Olen jo kauan ollut ihastunut mieheen. Vaihdettiin ujoja katseita ja lopulta uskaltauduin kysyä miestä kahville. Ei lähtenyt vaan vastasi ympäripyöreitä. Vajaa kuukausi sitten sain tietää, että mies on vl. Tuntui että sydän mureni siihen paikkaan.
Aloin sitten tutkiskelemaan, mitä kaikkea vl:n elämään kuuluu ja ei kuulu. Jokseenkin olen jo aika hyvin perillä yleisimmistä asioista.
Reilu viikko sitten menin ja kerroin miehelle, että tiedän hänen olevan vl. Ei ollut millänsäkään. Kuulemma kahville lähtöä ei estä mikään, mutta elämäntavat vaan on niin erilaiset...
Tämän keskustelun jälkeen ollaan oltu kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sen jälkeen kun kerroin tietäväni, on katseita vaihdeltu edelleen. Itseasiassa ennen paljastustani mies tuntui vähän välttelevän, mutta nyt on suunta taas muuttunut. Onko hän kiinnostunut? Kun sanoo, että kahvillehan voi lähteä mutta plaa plaa plaa, niin tarkoittaako hän, että periaatteessa hyväksyy suhteen ei-vl:n kanssa, mutta käytännön takia ei ehkä halua? Miksi hän edelleen katselee minua ja vaikuttaa kiinnostuneelta?
Minulle vl ei ole kaiken poissulkeva este. En käytä juurikaan alkoholia, tv ja musiikki ovat top10:n ulkopuolella ja esiaviollisella seksillä ei minulle juurikaan ole merkitystä. Haluaisin puhua miehen kanssa, mitä mieltä hän on seurustelusta esim. minun kanssa. Miten paljon meidän elämäntavat toisistaan loppujen lopuksi eroavat. Onko mitään mahdollisuutta.
Ainut vaan, että ei meinaa rohkeus riittää. Miten ottaa asia puheeksi? Entä jos olenkin tulkinnut hänen eleensä väärin ja mitään kiinnostusta hänen puoleltaan ei olekaan? Nähdään lähes päivitäin ja sen verran ujo olen, että tohtisinko enää toisten pakkien jälkeen katsoa miestä ylipäätään silmiin enää :/
On tää elämä hankalaa. Mitä paremmin tähän mieheen tutustun, sitä enemmän hänestä pidän ja sitä enemmän hän tuntuu juuri minulle tehdyltä...
Aloin sitten tutkiskelemaan, mitä kaikkea vl:n elämään kuuluu ja ei kuulu. Jokseenkin olen jo aika hyvin perillä yleisimmistä asioista.
Reilu viikko sitten menin ja kerroin miehelle, että tiedän hänen olevan vl. Ei ollut millänsäkään. Kuulemma kahville lähtöä ei estä mikään, mutta elämäntavat vaan on niin erilaiset...
Tämän keskustelun jälkeen ollaan oltu kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Sen jälkeen kun kerroin tietäväni, on katseita vaihdeltu edelleen. Itseasiassa ennen paljastustani mies tuntui vähän välttelevän, mutta nyt on suunta taas muuttunut. Onko hän kiinnostunut? Kun sanoo, että kahvillehan voi lähteä mutta plaa plaa plaa, niin tarkoittaako hän, että periaatteessa hyväksyy suhteen ei-vl:n kanssa, mutta käytännön takia ei ehkä halua? Miksi hän edelleen katselee minua ja vaikuttaa kiinnostuneelta?
Minulle vl ei ole kaiken poissulkeva este. En käytä juurikaan alkoholia, tv ja musiikki ovat top10:n ulkopuolella ja esiaviollisella seksillä ei minulle juurikaan ole merkitystä. Haluaisin puhua miehen kanssa, mitä mieltä hän on seurustelusta esim. minun kanssa. Miten paljon meidän elämäntavat toisistaan loppujen lopuksi eroavat. Onko mitään mahdollisuutta.
Ainut vaan, että ei meinaa rohkeus riittää. Miten ottaa asia puheeksi? Entä jos olenkin tulkinnut hänen eleensä väärin ja mitään kiinnostusta hänen puoleltaan ei olekaan? Nähdään lähes päivitäin ja sen verran ujo olen, että tohtisinko enää toisten pakkien jälkeen katsoa miestä ylipäätään silmiin enää :/
On tää elämä hankalaa. Mitä paremmin tähän mieheen tutustun, sitä enemmän hänestä pidän ja sitä enemmän hän tuntuu juuri minulle tehdyltä...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Anna hänen olla rauhassa.Sen takia on varmaan nyt katsonut sua kun ei aikaisemmin ollu noteerannut. Ei ne tavat VL.ää tee vaan sydämmen usko joka sulta puuttuu.
