepu on nimenomaan ajanut sitä, että uusi voimala rakennetaan pohjoiseen uudelle paikkakunnalle eikä sijoiteta vanhojen voimaloiden viereen entisille paikkakunnille.
Se, ettei urbaania kuolonkorinaa olisi nähtävissäkään, on sangen voimakkaasti sanottu. Kyllä tämmöinen korina täysin mahdollinen on ja syy siihen on moderni tietotekniikka, joka vapauttaa ihmisen ajan ja paikan rajoituksista. Myös uudet teknologiat saattavat mahdollistaa asutuksen hajautumisen ja muuton pois suurista ihmispesistä.
Detroit on tämän hetken esimerkki kaupungin romahduksesta. Pari vuosikymmentä sitten Briteissä oli useampikin kaupunki ahdingossa, Liverpool ja Manchester kuuluisimpana. Ne tarvitsivat todella paljon muun kuningaskunnan antamaa tukea että pääsivät jaloilleen ja uuteen nousuun. Esimerkkejä siis löytyy.
Kapunkien menestys on aina ollut ympäröivästä maaseudusta riippuvaista. Sieltä on saatu elintarvikeet ja kerätty verot. Suomen kaupungistuminen alkoi merkantilistisen kauppapolitiikkan seurauksena, maasedulla tuotettujen tuotteiden kauppa keskitettiin kaupunkeihin, jotta kruunu sai tullit ja verot perittyä. Terva nousi 1600 luvulla kauppamme päätuotteeksi ja esim Oulun silloinen vauraus on sitä ympäröivän laajan maaseudun tuotteiden kauppapaikan roolin ansiota. Omaa tuotantoa ei Oulussa, kuten ei muissakaan kapungeissamme tuolloin ollut. Kaupan lisäksi kaupunkien tehtävä oli usein puolustuksellinen, linnoitus tai muutoin tärkeä strateginen sijainti. Iso osa verotuloista käyettiinkin linnoituksissa olleiden sotilaiden kuluihin, sotilaathan tuolloinkin olivat täysin tuottamatonta sakkia.
Tampere on kaupungeistamme ensimmäinen joka on kehittynyt selkeästi oman tuotannon, teollisuuden ansiosta. Helsinki taas on esimerkki täysin hallinnollisin määräyksin ja kulloisenkin hallitisijan verovaroin kustantamasta kaupungistumisesta.
Kaupunkien teollistumisen edellytys oli sähköistys. Siinäkin turva oli maaseudulla, sillä vuonna 1929 valmistunut Imatran voimala tuotti energiaa enemmän kuin muut vesivoimalat yhteensä. Metsäteollisuus alkoi vapautua höyryvoimasta ja nousikin merkittäväksi teollisuuden alaksi maassamme. Lapin voimalat ovat nekin tehty kaupunkien kasvavan sähköntarpeen tyydyttämiseen.
Mitä luontosuhteeseen tulee, niin paradoksaalista on, että kiihkeimmät "luonnonsuojelijat" ovat city-vihreitä joiden oma luontosuhde on kadonnuut tyystin ja joiden hiilijalanjälki on moninkertainen siihen maaseudun asukkaaseen jonka metsän käyttöä vastaan he hyökkäävät. Hiilijalanjälki muodostuu turhasta kulutuksesta- Vaikka city-vihreä saattaa hakea vaatteita kirpputorilta, istuu hän ne kirpparikuteet päällä kahvilassa litkimäsäs cafe-lattea. Kupilliseen kuumaa juomaa palaa melkoinen määrä hiiltä mutta sehän kuuluu vihreään kulttuuriin. Ylipäätään kaupunkiasuminen hiililämpöineen (Helsingissä) omaa todella huikean ympäristökuorman verrattuna maaseudun pieneläjään joka polttaa uunissa koivuhalkoja, kasvattaa itse juurekset, kerää marjat ja sienet ja käy vielä kalastamassa villiä kalaa ruokapöytäänsä
Ehkä tietotekniikka jossain määrin vapauttaa ihmisiä ajan ja paikan rajoituksista. En panisi siihen kuitenkaan suurta toivoa. On paljon muita syitä, jotka pitävät ihmiset asutuskeskuksissa. Yksi tärkeä syy on se, että markkinat toimivat optimaalisimmin suhteellisen keskittyneinä. Tähän voisi väittää tietysti, että verkkokauppa on tulevaisuuden ala ja se tuo tavaraa minne tahansa. Toki tuo, mutta jokainen ymmärtää, että liikennekustannusten kasvaessa se tarkoittaa myös tuotteiden hinnannousua.
