Koin hassun muiston jostain nuoruudesta. Vähän kuin deja-vu tunne.
Nyt vasta ymmärsin, ettei mulla ole ollut oikeasti hyvää fiilistä varmaan 10 vuoteen.
Se olo tuli vaikka, kun joi aamulla hyvin nukkuneena kahvia keittiön ikkunan edessä, tuuletusikkunasta kuului linnunlaulua. Tiesi että kohta lähtee johonkin mukavaan paikkaan. Oli niin hyvä olo että melkein kihelmöi, eikä tuntunut painetta rinnassa ahdistuksesta. Siihen ei mitään ihmeellistä tapahtumaa tarvittu. Vai johtuiko se nuoruudesta? Voiko aikuisestakin tuntua siltä?
Nyt vasta ymmärsin, ettei mulla ole ollut oikeasti hyvää fiilistä varmaan 10 vuoteen.
Se olo tuli vaikka, kun joi aamulla hyvin nukkuneena kahvia keittiön ikkunan edessä, tuuletusikkunasta kuului linnunlaulua. Tiesi että kohta lähtee johonkin mukavaan paikkaan. Oli niin hyvä olo että melkein kihelmöi, eikä tuntunut painetta rinnassa ahdistuksesta. Siihen ei mitään ihmeellistä tapahtumaa tarvittu. Vai johtuiko se nuoruudesta? Voiko aikuisestakin tuntua siltä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi aikuisestakin tuntua siltä, mutta kyllä pitää olla mieletään terve tai sairastuneella hyvä lääkitys. Mä en vuosiin nähnyt elämässäni mitään mieltä, kun bipoon ei löydetty tehoavaa lääkitystä. Vihdoin kaikkien psykoosien ja manian ja pakkohoidon jälkeen löytyi ja nyt mä pystyn tuntemaan kuvailemallasi tavalla.
Mulla kokeiltiin ssri-, neurolepti- ja tasaavia lääkkeitä 20 erilaista ja arvelen, jotta siitä syystä mulla on nyt muistin ja keskittymisen kanssa ongelmia. Tai en tiedä, kait mielenterveysongelmatkin rasittaa muistia.
Kovia olet varmaan kokenut, mutta hyvä jos nyt on löytynyt sopiva lääkitys. Eikö jo pelkkä masennuskin huononna muistia. Ja mukava kuulla, että pystyt tuntemaan sen kuvailemani olon.
Itsellä nyt vasta ensimmäisen kerran aloitettu masennuslääke 3-kymppisenä. Olen ollut niin vastaan lääkkeitä, jotenkin ne ovat pelottaneetkin. Mutta nyt meni olo sietämättömäksi.
Varsinaisen hyvän olon koin joskus ylä asteella kesälomaisin. Kaunis päivä samalla kun katsoo jotain hyvää leffaa ja ikkuna on auki = Ekstaasi. Nykyään koen hyvää oloa vain kun pelaan video pelejä. Kaikki muu on suoritusta ja kärsimystä. Tosin sitä pelaamistakaan jaksa koko aikaa, ehkä 1-2 tuntia päivässä jos sitäkään.