...ei aikasemmin ollut noteerannut? Koko kesä enemmän ja vähemmän oli silmäpeliä. Sitten loppui pariksi viikoksi, ei ollut näkevinäänkään. Sitten kun kerroin, että tiedän hänen uskonnostaan, on taas alkanut vilkuilu. Hämmentyy vähemmästäkin.
Miksi pitää pystyssä keinotekoisia, ihmisten rakentamia muureja?
mitään estettä ole.mahtaako ensiviikolla käydä tärppi. evl m...?
annat pilua, ja sen jälkeen keskustelette uskon asioista.
...tällä palstalla. Ks. esim.
Olen täysi amatööri näiden linkkien laittamisessa. Kokeillaanpa uudelleen:
Laitanpa siis vielä yhden linkin:
Poikkeanpa tavastani ja osallistun kerrankin yhteen tämän aiheen keskusteluun;-).
Ei minusta tuo ollut pakit. Mies vain yksinkertaisesti hämmentyi pahasti. Siinä, että hän olisi lähtenyt kahville kanssasi, ei olisi ollut mitään pahaa. Kertoo varmaan siitä, että hänellä todellakin on ihastumisen tunteita, että hän ei suostunut? Jos joku täysin yhdentekevä olisi ehdottanut, suostuminen olisi varmaan ollut helpompaa.
Oletko harkinnut paikallisella rauhanyhdistyksellä käymistä? Menepä sinne seuroihin, istu ja kuuntele pari puhetta. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, etkä todennäköisesti herätä minkäänlaista huomiota. (Paitsi tuo mies saattaa huomata, ja se ei varmaan haittaa?;-) Kuuntele ja ajattele asiaa. Ehkä tämä usko olisi sinuakin varten? Ehkä tässä tapahtumaketjussa on Jumalan johdatusta, tarkoituksena saada sinut pysähtymään ja miettimään elämääsi ja uskomista. Kannattaa kuitenkin miettiä myös toista puolta. Ei kannata tehdä ns. naimaparannusta, eli ryhtyä vl:ksi jotta saisi tuon miehen.
Vl-uskovaisen, siis sellaisen jolla usko tulee omasta sydämestä, on hyvin vaikea seurustella ei-vl:n kanssa. Siinä joutuu luopumaan niin monesta itselle tärkeästi asiasta. Kyllä tällaisia pariskuntia silti on.
vl2003: Kivasti kirjoitettu :) Olen miettinytkin tuota seuroihin menemistä, mutta olisi mukavaa jos mies minua sinne pyytäisi. Yksin sinne meneminen tuntuu isolta kynnykseltä.
Uskon, että miehellä on ollut tunteita minua kohtaan. Ehkä on edelleen, ja jos on, niin sen nimenomaan haluaisin tietää. Haluaisin tästä asiasta hänen kanssaan puhua, mutta en vain tiedä miten otan asian puheeksi. Olen melko ujo luonteeltani ja tuosta noin vaan paukauttaminen, että minä muuten pidän sinusta aika paljon, on melkeimpä mahdoton tehtävä.
Mistä saisin rohkeutta? Ystäväni antavat neuvoja ja rohkaisua, mutta riittääkö uskallukseni? Toisaalta, mitä menetettävää minulla on? Ehkä vähän aikaa nolottaa, jos saan kieltävän vastauksen, mutta parempi sekin kuin tämä epätietoisuus.
Kun itse en vielä ollut naimisissa, olin useammankin kerran tilanteessa, että menetin sydämeni ei-vl-miehelle. Koin itse tilanteen aika ahdistavana, sillä meille esim. seurustelu on varsin vakava asia. Ja avioliitto on pyhä, elinikäinen. Tuntui, että niin suloinen kuin mies saattoikin olla, minua aikalailla loukkasivat hänen elämänarvonsa. Esim. jos mies pyrki (kainostikin) lähentelemään, tuntui se itseni halpana pitämiseltä. Ja esim. alkoholijutut olivat todella vastenmielisiä. Lähemmin tutustuttaessa osoittautui, että oli vaikea kunnioittaa ei-vl-miestä. Siis niistä omista lähtökohdista.
Nyt olen vl-miehen kanssa naimisissa ja lapsiakin on tupsahdellut. Olen tosi tyytyväinen, että pysyin "kaidalla tiellä", sillä vasta ajan kanssa olen alkanut todella ymmärtää, kuinka hieno elämänkumppani voi olla rehellinen, herkkä ja naista arvostava vl-mies. Ja miten tärkeätä se on joka päivä, että on samat arvot.