Ihmisten valtaosa näyttää olevan varsin tyytyväisiä kaupunkiasumiseen. Minäkin näen siinä niin paljon etuja, että vaihtoehtona johonkin hevon kuuseen siirtyminen on vankeuteen verrattava vaihtoehto.
"Luonnonsuojelu nykyisellään on täysin tyhjänpäiväistä puuhastelua niin kauan kuin ihmiskunta lisääntyy lukumääräisesti."
Mitä ehdottaisit ihmiskunnan lisääntymisen pysäyttämisesksi?
Tarvitseeko tuohon ehdottaa yhtään mitään?
Tosin voi olla, että "Peräkylän yliopisto", tai joku vihreä profeetta, jotakin ehdottaakin.
Kiinan yhden lapsen politiikka muuallekkin kehitysmaihin
"Tarvitseeko tuohon ehdottaa yhtään mitään? "
Ei tarvitse jos ei ole siihen kykyjä. Jokainen osaa toiveitaan ja uniaan kertoa, hankalampi on löytää järkeviä ehdotuksia asioitten korjaamiseksi. Valittaa osaa jokainen.
Pidät siis ihmisten lukumäärää ongelmana? Voihan asian ajatella niinkin, että mitä suurempi ihmispopulaatio sitä suurempi todennäköisyys on sille, että syntyy todellisia neroja, jotka pelastavat maailman. Evoluutio puolestaan saattaa kehittää ihmislajin, joka selviytyy muuttuneista olosuhteista kuten lajit historian saatossa ylipäätään.
Sitä paitsi eikö Suomen ongelma ole juuri liian alhainen syntyvyys? Eikös täällä ole kestävyysvaje, joka syntyy siitä, ettei ole riittävästi ihmisiä sorvin ääreen? Kohta pitää varmaan säätää lailla ruumiitkin työn ääreen lojumasta vastikkeettomasti kirkkomaassa.
Kun urbanisoituminen etenee, niin luultavasti syntyvyyskin laskee. Eikös tämä ole läntisen maailman kehityskulku?
Ilmarinen "Luonnonsuojelu nykyisellään on täysin tyhjänpäiväistä puuhastelua niin kauan kuin ihmiskunta lisääntyy lukumääräisesti."
Nyt hän ihmettelee onko hän näin sanonut?
Kyllä se ihmisnuppien määrä maailmanlaajuisesti lisääntyy, joten vihreä luonnonsuojelu nykyisellään on täysin tyhjänpäiväistä puuhastelua. M.o.t.
Niinpä, niin kauan kuin USA,venäjä, Intia, Kiina jne eivät välitä luonnonsuojelusta, on ihan sama mitä Suomessa tehdään.
Kysymys ei loppuviimeksi ole edes välittämisestä, vaan siitä, että jos väkimäärä vain jatkaa kasvamistaan, niin jostakinhan se tila on otettava. Toisinsanoen täytyy rakentaa entistä isompia kaupunkeja, uusia kaupunkeja ja raivattava entistä enemmän maata ravinnon tuottamiseen. Kyllä tässä ekspansiossa luonto koko ajan väistyy, joten nykymuotoisessa luonnon suojelemisessa ei ole mitään mieltä.
Eipä tuohon muuta kuin että jos näet politiikan menevän jossain määrin urbanisoitumisen ehdoilla, niin oikein näet. Sille on myös luonnollinen selitys: Suomi on urbanisoitunut kovasti, selvästi suurin osa suomalaisista on jo enemmän tai vähemmän urbaaneja, joten tietysti se vaikuttaa politiikkaankin, sillä onhan väestön valtaosan aseman oltava tärkeä myös puolueille. Sitä kutsutaan demokratiaksi, vähemmistövaltaa nimitetään diktatuuriksi.
Onhan se kepukin pyrkinyt urbanisoitumaan niillä nimiensä vaihdoksilla, mutta kepun urbanisoituminen on epäuskottavaa, sama maalaisliitto se edelleen on. Siitä annoin todistetta jokin aika sitten eräällä avauksellani.
Mietippä jos maaseudun ja kaupunkien kanssakäyminen katkaistaisiin, ei yksin meillä Suomessa vaan maailmanlaajuisesti.
Kuinkahan kauan elämä kaupungeissa jatkuisi. Ruoka taitaisi loppua muutamassa päivässä. Sähkökin taitaisi loppua töpselistä, valtaosa maailman voimaloista kun on maaseudulla. Lämpöäkään ei saataisi, kun se hiili jolla se monessa paikkaa (myös Helsingissä) tuotetaan tulee sekin maaseudulta. Tietysti kaupungeissa voitaisiin lämmitellä polttamalla roskia, saastetta kun kaupungeissa kertyy paljon.
Mitenkän sitten maaseudulla. Ruokaa riittäisi, joten hengissä pysyminen olisi taatumpaa. Vesivoimalat pyörittäisivät turbiineissaan sähköä jolla perustoiminnot pidettäisiin käynnissä. Lämpöä voisi tuottaa puullakin jota metsissä on yllinkyllin. Mihin maaseutu tarvitsisi kaupunkia ja sen apua? Voihan olla, että tietokoneohjelmat päivittyisivät harvemmin, mutta mitä muuta? Kerroppa sinä.
Kaikki kärsisivät tuollaisessa kuvitteellisessa tilanteessa. Myös maaseutu joutuisi suurten riskien eteen, kun kaupungeissa valmistuneet lääkärit ja kaupungeissa keksityt lääkkeet jäisivät kaupunkilaisten käyttöön. Maaseudulla jouduttaisiin turvautumaan poppaukkoihin. Maaseudulla jouduttaisiin pian turvautumaan hevosvoimaan, kun koneiden tuonti ja valmistus tyrehtyisivät. Lannoitteet pitäisi korvata sonnalla. Kaikkinainen tietotaito uuden kehittämiseksi jäisi kaupunkeihin. Voi olla, että kaupunkilaisten olisi pakko siinä tilanteessa ottaa käyttöön geenimanipuloitua runsassatoisia lajikkeitä, joita viljeltäisiin kaikissa mahdollisissa vapaissa paikoissa kaupungeissa. Siis siksi väliajaksi, kun odotellaan, että maaseudun asukkaat kuolevat sairauksiin toimivan sairaanhoidon ja lääkkeiden puutteessa. Ja jos kaikki maaseudun ihmiset joka maailmalkolkassa haluaisi eristäytyä, kaupunkilainen lähtisi laivalla ostamaan elintarvikkeita muualta.
Maaseudun vesivoimalat eivät kauaa pyörisi, sillä kaikki sähkötekniikkaan liittyvä osaaminen on kaupunkilaisten käsissä. Kun jokin tekninen osa hajoaisi, pyöriminen loppuisi siihen paikkaan.
Kamputsean tunnetuin kepulainen eli Pol Pot kokeili tällaista vaihtoehtoa maassaan. Hän piti kaupunkilaisia turhakkeina ja maataloutta ainoa järkevänä elinkeinona. Tämän agraarikokeilun lopputuleman tiedämme.
Vai lääkkeitä popsimalla ne kaupunkilaiset pysyisivät hengissä? Ja että geenimanipuloitua ruokaa alkaisi tulla ihan tuosta vaan, heh heh.
Hauskaa on myös tuo kaupunkilais logiikkaasi: " jos kaikki maaseudun ihmiset joka maailmalkolkassa haluaisi eristäytyä, kaupunkilainen lähtisi laivalla ostamaan elintarvikkeita muualta" Mistäs se kaupunkilainen niitä elintarvikkeita ostaisi kun maailman joka kolkan maaseutu olisi eristetty kaupunkilaisilta. Toisesta ruuattomasta kaupungistako?
Eivät suinkaan kaikki sähköinsinöörit ole kaupungeissa. Itse asiassa maaseudulla on paljonkin sähkötekniikan osaajia, ja kyllä he turbiinit pitäisi pyörimässä ja verkot kunnossa. Samoin kuin muutakin osaamista jolla yhteiskunnan perustoiminnot pyörisivät. Kaupunkien väestö kuolisi nälkään paljon ennen kuin lamput maaseudulla pimenisivät.
Pol Pot muuten oli sosialisti ja koetti perustaa sosialistista ihannevaltiota. Ilmeisesti siellä kaupungissa tuo perusopetuskin on heikkotasoista kun tuossakin tiedossasi on noin ilmeinen puute.
Helsinki pärjäisi kyllä pitkään. Helsingillä on merialuetta josta saa hyvin kalaa. Itse asiassa kalat olisivat hyvinkin monikäyttöisiä. Helsingin edustan vedet ovat sen verran monipuolisia aineita sisällään pitäviä, että sieltä pyydetyt lahnat hehkuvat ihan itsestään. Niillä voisi valaista pimeän Mannerheimintien. Kalat eivät myskään pilaannu, ovathan nen täynnä säilyvyyden varmistamia kemikaaleja. Niitä siis voisi säilöä ilman pakastimia ja muita kylmälaitteita. Helsinkiläiset city-vihreät syövät muutenkin paljon ituja ja muita kasvisruokia, siis eikun trendikkäitä kuusenkerkkiä ja merilevää keräämään ja niistä ravitsevaa ruokaa niiden kalojen lisukkeeksi. Hyvin menee.