Mietipä perusteellisesti, mitä ihastuksesi vakaumus tarkoittaa. Ethän odota hänen muuttuvan, sillä se tarkoittaa hänelle vastoin omaatuntoaan toimimista. Se on se asia, joka häntä nyt ahdistaa, jos hänellä on tunteita Sinua kohtaan.
Vaikutat fiksulta naiselta. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää!
"Ethän odota hänen muuttuvan, sillä se tarkoittaa hänelle vastoin omaatuntoaan toimimista. Se on se asia, joka häntä nyt ahdistaa, jos hänellä on tunteita Sinua kohtaan."
En missään tapauksessa halua / odota hänen muuttuvan. Itse olen valmis tulemaan pitkällekin vastaan. Näistä asioista juuri haluaisinkin hänen kanssaan jutella. Siinähän se sitten selviäisi onko meillä mahdollisesti tulevaisuutta vai jatketaanko ystävinä.
Mutta siis. Kysymys kuuluu edelleen, miten ottaa asia puheeksi hienovaraisesti ja mistä saisin tarpeeksi rohkeutta ylipäätään sanoa asiasta hänelle?
Olen rukoillut rohkeutta ja uskoa itseeni.
Mene juttelemaan hänelle suoraan. Kyllä hän on vakavistakin asioista tottunut juttelemaan. Olen varma, että luottamuksen synnyttyä hän on Sinulle avoin eikä teillä ole vaikeuksia kartoittaa tilannettanne. Uskon, että hän on rehti mies.
Voi se olla niinkin, että hän ujostelee uskoaan. Monet suhtautuvat vanhoillislestadiolaisuuteen niin asenteellisen negatiivisesti, että tulee oltua aika pidättyväinen asian esilleottamisessa... Mutta jos osoitat, että suhtaudut siihen luontevasti, jopa kunnioittavasti (niin kuin kirjoituksestasi ymmärsin), hän on varmaan vain helpottunut jos menet reilusti juttelemaan. Ainakin itse olisin. Etenkin, jos välillä on tunteiden aikaansaamia jännitteitä.
Mutta varaudu siihen, ettei hän kuitenkaan voi kuvitella tulevaisuutta kanssasi. Mietin tässä, että nuoresta vl-miehestä ajatus eri tavalla ajattelevasta naisesta kasvattamassa yhteisiä lapsia voi olla vaikeasti sulatettava. On käytännönkin elämän kannalta kysymys niin paljosta.
Ja ennen kaikkea, ette jaa yhteistä sydämen uskoa. Nämä ovat vähän niitä juttuja, mistä Pikku Prinssi sanoi että "kaikkea ei näe silmillä, ainoastaan sydämellään näkee hyvin". Tähän liittyy paljon sellaista, jota ulkopuoliselle on mahdoton selittää.
Mutta mene seuroihin. Ulkopuoliset eivät siellä ole mitään kummajaisia. Kuuntele ja pohdiskele. Rukoile viisasta johdatusta elämääsi.
Olemme miehen kanssa viikolla päivittäin tekemisissä lyhyitä aikoja. Hän siis tietää, että tiedän vl:stä. Ei olla juteltu asiasta enempää, kuin sen kerran kun kerroin tietäväni. On ihan varmasti nähnyt, ettei minun suhtautumiseni häneen ole muuttunut. Eli tietää varsin hyvin, etten kuulu ennakkoluuloisiin tolloihin :)
Olisi pienempi kynnys mennä sanomaan suoraan, että pidän hänestä paljon, jos tietäisin mitä mieltä hän on minusta. Olen huomannut, että hän minua katselee, mutta voihan hän katsella muuten vaan, ilman että on kiinnostunut.
Hankalaa olla näin ujo. Mutta en millään haluaisi jättää asiaa keskenkään. Sitten harmittelisin vuosien päästäkin. Koskaanhan ei voi teitää varmaksi, vaikka meillä olisi loistava tulevaisuus yhdessä edessä.
Hänkin rukoilee että sais uskovaisen puolison.Unohda hänet.
...kuin tehty :/ Niin pahasti sydämeni hänelle olen menettänyt. Ja kuitenkin jos en aivan väärin ole eleitä tulkinnut, niin en ihan yhdentekevä hänelle ole...
muuttuisi joka tapauksessa, koska vl joka alkaa seurustella ei-vl:n kanssa tuskin kauan pysyy uskossaan. Hän tulisi todennäköisesti tilanteeseen, jossa valitsisi uskon tai sinut. Ne eivät ole helppoja tilanteita. Joskus vl valitsee ei-vl-puolison ja tekee parannuksen myöhemmin, mutta tällaista ei voi suunnitella jos on vl-tavalla uskossa.
Juttele hänelle ihan muista asioista. Tai pyydä kahville kanssasi.
Minäkin uskon, että hän rukoilee itselleen uskovaista puolisoa (niin kuin varmaan me kaikki vl:t, pidämme sitä suurena Jumalan lahjana), mutta mikään ei ole Jumalalle mahdotonta. Varmaa on, että tapahtuu se mikä on tarkoitettu.
Vaikutat ajattelevalta ja vakavamieliseltäkin tytöltä. Ymmärrät varmasti, että se lähtökohta mistä vl-miehen ajattelu lähtee, on hyvin erilainen kuin valtakulttuurin. Hänelle seurustelu tähtää vakavasti avioliittoon, joka on pyhä ja elinikäinen. Hän ei ajattele Sinua eikä muitakaan "kokeilumielessä". Eli spontaania liikkua Sinun suuntaasi häneltä tuskin kantsii odottaa pelkän silmäilyn ja ihastumisen johdosta. Kyllä se varmasti pohditaan aika perusteellisesti joka kannalta.
Tunnut olevan loistava tyyppi ja toivon että sulle käy tuossa hyvin!
Mutta, et voi uskoa paljon tuon miehen vl ystäväpiiri vaikuttaa, mahollisuuksia on sekä posit tai negat. Kuitenkin jos mies on tarpeeksi vahva tekemään oman päätöksen tunteittensa pohjalta, teillä tulee varmaan menemään hyvin.
tämä nuori nainen tosiaan vaikuttaa. Olet kunnioittava ja fiksu...toivon sinulle kaikkea hyvää. Mutta pitäisikö sinun yrittää? Vaikea sanoa...ajatellen, että vl on ainoa oikea usko, ei sieltä kannata ketään vetää pois, mutta onko se ainoa oikea usko on toinen asia, johon minulla ei ole vastausta. Etsin kyllä sitä vastausta.
Osasit hyvin opastaa. Oon ihan samaa mieltä sun kaa. Ja kun multaki tollasta kyselläänki. Ni nyt osaan vastata. Kiitos.
"Hänelle seurustelu tähtää vakavasti avioliittoon, joka on pyhä ja elinikäinen. Hän ei ajattele Sinua eikä muitakaan "kokeilumielessä"."
Kyllä oma seurustelunikin tähtää avioliittoon ja yhteisiin lapsiin. Olen jo 25v, joten kevytkenkäiset kokeilumielessä seurustelut eivät kuulu kuvioihini. Joten näiltä pohjilta lähtökohta on sama.
Ehkä ehdotan kahville lähtöä joku päivä (kunhan saan tarpeeksi rohkeutta kerättyä...) ja otan varovasti puheeksi vl asiat.
TOivottavasti otat minut todesta ,-)
Varoitan ihan vakavasti ettet sekaantuisi koko vanhoillislestadiolaisuuteen. Niitä hyviä miehiä, oikeesti paljon parempia löytyy kyllä muualtakin. Toivon ettet olisi NIIN EPÄTOIVOINEN, että lähdet yhteiseen kelkkaan. Kadut viimeistään parin vuoden kuluttua.
Naisena sinun luulisi ymmärtävän ihmisen tiedostamattomasta persoonallisuudesta sen verran, että sinne kertyy asiat, jotka ovat ns. pahoja. VL-perheessä niitä on tuhannesti enemmän kuin missään muualla konsanaan.
Kaikki vain heittävät piut paut näille jutuille.
Mutta älä tee sitä, saat ehdottomasti helpomman ja onnellisemman elämän taustoistasi huolimatta kenen tahansa muun taustan omaavan miehen kanssa kuin johonkin herännäisliikkeeseen kuuluvan kanssa.
Kerrot näin: "Kun hän sanoo, että kahvillehan voi lähteä mutta plaa plaa plaa, niin tarkoittaako hän, että periaatteessa hyväksyy suhteen ei-vl:n kanssa, mutta käytännön takia ei ehkä halua?"
Luulen että hän ei tarkoita mitä luulet. Luulet ilmeisesti että kahville lähtö on jonkinlaista suhdetta...? Eehei, mikäs siinä. Oonha mää itekki veeällä, niinku täälä puhutaa, mutta käyn viikottain luokkakavereitten kaa kahavilla. Eli ei se kahvillelähtö tarkota sitä että jotain suhteita hyväksyis. Jätä se mies rauhaan, ettei siltäki usko mee.
Olen samaa mieltä. Rakkautta on jättää se mies rauhaan. Ettei hän menettäis uskoa.Varmasti hän löytää sopivan itsellensä.